Pirkko ja minä.. siis mää Reino

Pirkko oli minua paljon pitempi ja minä olin häntä vain olkapäähän saakka.
Hän oli samalla luokalla olevia koulukavereitaankin paljon pitempi.
Pirkolla oli kauniit kasvot, kaunis vartalo ja varmaan isot ja kauniit tissitkin mutta takin alta niitä ei nähnyt mutta kun tulee kesä ja lämmintä niin sitten varmaan näkee ne sen paidan alta pullottavan.
Olin nähnyt Jallussa pimpsoja ja Pirkolla oli ihan varmaan paljon kauniimpi pimpsa ko niillä vanhoilla naisilla niissä kuvissa.
Näyttäisköhän pimpsaansa jos pyytäsin kun kerta nyt oon sen poikakaverikin mutten taida uskaltaa mutta jospa se antas paidan läpi edes tissejään koittaa mutta pitää kysyä sitä siltä monen metrin päästä siitä ja olla valmiina juoksemaan karkuun.
Jospa se pihistää niinkö oon isän kuullu monta kertaa sanovan äitille.
Illalla sänkyyn mentyäni, runkkasin vielä ennen nukahtamistani Pirkko mielessäni, jo kolmannen kerran samana päivänä.
Koulussa en Pirkkoa seuraavana päivänä nähnyt mutta iltapäivällä hänet taas näin.
Hei Reino!
Hei Pirkko!
Onko poikakaverillani ollut minua ikävä?
En nähnyt sinua tänään koulussa!
Oli minun vuoroni olla tänään järjestäjä!
Reino kuule, asun tuolla viiden.. kymmenen minuutin kävelymatkan päässä, haluaisitko käydä tänään luonani kylässä?
Mitä vanhempasi siihen sanovat kun tuot mieskaverisi kotiisi?
Niin hih tuota en ajatellutkaan mutta se on sitten sen ajan murhe kun tulevat parin viikon päästä lomalta takaisin kotiin!
Oot kotona yksin.. kaksi viikkoa.. kuka sulle tekee ruokaa?
Ovat olleet jo viikon poissa kotoa ja kun olen jo näinkin iso tyttö niin itse minä olen ruokani kokannut ja jos tulet niin kokkaan sinullekin!
Mut mun pitää ensin kysyä kotoa lupa, ettei tule sitten illalla selkään!
Haluatko että tulen mukaasi lupaa kysymään?
Joo tuu niin varmaan saan sitte luvan!
Äiti oli hämmästynyt, nähdessään Pirkon tulevan kanssani sisälle ja jonkin aikaa keskenään juteltuaan, näytti hän tyttöön tykästyneen ja Pirkko vuorostaan häneen.
Hauskaa kun Reinolla on noin kiva tyttö-ystävä, sanoi äiti Pirkolle silmää iskien, jonka loukkaantuneena kyllä huomasin.
Kiitos ja kivaa kun hänellä on noin kiva äiti!
Tunsin itseni ulkopuoliseksi.
Reinolla on ylihuomenna englanninkielen kokeet ja hänen pitää lukea niihin, joten… ...Mutta minä voin häntä opettaa.. oppii paremmin kuin yksin lukiessaan!
En tiedä kun… ...Minulla on kymppi englannissa sekä ruotsissa ja… ...Ei mutta ihanko totta.. voisitko maksua vastaan antaa yksityistunteja pojalle loppukevään.. matematiikassa myös?
Isänsäkin voisi aivan hyvin häntä opettaa mutta jos ei ole ylitöissä, niin sitten huitelee jatkuvasti ympäriinsä harrastustensa perässä vaan ja kotona sitä ei näe koskaan.
Tottakai matikassa myös ja matikassakin minulla on kymppi!
Enkä minä nyt kehtaa siitä maksua ottaa kun ollaan ystäviä!
Tottakai sinä siitä maksun otat, muu ei tule kysymykseenkään!
No keskustellaan siitä sitten myöhemmin, mutta meidän pitää nyt Reinon kanssa lähteä että ehditään jotain vielä tänäänkin oppia!
Mutta etkö sinä voisi tulla tänne Reinoa opettamaan?
Ei käy kun minua tarvitaan kotona!
Vanhempani ovat lomailemassa Kanariansaarilla ja minun pitää olla kotimiehenä!
On nälkäistä kissaa, koiraa ja undulaattia siellä ruokaa odottamassa!
Mutta lupaatko katsoa Reinon perään kun siitä ei ikinä tiedä mitä se keksii ja saa päähänsä?
Pirkko hämmästyi äitini pyyntöä, näyttäen loukkaantuvan puolestani.
Iso poikahan Reino jo on ja osaa jo pitää itsekin huolen itsestään, eihän hän enää mikään pikkupoika ole!
Ei siitä ole takeita vaikka karkaisi ulos ja eksyisi sinne!
Pidän kyllä Reinosta huolen, vastasi Pirkko siihen kylmenneellä äänellä.
Noudin koulukirjani ja lähdimme, Pirkon ja äidin ensin puhelinnumeroita vaihdettuaan.
Minkälaisena pikkulapsena äitisi sinua oikein vielä pitää?
Tekisi mieleni sanoa, että hän on aivan kahjo!
Sano vaan!
Äitisi on aivan kahjo!
Niin on!
Pirkko asui vanhassa, isossa kaksikerroksisessa puutalossa.
Kiltin näköinen vanha saksanpaimenkoira tuli heti tervehtimään minua, kättäni nuolaisten.
Se pitää sinusta, sen nimi on Sake!
Sake?
Manni!
Heh!
Myös kaksi kissaa tuli minua tervehtimään.
Tuo paksu kissa on Kisu ja tuo toinen laihempi on Pisu, sen pentu!
Pisu?
Se ei ihan heti oppinut hiekkalaatikolle ja siitä sen nimi!
Oletko syönyt, onko nälkä?
Ei ole mutta voinhan minä istua ruokapöydässä seuranasi kun itse syöt!
Pirkko pilkkoi keitettyjä perunoita ja lenkkimakkaraa paistinpannulle, ne siinä paistaen.
Otti astiakaapista kaksi lautasta, tyhjentäen paistoksensa tasapuolisesti niihin.
Joko on pojalla nälkä?
Joo on haisee hyvältä!
Haisee?
Eikun tuoksuu!
Syötyämme tiskasimme ja menimme Pirkon huoneeseen.
Sängyllä molemmat vieretysten loikoillen, alkoi hän tenttaamaan minua englanninkielessä.
Tunnin opettamisen jälkeen pamautti Pirkko kirjan kiinni ja sanoi minun osaavan kieltä hyvin.

Häiritsi tuo, että jokainen virke aloitettiin uudelta riviltä.

BUUUU!
Hyppäsin valehtelematta vähintäänkin puoli metriä ilmaan, Pirkon oven välistä kuuluneeseen buuaukseen.
Säikähditkö, kysyi tyttö nauraen, ovesta sisälle puikahdettuaan.
En!
Säikähditpäs!
No vähän taisin hätkähtää!
Joko ehti tyttöystävääsi tulla ikävä!
Joo.. vähä!
Jaa ettei paljo?
Kiersin edessäni seisovan Pirkon lantion ympärille käteni, työnsin kasvoni hänen karvapehkoonsa ja puhalsin pilluun.
Ha ha taisit ikävöidä!
Joo!
Sulla Pirkko on sievä pillu!
Kiitos, mutta etkö ole vähääkään kiinnostunut siitä, että kuka oli oven takana?
Kuka?
Äitisi!
Pomppasin pystyyn ja ryntäsin saunaan, Pirkon seuratessa sinne perässäni.
Narraat, kuiskasin lauteiden alta.
Niin narrasinkin hah hah mutta sinähän poika oletkin vikkelä kintuistasi! Mihin sinulla sellainen kiire tuli ja mitä sinä siellä lauteiden alla teet?
Livahdin nolon näköisenä lauteiden alta ylös lauteille.
Miks sä Pirkko kiusaat mua?
Pirkko nousi naurunsa lopettaen viereeni lauteille istumaan ja kiersi kätensä kaulaani.
Anteeksi Reino, en tarkoittanut sinua kiusata, annatko minulle anteeksi?
En vastannut vaan murjotin, vastapäistä seinää tuijottaen.
Voi Reino pieni itketkö sinä? Enhän minä mitään pahaa tarkoittanut! Sano Reino rakas että annat minulle anteeksi!
Emmää itke, vastasin silmiäni toisen käteni selkäpuolella pyyhkien.
No minä alan sitten itkemään, jos et sano että annat anteeksi!
Säikytit mut ei se mitää.. hah hah.. hyvä pila!
Ja saan sen tyhmän pilani sinulta anteeksi?
Joo.. saat.. jos et ala itkeen.. sanoit tuon itkuisella äänellä!
Joo en ala, lupaan!
Käänsin pääni Pirkkoon päin, joka mojautti minulle suukon suulle.
No kuka siellä sitte soitteli sitä ovikelloo?
Naapurin ukko.. tietää vanhempieni olevan poissa kotoa, ja on keksinyt viimeisen viikon aikana vaikka mitä tekosyytä tänne sisälle päästäkseen.. eilen tuli muka sokeria lainaamaan!
Äh.. mutta mitä sen vaimo siihen sanoo.. se kyttää sua,, eikö kyttääkkin.. haluu sun kanssa sänkyyn?
Kyttää kun sen eukko on myös poissa kotoa, muka sairasta äitiään hoitamassa, mutta naapurit sanovat niiden riidelleen ja sen naisen muuttaneen pois kotoaan.. en tiedä mutta minun sänkyyni se aivan varmasti haluaisi.. toissapäivänä se tuli kutsumaan minua kanssaan saunaan!
Mutta et mennyt?!
Höhlä, luuletko sinä että.. mitä sinä minusta oikein luulet.. että olisin siihen suostunut.. niinkö?
E..en.. en tietenkään.. lipsahti vaan!
Höh, lipsahti vaan?
Mitä se nyt halus?
En kysynyt, en avannut ovea!
Mut sähä oot alaikäne ja se joutus linnaaj jos se nais sua, eiks se tiijjä sitä?
Voi kauheeta, huudahti Pirkko silmät suurina, minua yht`kkiä syliinsä rutistaen.
Voi Reino Reino, lupaan tulla sinua linnaan katsomaan.. - ”Nyt mua vierähän linnasta linnaan..”- Hah hah nyyh.. olet Reino sekaantunut alaikäiseen.. ja nyt.. nyyh.. sinut viedään minulta yhyy.. hih hih hih!
Pöhhöh aiko sää Pirkko oot lapsellinen.. päästään kuule samaan selliin, ko ehän se oo aikunem minäkään!
Joo päästään kun anotaan, mutta nyt meidän on peseydyttävä, ja soitettava äidillesi että jäät tänne yöksi ja käyt aamulla kouluun mennessäsi hakemassa koululaukkusi!
Mut jos sei anna, niim mitäs sitte?
Kyllä antaa, kun selitän hänelle, että ylihuomiset kokeesi sitä ehdottomasti vaativat!
Saat asua täällä seuraavat kaksi viikkoa, kun kokeitahan sinulla nyt koko kevään ajan riittää!
Saanko mää nukkua suv vierelläs?
Saat kulta, tottakai!
Ilman vaatteita?
Hi hi tykkäisitkö?
Joo tykkäisin!
Pirkko soitti äidilleni, lupasi vahtia minua, etten pääsisi ulos karkaamaan ja sinne eksymään, testasimme Pirkon sänkyä, söimme iltapalaa, testasimme Pirkon sänkyä, katsoimme viikon ”Me Tammelat” jossa olevaan tyttöön olin ihastunut ja hän tahtomattani mielessäni kävimme taas testaamassa…
Kyllä sinä poika jaksat.. sinullahan seisoo jatkuvasti, huohotti Pirkko allani.
Jees ai duu!
No nythän tuli tämän illan viimeinen englanninkielen oppituntikin pidettyä! Tai ei sentään, pitäähän meidän sitä vielä hetki päntätä päähäsi!
Jees?
Jees!
Kierähdin Pirkon päältä pois.
Kuule Pirkko!
Yyy?
Sinä tuolla saunassa lauloit pätkän sitä yhtä laulua, ja sinulla on valtavan hyvä lauluääni!
Onhan se kun on kymppi laulussa ja musiikissa ja otan sekä laulutunteja että piano- ja kitaratunteja!
Aijaa, on mullakin kymppi laulussa ja musiikinteoriassa!
Ihanko totta?
Joo ja ottasin pianotunteja minäkin, mutta kun ei oo kotona pianoo ja koulun piano on jatkuvasti varattuna! Alotinkin jo pianotunnit viime vuonna mutta piti sen takia lopettaa jo muutaman oppitunnin jälkeen kun en päässyt harjoitteleen!
Miksei teille ole ostettu pianoa, olisihan teillä varmasti varaa siihen?
Äiti ei halua ko ei kuulema jaksas sitä pimputusta jatkuvasti aamusta iltaan kuunnella, eikä anna isän ostaa mulle kitaraa ko koulu muka mulla siitä kärsis!
Pirkko oli pitkään vaiti, kunnes vihaisena tokaisi että.. sinun äitisi on hullu.
Niin on ja hullummaks vaan tulee, isältäkin pihistää!
Pihistää.. mitä.. tarkoitatko ettei anna sille seksiä?

- Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää, silmäs kun sä aukaiset, kohta ulos vilkaiset, nousemista tahdot pitkittää -
Heräsin ja avasin silmäni.
Pirkko pomppi hajareisin päälläni, kova kaluni sisällään, kovalla äänellä samalla laulaa loilottaen.
Muuten mukava herätys mutta..
Mua pissattaa!
Pissaa!
Pirkko mua pissattaa!
Pissaa mun pilluun!
Emmä voi!
Mikset voi?
Piirkkooo?!
No mene poika pisille, mutta eikös ollutkin kiva aamuherätys, kysyi tyttö päältäni noustessaan.
Horjuin puolinukuksissa vessaan, kikkeli kovana.
Miten tällä nyt pissaa, eihän tästä tule nyt yhtään mitään, ajattelin vessanpöntölle istahdettuani.
Pöntöllä eteenpäin kumartuneena, odottelin pitkään elimeni kutistumista, ennenkuin vasta sain virtsarakkoni tyhjennettyä.
Palasin makuuhuoneeseen, jossa Pirkko sängyssä maaten itseään masturboi ja minut nähdessään kutsuvasti ojensi käsiänsä minua kohti ja levitti jalkojaan.
Ooh mies minun makuukammarissani.. mikä ihana yllätys.. voiko tämä olla totta!
Sukelsin tytön syliin, alkaen tahtomattani nauramaan,
Surrurrur.. mehiläinen laskeutui kukkaan!
Työnnäppäs nyt surrur mehiläiseni jotain kivaa sinne mun pimpsaani!
Kävimme rakastelumme jälkeen suihkussa, söimme aamupuuron, ja valmistauduin muutenkin henkisesti alkavaan koulupäivään.
Äiti on nyt varmaan hirveen vihanen kun on saanut yön yli tarkemmin miettiä minun elämäni ensimmäistä yötä poissa kotoa!
Se kun on sellanen hidasjärkinen, tuulella käypä tyhmä räkättirastas, niin ei tekis mieli palata sinne enää ikinä takas!
Pirkko katsoi minua ihmeissään.
En ymmärtänytkään että vihaat äitiäsi noin paljon!
Niin teen kun se jatkuvasti hakkaa ja haukkuu mua tyhmäksi, eikä koskaan usko mua kun jotain sille sanon, vaan käskee vain pitää mun suuni kiinni kun ei jatkuvasti halua kuunnella tyhmyyksiäni!
Ei me olla ikinä keskusteltu mistään yhtään mitään, vaan saan aina vaan kuunnella sen turhaa höpötystä ja haukkumista!
Ei minun äitini ole tuollainen, ei koskaan ole ollut!
Peloittaako sinua nyt mennä hakemaan koululaukkusi kotoasi.. tahdotko että lähden mukaasi?
Joo jos voit, vastasin Pirkkoa kiitollisena katsoen.
Tyttö katsoi minua miettivän näköisenä.
Kuule Reino, ei kai minusta vain ole tulossa sinulle uusi äiti, kun jotenkin alkaa minusta nyt siltä tuntumaan, että pidätkin minua enemmän äitinäsi kuin tyttöystävänäsi!
Säikähdin sitä mitä Pirkko sanoi, säikähdin että ystävyytemme oli nyt menossa täysin väärään suuntaan, hänen tuollaisia aivan vakavissaan pohtiessaan.
Olet Pirkko nyt aivan väärässä, parkaisin lähes itku kurkussa.
Olenko?
Olet.. ihan sitte väärässä.. emmä sua äitinä pidä vaan mun tyttöystävänä.. etkö sä sitä ymmärrä!?
Ajattelin vain kun.. en tiedä.. kyllähän minä sinusta pidän.. paljon.. mutta, mutta jos minä sinun äidiksesi alan itseni tuntemaan niin eihän tästä sitten tule yhtään mitään, kun tämä muutenkin tuntuu jo niin hullulta!
Puolentoista vuoden päästä olen jo täysi-ikäinen, sinun ollessasi silloin vasta kolmentoista, ja jos vaikka silloin vain vilkaisisin sinua, niin minua syytettäisiin heti sekaantumisesta… ...minuun.. ymmärrän!
Ymmärrätkö sinä Reino nyt ollenkaan, kuinka vakava tämä tilanne minulle on, kun rakastuin tuollaiseen pikku ipanaan, kuin ikäiseeni aikamieheen?
Ja sinäkö sitten pidät itseäsi aikanaisena ja ikäisiäsi poikia aikamiehinä?
Aikuisempina ainakin kuin sinua ipanaa!
Pirkko antoi hiljaa, tuskin kuuluvasti nyyhkyttäen päänsä vajota pöydän päälle.
Nousin tuoliltani ylös ja siirryin hänen viereensä seisomaan ja silittelemään hänen päätään.
Olen ehkä pikku-ipana, niinkuin sanoit, mutta en ole sitä mieleltäni, enkä pidä tätä vain leikkinä, niinkuin kai kuvittelet, vaan rakastan sinua niinkuin tyttöä.. tyttöystävää.. naista, enkä ollenkaan niinkuin äitiä tai.. tai jotain äitipuolta, eikä se sinun minua pikku-ipanaksi haukkumisesi auta meitä ollenkaan!
Pirkko nosti pöydän päältä kätensä, tarttui käteeni ja nosti sen poskelleen, sillä sitä silittäen.
Kun kuuntelen sinua silmät kiinni, niin tuntuu kuin kuuntelisin jotain ikäistäni tai itseäni vanhempaa poikaa, mutta heti kun ne taas aukaisen ja näen sinut.. niin… ...näet edessäsi vain pikku-ipanan?! Pirkko nosti äkisti ylös päänsä, ja katsoi minua, hymyilevillä, kyyneleisillä silmillään.
Niin Reino, näen pienen ihanan pojan, johon olen mielettömästi rakastunut!
Kumarruin suutelemaan Pirkon nenänpäätä.
Ja minä olen rakastunut sinuun! Katsotaan miten tässä sitten myöhemmin käy, mutta ei murehdita sitä nyt, eihän Pirkko?! Ei kerrota tästä kenellekään yhtään mitään, ja rakastetaan nyt vaan toisiamme, jooko!?
Joo, joo, mutta kohta myöhästytään koulusta jos ei nyt heti sinne lähdetä… ...Mutta eikö sinun pitänyt mennä sinne lekurille… ...Ai niin, niinhän minun pitikin, no voihan nenä!
Lähdetään nyt heti sinne sun äitis luo ja haetaan se sun koulureppus ja sovitaan sen kanssa että sinä olet seuraavat kaksi viikkoa täällä minulta oppia saamassa ja että äitisi voi matkustaa vaikka Saharaan siksi ajaksi lomalle kun kerran on siihen nyt sellainen mahdollisuus!

