Yhä uudestaan

kun ei ole ymmärretty sitä kuinka rankalta ja ahdistavalta kaikki ne vuodet tuntuivat sen toisen käden tiedon jakamisen takia. Kun vanhempi henkilö on tietyllä tavalla erityispiirteinen, hänen sisimpänsä on herkkä ja siksi ihan kaikki epäsuora kerronta on ollut elämän pahin kokemus, ihan alusta asti. Mikään muu kokemus ei ole ollut lähelläkään yhtä kauhea, kuin ne vuodet jolloin kautta rantain kertomusta oli. Suurimman osan ajasta siitä ei ymmärretty juuri mitään ja siksi tuntui siltä, että oma persoona oli jotenkin viallinen, kun tapahtui paljon kaikkea sellaista mitä ei ymmärtänyt. Ja sitten kun ymmärsi, oli niin ahdistunut ja stressaantunut kaikesta kokemasta ja siitä että menetti elämän tärkeimmän haaveen työhön liittyen, vaikka sielläkin sitä ymmärrystä ei siihen kertomiseen ollut ja siksi oli aina väsynyt ja turhautunut ja jaksaminen oli vähissä. Kaiken kaikkiaan se miten ns. projekti toteutettiin se tuhosi itse itsensä sen takia ettei se toiminut niin kuin sen aloittajat olivat sen ajatelleet toimivan. Koko aikana se ei toiminut ollenkaan. Aiheutti lähes sietämätöntä stressiä, elämän halun menetystä, sairauksia ja muita epämääräisiä oireita ja pelkoa että menehtyy yllättäen. Siksi siitä ei todellakaan voi antaa kiitosta kenellekään vaan päinvastoin, miksi ette lopettaneet sitä jo vuosia sitten, kun sitä toistuvasti pyydettiin? Kaiken esityksen pitää loppua, koska muuten mieli on puoliksi masentunut, enkä usko että kukaan sellaisen enää jatkuvan!