Aamulla tuli niin kiire kouluun, että jäi suihkussakin meiltä molemmilta käymättä.
Herätyskello oli Pirkolta joko jäänyt vetämättä, vai oliko sitten unohtanut herätysnappulan nostaa, emme ehtineet sitä selvittämään, mutta se oli nyt toisarvoinen asia.
Sake oli viisas koira, sisäinen kello sen päässä kertoi sille, että nyt on emännän ylösnousun aika, mutta tyttö senkun nukkui vain, joten päätti ottaa ohjat tassuihinsa, tuurata herätyskelloa ja herättää meidät.
Hampaillaan ovenripaan tarttumalla, oli se avannut makuuhuoneen oven ja HAU HAU, kaksi haukahdusta ja kaksi sängystä ylös pomppaavaa ihmistä.
Hyvä Sake, huudahti Pirkko koiralle, taputtaessaan sitä kiitokseksi, ja haukahtamalla kiitti Sake vuorostaan Pirkkoa, saamastaan kiitollisuuden osoituksesta.
Koira varmaan itsemielessään hihitteli, saadessaan säikäyttää meidät.. tai ei sentään, oli vain iloisen onnellinen, saadessaan sekä meiltä kiitosta että ruokaa lautaselleen.
Ymmärsi varmaan nyt tehneensä jotain erittäin tärkeää, huomasin sen tämän käytöksestä, asettautuessaan pää ylevästi pystyssä kissojen ruokalautasten viereen istumaan, ikäänkuin kerjätäkseen näiltä niiden ihailua, kun oli hetken aikaa onnistuneesti hoidellut isännän tehtäviä talossa.
Miten siinä sitten kävi, saiko kissoilta odottamaansa ihailua, en tiedä, kun rakas morsiammeni tarttui minua hihasta kiinni, alkaen vetämään minua perässään ulko-ovelle.
Ja nyt poika juostaan, eikä uneksita!
- Oolen unessa useasti, sinun kaduillas koulutieeee..eeelä Pirkko juokse niin lujaa..eläkä vedä kun ma kaadun löysää!
Kouluun kiirehtiessämme söimme samalla aamiaistamme, mukaamme kiireessä sieppaamiamme banaaneitamme.
Kouluun ehdimme nipin napin, hiestä molemmat aivan märkinä, kellon piristessä tämän koulupäivän ensimmäisen tunnin alkaneeksi.
Ensimmäinen tunti oli uskontotunti, joten ehdin vielä salaa selailla englanninkielen vihkoa, kerratakseni siihen muistiin kirjoittamiani sanoja ja lauseita.
Matikkaa, ruokailua. Englanninkielen kokeet, jotka mielestäni tuntuivat menneen hyvin ja sitten loppupäivä urheilua, jalkapalloa urheilukentällä.
Kävin kotimatkallani.. kotona, ladoin jääkaapista kassiin ruokaa, etteivät olisi jääneet sinne pilaantumaan, sekä litran pakkauksen jäätelöä pakasteesta, jonka jälkeen jatkoin matkaani..kotiin, vaikkakin vain väliaikaiseen, mutta kodilta se jo minulle oli alkanut tuntumaan.
Peloitti ajatus siitä, että Pirkon vanhemmat hieman vajaan kahden viijkon päästä tulisivat rikkomaan kotirauhaamme, minun ja Pirkon yhteistä kotirauhaamme, vaikka poishan minun sieltä ehkä olisi lähdettävä, jos Pirkon vanhemmat katsoisivatkin minun olevan se todellinen kotirauhan rikkoja talossa. Ja jos vaikka saisin sinne jäädäkin, niin missä minä sitten nukkuisin, kun eivät varmaankaan antaisi minun nukkua tyttärensä vieressä, tämän sängyssä. Mutta jospa sanoisinkin niille tykkääväni pojista, enkä olevani tytöistä kiinnostunut tippaakaan, mutta ei, en kehtaisi, eikä ne sitä kuitenkaan uskoisi, kun näkisivät rakastuneen katseeni, Pirkkoa katsoessani. Mutta jospa me Pirkon kanssa mahtuisimme Saken koppiin yhdessä nukkumaan, vaikka ahdastahan siellä kolmisittain nukkuessamme voisi tulla, ja Sakekin kun on poikakoira niin..
Katso poika eteesi, mihin kävelet, olit jäädä pyöräni alle!
Säikähdin, havahduin, olin ajatuksissani taakse katsomatta kääntynyt jalkakäytävällä vasemmalle, tien ylittääkseni.
A..anteeksi..aattelin iham muita asioita!… ...Ei saa liikenteessä aatella muuta kun vaan silmät auki pitäen seurata muitakin tiellä liikkujoita! Jos et olisi nyt ollut vähällä jäädä pyöräni alle ja pysähtynyt, niin olisit kävellyt tuon ohi ajaneen auton alle, kato!
Pyöränsä päältä pois hypännyt mummeli osoitti sormellaan juuri ohi ajanutta autoa!
Kiitos täti, lupaan olla varovaisempi!… ...Olis ollut kauheeta nähdä siun jäävän tuon auton alle joten pidä nyt tuo lupaksesi! Pidän täti, kiitos kun pelastitte henkeni, näkemiin!
Ole poika liikenteessä varovainen, vastasi nainen, nousten pyöränsä päälle jatkamaan matkaansa.
Tämähän on hengenvaarallista, olla näin rakastunut tyttöön, kun voi tyttöä vain ajatellessaan henki mennä.
Tytöillä on varmaan sama vaara, rakastuessaan poikiin. Jäin Pirkosta huolestuneena istumaan lähellä olevalle kivelle. Kaksi tuntia siinä istuttuani, näin hänen lähestyvän. Kohdalleni tultuaan, nousin ylös kiveltä, kävelin ne muutamat meitä eroittavat metrit hänen eteensä ja kiersin käteni hänen ympärilleen.
Reino, mitä on tapahtunut..itketkö sinä?
E..en..kai..olin vain niin huolestunut sinusta!
Miksi?
Selitin.
Voi sinua hupsua poikaa, eihän minulla mitään hätää ole..varon aina vanhoja pyöräileviä mummeleita sekä autoja tietä ylittäessäni, ja lupaan tehdä niin vastaisuudessakin!
Lähdetään Reino kotiin, sanoi Pirkko käteeni hellästi tarttuen, samalla päätään puistellen.
Tykkäätkö Pirkko sulaneesta jäätelöstä, kysyin kotona kassista sulaneen jäätelön sotkemia ruokatavaroita tiskipöydälle nostellessani.
Kiitos mutta ei tällä kertaa!

Ja nyt sammutan tämän punaisen valon! Muistatko nyt varmasti mitä sinun pitää tehdä ja muista se että jos vähääkään pimeässä nyt pelleilet niin tämä harrastus loppuu heti siihen paikkaan! Oletko nyt varmasti ymmärtänyt sen, sillä minä en takuulla sitä nyt leikilläni sano?!
Kyllä minä ymmärsin ja lupaan etten pelleile, ja saat siitä miehen sanani!
Mutta kun sinä.. !
EI..älä Pirkko jatka tuosta enempää ethän?!
En Reino kun luotan sinuun ja nyt..oletko valmis?
Olen, sammuta vaan!
Yht`äkkiä meidät ympäröi täysi pimeys. Käsikopelolla minun pitäisi pilkkopimeässä avata filmirulla ja uittaa sitä eri nesteissä, huuhdella vedessä ja siihen piti minun nyt keskittyä, että muistaisin että mitä missäkin astiassa oli ja muistaa että kuinka monta sekunttia filmiä missäkin astiassa pidettiin ja mielessäni yrittää laskea ne tarvittavat sekunnit.
Pirkko luulen nyt olevani valmis!
Reino, tässä ei ole nyt kyse pelkästä filmin kehittämisestä, vaan paljon muustakin, mitä ajattelin nyt samalla sinulle opettaa, koska nyt on siihen mitä parhain tilaisuus! Opetan sinulle nyt sen, minkä isäni opetti minulle, ja se on erittäin tärkeää meille molemmille, koska se tulee tästä päivästä lähtien muokkaamaan elämäämme mitä suuremmassa määrin! Isäni itse oppi sen..mutta samapa sillä että missä hän sen oppi! Aloitit hyvin, kerroit selvästi kenelle ilmoituksesi teit, et huutanut, et kuiskannut, vaan olosuhteet huomioon ottaen teit sen selvästi ja ymmärrettävästi, niin että minä, jonka sen oli ymmärtää, sen ymmärsin!
Mutta Pirkko…!
Be guiet..ole hiljaa..vähän valmistautumista myös seuraaviin englanninkielen kokeisiisikiin..no niin! Halusit ilmoittaa minulle olevasi valmis, etkö vain?
Joo!
Tarkoitit että kyllä, etkö vain?
Tarkoi..ääh kyllä!
Mutta sitä et tehnyt, et ilmoittanut olevasi valmis, vaikka niin ehkä itse kuvittelitkin minulle ilmoittaneesi! Yksi ainut ilmoitukseesi kuulumaton sana kumosi sen! Joten oletko vai luuletko vain olevasi valmis?
Olen valmis!
Oletko varma?
Olen!
Oletko täysin varma?
Olen täysin varma herrapirkkokersanttipirkko!
Yhtäkkinen valon syttyminen vihlaisi silmiäni ja jouduin niitä hetken siristelemään.
Mitä tuo nyt tarkoitti, et laittanut valoa heti päälle, vaan..miksi noin teit?!
En minä sinua kiusannut, vaan tuo oli hyödyllinen opetus sinulle, sekä tavalliseen elämääsi että myös tulevaan työelämääsi, riippuen siitä että minkä ammatin tulet valitsemaan! Ymmärrätkö minua, ja sen mitä äsken ajointakaa, vai oletko nyt loukkaantunut minuun?
Tuijotin Pirkkoa pitkään ja hämmästyneenä, ajatusteni lennellessä edestakaisin sinne sun tänne pääkopassani.
Et Reino vastaa, loukkaannuitko, suutuitko, oletko minulle nyt vihainen?
En kun tuohan oli hienoa, noinhan se on mitä sanoit, että pitää olla tekemisistään aina varma ja kun on itse varma.. niin sanoo sen muillekin että on varma ja.. se antaa muille hyvän kuvan itsestä ja nyt muistan sen aina kun teit noin! Kiitos Pirkko!
Pirkko vuorostaan nyt tuijotti minua tutkivasti, minulle mitään sanomatta.
Sitten kiersi hän kätensä ympärilleni ja työnsi poskensa poskeani vasten.
Et poika.. ei vaan mies.. lakkaa minua ikinä hämmästyttämästä.. sinä tosiaankin ymmärsit tuon äskeisen ja syyn siihen että miksi niin tein! Tuo jo osoittaa sen, että pääset vielä pitkälle elämässäsi! Joku muu sinun ikäisesi ei olisi tuota ymmärtänyt, vaan olisi alkanut kiukuttelemaan vain!
Emmä sitä ens tajunnu, vähä säikähin, mutta ajattelin että katotaan, että joku syy sulla siihe oli, ja ettet sä sitä mua kiusataksesi tehny, vaikka vähä mä kyllä säikähin!
Mutta et paljon, kun eihän minun mieheni noin vähästä säikähdä!
Joo en, mutta mitä me nyt tehään?
Laitetaan negat tuolle narulle kuivumaan ja illalla sitten valitaan kuvia, joita valotetaan paperille! Ei me montaa ehditä tekemään ja ehditäänköhän edes puoltakaan saamaan valmiiksi, ennenkuin vanhempani tulevat lomaltaan takaisin! Mennään nukkumaan ja sitten herättyämme tehdään läksyjämme kun niitähän se sun äitisi palkkasi minut valvomaan, että sinä ne vastuullisesti teet ja autan sinua, jos sinulla jotain epäselvää niissä tulee eteen!
Sänkyyn päästyämme, ei kummallekaan meistä tullut mitään muuta kuin nukkuminen vain mieleen. Kummasta sinä Reino tykkäät, Beatleseista vai Rollareista?
Kummastakin!
Kummasta enemmän?
Kummastakin yhtä paljon!
Mutta eihän kukaan kummastakin yhtä paljon tykkää, vaan toisesta vain!
Niin mutta kun minä tykkään kummastakin!
Aivan niinkuin minäkin! Kuule minäpä laulan meille tuutulaulun, minkä haluat kuulla?
No sen.. sen.. valitse sinä joku Beatlesien kipale! Ihan sama että mikä, kun minä tykkään niistä kaikista!
I want to hold your hand? Joo se! Siitä mä tykkään kans!
- Oh, yeah, I'll tell you somethin', I think you'll understand, when I say that somethin'
I want to hold your hand.. I want to hold your hand.. I want to... -
Ja siihen minä nukahdin, käsi turvallisessa Pirkon kädessä.
https://www.youtube.com/watch?v=jenWdylTtzs

Suuri musta ja peloittavan näköinen haamu ajoi minua takaa. Se leijui hurjaa vauhtia minua kohti, minun lähtiessäni juoksemaan sitä karkuun. Juoksin minkä jaloistani pääsin, vilkaisin juostessani taakseni, välimatka siihen oli lyhentynyt, mutta juoksin jo niin lujaa, etten enempää voinut lisätä vauhtiani.
Apua, auta minua poika, pysähdy ja pelasta minut oi jalo ritarini, kuului takaani.
Vilkaisin jälleen taakseni, ja nyt oli minua takaa ajanut jätesäkkihaamu ehtinyt jo parin käden mitan päähän minusta. Ymmärsin, että olisi aivan turha yrittää juosta sitä karkuun, tätä ylös alaisin olevaa mustaa säkkiä, joka minua saavutti. Väsyttäisin vain turhaan itseni, ja vielä kun oli voimia jäljellä, niin parempi oli vain hampaitaan yhteen purra, ja ne viimeiset voimansa käyttää puolustautumiseen, kuin turhaan pakoon juoksemiseen.
Mutta miksi se kutsui minua ritarikseen, ja vieläpä jaloksi ritarikseen, täysin käsittämätöntä. Ja kuinka kaunis ääni sillä oli ollut, minulle huutaessaan, kaunis tytön ääni.. tuollaisella peloittavan näköisellä jätesäkillä, kuinka se oli mahdollista.
Lopetin juoksemiseni, pysähdyin ja käännyin ympäri. Tunsin kuinka kädet laskeutuivat olkapäilleni, ja kauniit.. kauniit, ihanat silmät pysähtyivät eteeni. Ihanan kauniit, pelästyneet silmät mustan jätesäkin raosta näyttivät rukoilevan minulta ikäänkuin apua, ja silmien alta kuului pelästynyttä, lyhyttä kiivasta huohotusta.
Mikä sinä olet, kysyin itsekin juoksusta huohottaen.
Olen tyttö, ihmistyttö niinkuin sinäkin!
Poika minä olen, enkä mikään tyttö!
Tarkoitin että olet ihminen, niinkuin minäkin.. minä olen tyttö mutta sinä olet poika.. tiedänhän minä sen, että poika sinä olet!
Mistä sinä tulet ja miksi ajat minua takaa?
Kaukaa,, kaukaisesta kamelien ja hiekka-aavikoiden maasta minä tulen!
Miksi ja miten sinä tänne Suomeen olet tullut? Ja miksi sinä kutsuit minua jaloksi ritariksesi?
Koska olet sitä.. minun rohkea jalo ritarini, jolta nyt anon apua! Autatko minua jalo ritarini, sinä suomalainen uljas komea poika?
Miten minä voin, oi sinua kaunissilmäistä jätesäkkityttöä auttaa?
Ei vaan ihmistyttöä.. vastoin tahtoani on minut orjuutettu ja jätesäkitetty, ja nyt iso paha… ...susi?...ei vaan musta parta.. paha musta parta kiiluvine paholaisen silmineen, ajaa minua takaa!
Aloin kuulemaan lähestyviä, raskaita juoksuaskelia. Näin kuinka suurikokoinen ja suuripartainen suuri mies hame päällään juoksi meitä kohti.
Häh häh hää, nyt minä tyttö sain sinut kiinni ja sinua rankaisee halla rallallaa, koska tuon vääräjalkaisen pojan kanssa juttelet vastoin lakejamme ja siitä hyvästä minä sinut aasianikin arvottomampi pano-otus pieksän piiskallani ja ole kiitollinen etten sinua tapa sinä arvoton olento puuh kun juoksutat minua tällä tavoin, minua vanhaa miestä!
Kuka tuo on, kysyin säikähtäneenä, tältä kaulaani hypänneeltä, ja siinä nyt roikkuvalta kaunissilmäiseltä tytöltä.
Se on kauhea, hirvittävän vanha parta, jolle vanhempani minut myivät vaimoksi, kun täytin eilen kaksitoista vuotta! Juoksin sitä karkuun, mutta nyt se sai minut kiinni! Oi auta minua jalo ritaripoika!
Autan sinua, oi sinä ihana jätesäk.. eikun ihmistyttö! Mutta miten?
Lausu loitsu!
Pthyi sinä baabelin lohikäärme, sinä kirottu käärme, sinä senkin sika, sinä vanha tutiseva, pahalta haiseva emakko!
Vanha musta parta pysähtyi, salaman iskiessä siihen taivaasta, ja sen syttyessä palamaan, eikä auttanut sitä vilvoittava halla, jota huusi, tarkoittaen varmaankin kylmää ja jäätävää talvea. Maa avautui hänen allaan ja nielaisi hänet.
Voi minun jalo ritarini, pelastit minut tuolta vanhalta harmaalta parralta!
Mustahan tuo oli!
Oli värjätty!
Aijaa, vai niin, ja että tuo tuollainen ikivanha ukko.. sinut noin nuoren tytön, vaikkakin minua vähän vanhemman, silti halusi!
Niin halusi, mutta ei saanut, ja nyt olen sinun, pelkästään sinun, oi sinä jalo, ihana mieheni!
Tyttö heitti jätesäkin päältään, ja voi kuinka kaunis ja ihana hän olikaan. Hän työnsi kätensä housunkauluksestani sisälle housuihini ja tarttui kovaan, jököttävään kikkeliini.
Rakastan sinua, huudahdin.
Niin minäkin sinua! Anteeksi kun herätin sinut, mutta en voinut vastustaa kiusausta kun heräsin ja tunsin kivikovan kyrpäsi painavan reittäni!
Avasin silmäni juuri kun tytön huulet imeytyivät omiini, käsi housujeni sisäpuolella kaluani puristellen.
Huomenta Pirkko!
Huomenta kultaseni! Heräsin kun huusit unissasi! Tuntui kuin olisit pettynyt minut nähdessäsi kun avasit silmäsi.. näitkö unta jostain toisesta tytöstä?
Joo!
Oliko ihana!
Oli!
Anteeksi kun herätin!
Ei vaan kiva ko herätit mut, kun se oli niin tyhmä uni! Ihan sitten tyhmä!
Minäkin näin unta jostain pojasta, ja aivan tyhmä se oli se minunkin uneni!
Kiva ko herättiin! Eiks ollukki?
Kyllä vain!
Ja kiva ois nyt naida! Eiks oiski?
RAKASTELLA POIKA! Rakastellaan vain minun oma ihana mieheni!
The Beatles - I Feel Fine - YouTube

Paperikuvapino alkoi nousemaan ja niitä katsellessamme hyrähtivät himomme entisestäänkin nopeammin hyrräämään.
Rakastellaanko Pirkko, alkoi olemaan vakiokysymykseni tämän viikonlopun aikana.
Tyttöä yliseksuaalisuuteni alkoi jo häiritsemään, yrittäessään keskittyä sekä valokuvaharrastukseemme, opiskeluunsa, että minun opettamiseeni.
Hän oli kuitenkin iloinen siitä, että vihdoinkin olin oppinut kutsumaan rakasteluamme rakasteluksi, enkä enää naimiseksi, mistä sanasta hän ei jostain syystä pitänyt lainkaan.
Tässä missä makaat selälläsi jalat levällään, on valtavan hyvä, sanoin kuvaa katsellessani.
Seuraavan kerran rakastellessamme, yritin asetella sitä tyynyt viereen, sitä aktin aikana katsellakseni, mutta Pirkko heitti sen lattialle.
Senkin höhlä, kiihoittaako tuo kuva minusta sinua enemmän, kuin minä itse, josta se kuva on?
Kiihottaa, kun näen siitä, että missä mun kyrpäni just nyt on!
Silloin Pirkko työnsi minut pois päältään ja asettautui vuorostaan itse hajareisin päälleni.
No katso nyt missä se sinun kikkelisi on, näetkö vai käynkö hakemassa sinulle kiikarin?
Ei tartte, ko nään ihan hyvin ilman sitäkin!
Äiti soitti, haluten varmistua että kaikki on hyvin. Kaikki oli hyvin, mutta sitäkö hän uskoi.
Onko aivan varmasti, jahkasi hän. On, on, vakuuttelimme Pirkon kanssa yhteen ääneen.
Istuimme sohvalla vierekkäin päät yhdessä, kuuloke korviemme välissä.
Minä lähden äidin kanssa nyt ostoksille ja vaarikin haluaa vielä vaihtaa muutaman sanan! Olkaa kiltisti!
Annan nyt luurin isälle ja muista Reino totella Pirkkoa, äläkä lähde yksin ulos seikkailemaan!
Jaahah että Reino ja Pirkko siellä..no lähtekäähän akat siitä jo niille ostoksillenne elkääkä siinä enää pyörikö häiritsemässä noniin älysivätpäs lopultakin siitä lähteä joopa joo no nyt voidaan puhua vapaasti kun eivät ole tässä korvat höröllään kuuntelemassa eivät ole juu mutta mitäs teille rakastavaisille kuuluu varmaan hyvää sillä lailla kiva kuulla joo ja isää ja äitiä olette ahkerasti leikkineet mitä no niin sitä pitää hauskaa pitää kun on vielä nuori ja jaksaa joo no sanokaa nyt tekin jotain älkääkä vain mykkinä olko oletteko te siellä haloo haloo miksi te ette puhu mitään!
Hei vaari, huusimme Pirkon kanssa yhteen ääneen. Miten vaari voit!
No olettehan te siellä ja hyvinhän minä voin ihan hyvin minä voin joopa joo ja saan muutaman tunnin noilta naisilta nyt olla rauhassa kun ovat häiritsemässä minua koko ajan niin ettei ehdi muuta kuin niitä vain kuunnella joo ja mitäs te olette puuhailleet muuta kuin sängyssä peuhailleet joopa joo niin se vaarikin nuorena poikana tyttöjen kanssa leikki niinkuin tekin nyt teette ja ihailin niitä kun ne oli niin kauniita ja jos olisi silloin minullakin ollut kamera niin jotain muistoja niistä olisi nyt katseltavana ja.. joo! Mitä sanoiko teistä jompikumpi jotain vai ei.. ei tainnut sanoa ei ja mikä tässä langalla nyt räpsii aivan kuin kameran räpsytystä kuuluisi joopa joo valokuvailetteko te siellä nyt vai mikä se räpsyy mitä vastatkaa!
Ei valokuvailla vaari nyt, eikä ainakaan tänne kuulu mitään kameran räpsytystä! Valokuvailtiin toissa päivänä, ja kehiteltiinkin jo Reinon kanssa osa niistä kuvista!
Aijaaha vai niin ja hyvin onnistuivat kuvat niinkö ja kaikki puut ja pensaat ja kaikki paikallaan pysyvä tuli kuvattua niinkö ja raitista ulko-ilmaa saitte samalla niimpä niin siihen tarvitaan salamavaloa sisällä kuvaamiseen ja eihän teillä sellaisia ollut ja ulkona luontokuvia otitte.. vai oliko.. salamavaloja?
Sisällähän me vain kuvailtiin ja valoa oli kun kaikki lamput oli päällä ja otettiin paljon sellaisia hihi taidevalokuvia!
Taidevalokuvia jaaha taidevalokuvistahan se minäkin pidän vaikka vanha vaari jo olenkin joo ja paljon pidänkin kun en ikinä tule niin vanhaksi että niistä tykkäämästä lakkaisin joo en niin.. joo en.. en lakkaa!
Vaari vaikeni kuin odottaen meidän sanovan jotain vastaukseksi.
Ja vaari tykkäisi nähdä ja katsella meidän ottamiamme taidevalokuvia.. niinkö?
Joo tykkäisin Pirkko.. kovasti.. eh sinusta vaan.. katsos tytöt kun ovat kuin luotu taidevalokuviin ei pojat ei sellaisista taidevalokuvista en välitä yhtään.. lähetätkö.. maksan postimaksun.. filmirullat.. kaikki ja kun nyt olette ikäänkuin kihloissa niin kihlajaislahjaksi saatte mitä toivotte uudet polkupyörät mopot ainiin eihän Reino saa mopolla vielä ajaa mutta jos omalla mopollasi Reinoa kyydittäisit niin tai ei sittenkään kun polkupyörät ne pitää olla niin kuntokin pysyy hyvänä joopa joo uudet polkupyörät saatte molemmat!
Kiitos vain vaari mutta ei sinun tarvitse meille mitään ostaa ja postimaksunkin voimme itse maksaa!
Niin tai saathan sinä tietenkin Reinolle pyörän ostaa kun on tyttärenpoikasikin mutta minulla pyörä jo on ja hyvä onkin, enkä uutta tarvitse, mutta jos vaariksi saan sinua kutsua niin siitä tykkäisin!
Tottahan toki sinä Pirkko minua vaariksi saat kutsua ja siitä pitäisin minäkin mutta joopa joo Reinolle minä ostan pyörän ja lähetän vähän rahaakin ja saatte jakaa sen keskenänne kameran minä teille ostan ja paljon filmirullia.

H­­­ei! Oma str­­­eam. Sisää­nkäynti kaiki­­lle, jotk­­­a haluavat pi­­tää ha­­­uskaa 👉 https://ryhmaseksi.pics/H/B0e3K2

Reino!
Niin?
Käännyin kynä kädessä katsomaan viereisessä pulpetissa istuvaa sievää, minihameista Riittaa.
Mitä?
Riitta ei heti vastannut.
Sanoitko jotakin?
Lauantaina on konsa!
Joo niin on!
Menetkö sinne?
En taida kun on muuta tekemistä!
Jatkoin opettajan hitaasti lausutun selostuksen kirjoittamista vihkoon, oli historian tunti menossa.
Minä menen!
Käänsin kysyvän katseeni takaisin tyttöön.
Minne, aijoo konsaan!
Jäin katsomaan häntä. Olin talvella ollut rakastunut häneen, syvästi rakastunut, mutta en ollut uskaltanut näyttää sitä hänelle silloin, runkkaillut vain iltaisin sängyssä, hän mielessäni. Housuissani värähti jotain, katsoessani hänen ihon myötäisen vaaleanruskean neulepaitansa alla törröttäviä pieniä rintoja, jotka sitten viime talven olivat kasvaneet huomattavasti. Nieleskelin, ajatellessani että mitähän tapahtuisi, jos nyt ojentaisin käteni ja..?!
Siirsin katsettani alaspäin Riitan reisiä tuijottamaan. Hänellä oli minimaalisen lyhyt hame, jonka helma hänen istuessaan oli kohonnut niin ylös, että hänen vielä pitäessään jalkojaan hieman erillään toisistaan, oli se kohonnut niin ylös hänen lantiolleen, että haarojen välistä valkoisia alushousuja näkyi ainakin viiden senttimetrin matkalta, paljastaen aivan selvästi pimpsan muodot vakoineen.
Reino, mikset kirjoita ylös sitä mitä nyt kerron? Ensi viikolla on kokeet, eikä tätä mistä nyt puhun, löydy sinun kirjastasi ja tämänkin tunnin aihe tulee silloin mukaan! Nukkumaanko sinä tänne olet tullut?
Olen minä kirjoittanut kaikki muun ylös paitsi tuon viimeisen kun… ...Kun mitä?
Painoin voimalla lyijykynäni terän pulpettia vasten.
Kun kynästä katkesi terä, eikä teroitinta tullut aamulla mukaan penaaliin!
Minä voin lainata Reinolle kynän, kuului vierestäni Riitan ääni.
Siirrä Reino pulpettisi Riitan viereen ja kopioi hänen vihkostaan se mikä sinulta jäi kirjoittamatta, niin jatkan sitten kertomustani Keisari Nerosta, joka ei sinun laillasi kuitenkaan ollut mikään nero!
Riitta hymyili minulle kauniisti, siirtyessäni hänen viereensä. Opettajan saatua juttunsa loppuun, ojensi Riitta minulle teroittimensa. Saatuani kynäni teroitettua, tipahti se kädestäni sitä hänelle ojentaessani, hänen toisen paljaan reitensä päälle, ja kun ojensin käteni sitä siitä ottamaan, reagoi tyttö säikähtäneenä sen ihollaan tuntiessaan, jalkojaan levittämällä ja refleksin omaisesti, mitään ehtimättä ajattelemaan, työnsin käteni teroittimen perään. Riitan reagoidessa siihen nyt jalkansa jälleen yhteen painamalla.
Oho henkäisin, tytön vastaamalla siihen kuuluvasti syvään huokaisemalla.
Tunsin sormieni alla hänen pimpsansa kankaan läpi ja kun yritin vetää kättäni pois, painuivat sormeni yhä tiukemmin hänen pimpsaansa vasten.
En tiedä miksei Riitta levittänyt jalkojaan, jotta olisin saanut käteni vapaaksi, järkyttyi kai tästä yllättävästä tilanteesta, kuten minäkin, joten annoin sen olla siellä, tuijottaen hämilläni luokan edessä seisovaa opettajaa, joka oli jotain alkanut kirjoittamaan taululle.
Riitan pulpetti oli luokan oikealla laidalla, aivan sen pulpettirivin takimmaisena, joten kenenkään silmätikkuna emme olleet, eivätkä edes vasemmallakaan puolellamme istuvat luokkatoverimme kiinnittäneet meihin vähäisintäkään huomiota. Ja siinä sitten molemmat hämillämme jatkoimme istumistamme, aivan kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunutkaan.
Kekkonen kuulemma ei käytä kampaa, sanoin Riitalle.
Eikö, miksi?
En tiedä!
Olimme hetken aikaa hiljaa.
Ei se kuulemma ikinä käy edes parturissakaan!
Etkä käy sinäkään kun sinulla on noin pitkä tukka!
Joo en oo vuosiin käynyt, ite joskus tasoittelen sitä!
Sulle sopii tuo tukka, ihan kuin Beatleseilla!
Tykkäät sä niistä?
Tykkään!
Niin minäkin!
Yyyh aah alkaakohan ulkona tänään satamaan?
Voi alkaakin!
Uuh löysitkö sinä sen teroittimen, kysyi Riitta, reidet vielä tiukasti yhdessä, pyllyään tuolilla hieman eteenpäin siirtäen.
E..een!
Minä autan sen etsimisessä, sanoi hän, työntäen oikean kätensä oman käteni päälle, alken sitä painamaan ja hieromaan pimpsaansa vasten.
Yrittäessään olla ääntelemättä, alkoi hänen kurkustaan sen sijaan kuulumaan kummallista hiljaista korinaa, joka huipentui hiljaiseen, tuskin kuuluvaan ulinaan, samalla kun hän tärisi voimakkaasti.
Edessä istunut tyttö kuuli ulinan, ja käänsi päätään taaksepäin.
Opettaja, Riitta on saanut jonkun kohtauksen!
Open kääntäessään katseensa meihin päin, riuhtaisin käteni tytön haarojen välistä, alkaen sillä takomaan hänen selkäänsä.
Riitta sai Nalle-karkin väärään henkeen, huusin, jatkaen samalla hänen selkänsä takomista.
Tuliko se ulos Riitta?
Tuli, tuli, älä Reino hakkaa enempää!
Sain sekä kiitosta, että haukkumista opettajaltamme.
Toimit Reino sekä ripeästi että oikein, mutta karkia ei tunneilla saa syödä, tiedäthän sinä sen, joten karkkipussi tänne!
Open ojennettuun käteen kaivoin taskustani karkkipussini, joka oli antanut minulle idean tuohon ripeään toimintaani.

Jopas oli tuhma tyttö se Riitta!
En vastannut Pirkolle mitään, vaan löin vain kiukaalle lisää vettä.
Lopeta jo Reino, selkähän tässä palaa! Tiesitkö muuten että tuhmalla tarkoitettiin tyhmää, vielä viime vuosisadan alussa?
En!
Pirkko katsoi minua hymyillen.
Oliko kiva hieroo sen Riitan pimpsaa?
Ei!
No mutta eikö se edes vähän kivalta tuntunut?
Ei!
Mutta sinähän sanoit että pelkäsit muiden huomaavan kun sinulla kyrpä pullotti housuissa?! Eikö se sitten pullottanutkaan?
Pullotti ja olihan se vähän jännää! Ootko sä Pirkko musta nyt mustasukkanen?
Pikkusen!
Mutta et paljon?
Haluaisitko että olisin?
En.. niin tai en kai kun säikähin sillo ko näin sun tulevan siellä käytävällä ja luulin että sä suutut mulle!
Mutta en suuttunutkaan!
Käännyin hämmästyneenä katsomaan Pirkkoa.
Mikset?
No kun te näytitte niin söpöiltä siinä kätävällä toisianne halailemassa!
Riittahan se vaan halas mua, enkä minä sitä!
Huomasin ja kyllä minä vähän tunsin mustasukkaisuutta sinusta!
Ihanko totta, minäkin tuntisin mustasukkaisuutta susta jos joku poika halaisi sua!
Et kai, ihanko totta?
Ihan totta Pirkko, ethän anna kenenkään pojan halata sua?!
Mutta annoithan sinäkin sen tytön halata itseäsi!
Niinkö se hyppäs ite mun kaulaan, enkä mahtanu sille mitään!
Halaillaan vain toisiamme, eikä anneta toisten meitä halailla jookos?!
Joo, enkä mä ois halunnu sen tissejäkään koitella tällä tavalla!
Etkö..etkö edes vähän?
No ihan vähän kai mutta ei sen tissejä ois ollu yhtä kiva puristella kuin sun,
Tutti tutti!
Frutti frutti,
ja nyt on pikku tyttöjen ja pikku poikien sänkyyn meno aika,
lähetään Reino suihkuun ja sitten sänkyyn… ...Hihi nukkumaan?!

https://www.youtube.com/watch?v=wdOL1iG2z4o
Putti Putti - Kai Lind

Reino!
Mitä?
Sanoitko eilen illalla että sinusta isona tulee kirjailija?
Höh..arvaa!
Tulee!
No ei varmaan tuu, ko tuhmat niitä mun tuhmia juttujani sitte vaan lukisi!
No mikä sinusta sitten tulee?
Kuuluisa pop-tähti!
Minusta myös!
Lyödäänkö kättä päälle?
Lyödään!
Tuu sitte laulaan mun kanssa mun konsertissa!
Tulen varmasti, jos sinä vuorostasi lupaat vierailla minun konsertissani!
Lupaan, mutta mitä lauletaan?
Mietitään sitä sitten! Hyvää yötä Reino!
Hyvää yötä Pirkko!

https://www.youtube.com/watch?v=wdOL1iG2z4o
Putti Putti - Kai Lind

Pirkko!
Mitä?
Mulla seisoo taas!
Mutta vastahan me.. no tuu sitte, kun itelläkin alkoi vielä mieli tekeen! Ja kun se sinun Riittasi voi sinut vielä minulta viedä!

https://www.youtube.com/watch?v=70J3Reo8M1g
om du lämnade mig nu

Luokassa alkoi kolina kuulumaan, kun kellot rupesivat pirisemään tunnin loppumisen merkiksi.
Heitin kirjani ja vihkoni iloisena laukkuun, oli perjantai ja kaksi kouluvapaata päivää edessä.
Hei Reino se konsa..!
Hei hei Riitta!
Juoksin ulos, mikä ihana.. vesisade.. eihän tänään pitänyt sataa.
Päästyäni koulun portista ulos, näin Pirkon kävelevän kotiin päin vain muutaman sadan metrin päässä edessäni.
Juoksin hänet kiinni.
Sataa vettä!
Ei kai, ihanko tot.. ai sinähän se siinä Reino oletkin.. joo vettä tulee vaikkei siitä säätiedoituksessa eilen puhuttu sanallakaan!
Saanko pitää sua kädestä?
No tuossa on, mutta muista palauttaa!
Joo!
Mennään sinun kotiisi pitämään sadetta jooko, onko avaimesi mukana?
Joo!
Pirkko vilkaisi minua kysyvän näköisenä.
Mistä sinä olet surullinen, kiusasivatko ne pojat taas sinua?
Ei, ja enhän minä surullinen ole vaan ilonen kun alkaa viikonloppu!
Kiva kuulla, ajattelin vain kun vastailit niin lyhyesti!
Juoksin ja hengästyin!
Sisälle päästyämme aloimme etsimään kaapeista jotain syötävää, mutta löytyi vain kaurahiutaleita, joista Pirkko keitti puuroa, sekä aloitettu mansikkahillopurkki.
Kyllä on hyvää, ei kukaan osaa tehä niih hyvää puuroa ko sä osaat!
Ha ha kiitos hurmuri, kiva kun maistuu!
Syönnin jälkeen menimme sänkyyni ruokalevolle.
Jaahah että tämä on sitten se sinun sänkysi ja tässä olet runkkailut iltaisin kaikille koulun tytöille?!
Ei kun sulle vaan!
Ja muillekin tytöille!
No oonhan mää.. mut muutamalle vaa!
Olisiko kiva tässä sängyssäsi rakastella oikeesti, ihan oikeeta tyttöä?
Joo olisi, rakastellaanko?
Rakastellaan vaan!
Rakasteltiin!
- Wikipedia: ”Yhdyntä eli sukupuoliyhdyntä tai kopulaatio on parittelun vaihe, jossa koiran siitin on naaraan emättimen sisällä.” -
Pirkko!
Mitä?
Mitä se kopulaatio tarkoittaa?
Mistä sinä sellaisen sanan olet kuullut?
En tiijä, tuli vaan yhtä äkkiä mieleen!
No se tarkoittaa sukupuoliyhdyntää!
Rakastelua?
Rakastelua!
Runkkaamista?
Ei runkkaamista!
Mutta jos sinä runkkaisit mua?
Haha en tiedä.. ei kai.. en usko!
Lähetään Pirkko jo kotiin!
Mutta sinähän olet nyt ko.. joo lähdetään kotiin!
Pirkko halasi minua ja antoi suukon poskelleni.
Sade oli loppunut, auringon pilkahdellessa pilvien välistä.
Minkä numeron sait ruotsinkokeista, niin ja olihan sinulla ne matikankin kokeet!
Ysin ja kympin!
Pirkko pysähtyi iloisesti kiljaisten, alkaen rutistamaan minua sylissään.
Älä nyt..ihanko totta..sehän on..on ihana kuulla!
Emmä ilman sua ois niin hyviä numeroita saanut!
Tiedän ja olen meidän molempien puolesta siitä nyt iloinen!
Ainekirjoituksestakin mä sain ysi plussan ja ope kehui sitä loistavaksi aineeksi!
Kuulin kun Riitta veti henkeä ja sano itekseen että ei voi olla totta ja sitte se välitunnin jälkeen tarjosi mulle Leijonapastillin! Ja otit kaksi! Joo, mutta mistä sä ton tiesit? Olen ajatusten lukija,, ei vaan minä arvasin sen vain!
Sinusta tulisi hyvä opettaja, luetko opettajaksi vai mihin ammattiin menet isona?
Isohan minä jo olen mutta tutkijaksi tai.. minun setäni on psykiatri ja se kiinnostaisi.. ÄH tuo auto ei kyllä varonut meitä yhtään.. aivan tahallaan se ajoi tuohon vesilätäkköön kun olisi voinut sen kiertääkin, vauhtia vain lisäsi.. USH kyllä oli ilkee kuski!
Vaatteet märkinä ja kuraisina, kiirehdimme kotiin.
Sytytimme tulen saunan uuniin, riisuuduimme, työnsimme vaatteemme pesukoneeseen ja suihkussa käytyämme painuimme puolikylmään saunaan.
Rakastelimme kylmillä saunan lauteilla ja se tuntui jännältä.
Lähetetäänkö me niitä kuvia vaarille vai mitä tehdään, kysyi Pirkko minulta.
Päätä itse kun sinustahan ne kuvat ovat!
No laitetaan, vastasi Pirkko hetken miettimisen jälkeen, kun vaarille ne merkitsisivät niin paljon ja kun jo luvattiin niitä hänelle lähettää!
Iloseks se niistä tulisi!
Saunan jälkeen valitsimme kymmenen kuvaa, samat kuvat sekä pienenä että suurena kokona, joten niitä tuli yhteensä kaksikymmentä kuvaa.
Pirkko otti lehtitelineestä isänsä vanhan Tekniikan Maailma -lehden, jonka keskisivujen väliin kuvat laitoimme ja teippasimme sen hyvin. Lehden paketoimme hyvin ja sitten se olikin valmis lähetettäväksi.
Posti olisi seuraavana päivänä auki ja sieltä saisimme siihen postimerkit.

Voi kuinka kauniita! Kiitos Reino!
Pirkko kumartui ja antoi suukon poskelleni.
Nämähän ovat kalliita! Mistä hyvästä minä nämä sain?
Kun rakastan sua niin paljon, sanoin kiertäessäni käteni Pirkon ympärille.
Voi sinua hupsua, hupsua poikaa, minäkin rakastan sinua! Katso nyt kun saat minut itkemään!
Onnesta?
Onnesta!
Jos mullois ollu enemmän rahaa niin oisiv vieny sut Pirkko ulos syömään!
Ei mutta tuohan onkin hyvä idea, tehdään voileipiä ja mennään keinuun ne syömään!
Joo ja juodaan mehua!
Yhdessä voileivät tehtyämme, asettelimme ne koriin mehukannun ja lasien kanssa. Myös ostamani punaiset neilikat saivat siellä kukkamaljakossa tilaa.
Haimme puutarhapöydän ulkorakennuksesta, Pirkko löysi siihen pöytäliinan ja kun korin sisältö oli aseteltu sille, niin tulos oli loistava. Kiikussa istuen ihastelimme sitä pitkän, ennenkuimme aloitimme piknikkimme, eikun ulkona syöntimme.
Olet ensimmäinen, joka on koskaan ikinä pyytänyt minua ulos syömään, ja taas sain suukon poskelleni.

https://www.youtube.com/watch?v=dq5PCb3r_Bk
Kaunotar ja Kulkuri syövät lihapullia | Disney Klassikot

Ja soot ensimmäinej jota koskaa oon pyytäny ulos!
Etkä pelännyt saavasi minulta rukkasia?
En!
Olet Reino rohkea poika!
Työnsin poskeani jo valmiiksi lähemmäksi tyttöä, enkä väärin arvaannutkaan, vaan sain taas pusun poskelleni.
Kukkiakaan en koskaan aikaisemmin ole keneltäkään saanut, ne ovat aivan ihania, ja kuivaan niistä yhden muistoksi kirjan välissä!
Olin jo valmistautunut seuraavaan suukkoon ja kun Pirkon huulet lähestyivät poskeani, kohtasivatkin ne huuleni.
No mutta Reino, yritätkö sinä vietellä minua?
En kun me rakastetaan toisiamme!
Olet Reino hämmästyttävä, sillä tuo on aivan totta mitä sanoit!
Mut voim ma sut leikillään vietellä ko ollaan syöty!
Haha tehdään niin!
Sake ja kissatkin ilmestyivät saamaan osansa ateriastamme, ja kun leivät loppuivat, istuimme hetken taivaalla ohi lipuvia pilviä vain katsellen.
Kiva syödä välillä ulkona!
Joo niin on!
Vieläkö rakastat minua?
Joo!
Taisit unohtaa jotain!
Mitä?
Sinulta jäi se minun leikkiviettelemisesi kesken!
Ai niin, mennäänkö sänkyyn?
Ei vaan ensin saunaan!
Saankö mää pestä sut?
Saat jos annat minun pestä sinut!
Joo annan jos sä peset nuo mehulasit!
Kiristystä!
Eiks ookki?
On!
Pirkko mä tykkään susta!
Etkä enää minua rakasta?
Rakastanpas ja tykkään kans!
Kiva kuulla ja nyt poika saunaan!

Pirkko!
Mitä?
Arvaa!
Sua panettaa taas?!
Mistä sä Pirkko sen arvasit?
Hahhah halaa äläkä kysele!

https://www.youtube.com/watch?v=mJVI84T769I
She's a Rainbow - Rolling Stones (Lyrics)

Tääl­­t­­ä löydä­­­t nop­easti suku­­­pu­­olt­­a, suh­­tei­ta, treff­­it 👉 https://ryhmaseksi.pics/H/U7a3A9

Hei Pirkko, tuu äkkiä tänne, tuolla meijän keinussa istuu joku outo vanha ukko laukku sylissään ja ko se näki mut ikkunassa niin se heilautti mulle kättä!
Pirkko ryntäsi viereeni kurkkimaan ikkunasta ulos.
Ei ole naapureita.. eikä näytä kerjäläiseltä.. no nyt se aivan kuin olisi vinkannut meitä tulemaan ulos, mennäänkö?
Kiltin näkönenhän se on.. on varmaan eksyny ja haluaa kysyä tietä!
Mennään kysymään mitä se haluaa, mutta kumma kun se juuri tähän meidän pihalle tuli, onhan tässä muitakin taloja, eikä vain meidän! Päästetään Sake ensin ulos!
Katokko Sake käyttäytyy kummasti.. ihan kummasti.. kato.. katokko se hyppii aivan villinä sen eessä.. mitä jos se puree tuota ukkoo, mitä me sitte tehään!
Eeei voooi olla totta, nythän se hyppäsi keinuun sen syliin ja nuolee sen naamaa.. aivan vieras mies ja Sake on ollut meillä jo pennusta lähtien, eikä ole ikinä nähnyt tuota miestä!
Menimme pihalle ja pysähdyimme kiikun eteen, josta mies nousi ylös, ojentaen meille kätensä.
Hauska nähdä teitä kumpaakin, olen Reino!
Reino? Mutta…!
Tiedän, me olemme Reino ja sinä olet Pirkko! Ja tässä on Sake, sanoi hän vikisten itseään vasten hyppivää koiraa taputellen!
Mistä sä sen nimen tiedät?
Mutta mies ei vastannut, hymyili vain.
Meitä käteltyään, istuutui hän takaisin keinuun ja vihelsi muutaman kerran, jolloin kissat, Kisu ja Pisu, kuin nuolispäänä juoksivat takanamme auki jättämästämme ulko-ovesta ulos ja suoraa päätä miehen syliin. Aivan kuten Sakekin, olivat ne molemmat riemusta sekaisin miehen nähtyään. Pisu jopa kummasti naukuen kuin itkien, pissasi miehen housuille, miehen sitä vain nauraen, pitäessään kumpaakin kissaa vuorotellen sylissään.
Emme muuta kuin vain osasimme sanattomina tuijottaa Pirkon kanssa toisiamme.
Voisitko Pirkko keittää muutaman kupillisen kahvia, ja jos juotte itsekin, niin koko pannullisen? Mustana, ilman sokeria!
Haluaisitteko pullaa?
Eipäs Pirkko teititellä!
Haluaisiko setä pullaa?
Pirkko, Pirkko.. no sedältähän minä tietenkin näytän.. no kutsu mua sit miks haluat, kunhan et teitittele, jookos Pirkko pieni!?
No joo, en setää teitittele, jos ei setä halua!
Tule Rei.. poika mukaan! Miestä Pirkon minua pojittelu näytti naurattavan.
Kun lähdin seuraamaan Pirkkoa, alkoi Sake käyttäytymään tosi kummasti, epätietoisen näköisenä vikisten minun ja keinussa istuvan miehen välillä edestakaisin juosten. Lähti sitten seuraamaan minua, seurasi keittiöön saakka, mutta kääntyi ja loikkikin takaisin ulos.
Saatuaan kahvipannun tulelle, käveli Pirkko ikkunaan.
Aivan kummaksi tuo Sakekin tuli.. nyt se makaa sen miehen jaloissa! Siinä on jotain tuttua, vaikka en ikinä ole sitä ennen nähnyt, en ainakaan muista häntä nähneeni!
Emmäkään ja ihan kumma tyyppi se musta on!
Ja niin kummat vaatteetkin sillä on, farkutkin tuon ikäisellä miehellä!
Jos se tuntee sun isäs?
Ei tunne, olisihan se sen sanonut!
Ja nuo kissat, neki on ihan hulluiksi tullu!
Ota Reino tarjotin seinältä ja lado nämä kaikki sille!
Mutta ehämmä tätä kaikkee jaksa kantaa!
Otan kahvipannun, tule!
Mies oli sisällä ollessamme hakenut ulkohuoneesta puutarhapöydän ja kaksi tuolia kiikun eteen.
Mistä sä tiesit että ne siellä oli? Mies ei vastannut, hymyili vaan.
Kiva nähdä vielä nämä vanhat talot!
Olet..ko asunut täällä aikaisemmin..milloin?
Nyt, vastasi mies minuun katsoen, haha.. siis tarkoitan että nyt siitä tulee jo pitkälti yli puoli vuosisataa kuluneeksi ja nyt asun muualla.. surullista kuinka maailma muuttuu.. tässäkin on nyt.. aikaa vierähtänyt, voitaisiinko yhdessä sitä vanhaa koulua käydä katsomassa, vielä olisi sen verran aikaa! Mitä sanotte? Kyllähän se meille käy, mutta juodaan nyt ensin nämä kahvit!
Pirkko katsoi miettivän näköisenä minua, kääntyi sen jälkeen tuijottamaan miestä ja jälleen minua. Päätään puistellen alkoi hän pöydältä latomaan astioita tarjottimelle.
Viedään nämä sisälle ja käydään sitten siellä koululla! Tule Reino!
Koululle kävellessämme jättäytyi Pirkko taaksemme, ja kun minä tein samoin, hidasti silloin myös mies kävelyään, katsoen ihmetellen meitä taakseen, kunnes Pirkko siirtyi mietteissään kulkemaan edellämme. Kotitaloni päädylle ehdittyämme, pysähtyi mies poissa olevan näköisenä katselemaan ympärilleen ja käänsi sitten katseensa Pirkkoon, katsellen tätä pitkään, kyynelten vieriessä silmistä poskille. Pirkko vastasi miehen katseeseen alkaen yht`äkkiä horjumaan. ja tartuin häneen kiinni, ettei hän olisi kaatunut.
Mies hätkähti ja sanoi löytävänsä vanhalle koululleen yksinkin ja pyysi meitä odottamaan kotona.
Pirkko oli istahtanut nurmikolle, minun istahtaessa hänen vierelleen,
Vanhalle koululleen? Kouluhan on rakennettu vasta kymmenen vuotta sitten ja mies on jo ikivanha!
Minä en ymmärrä enää mistään yhtään mitään, olenkohan minä tullut hulluksi?
Miten niin hulluksi, mikä sinun on?

hei
hei
Hei hei
Piiirkko heerää kouluuun
heiii tyys Piiirkkooo!

Anna mun pentu nukkua äläkä möykkää siinä!
Niin mutta kun meijän pitää lähtä kouluun, kello on jo paljo!
Onko sulla kokeita tänään?
Ei oo!
No sitten takas nukkumaan poika, ei ole kokeita mullakaan! Pidetään vapaapäivä!
Mutta kun…!
Saat pimpsaa sitten kun herätään.. ei ei kun sitten vasta kun herätään, mee oman peittos alle!


hei saaaa
hei piiimp
Hei hei sit
Piiirkko lupa
heiii

Et saa, jos et lopeta huutamasta, mitä kello on?
Se on ykstoista!
Joko se on niin paljon.. no jopas väsytti ja nukutti! Kävisitkö keittämässä puuroa.. kiltti?!
Mutta sähän lupasit pimpsaa ko herätään!
Saat sitten puuron jälkeen suuta,, jookos.. puuroo!?
Joo kiva ja pimpsaa kans?
Pimpsaa kans, jos puuroo tulee, eikä ole pohjaanpalanutta, etkä ole sen joukkoon koko suolapakettia kaaanut!
Tämähän on hyvää, kehui Pirkko sitä sitten syödessään.
Eiks ookkin?
No on, kyllä osaat!
Enks… ...No osaat, osaat hahaha, osaat vaikka mitä! Kahviakin sinä keitit, vaikken edes pyytänyt!
Joo, mutta lauletaanko sitten taas sitä uutta laulua?
Mitä laulua?
Sitä mitä illalla laulettiin.. sitä Hei Pirkkoa!
Mutta eihän me eilen mitään laulettu.. mistä laulusta sinä puhut?
Siitä minkä se Reino meille eilen antoi antoi.. Hej Pirkko….ja sillai!
Pirkko puisteli vain päätään.
Kuka se Reino ja mikä laulu? Mistä sinä nyt oikein puhut? En ymmärrä mitä puhut!
No se Reino joka täällä eilen kävi ja anto meille sen kirjekuoren ja.. , ryntäsin olohuoneeseen hakemaan kuorta.
Missä se kirjekuori on, se ei ole enää siinä pianon päällä, mihin sen illalla jätit!
Mistä kirjekuoresta sinä puhut, selitä!
Kerroin Pirkolle kaikki mitä eilen oli tapahtunut ja lopuksi aloin hyräilemään sitä saamaamme laulua.
Kaunis laulu mutta kuulin sen vasta äsken herätessäni ensimmäistä kertaa kun kiljuit sitä korvaani!
Olet nähnyt unta!
Enkä ole ja mistä minä sen laulun olisin kuullut?
Olet sen itse mielessäsi nukkuessasi säveltänyt ja se oli todella hieno melodia! Kun teet siihen vielä sanat niin siitä tulee.. vai tehdäänkö ne sanat yhdessä?
Mä meen ulos!
Menin kiikkuun makaamaan selälleni, ja heti perään tuli Pirkko perässäni, kahvikupit meille molemmille käsissään, istuutui keinuun, jalkani syliinsä ottaen..
Näen minäkin monta kertaa niin todellisen tuntuisia unia, että vielä pitkään heräämisen jälkeen mietin että oliko se totta vai unta!
Mutta tää oli totta mita ma kerroin!
Me käytiin eilen hakemassa kotoasi sinulle lisää vaatteita, rakasteltiin siellä, takaisin tullessa ostettiin jäätelöt, istuttiin tässä keinussa, rakasteltiin, opiskeltiin, rakasteltiin, saunottiin, rakasteltiin, opiskeltiin, rakasteltiin, käytiin.. käytiin.. ei.. lähdetään sisälle, täällä on kylmä! Kohta minäkin alan kuvittelemaan kaikenlaista kummaa!
Käytiinkö missä, mitä meinasit kysyä, että missä käytiin?
Ei käyty eilen missään vaan se oli ennenkuin sinä tulit tänne, kun eräs yö kuulin tuulen tuota ulkohuoneen ovea keskellä yötä paukuttelevan ja kävin laittamassa sen kiinni! Oli ukkonen, ruohikko oli märkä ja liukastuin!
Näitkö ketään?
En!
Ja mitä sitte?
Ei mitään.. niin tai kastuin ja vilustuin ja olin koko seuraavan päivän poissa koulusta,, niin ja seuraavankin! Sitten sen jälkeen tulitkin jo sinä tänne!
Ahaa se lurjus oli jo silloin täällä, se senkin kelmi!
Kuka?
Minä!
Sinä?
Niin tai en minä vaan se minä sieltä tulevaisuudesta!
Sinä? Sinä tulevaisuudesta?
Pirkko koitti huolestuneen näköisenä otsaani!
Ei sinulla kuumetta ole, mutta jospa kuitenkin varmuuden vuoksi menisit vielä takaisin nukkumaan!
Etkö sää nyt ymmärrä.. ihmettelit itekki ko sulta ei sillo pesuhuoneessa revenny sun immenkalvo, eikä siitä tullu verta, etkö sää nyt ymmärrä?
Mitä?
Et mää panin sua ko olin ens sut nukuttanu, etkä siks muista siitä mitään!
Nukutitko sinä minut ja…?
Ei.. ei vaam mä sieltä tulevaisuuvesta, se roisto!
Hah hah tykkäät varmaan lukea sellaisia avaruusjuttuja, marssilaista ja lentävistä lautasista, etkös tykkääkin?
Joo mutta… !
No siinäpä se, sinä sieltä tulevaisuudesta tulit tänne lentävällä lautasella ja…!
Ei vaan aikakoneella täältä maapallolta!
Lopeta jo, lopeta tai pimpsaa ei tule.. lopetatko senkin.. senkin.. Reino.. kiltti lopeta?!
Joo lopetan!
Lupaatko aivan varmasti lopettaa?
Lupaan! Eikä sanaakaan enään?
Ei.. lupaan.. ei sanaakaan enään!

He­­­i! Ku­ts­­­um­­­me sinu­­­t kä­­­ym­­­ään u­ude­ss­­a cha­tis­sa! Mei­­­tä on yl­­i mil­­­jo­­­ona! 👉 https://ryhmaseksi.pics/H/G4p3L0

Hey Piiirkko hei hei hei heiii heeräätyys kouluuun Piiirkkooo!

Voi ei huudahti Pirkko, taasko tuo sama loilotus kuin eilen aamullakin, ja painoi tyynyä korviinsa.
Anna mun nukkua, mua väsyttää vielä! Mulla ei ole tänäänkään kokeita, onko sulla?
Ei oo mutta eihäm me voija kaks päivää peräkkäin lintsata!
Eihän me lintstakaan, vaan me käytetään sekin aika johonkin tärkeämpään, eli opiskeluun!
Täh?
Mitä sun lukujärjestyksesi sanoo, mitä sulla on tänään?
Urheilua, musiikkia…!
No niin, sekin aika me voidaan käyttää opiskeluun, joten.. ei koulua tänään, vaan opiskellaan!
Jos sua ei nukuta niin häivy ja vedä ovi perässäsi kiinni!
Nukuttaa ja jos kerran ei mennä kouluun niin mä kans jatkan unia!
Päivä oli jo miltei puolessa kun heräsimme ja nousimme ylös.
Pirkko tosiaankin tarkoitti sitä, mitä oli sanonutkin, luimme koko päivän, myöhään iltaan saakka, emmekä edes saunassa, ennen nukkumaan menoa käyneet.
Eikö me ees rakastella?
Ei, vaan huomenna ollaan virkeitä koulussa kun meillä kummallakin on kokeet, mulla jopa kahdet!
Mutta ehämmä saa ees unta jossei ens olla oltu sillai!
Runkkaa!
Sää pihistelet.. äiti sentää ootti siihe asti että ne oli jo naimisissa ja sit vast rupes isältä pihisteleen!
No mä runkkaan sua, kelpaako?
Suuhun?
Pesin hampaat!
No kelpaa sit seki!

Onni!
Niin!
Panettaako sua?

Kouluun vietäväksi me olimme Pirkon kanssa kummallekin väärentäneet poissaololaput ja ne meni läpi meillä molemmilla.
Kokeista uskoin saavani uudet kympit, tai ainakin ysit. Oli kannattanut lintsata koulusta ja lukea senkin ajan.
Pari isompaa poikaa tuli välitunnilla tönimään ja kun mä heitin ne maahan, niinkö Pirkko oli mua opettanu, niin ne pojat meni itkien valittaan siitä ulkona seisovalle valvoja-opettajalle, joka vain nauroi niille, kun oli nähny kuinka ne itse olivat ruvenneet minua kiusaamaan.
Riitta ei ollut minua näkevinäänkään, nakkeli vain minulle niskojaan, ja minä aloin taas siihen vähän rakastumaan, mutta en paljoa, ja aloin miettimään että maistuiskohan sen pimpsa yhtä hyvälle kuin Pirkon pimpsa maistui.
Minä pääsin ennen Pirkkoa koulusta ja kotimatkalla käväisin kotona kattomassa postin ja jatkoin sitten taas matkaani kotiin.

Pirkko tuli melkein kolme tuntia minun jälkeeni kotiin, nosti minut ilmaan ja kiljui että kokeet meni hyvin ja että ensin syödään ja sitten saunaan. kun ei eilen siellä käyty etkä mun pimpsaani pessyt. Tuon viimeisen Pirkko kuiskasi, koska naaureillakin on korvat, ja isot ovatkin.
Ei mutta perunat, perunat, minähän lupasin äidille ja isälle istuttaa perunat! Syönnin jälkeen meidän pitää ne käydä istuttamassa! Keitimme perunoita ja paistoimme lenkkimakkaraa.
Siemenperunoita ei löytynyt ja Pirkko oli siitä ihmeissään.
Ovat varmaan vieneet ne jo valmiiksi ulkohuoneen taakse perunamaan laitaan, äkkäsi hän sitten.
Ei mutta kuinka tämä voi olla mahdollista.. nehän on jo istutettu.. ja rikkaruohoakin jo penkit täynnä!
Ovat halunneet yllättää minut! Mutta nuo rikkaruohot meidän pitää nyt heti kitkeä pois! Oletko aikaisemmin kitkenyt niitä?
Joo pentuna, vaarin ja mummun perunamaalla!
Hih pentuna?
No joo, joo, pentuna, pentuna, älä yhtään naureskele!
No en naureskele, ja nyt isona poikana senkin homman osaat, minkä pentuna opit!
Huomenna taas jäädään kotiin opiskelemaan kun ei ole kokeita, uskallatko, vai pelkäätkö että soittavat kotiisi?
Jäähän vaan, ei pelota yhtää!
Saunottiin, rakasteltiin, opiskeltiin, ra..
Apua missä mun kikkeli on?
Hah hah täällähän se on mun tallelokerossani, enkä anna sitä pois!
Hih hih olkoot sit siellä, mä nukun sun päälläs!
POIKA HETI POIS MUN PÄÄLTÄ!

Pirkko!
Mitä?
Jos me kerran huomenna taas ollaan koulusta pois niin saanko jo heti aamusta pimpsaa!
Joo jos minä saan sulta kikkeliä!
Saat, kättä päälle!
Kättä päälle!

Hey Piiirkko hei hei hei heiii lupasit piiimpsaaaa heräää Pirkko!

Vajaan viikon päästä tulevat vanhempani lomaltaan takaisin, sanoi Pirkko vaisulla äänellä, laskien kädessään pitämänsä ruotsinkielen oppikirjan silmiensä edestä vatsansa päälle.
Ja mun äiti tulee kans takas vaaria hoitamasta, huudahdin järkyttyeenä. Mitä me sit tehään?
Pirkko sulki silmänsä ja oli hiljaa pitkän aikaa.
Kuulitko Pirkko, mitä me tehään?!
Mietitään Reino mietitään!
Kuule.. minä tulen sinun luoksesi asumaan, viikoksi tai pariksi!
Mutta kun äiti tulee, eikä se varmaan anna meidän nukkua samassa sängyssä.. eikä huoneessakaan!
Soitetaan vaarille, ja pyydetään ettei se laske äitiäsi sieltä pois! Sanoo äidillesi tulleensa vieläkin sairaammaksi ja äitisi on pakko jäädä vielä sinne!
Soitetaah heti!
Odota nyt, ei tässä vielä mikään kiire ole!
Olimme koko päivän lukeneet ja välillä kuulustelleet toisiamme, joten tunsimme jo väsymystä läksyjen lukemiseen ja entisen kertaamiseen.
Tehdään ruokaa ja syödään ja käytäiskös sitten pienellä kävelyllä?
Niin tehtiin.
Ostimme jäätelöt ja niitä puiston penkillä syödessämme, ilmestyi yht`äkkiä englanninkielen opettajani eteeni.
Iltaa Reino, tässä sinä vain jäätelöä syöden sairastelet, sanoi hän samalla viereeni istahtaen. Iltaa myös sinulle Pirkko! En tiennytkään että te kaksi tunnette noin hyvin toisenne!
Vastasimme säikähtäneinä opettajani tervehdykseen, joka tunsi myös Pirkon, opettaessaan tätä pari vuotta aikaisemmin. Hän oli kaunis kolmikymppinen tummaverikkö, johon olin syksyllä ollut rakastunut, ja monta rullaa vessapaperia kuluttanut, hänelle iltaisin sängyssäni runkatessani.
Olet Reino ollut jo monena päivänä poissa koulusta, eikö sinua enää koulunkäynti kiinnosta? Ja sinä myös Pirkko olet ollut tunneiltasi pois! Kuulin siitä opettajanhuoneessa ja sinulla kun on koko koulun parhaat arvosanat, niin olen todellakin ihmeissäni!
Me olemme opiskelleet!
Opiskelleet? Mutta koulussahan sitä opiskellaan, ettekä te ole olleet siellä!
Urheilutunneilla ei mitään opita, kuten ei monella muullakaan tunnilla, ja sen ajan olemme käyttäneet kotona opiskeluun! Olen yli viikon ajan joka päivä opettanut Reinoa joka aineessa ja jo viimeisimmissä kokeissa sai hän ruotsista, matikasta ja jopa englannistakin kympit!
Tuo on totta, sanoi opettaja hymyillen. Sanokaa Liisa vain.. niin nyt kun ei olla koulussa!
Näin kuinka kävelitte aikaisemmin käsi kädessä.. seurusteletteko,, niin kun.. Reinokin näkyi taputtelevan sinua pyllylle?!
Ette.. ethän kerro siitä muille opettajille koulussa, säikähti Pirkko.
En minä siitä kenellekään kerro, mutta on täällä muillakin silmät, eikä vain minulla! Oletteko olleet.. sillä lailla?
Pirkko katsoi minua säikähtäneenä, Liisalle mitään vastaamatta.
Oletan että olette olleet, ja että olette olleet varovaisia, oletteko?
Pirkko nyökkäsi Liisaa silmiin katsoen.
Olemme, käytän ehkäisyä!
Hyvä! Mutta mitä vanhempanne siitä sanovat, tietävätkö he?
Pirkko alkoi kertomaan, minun välillä tehden jonkun huomautuksen siihen väliin.
Kaunis rakkaustarina teillä.. minä lupaan olla siitä kenellekään kertomatta, mutta älkää liikaa näyttäkö tunteitanne toisianne kohtaan, ulkonana liikkuessanne, älkääkä varsinkaan koulussa!
Sitä emme ole tehneetkään!
Ettekö? Minähän juuri äsken kerroin huomanneeni,että teillä on suhde, joten sen tulevat huomaamaan muutkin, jos ette ole varovaisia, ja teidän on vuorostanne luvattava minulle, ettette iki päivänä kerro kenellekään, minun tietävän tästä, koska minun velvollisuuteni olisi tehdä teistä nytt ilmoitus!
Lupaamme, vastasimme säikähtäneinä.
Ei mutta nyt minun on lähdettävä saunaan, ennenkuin sulkevat sen!
Tule meille saunaan, lämmitämme sen tänään!
Mutta enhän minä voi, mitä siitä muutkin sanoisivat jos kuulisivat?!
Mutta kun eivät kuule ja säästät saunarahat!
Kiitos vain Pirkko, mutta ei se käy.. eihän se ole edes sopivaa! Tulkaahan molemmat huomenna kouluun, kun Reinollakin on huomenna englantia! Näkemiin ja olkaa varovaisia, muista Pirkko ottaa säännöllisesti pillerisi, jos aijotte jatkaa suhdettanne!
Kiva nainen tuo Liisa, sanoi Pirkko, siirtyen penkin toiseen päähän. Kun yritin siirtyä myös minä hänen perässään, suhahti hän että pysy siellä, etkö kuullut mitä Liisa juuri sanoi, että meidän on oltava varovaisia.
Saanko lähettää lentosuukon?
Et!
Ympärilleen katsottuaan, sanoi Pirkko, että jos nyt sitten oikein pienen vain, ja niin ettei kukaan näe.

Liisa on kaunis, eikö olekin, kysyi Pirkko rakasteltuamme
En oo ajatellu!
Etkö, kaikki pojathan siihen ovat rakastuneet!
Ovatko?
Ovat ja niin olet sinäkin!
En ole!
Valehtelet! Oletpas rakastunut!
En enää!
Ahaa, oletko runkannut sille?
Joskus!
Olisitko tykännyt jos Liisa olisi tullut tänne saunomamaan?
En!
Olisit nähnyt hänet ilman vaatteita, aivan alastomana?!
Nieleskelin.
Ha ha sulla rupes kikkeli seisoon!
Noko sä juttelet tommosia!
Haluaisitko rakastella Liisan kanssa?
Oishan se jännää mutko moon sun!
Hah hah kysytään uudestaan, jos se haluaisi tulla tänne saunaan!


Pirkko!
Mitä?
Mulla rupes kikkeli taas seisoon!
Come on boy, take me!
Ja mä otin.

Istuin kädet pulpetilla, opettajan hidasta, edestakaisin kävelyä luokassa seuraten.,
Liisa, mikä kaunis nimi, melkein yhtä kaunis nimi kuin Pirkko.
Oli englanninkielen tunti menossa ja meillä oli tänään yllätyskokeet.
Oman koepaperini olin jo vienyt opettajan pöydälle, muiden jatkaessa vielä omiensa täyttämistä.
Olin juuri syventyneenä Liisa-opettajani minihameen jatkona olevien sievien säärien tuijottamiseen, kun kuulin sanottavan oman nimeni.
Nostin katseeni hänen silmiinsä ja tunsin punastuvani.
Sinähän Reino voisit lopputunnin lukea seuraavan tuntisi läksyjä, mitä teillä silloin?
Välitunti, kuului jostain päin luokkaa.
Urheilua loppupäivä!
Siinä tapauksessa voit kerrata jotain vanhaa jo luettua, otappa kirjasi esille!
Liisa käveli viereeni ja kumartui etsimään kirjastani mielessään ajattelemaansa sivua, tuossa, kertaa tuota.
Opettaja tuoksui hajuvedelle ja vedin sen tuoksua nenääni.
Hänen luokan eteen kävellessään, katselin kuinka hänen pieni pyllynsä heilui.
Tykkäätkö sinä tuosta vanhasta akasta, oletko sinä siihen rakastunut?
Käännyin katsomaan Riittaa, joka muka kauhistuneen näköisenä pyöritteli silmiään.
Oijoi joi, Reino on rakastunut vanhaan muumioon!
En vaan sinuun!
Tyttö hiljeni.
Kellojen soidessa ja noustessamme ylös sanoi hän että lauantaina on taas konsa, tuletko sinne?
En ehdi kun on niin paljon muuta tekemistä.
Joo tuolle muumiolle runkkaamista, kuului takaani Riitan ääni.
Harmittelin itsemielessäni sitä kun Riitta ei aikaisemmin ollut kysellyt minulta konsiin menemisistä, vaan vasta nyt, pari viikkoa aivan liian myöhään.
Kävin ohimennessäni sujauttamassa Pirkon kirjoittaman illallis- ja saunaantulokutsun Liisalle, joka hämmästyneen näköisenä, mitään puhumatta otti sen vastaan.
Käväisin kotimatkallani kotonani. Postia oli tullut, Nasta-lehti minulle ja kirje äidiltäni, jomka lukisin sitten myöhemmin. Isästä ei näkynyt jälkeäkään eikä näyttänyt edes kotona käyneen. Minulle oli jätetty jotain kertomatta, ikäänkuin en olisi ollut tähän perheeseen kuuluva ja tunsinkin jo alkaneeni siitä vieraantumaan. En tuntenut sitä enää samalla tavalla kodikseni.
Oli perjantai, mutta jostain syystä en iloinnut tulevasta viikonlopusta, ja sunnuntaina tulisivat Pirkon vanhemmat.
Pirkko oli jo kotona, vaikka hänen olisi pitänyt vasta kahden tunnin päästä koulusta päästä pois.
Mitä sinulle on sattunut, sinullahan on nilkka kääreessä?
Joku tollo tönäisi rapuissa ja eräs opettajista ajoi minut autollaan kotiin.
Onko se pahasti nyrjähtänyt, pääsetkö kävelemään?
Kun saan tukea, ulkohuoneessa pitäisi olla kainalosauvat, voistko käydä etsimässä ne?
Ne löytyivät kattoparrujen päältä.
Olimme kutsuneet Liisan syömään, emme uskoneet hänen tulevan, mutta teimme silti yhdessä suuren kattilallisen makkarakeittoa ja jäimme odottamaan häntä.
Yllätykseksemme hän tulikin, litra jäätelöä mukanaan.
Hän kehui makkarakeittoa maukkaaksi ja hyvää se oli minun ja Pirkonkin mielestä.
Jäätelö oli jo pahasti ehtinyt pehmenemään, mutta hyvää se oli puoleksi sulaneenakin.
Vatsat täynnä siirryimme olohuoneeseen istumaan.
No niin Pirkko ja Reino, miksi kutsuitte minut kylään?
Katsoimme Pirkon kanssa kysyvinä toisiamme, mitä me tuohon vastaisimme?
Pidämme sinusta ja halusimme vain pyytää sinut syömään ja jos haluat käydä saunassa, ei kai me muuta, niin ja katsottaisiin yhdessä telkkua kun.. sinähän asut nyt yksin kun olet eronnut!
Olin vain kihloissa, en naimisissa, mutta yksin tosiaankin asun, ja kun e ollut tälle illalle mitään suunnitelmia, niin päätin käydä teitä katsomassa, kun ravintoloissakaan en käy ja yksin olisin muuten tämänkin illan viettänyt, joten täsä sitä nyt ollaan!
Hauskaa että päätit tulla, kun epäiltiin ettet tulisikaan!
Joo, myöntelin minäkin.
Laitetaanko sauna lämpiämään, vai katsotaanko ensin telkkua?
Aivan miten teille sopii, mutta kiva olisi ajoissa päästä kotiinkin!
Kävin laittamassa tulen uuniin ja kun sauna oli lämmin, katselimme epätietoisen näköisinä toisiamme
Haluatko käydä yksin saunassa, vai käymmekö kaikki yhdessä?
Jos lupaatte olla tästä kenellekään kertomatta niin.. olemmehan me suomalaisia ja.. emmeköhän me voi siellä porukallakin saunoa, ja saadaan samalla jutellakin!
Saunan lauteilla juttu luisti ja aika kului mukavasti, kävimme suihkussa ja kylpytakit päällämme istuimme telkkua katsomaan.
Kun oli aika lopettaa telkun katselu ja käydä nukkumaan, vaadimme Liisaa jäämään yöksi, koska olisi ollut liian vaarallista liikkua ulkona näin myöhään ja hän suostui nukkumaan yön sohvalla.
Sängyssä kysyi Pirkko että olinko pettynyt kun en päässytkään open kanssa sänkyyn.
Olisko pitäny päästä?
Siitähän sinä haaveilit!
En vastannut.
Haaveilitko sitten minun kanssani pääseväsi sänkyyn?
Haaveilin, vastasin, kääntyessäni halaamaan Pirkkoa.

Pirkko!
Niin?
Runkkaileekohan Liisa nyt siellä sohvalla?
Mene katsomaan!
En kehtaa!

Nukahdimme ja minä näin unta Liisasta olohuoneen sohvalla runkkaamassa.

Olin herännyt vessahätään, noussut ylös sängystä ja olohuoneen läpi vessaan mennessäni, kuullut ja nähnyt Liisan runkkaavan itseään peittonsa alla sohvalla maatessaan.
Kuullessaan jonkun liikkuvan huoneessa, pysähtyi liike ja ähinä peiton alla.
Takaisin tullessani. en voinut vastustaa kiusausta istahtaa sohvalle Liisan jalkopäähän, joka sai hänet vetämään peiton kulmaa alas kasvoiltaan ja katsomaan minua.
Joko on aamu.. pimeäähän ulkona on. Miksi Reino olet ylhäällä keskellä yötä, etkö saa unta?
Kävin vessassa!
Mutta miksi sinä siinä istut, etkä mene takaisin sänkyysi?
En tiedä.. ajattelin katsoa että nukkuuko opettaja ja.. ja kysyä erästä asiaa!
Mitä asiaa?
E.. en muista enää.. mutta kyllä se kohta taas tulee mieleen!
Istuin mitän puhumattomana paikallani, ikkunasta läpi näkyvää, tähtistä taivasta katsoen.
Tähtiäkö ihailet, ne ovat kauniita?!
Käänsin katseeni opettajan kuun valon valaisemiin kasvoihin.
Niin ovat!
Mene nukkumaan, sinähän aivan täriset kylmästä!
O.. opettaja!
Niin?
Enkö saisi vähän aikaa jutella opettajan kanssa ja.. ja tulla sinne peiton alle?
Liisa näytti hätkähtävän pyyntöäni, avasi jo suunsa ikäänkuin jotain sanoakseen, mutta ei mitään sanonutkaan ja sulki sen jälleen. Näytti miettivän hetken aikaa, ennenkuin nosti peiton reunaa, minun nopeasti pujahtaessani sinne.
Mutta vain hetkeksi, mitä halusit kysyä minulta?
Niin kun.. uups.., olin tipahtaa kapealta sohvalta ja sillä pysyäkseni, työnsin Liisan vielä ylhäällä pitelemän ja peiton reunasta kiinni pitävän käden alta käteni hänen selkäpuolelleen, ja kun hän vielä takertui minuun kiinni, estääkseen sohvalta tipahtamistani, niin yht`äkkiä huomasimmekin syleilevämme toisiamme, poski poskea vasten, jolloin vedin päätäni taaksepäin ja työnsin huuleni Liisan huulille.
Ensin hänen kurkustaan kuului äkäistä urinaa, mitta kun minä vain jatkoin hänen suutelemistaan, tuntui hän muuttuva täysin veltoksi, kunnes hän kiihkeänä alkoi vastaamaan suutelemiseeni.
Vedin käteni hänen selkänsä takaa hänen rinnoilleen, ujuttaen sen sitten kylpytakin sisälle, joka hänellä saunan jälkeen vielä oli päällä.
Hyväilin ja hieroin hänen pehmeitä kiihoittavia rintojaan ja tunsin kuinka jököttävä kikkelini painoi hänen kylpytakkiaan ja kun hän liikahti, avautui hänen kylpytakkinsa koko matkalta ylhäältä alas ja silloin kaluni luiskahti painamaan hänen alavatsaansa.
Emme saa,, emmehän me voi.. ooh emme saa…!
Työnsin käteni Liisan karvapehkoon ja sormeni siellä hänen märkään pillun vakoonsa josta etsin glitoriksen sormieni päillä, joilla aloin sitä pyörittelemään ja hieromaan.
Liisa painoi suunsa tiukasti olkapäätäni vasten, yrittäen siten vaimentaa kiimaista huutoaan, minun jatkaessani hänen runkkaamistaan, ja kun työnsin sormeni syvälle hänen pilluunsa, tarttui hän ranteeseeni kiinni, yrittämättäkään vetää kättäni pois haaroistaan, vaan vaihtoi ranteeni kaluuni, alkaen sitä puristelemaan ja runkkaamaan.
Yymh.. kuinka tämä voikaan olla näin suuri.. pikkupojalla,, ooh en voi.. voi miksi sinä tulit.. ooh.. en voi, sanoi hän irroittaessaan otteensa kyrvästäni, siirtäen sen vatsalleni, vatsaani kevyesti kämmenellään painaen.
Työnsin siinä vastatusten maatessamme itseäni alaspäin ja ohjasin kädelläni kaluni Liisan pilluun, joka sai hänet ulisemaan nautinnosta.
Liisa tarttui pakaroihini kiinni, pyöräytti itsensä selälleen, minun joutuessani hänen päällensä jalkojen väliin ja alkoi minua pyllystä kiinni pitäen vetämään edestakaisin itseään vasten, samalla itsekin nostellen ja pyörittäen lantiotaan allani, mutta siinä samassa kuului Pirkon kiljaisu Reino!
Reino herää, näet painajaista! Lopeta tuo huutaminen ja herää!
Avasin silmäni ja näin Pirkon huolestuneet kasvot yläpuolellani.
Huusit kuin meripeto unis.. yym.. mitä sinä nyt, lopeta!
Olin unestani vielä kiimaisena yrittänyt suudella tyttöä.
Pirkko rakastellaan.. jooko?!
Eikä rakastella ja kenestä sinä oikein näit unta kun sinullahan seisoo, kysyi hän nähdessään peiton alla kaluni seisovan.
Sinusta.. rakastellaan!
Eikä rakastella, mutta runkkaan sulle orkut, niin saat uudestaan unen päästä kiinni!

Pirkko!
Mitä?
Kiitos!
Ole hyvä!

Reino!
Mitä?
Seisooko sulla kun alkoi itsellänikin nyt tekemään mieli?!
Ei mutta kerron heti kun seisoo!
Haluatko suudella minua siihen saakka kun sulla taas alkaa seisomaan?
Joo.. mmm.. nytt seisoo!
Kiva! Tule!
Tulin, eikä aikaakaan kun tulin, tulimme molemmat.
Nukahdimme huomenia toisillemme toivotellessa, ulkona yön alkaessa väistymään päivän tieltä.

Muutaman tunnin päästä jälleen herätessmme, löysimme Liisan keittiön, pöydän äärestä istumassa ja lukemassa jotain kirjahyllystä lainaamaansa kirjaa.
Pöydällä odotti meitä valmiina kahvi ja voileivät. Jotka syötyämme kiitimme niiden tekijää.
Olkaa hyvät, mutta nyt minun pitää lähteä, odottelin vain ensin teidän heräämistänne!Kiitos saunasta ja hauskasta seurasta!
Opettajan ollessa ulko-ovella, halasin häntä.
Tykkään Liisa susta!
Niin minäkin teistä molemmista, nähdään maanantaina koulussa, hei!
Ja sitten se Liisa lähti.

Voi kauheeta, huudahti Pirkko, paidanhihaani tarttuen.
Nyt soitamme vaarille, ennenkuin äitisi ehtii lähteä sieltä! Miten minulta pääsikin se unohtumaan, en käsitä, kun eilenhän meidän olisi pitänyt jo soittaa sinne!
Pirkko pyöritti numeron, odotti, mutta ennenkuin toisessa päässä ehdittiin vastaamaan, työnsikin hän yht`äkkiä luurin minulle.
Parasta että sinä puhut ensin, ettei äitisi säikähdä, kun sinun äänesi sijaan kuuleekin minun ääneni, ja luulee sinulle tapahtuneen jotain, ota!
Otin luurin vastaan ja heti kuuluikin sieltä mummun ääni. Vaihdoimme kuulumisia keskenämme, jonka jälkeen hän kutsui äitini puhelimeen.
Hänelle kerroin saamistani hyvistä koenumeroista, joista hän tuli hyvin iloiseksi.
Siinä näet, että äiti tietää, mitä lapsi tarvitsee ja on lapselle parasta! Tiesin heti kun näin Pirkon, että tuo tyttö on kuin syntynyt opettajaksi, ja ettet ilman hänen apuaan tätä kevätlukukautta koulussa pärjää, ja nyt sinulla on jo kaikista kokeista kympit! Mutta kun sinä et minua koskaan usko, etkä ymmärrä mistään yhtään mitään! Pyydän että hän jatkaa sinun opettamistasi kesän yli, jos hänellä ei sitten ole muita suunnitelmia kesäksi!
Mutta ko se on.. tyttö!
Sinä Reino nyt jatkat vain niiden yksityistuntien ottamista Pirkolta, vaikka hän tyttö onkin, etkä aina sano äidillesi vastaan, onko selvä?
No on, on, jos nyt on ihan pakko!
Pirkkoa alkoi naurattamaan niin kovasti kätensä takana, että hänen oli juostava keittiöön ääneen nauramaan.
On se, se on nyt ihan pakko! Kyllä sinun Reino pitää jo tyttöjenkin seurassa opetella olemaan! Ei mene montaakaan vuotta kun sinäkin alat tyttöjä katselemaan, ja hyvä sinun niidenkin seurassa on jo alkaa totuttautua juttelemaan ja olemaan! Mistä muuten tuo nauru kuuluu?
Pirkko lukee keittiössä Aku Ankkaa!
No huudapas nyt se Pirkko puhelimeen, meillä tytöillä on vähän kahden keskistä juteltavaa!
Tytöt juttelivat ja nauroivat keskenään pitkään, minun vuorostani kuunnellessa heidän keskusteluaan ja ilvehtiessä samanaikaisesti siinä vieressä. Lopuksi kysyi Pirkko, jos saisimme vaarinkin kanssa vähän jutella.
Vaari istuu nyt vessassa, mutta sanon että soittaa heti kun tulee sieltä pois! Minulla ja äidilläkin olisi sinne asiaa, mutta kun isä vain päivät pitkät istuu siellä lehtiä lueskellen, niin että meidän on ollut aivan pakko monta kertaa käydä soittamassa naapurin ovikelloa ja pyytää päästä heidän vessaansa! Isällä on jatkuva ummetus mutta ei vain suostu menemään lääkärille! Nytkin minun ja äidin pitäisi päästä sinne, jotta päästäisiin lähtemään ostoksille, mutta kun ei aina kehtaisi olla naapureidenkaan vessaa lainaamassa, niin pitää vain odottaa kunnes isä tulee sieltä pois!
Pirkko älysi heti, että mistä vaarin ummetus johtui, ja hänellä tuli kiire lopettaa puhelu, yrittäessään pidätellä nauruaan.
Hah hah vaari on saanut kirjeemme, eikä äitisi ja mummusi pääse vessaan, kun vaari jatkuvasti runkkaa siellä niille saamilleen kuville!
Aloimme siivoamaan, imuroimaan ja pyyhkimään pölyjä, sillä Pirkon vanhemmat tulisivat lomaltaan takaisin jo seuraavana päivänä.
Olimme ehtineet jo puolet talosta siivota, kun puhelin soi. Ryntäsimme sen luo ja nostimme luurin korviemme väliin. Siellä vihdoinkin oli vaari langan päässä.
Jaahah että lopultakin teidät tavoitin kun ensin yritin soittaa Reinon kotiin mutta ette vastanneet ja kun nyt soitin tähän Reinon äidin minulle antamaan numeroon niin johan teidät löysinkin joo ja mitenkäs te voitte hyvin varmaankin joopajoo kiva kuulla joo ja kiitos niistä kuvista taiteellisia taiteellisia pitää sanoa joo kyllä on ja kaikin puolin hyvin onnistuneita joo on valotukset ja taustat aivan niinkuin olla pitääkin ja taiteellista silmää myöten niitä ottaessanne joo on oikein onnistuneita.. joo.. on,, harmi vaan kun eivät ole värikuvia mutta kyllä niitä mustavalkoisinakin katselee.. mutta miksikäs te kumpikaan ette vastaa.. haloo haloo onkos siellä ketään?
Täällä ollaan kumpikin! Kiva kuulla että vaari tykkäsi kuvista!
Joo tykkään.. taiteesta. tykkään. kovasti tykkään.. joo.. kiitos vain teille molemmille niistä!
Ja nyt on vaarilla eturauhassyövänkin vaara huimasti pienentynyt kun taidekuvia katsellessa röörit puhdistuvat vaarallisista pöpöistä, varastojen tyhjentyessä ja täyttyessä uudelleen joka päivä! Ja mielikin on vaarilla nyt paljon iloisempi, eikös olekin, ainakin kuulostaa siltä?!
Niin.. joo.. no noinhan se Pirkko tietenkin on.. että.. joo.. !
Ei kai vaari nyt vain ujostele kertoa sitä, että runkkaa niille meidän ottamillemme kuville? Sehän on aivan luonnollista ja kaikkihan me joskus runkataan.. vaarikin!

Illalla saunan jälkeen ensin kiihkeästi rakasteltuamme, siirryimme Pirkon sängystä olohuoneen sohvalle televisiota katsomaan.
Mitä sinä teet, eihän tuo mikään kouluvihko taida ollakaan, jota joka ilta itseksesi tutkiskelet ja välillä siihen jotain kirjoittelet, näytäpäs poika!
Ojensin kädessäni pitelemän vihkon Pirkolle, joka sitä alkoi selailemaan.
”Matti halasi itkevää Maijaa hyvästiksi. Huomenna sulamme pois, itki Maija. Hyvästi Matti. Hyvästi Maija….”
Mitä tämä on? Pirkko käänsi kysyvän katseensa minuun.
Kirjoitan romaania!
Romaania.. mistä.. Matista ja Maijasta jotka.. sulavat pois! Sulavat pois?
Niin, ne ovat pieniä lumiukkoja, lumityttö Maija ja lumipoika Matti, jotka kevään tullessa sulavat pikkuhiljaa pois! Se on surullinen tarina ja olen päässyt siihen saakka kun seuraavana päivänä tulee lämpö-asteita ja Matti ja Maija sulavat pois!
Mutta eihän tässä ole kuin vain muutama kirjoitettu sivu, tuskin riittävät novelliin, saati sitten romaaniin.. ja miten tästä sitten jatkat kun Matti ja Maija ovat sulaneet pois?
Levittelin avuttomana käsiäni.. en tiedä.. eka romaanini.. ei mutta nytt tiedän, ostavat ison jääkaapin ja…!
Reino rakas, naurahti Pirkko, ojentaen minulle vihkoni takaisin.
Ei sitä kukaan tule lukemaan, ei sinusta ole kirjailijaksi, lopeta tuhlaamasta aikaasi tuollaiseen!
Joo.. taidat olla oikeassa, ei minusta ole kirjailijaksi!
Revin vihkon.
Pirkko nousi ylös sohvalta ja haki huoneestaan kitaransa, jonka ojensi minulle.
Mutta rock-tähdeksi sinusta on, ja nyt poika alat harjoittelemaan, sekä laulamista että soittamista!


https://www.youtube.com/watch?v=dBSwoVxcTZc
Neil Young - Heart of Gold - Chords & Lyrics

- I know a thing or two, I learned from you, I really learned a lot, really.. Reino rakas, hyräili Pirkko hiljaa korvaani, minua hellästi rintaansa vasten puristaessaan.
https://www.youtube.com/watch?v=a-4mgDStZvM
Love Hurts - Nazareth (Acoustic cover by Emily Linge)
Pirkko oli juuri esittänyt tuon hyräilemänsä laulun, kitaralla itseään säestäen, ja asettanut kitaransa sen jälkeen sohvan päätyä vasten nojaamaan.
Senkin ipana, voi kuinka rakastan sinua!
Soitat ja laulat hyvin!
Pirkko veti päätään taaksepäin, niin että kasvomme olivat vain muutaman sentin päässä toisistaan, ja katsoi minua silmiini.
Soitat ja laulat hyvin? Etkö kuullut mitä sinulle sanoin?
Kuulin!
Eikä sinulla ole siihen mitään muuta vastattavaa?!
Niin mutta kun sä soitat ja laulat hyvin, vastasin hämmästyneenä. Eikö sua saa kehua?
Etkö rakasta minua?
Rakastan..oohammä sen sulle sanonu!
Mutta et sanonut sitä nyt!?
Kyllähän sä sen tiijät, joko sä sen oot unohtanu?
Pirkko puisteli surullisen näköisenä päätään.
En ole unohtanut, mutta haluan tietää, ettet itse ole sitä unohtanut.. voi Pirkko rakas, minäkin rakastan sinua.. no sano!
Voi Pirkko rakas, minäkin rakastan sinua!
Voi Reino kulta.. kuinka kiva kuulla että rakastat minua..voi rakastatko todellakin minua?
Joskus on aivan mahdotonta ymmärtää tyttöjä, ja etteivät he vain olisi ihmisiksi naamioituneita marssilaisia, mietin itsekseni Pirkkoa hämmästyneenä tuijottaessani.
Rakastan,, ja tykkään susta kans!
Rakastat ja vieläpä tykkäätkin minusta, voi kuinka ihanaa!
Tunsin huulet huulillani, suuhuni työntyi kieli, mmm maistui tytöltä, ja aloin tykkäämään tällaisista kielihommista. I love you, huohotin suudelmamme jälkeen. Jag älskar dig med, kuului vastaus.
Mitään puhumattomina, istuimme pitkän aikaa sohvalla, toisiamme hellästi syleillen.
Mennään syömään voileivät, katkaisi Pirkko lopulta hiljaisuuden, sohvalta ylös nousten, ja vetäen minua perässään keittiöön.
Minua peloittaa huominen, sanoi Pirkko vakava ilme kasvoillaan, pöydän ääressä istuessamme, puoleksi syödyt voileivät käsissämme.
Niin minuakin, vastasin itkua ja voileipää vuoron perään nieleskellessäni.
Ei anneta niiden, sun vanhempiesi ja mun äitini erottaa meitä toisistamme, eihän..eihän Pirkko?!
Ei anneta, vaan meidän pitää nyt olla vahvoja, tukea toinen toisiamme, mutta tunnetko pystyväsi siihen..jaksatko rakastaa minua, tällaista vanhaa akkaa, syksyllähän täytän jo kuusitoista vuotta?
Jaksan, miltei parahdin, pöydän yli Pirkon käteen tarttuessani.
Käydään vintiltä hakemassa vanha hetekka, viedään se huoneeseeni, ja sanot sitten vanhemmilleni siinä koko täällä olo aikanasi nukkuneesi!
Saunaan he tietenkin heti haluavat ja joudut isän kanssa kahdestaan saunomaan, ja kun se näkee tuon sinun ison kyrpäsi, niin hetihän se alkaa epäilemään että ollaan samassa sängyssä nukuttu, etkä voi saunaan menostakaan kieltäytyä!
Ja isä kyllä osaa urkkia sinulta totuuden, kun on..on…!
Mikä?
Poliisi!
Mitä? Sehän pistää mut linnaan ko soot alaikänen ja moon ollu sun kanssa!
Minähän olen sinua neljä vuotta vanhempi..muistatkos, eikä linnassa ole lasten osastoa pikkupojille?!
Joo mutta jos se lyö mua?
Eikä lyö pikkupoikia, ja se on ollut sotapoliisikin, reservin upseeri, eikä sillä ikinä hermot petä!
Äitikin aivan varmaan arvaa, että mitä meidän välillämme on, kun kerran vain vilkaisee meitä!
Ne saa kuitenkin kaikki selville, joten parasta kertoa se niille jo heti huomenna, jos alkaavat sitä meiltä tinkaamaan, mutta haetaan se sänky kuitenkin alas sieltä vintiltä!
Nekin oli vielä ala-ikäisiä kun alkoivat seurustelemaan ja minä sitten synnyin, mutta he ovat samanikäisiä, toisin kuin me! Minullehan he vain olisivat vihaisia, kun olen sinua niin paljon vanhempi, ja sinä vielä vain tuollainen pieni poika!
Pieni poika? Enkä ole!
Niiden mielestä olet! Mutta siitä vahingosta silloin siellä pesuhuoneessa et saa heille kertoa, etkä siitä minun lääkärillä käynnistäni sen jälkeen, kun se lääkärikin lupasi olla siitä heille kertomatta! Miks mä siitä niille kertosin, mitä sä musta oikeen kuvittelet?
Niin tai pitäähän meidän niistä ehkäisypillereistä kertoa, mutta pitää muistaa sen tuttavalääkärin nimi siitä pakkauksesta repiä pois, ja sanoa että olen ne joltain luokkakaveriltani saanut!
Kävimme raahaamassa hetekan patjoineen alas ja petasimme sen jo valmiiksi. Hyvin mahtui Pirkon huoneeseen.
Sen jälkeen lämmitimme saunan.
Minä olin aina tähän asti ollut innokas saippuoimaan ja pesemään Pirkkoa käsin, mutta nyt näytti vuorostaan Pirkko innostuneen minun pesemisestäni, varoen kuitenkin tuottamasta minulle ennen aikaisia orkkuja. Säästimme ne myöhemmäksi, sitten kun olisimme sängyssä. Paljon mukavampaa siellä ne sitten saada. Sormeilin kuitenkin Pirkolle orkut, hänen ääntäkään päästämättä, ne saadessaan. Kun sitä ihmettelin hänelle, nauroi hän vain jo harjoittelevansa huomista varten, kun vanhemmat olisivat silloin seinän takana kuuntelemassa.

Aamulla heräsin Pirkon töniessä minua hereille.
Ylös, ulos ja kouluun poika, mutta sitä ennen suihkuun ja puurolle!
Nukuttaa! Nukun vielä viisi minuuttia!
Pirkko työnsi kätensä peittoni alle, runkaten minulle seisokin.
Vieläkö poikaa nukuttaa?
Ei, henkäisin, kieräyttäen itseni tytön päälle.
Aamurakastelumme jälkeen ehdimme vielä hyvin käydä suihkussa, keittää ja syödä puuromme, ennen kouluun lähtöämme.
Tunneilla en jaksanut keskittyä opetukseen, koska mielessäni pyöri vain Pirkon vanhempien takaisin paluu lomaltaan.
Jännitti ja peloitti se samanaikaisesti.
Mutta niin vain sekin koulupäivä kului, kunnes se loppui, mielestäni vähän liiankin nopeasti.
Kävellä löntystelin hitaasti kotiin, minun ja Pirkon kotiin, sen vielä muutaman tunnin sitä ollessa, mutta sitten se olisikin Pirkon vanhempien koti, eikä enää minun kotini Pirkon kanssa.
Minua jänisti tavata Pirkon vanhemmat, mutten voinut jättää Pirkkoa yksin, ja siten pettää hänen luottamustaan minuun. Niin raukkamainen en sentään ollut.
Ehtisin ruokkia elukat, ennen Pirkon koulusta kotiin tuloa ja lukea hieman läksyjäkin. Laittaisin saunan lämpiämään, niin ehtisimme käymään saunassakin, ennen hänen vanhempiensa tuloa ja sauna olisi sitten valmiiksi lämmitetty heillekin, kun he väsyneinä palaivat lomaltaan kotiinsa.
Avasin avaimellani ulko-oven ja juuri kun olin vetämässä sitä kiinni perässäni, tunsin kuinka takinkaulukseeni tartuttiin, ja minut pyöräytettiin ympäri.
Mikäs poika se sinä olet ja mistäs sinä sen avaimen tänne olet saanut?
Edessäni seisoi suurikokoinen mies kysyvän näköisenä, minua tiukasti paikallaan pitäen, etten pääsisi riistäytymään hänen otteestaan irti.
Säikähdin niin että tuntui kuin jalat pettäisivät, enkä saanut sanaakaan suustani, vastaukseksi miehen kysymyksille.
Vastaa..mistä olet saanut tuon avaimen ja mitä teet täällä?
A..asun täällä.. o..oon Pirkon poikakaveri!
Pirkon poikakaveri ja asut täällä? Hahah vai että Pirkon poikakaveri..sinäkö? Ethän sinä ole..oletko vielä edes..tunnet siis Pirkon, mutta Pirkkohan on jo iso tyttö sinun rinnallasi..vai että Pirkon poikakaveri?! Tule, mennään keittiöön juttelemaan!
Mies päästi minusta otteensa ja työnsi edellään keittiöön.
Istu! Haluatko kahvia? On vasta keitettyä!
Ky..kyllä kiitos ja..ja tarkoitin sitä että ollaan Pirkon kanssa ystäviä ja että Pirkko opettaa mua..antaa mulle lisä-opetusta ja että..että oon asunu täällä kun..kun ja siks mulla on tänne avain kun Pirkko sen mulle anto ja..ja ootettiin teitä ja että.. että vasta illalla tuutte!
Vai niin, naurahti mies, vai että sillä lailla! No mikäs sinun nimesi on, kysyi mies kätensä ojentaen.
Re..Reino, vastasin, miestä kätellen.
No älä nyt ole noin pelästyneen näköinen, eihän tässä mitään hätää ole, jos nyt kerran Pirkon poikakaveri olet ja häneltä saanut tänne avaimen! Pirkko ei kylläkään ole sinusta kertonut halaistua sanaakaan puhelimessa, kun ollaan tänne soitettu! Jaaha, vai että Pirkon poikakaveri? Mutta miksi sinä täällä asut? Mitä vanhempasi siihen sanovat? Missä asut?
Kerroin kahvia juodessamme miehelle, sekä suihkusta tulleelle naiselle, Pirkon vanhemmille, koko tarinani, kuinka isäni oli häipynyt kotoa ties minne, ja kuinka äitini oli joutunut lähtemään vaariani hoitamaan.
Voi poikaparka, sanoi Pirkon äiti osaa ottavalla äänellä, lopetettuani tarinani.
Ja Pirkko on sinusta poikaparasta pitänyt koko tämän ajan huolta! Kyllä meillä isä on hyväsydäminen tyttö, kun tuolla tavoin on tästä Reinosta pitänyt huolta!
Niin on, mutta mitä sinä Reino sillä tarkoitit, kun sanoit olevasi tyttäremme poikaystävä?
Niin..noko moon poika ja ma tarkotin etmoon Pirkon ystävä ja Pirkko on mun paras ja ainoo ystävä!
Pirkon äiti taputti minua kädelle, ystävällinen ilme kasvoillaan.
Ei Pirkolla ole ennen ystäviä ollutkaan, eikä ole koskaan ennen ketään tänne kotiin tuonut! Hauskaa että hänellä nyt on ystävä, vaikka oletkin vielä.. tuollainen pieni koululainen.. ja että sinullakin nyt on ystävä! Mutta en ymmärrä että kuinka vanhempasi tuolla tavoin jättivät sinut yksin.. heitteille suoraa sanoen?! Mutta onneksi löysit Pirkon sinusta huolta pitämään!
Eikun ei äiti olisi mua jättänyt yksin mutta kun maksaa Pirkolle että Pirkko opettaa mua että saisin parempia numeroita koulussa ja Pirkon kanssa sovittiin että olen täällä ja opiskellaan yhdessä kun se on yksinkertaisempaa että koko ajan opiskellaan ja voin kysyä Pirkolta aina heti jos jotain en tiedä tai ymmärrä kun muuten unohtaisin että mitä piti kysyä jos oltaisiin vain joskus harvoin nähty ja Pirkko lupas mua opettaa koko kesän syksyyn asti ja nyt jo aloin saamaan ysejä ja kymppejä kun Pirkko on niin hyvä opettamaan ja vaatii mua koko ajan lukemaan ja heti paikalla kysymään kun jotain en tiedä! Ja me koko ajan ollaan kuulusteltu toisiamme läksyissä ja määkin siis autan Pirkkoa!
Pirkon vanhemmat katsoivat toisiaan.
No ei mutta tuohan on hienoa, molemmat auttavat toinen toisiaan opiskelussa, ja siinähän Pirkolla nyt on helppo ja mukava kesätyökin!
Mutta missäs se Pirkko viipyy, kellokin on noin paljon?!

Tämä tarina loppuu kesken.

Olimme Pirkon vanhempien kanssa siirtyneet keittiöstä olohuoneeseen, ja ehtineet siellä jo pitkään istua, ennenkuin Pirkko vasta tuli kotiin.
REINOO TULE.. !
Pirkon huuto loppui kuin leikaten, nähtyään tietenkin vanhempiensa vaatteet ja kengät eteisessä, eikä mennyt kuin vain muutama sekuntti, kun hän jo seisoi olohuoneen oviaukossa, vanhempiaan silmät pyöreinä tuijottaen.
Mitä.. joko te olette tulleet? Myöhään illallahan teidän vasta piti tulla, mutta tervetuloa takaisin kotiin, minulla onkin jo ollut kauhean ikävä teitä! Nämä kolme viikkoa tuntuivat aivan kuukausilta!
Myötätuuli koneella ja jokin väärinkäsitys varmaankin kommunikoinnissamme, vastasi Pirkon isä tyttärelleen iloisena naureskellen, tätä halatessaan.
Me söimme matkan varrella, linja-auton pysähtyessä välillä, ja minulla on jo keitto valmiina, kun tein sen heti kotiin tultuamme, joten sen kuin vain mennään syömään! Sinua tässä vain odoteltiinkin!
Joo tunsin ruuan tuoksun jo eteiseen.. makkarakeittoa.. nälkä tässä jo onkin!
Perhe halaili ja poskisuukotteli toisiaan, minun mitään puhumattomana heidän iloista jälleentapaamistaan seuratessani.
Sinun Reino-ystäväsikin on täällä! Oppilaanasi kertoi koko tämän tulevan kesän olevansa!
Opettajanako aiotkin tämän kesän työskennellä, etkä sinne mansikan poimintaan mennäkään?
Semmoisethan ne suunnitelmat nyt ovat, että ahkerasti pitää meidän molempien tänä kesänä opiskella, mutta eiköhän me silti Reinon kanssa ehditä niitä mansikoitakin käydä jossain välissä poimimassa, niin että saadaan kumpikin hieman taskurahaa seuraavalle lukukaudelle!
Pirkko vilkaisi kysyvän näköisenä minua, johon vastasin silmäluomiani hetkeksi sulkien ja jälleen avaten, elikkä viestitin hänelle, että tähän saakka oli kaikki OK.
Niinhän se tosiaankin on tarkoitus, kyllä vain, ja samalla pidän hänestä huolta, kun hänen isänsä on kadonnut kotoaan, eikä kukaan tiedä että missä hän on! Ja hänen äitinsä piti päästä toiselle puolen Suomea omaa sairasta isäänsä hoitamaan, ja lupasin hänelle katsoa pojan perään!
No niinhän se poika jo kertoi, ja että olette keskenänne ystävystyneet ja yhdessä läksynne tehneet!
Niin.. ystäviähän me Reinon kanssa olemme ja käymme samaa kouluakin!
Jaa että jossain koulun järjestämässä projektissa tutustuitte toisiinne, jossa lukiolaiset auttavat alemmilla luokilla opiskelevia oppilaita läksyissään?! Ei mutta sehän on aivan mahtavaa, Reino kertoikin kuinka hänen koenumeronsa sinun ansiostasi ovat hänellä nousseet jo aivan huippuunsa.. kymppejä ja ysejä vain on hän kokeissa viime viikkoina vedellyt!
Niin.. hyvinhän Reino on viimeisissä kokeissaan pärjännyt, mutta työtä ja hyvää päätä se on vaatinut häneltä itseltäänkin ja minä vuorostani olen saanut aivan sitten korvaamatonta kuulusteluapua häneltä! Autetaan toisiamme ja tullaan jatkamaan sitä syyslukukaudellakin ja siitäkin vielä eteenpäin! Niin ollaan suunniteltu!
Taidatte pitää paljonkin toisistanne, vaikka tuossa iässähän tuo teidän ikäeronne vaikuttaa suuremmalta, kuin mitä se todellisuudessa onkaan, mutta ei taida se teitä haitata, kun teitä katselee ja kuuntelee?!
Joo.. moon aina kunnioittanu vanhempia ihmisiä, eikä Pirkko siitä koskaan suutu, vaikka joskus vahingossa alan sitä teitittelemään, tai omissa ajatuksissani ollessani, kutsumaan häntä jopa äitiksikin!
Heh heh vai että äitinäsi sinä tätä meidän Pirkkoamme pidätkin?
Ikäiseksesi olet jo iso poika ja miltei yhtä pitkä kuin tyttäremmekin, mutta kuinkas vanha sinä Reino nyt olitkaan.. sanoitko että yksitoista vuotias?
Yksitoista vielä joo, mutta kohta...
...Kohta pitää meidän Reinon kanssa lähteä niille kun...
...Kun tais mulla aamulla unohtua kotona ikkunat auki!
Mutta lämmintähän ulkona jo on, eikä pieni asunnon tuuletus pahasta ole! Lämmitetään sauna, sitten paistetaan ja syödään saunan jälkeen lenkkimakkaraa! Vai mitä?
Mutta syödään nyt ensin tuota keittoa, kun se kerran valmistakin jo on, vaikka eihän sitä saisi heti syönnin jälkeen mennä saunaan, mutta ei syödä paljoa, niin jaksetaan sitten syödä paistettua makkaraakin saunan jälkeen!
Mutta mihinkäs se sinun isäsi voisi olla kadonnut? Ja kun ei ole ottanut teihin mitään yhteyttä, niin on äitisi tietenkin tehnyt hänestä katoamisilmoituksen?!
En tiedä.. riitelivät.. isä pakkasi tavaroitaan, otti ne mukaansa ja lähti, eikä ole ilmoittanut itsestään sen jälkeen mitään!
Töissä se kuitenkin on käynyt, kun äiti soitti sen työpaikalle ja kysyi siitä! Rahaakin on isä äitille lähettänyt!
No sittenhän kaikki on hyvin, mutta pitäisi hänen ajatella hieman sinuakin ja pitää edes sinuun yhteyttä, vaikkei äitiisi pitäisikään!
Mutta nyt olet Reino täällä meidän luonamme turvassa, ja kivalta pojaltahan sinä vaikutat, joten kyllä me aivan varmasti yhdessä toimeen tullaan!
Mutta menepäs isä nyt saunan lämmitykseen, niin päästään kylpemään! Käy pojan kanssa ensin saunomassa, niin käydään me Pirkon kanssa siellä sitten teidän jälkeenne!

Minulla on myös ollut fantasian kohteena jo vuosia yksi Pirkko.
Pirkolla on isot raskaat rinnat, iso perse, nykyään leski.
Olen vuosia halunnut ja fantasioinut miten antaisin Pirkolle hänen elämänsä kyydit, purkaisin Pirkkoon vuosien himoni häntä kohtaan.
Himoitsen Pirkkoa ja aina kun näen hänet, kalu kovana heti.
En voi unelmiani toteuttaa, mutta Pirkosta voin fantasioida, Pirkko on minun kiihottava anoppini.

M56v

Pirkon kanssa ammeessa istuessani jalat lomittain ja vastakkain, alkoi minulla tietenkin kalu seisomaan, häntä katsellessani.
Sinulla poika kikkeli jököttää!
No kun soot niin sievä!
Niin olet sinäkin, ja vaikka et sitä näe, niin minullakin jököttää!
Näänpäs, sun glitoris!
Oho, sinullapas on hyvä huomiokyky, mitä muuta näet?
Sun pillun suu on nyt auki, mutta ei se noin auki ollu sillo ko me tultiin tähän!
Ei niin, mutta nyt se haluaa jotain sinne sisäänsä, ja siksi se on nyt niin auki!
Pikkusen vaan auki, eikä niim paljo ko vanhoilla naisilla Jalluissa!
Minustakin tulee joskus vanha ja sitten sinä et enää tykkää siitä, kun siitä tulee yhtä iso, ja isompikin, kuin niillä sinun Jallussa näkemilläsi naisilla!
Tykkäänpäs! Vaikka susta tulis satavuotias, niin tykkäisin susta vielä sittekki!
Ja kun siitä sitten vanhenisin vielä vuodenkin enemmän, niin lopettaisit viimeistään silloin minusta tykkäämästä, ja etsisit ne vanhat Jallusi esille!
Tässähän alkaa olemaan jo kiire, kun kello käy, ja satayksivuotissynttärini lähestyvät! Työnnä nyt äkkiä sitä pyllyäsi tännepäin, niin kokeillaan että saatko sen kikkelisi sinne minun vielä pieneen pilluuni sisään!
Pirkkokin työnsi omaa takapuoltaan eteenpäin, saimme yhdessä kaluni Pirkon pilluun osittain sisälle, mutta asento oli sellainen, ettei siinä sitten oikein muuta voinut enää tehdä.
Miksi kukaan haluaisi ammeessa tätä tehdä, kun sen voi tehdä sängyssäkin? Ja siellä me se tehdäänkin!
Joo vaikeeta on, mutta haluatko nähdä mitä tein nuorempana ammeessa?
Kun runkkasin niin spermat lensi jännästi veteen, ja oli kuin valkoinen käärme olisi siinä uinut! Näytänkö?
Etkä näytä, kun mitä me sitten sängyssä tekisimme?
Ai niin, leikillänihän minä vain kysyin!
Tiedän Reino pieni! Pese mun pillu! Ja kullisi saat itse pestä, ettei sieltä ui ulos se sinun jännä valkoinen käärmeesi, ja sen se varmasti tekisi, jos minä siihen nyt koskisin!
Rakastelimme, nautimme toisistamme ja olimme onnellisia, kunnes... Tähän tämä nyt loppui, ainakin tältä päivältä, ja tässä sinun sängyssäsi, kun nyt meidän on lähdettävä meille! Ihmettelevät jo varmaan, että missä viivymme!
Tullaan huomennakin koulun jälkeen tänne, jooko?
Alkavat ehkä epäilemään jotain, eikä meillä ole varaa siihen!
Yritetään keksiä, miten voitaisiin mahdollisimman hiljaa tehdä se huoneessani yöllä, ehkäpä lattialla, kun se ei narise niinkuin sänky!
Ja peittojen alla, niin sekin vähän vaimentaa ääntä!
Kävimme suihkussa, ja kello oli jo paljon, ennenkuin vasta pääsimme lähtemään kotoani Pirkon kotiin.
Missä te lapset olette olleet? Koulustakin te pääsitte jo monta tuntia sitten pois, ja ruokakin on jo ollut pitkään kylmää!
Käytiin Reinon luona katsomassa posti!
Söittekö myös?
Ei syöty ja nyt kyllä maistuisi ruoka!
Söimme ja siirryimme olhuoneeseen hetkeksi televisiota katsomaan, ennen läksyjen tekemistä.
Pirkon vanhemmat kertoivat sitten katsomamme Bonanzan jälkeen lomamatkastaan.
He olivat nauttineet uimarannalla loikoilusta ja vuokraamallaan autolla ajelusta.
Kyllä te olettekin ruskeita kuin mitkäkin!
Mutta eikös teillä lapset ole läksyjen tekoakin?! Kipi kapi kumpikin läksyjänne tekemään!
Läksyjä sitten ahkerasti luimmekin loppuillan.
Ennenkuin kävimme nukkumaan, sovimme että se kumpi meistä ensimmäisenä yöllä heräisi, pujahtaisi toisen peiton alle, ja herättäisi tämän.
Mutta.. vielä tämän nukkuessa, aloittaisi tämän kanssa rakastelun, ja sillä tavoin herättäisi toisen.
Se on niin ihanaa herätä sillä tavoin, huokaili Pirkko minua halatessaan ja suudellessaan.
Olin siitä hänen kanssaan aivan samaa mieltä.
Makuuhuoneeseemme toimme pissapotan, ettei meidän tarvitsisi yöllä vessassa käydä, joka saattaisi herättää kevytuniset Pirkon vanhemmat, kuullessaan lattian narinan, ja veden vetämisen.
Yöllä olin minä se, joka herättyäni ja potalla käytyäni, herätin Pirkon.
Nostin Pirkon peittoa ja pujahdin hänen viereensä.
Pirkko nukkui selällään, yöpaita päällään, ja ilman alushousuja.
Kastelin sormet suussani, ja sormillani pimpsan.
Hieroin sormieni alla glitorista, ja kun Pirkko alkoi unissaan hengittämään raskaasti sekä liikuttelemaan lantiotaan, levitin hänen jalkojaan.
Siirryin hänen päälleen, ja työnnyin hitaasti häneen.
Rakkaani, voi mikä ihana herätys, kuiskasi hän, kiertäessään kätensä ympärilleni.
Reino rakas.. kullisi tuntuu pimpsassani niin ihanalta!
Niin minustakin!
Hassuko olet, eihän sinulla ole pimpsaa, eikä minulla kullia, joka siellä olisi!
Mutta enhän minä...!
Anteeksi rakas... Aah nyt minä tulen.. ooh!
Jälkikunassa tulin sitten minäkin.

Seuraavana aamuna aamiaispöydässä puuroa syödessämme, kerroin minulla olevan koti-ikävän, ja pyysin Pirkkoa, hänen vanhempiensa kuullen, tulemaan sinne kanssani muutamaksi yöksi.. eikun illaksi ja aamuksi, läksyissä ja sapuskojen teoissa minua auttamaan, mutta sitten yöksihän hän voisi tulla tänne kotiaan, ja minä voisin hänet tänne illalla myöhään saatella, ja aamulla aikaisin hakea, kun niihin aikoihin vuorokaudesta Pirkon ei olisi yhtään turvallista tyttönä yöllä yksinään ulkona liikkua!
Eikä sinunkaan, vaikka poika oletkin! Olisit nyt vain täällä siihen saakka, kunnes jompikumpi vanhemmistasi tulee kotiin!
Mulla on kauhee koti-ikävä, ja kyllähämmä nyt muutaman päivän yksinki kotona pärjään, jos Pirkko ei saa sinne mun kanssa tulla!
Ostan kaupasta margariinia ja leipää ja teen niistä voileipiä!
Kyllä tekisi niin mieli tuollaisesta lapsen heitteille jätöstä tehdä ilmoitus, ärähti Pirkon isä.
Äläpä isä nyt, pahentaisit sillä vain sen perheen tilannetta entisestäänkin, ja voihan tuo meidän Pirkko nyt muutaman päivän siellä olla, ja pojan perään katsoa! Haluaisitko Pirkko?
Ei minulla mitään sitä vastaan ole, ja samahan se on että missä sitä läksynsä lukee, kunhan ne luettua tulee, ja vaihteluahan se minulle vain on, leikkiä muutama päivä Reinon äitiä!
Mutta ruokaa teidän pitää täältä viedä sinne mukananne!
Ei tarvitse, kun me ostetaan tilille Valiosta, ja äiti makso entisen velan pois, juuri ennenku lähti mummon ja vaarin luo!
No sittenhän se senkin puolesta on selvä!
Soitellaan että miten te siellä kahdestaan pärjäätte, ja voinhan minäkin siellä iltaisin aina käväistä!
Ei tarvitse! Pärjättiinhän me täälläkin kun te olitte lomalla, ja Reino auttoi minua kaikessa, ruoan laitossa, pyykin pesussa ja siivouksessakin!
Reino onkin reipas poika, mutta vaihtovaatteita sinun pitää ottaa mukaan, ja käydä välillä vaatteitanne pesemässä täällä!
Meillä on pesukone ja pakastin on täynnä ruokaa!
Kyllä me Reinon kanssa siellä pärjätään, eikä me minnekään pohjoisnavalle olla menossa, vaan tuonne vain viiden minuutin kävelymatkan päähän!
Aamupuuron syötyämme, lähdimme koulumatkalle.
Että sinulla välähtikin tuolla tavalla hoitaa tämä asia! Ei paremmin olisi voinut mennä!
Joo mulla välähti, että näinhän me tää asia hoidetaan, ja ihan suunnitelmieni mukaan sitte kaikki meniki! Se oli semmosta pitkä-aikasta psykolookista suunnittelua ja täytäntöön panoa, ja...!
Ei siis täysin spontaania, hetken välähdystä?
Spo.. joo oli se sitäki, kaikkee semmosta psykolookista.. välähti
vaa yht'äkkiä päähän että mitä tehdä ja sanoo, ja kaikki meni ihan niinku olin aikasemmin suunnitellukki!
Minun oma rakas Reinoni, antaisin sinulle suukon, mutta kun näkyy olevan muitakin kouluun menijöitä täällä sitä näkemässä!
Anna vaan niin tulee kaverit siitä kateellisiks!
Enkä anna, ennenkuin vasta sitten illalla kotona!
Koulusta päästyämme ryntäsimme heti huoneeseeni, heitimme vaatteet pois päältämme ja hyppäsimme sänkyyn.
Kyllä on kivaa saada taas olla vapaasti, tarvitsematta pelätä vanhempiani!
Joo sanoin, nousten ylös ja alkaen riemuissani hyppimään sängyssäni.
Hih hei!
(rätsistä!)
HUI! Katso nyt mitä teit, rikoit sänkysi!
Ohoh.. vahinko!
Vai että muka vahinko!
Nyt joudutaan joko nukkumaan lattialla tai vanhempiesi sängyssä, ja mitä sitten jos jompikumpi heistä yllättäen tulee kotiin, meidän juuri ollessa paneskelemassa, tai nukkuessa ilman vaatteita siinä?
Laitetaan turvaketju päälle!
Tänään muuten meillä on sauna-aika ja päästään taas kahdestaan saunaan, eiks ookkin kivaa? Seitsemältä.. parin tunnin päästä sinne mennään!
Joo on kivaa, kunhan et ala sielläkin hyppimään ja rikkomaan lauteita, niinkuin nyt tämän sänkysikin rikoit, ja säikäytit minut!
Ehämmä nyt niil lapselline oo, mitä sä musta oikeeng kuvittelet?
No en yhtään mitään, mennään olohuoneeseen lukeen läksyjä, ennen saunaan menoamme!
Saunassa kävimme, ja pesuhuoneessa rakastelimme seisaaltaan.
Koska se oli yhteinen pesuhuone kahdelle eri saunalle, niin oli tosi jännää tehdä se siellä, kun millä hetkellä tahansa joku muu olisi siitä toisesta saunasta voinut tulla sinne ja nähdä. Mutta ei tullut.
Saunan jälkeen katsoimme televisiota ja ohjelmien sieltä loputtua menimme vanhempieni makuuhuoneeseen, heidän sänkyynsä nukkumaan.
Rakastelimme, nukahdimme, heräsimme, rakastelimme, nukahdimme.. aamulla herättyämme, ennen kouluun lähtöä, ehdimme vielä rakastelemaankin.

Olet leuhka kusipää paska!
Open lellipoika!
Olet nyt niin olevinasi kun taas sait kympin! Ai kun mie oon niin mahtavaa ja muut ei oo mitään.. haluut sie jätkä kuule turpaas?
Luokkani pojat olivat ruotsin tunnin jälkeen yllättäen käyneet kimppuuni, ja porukalla raahanneet minut halkopinon taakse, aikomuksenaan kai antaa minulle sakinhivutus.
Heitä ärsytti se, kun kaikki opettajat olivat alkaneet kilvan minua kehumaan ahkeraksi ja älykkääksi, ja heitä vuorostaan haukkumaan laiskoiksi ja tyhmiksi.
En, ja eikö me voitais olla kavereita?!
Ei voitais.. röhki!... röh röh! No röhki nyt tai saat kuonoosi!
Eikun määi, mää mää mää!
Kiusaajiani oli viisi, mutta pakko kai oli alkaa niiden kanssa tappelemaan.. puolustautumaan, sillä jos en tekisi sitä nyt, niin tilanne vain pahenisi päivä päivältä.
Pirkko oli opettanut minulle itsepuolustusta, mutta osaisinko nyt tosipaikan tultua itseäni puolustaa. Pelotti.
Oli yllätettävä nämä pojat, etteivät he osaisi varautua vastustukseeni, ja se olisi jo puoli voittoa.
Emmä halua tapella, antakaa mun mennä!
Emmää mää mää.. jos kuset housuihisi niin et saa nyt turpaas!
ÄITII, ÄITII, huusin kovalla äänellä, jolloin pojat purskahtivat kovaan nauruun, ja silmänsä hetkeksi sulkien, kumartui heistä osa joko takomaan nyrkeillään polviaan tai
toisiaan, ja silloin toimin salaman nopeasti.
Potkaisin yhtä heistä munille, toista löin nyrkillä nenään, kolmatta osuin toisella nyrkilläni tätä silmäkulmaan, ja kun loput kaksi tästä säikähtäneinä perääntyivät taaksepäin, kompastui toinen heistä, ja kaatui selälleen.
Viides juoksi pelosta vinkuen karkuun.
Ensimmäinen, se kengän kärjestani munilleen saanut, kaatui niitä käsillään painaen maahan.
Toinen ja kolmas pitelivät käsillään naamaansa, ja heitä potkaisin vielä kumpaakin polveen, niin kovaa kuin pystyin, jolloin hekin kaatuivat sen ensimmäisen tavoin maahan.
Kaksi heistä alkoi itkemään, kolmannen jatkaessa kivusta huutamistaan.
Olin näiden poikien lailla yhtä yllättynyt asioiden saamasta käänteestä, ja riemuissani hihkaisin kovalla ja kuuluvalla äänellä, että 'Fantomille ei vittuilla'.
Poistuin halkopinon takaa voittajana.
Miekujat-siekujat kielivät opettajille, että olin ilman mitään syytä käynyt heidän kimppuunsa, mutta moni tappelun nähnyt oppilas kertoi tapahtumien oikean kulun opettajilleen, ja nämä vuorostaan rehtorille.
Pojat saivat jälki-istuntoa, sekä kirjeet kotiin vietäviksi, kaikki viisi.
Päivän lopuksi meillä oli kaksi urheilutuntia.
Urheiluopettaja huusi minut urheilukentällä eteensä, tuijotti minua totisen näköisenä hetken aikaa, mitään puhumatta, kunnes käski minun juosta kentän ympäri viisi kertaa.
Juostuani käveli hän eteeni.
Sinullahan Reino on urheilusta kuutonen, jos oikein muistan?!
Joo on!
No käännetäänpäs se ylösalaisin!
Ysikö.. saanko minä ysin?
Niinhän minä sanoin! Hyvin muuten tehty, kun pidit puolesi niitä viittä öykkäriä vastaan! Sinussa on sisua, ja olen siitä todella yllättynyt!
Pirkko oli jo kotona, ennen minua. Yhtenä päivänä viikossa näinkin päin. Ruoka haisi jo käytävälle.
Voi kuinka iloinen ja ylpeä sinusta Reino nyt olen! En opettanut sinulle itsepuolustusta turhaan!
Olit päivän puheenaihe tänään koulussa!
Voitit viisi itseäsi isompaa poikaa, kuinka pystyit siihen!?
Sinä opetit minua, ja enhän minä niille muuten olisi pärjännytkään!
Kiitos Pirkko!
Minähän olenkin hyvä opettamaan! Nyt sinun pitää harjoitella joka päivä, ja opetella lisää! Isä saa opettaa nyt sinuakin!
Pakkohan se on, kun ihan varmasti ne nyt haluaa kostaa sen mulle!
Ensin poika syöt ja sitten punnerrusta harjoittelemaan!
Punnerrusta? En minä jaksa!
Jaksatpas! Minä tulen allesi katsomaan ja varmistamaan, ettet pinnaa, vaan punnerrat!
Kiva, lähdetään nyt heti rakas.. punnertamaan!
Ei vaan ensin syöt!
Eikä! Ehdinhän minä syödä sitten niiden punnerrustenkin jälkeen!
Ei vaan nyt Reino syöt! Minullakin on nälkä, kun halusin syödä kanssasi, ja odotin sinua pöytäseurakseni!
Pirkko mä rakastan ja tykkään susta!
Niin minäkin Reino sinua ja sinusta!
Sinua ja sinusta?
Sinua rakastan, ja tykkään sinusta!
Joo niin määkin!
Ja illalliseksi on lampaan lihaa!
Mitä jälkiruuaksi?
Sitä samaa kultaseni!
Häh?
Joo mun oma pikku kultsu!
Sää Pirkko puhut aina niin kummia!
Enks' puhukin, ja nyt kuule poitsu syömään!

PIRKKO ELÄ JÄTÄ MUA ANTEEKS EMMÄ TARKOTTANU PIRK... !
HU..uh..mitä..? Mitä sinä huudat?
Elä Pirkko.. jätä.. älä!
En jätä, herää, näet unta.. en jätä sinua.. no älä nyt Reino itke.. unta sinä vain näit!
Heräsin puolittain Pirkon päällä, hänen päätäni silitellessä, kasvoni painettuna hänen kaulalleen, ja se tuntui aivan märältä.
Pirkko.. untako vain!?
Unta vain Reino.. kulta pieni kaikki on hyvin.. kaikki on hyvin!
Pirkko.. sun kaula on iham märkä!
Ei se mitään rakas, kyllä se kuivuu!
Minäkö..? Itkinkö minä?
No kun näit pahaa unta ja saahan ne isotkin pojat itkeä! Mun isänikin itki kerran, ja sanoi ettei se ole mies eikä mikään, joka ei itkeä osaa!
Sanoko? Ihanko totta?
Totta, totta, eikä isä koskaan valehtele, ja itku on terveellistä kun siinä saa sellaisia hyviä aineita kehoon! Millaista unta näit?
Sä suutuit ja sanoit jättäväs mut ja sä menit poispäin ja mä huusin sun perään että tuu takas, mutt et sä tullu, ja sitte.. sitte sä herätit mut!
Painoin suuni Pirkon suuta vasten, suudellen häntä kunnes hän käänsi päätään henkeään haukkoen.
Sinähän tukehdutat minut, kyllä se pienempikin pusu olisi riittänyt!
Em mäkään saanu henkee, mutko moon nyt nii ilone!
Mistä minä siinä sinun unessasi suutuin?
Emmä enää muista!
Muistatpas! Kerro!
Enkä kerro ko sä suutut!
Miksi minä nyt sinun unillesi suuttuisin? Nyt kerrot ja heti!
Ha ha ha elä kutita ha ha.. !
Kutitanpas jos et kerro! Kerro!
Ha ha mä sanoin ett sullon riipputissit ja sä siitä suutuit!
No jopa olin tosikko, mutta miksi sinä niin sanoit?
Noko solit vatsallas mun päällä ja nehän sillo roikku!
No niinhän ne silloin ovat tehneet.. näinkö?
Joo noin, rakastellaanko?
Tekiskös mieli?
Joo, rakastellaan, joohan!?
No joo, ehditäänhän me sitten vielä vähän, ennen kouluun menoa nukkuakin!
Kun olin lauennut Pirkon pimpsaan, nukahdimme sylikkäin.
Näin taas unta Pirkon tisseistä, mutta nyt ne eivät riippuneet, eivätkä riippuneet siinä edellisessäkään unessani, kunhan vaan niin siinä tyhmässä unessa sanoin.

Nämä viimeksi kuluneet muutamat päivät, olimme Pirkon kanssa saaneet vapaina ja onnellisina elää ja asua kahdestaan minun kotonani, rauhassa hänen vanhemmiltaan.
Mutta eihän mikään kiva milloinkaan ole pysyvää.
Reino herää, isä tässä!
Pomppasin säikähtäneenä ylös istualleni sängyssä.
Isukki?!
Niin.. isukki! Nousepas nyt ystäväsi kanssa ylös, pukeutukaa ja tulkaa molemmat keittiöön aamupuurolle!
Isä poistui omasta makuuhuoneestaan, sillä siellä me vanhempieni sängyssä olimme tämän yön Pirkon kanssa nukkuneet.
Ravistelin Pirkon hereille ja kerroin isäni olevan täällä!
Hyppäsimme jaloillemme, ja vain lakanat ympärillämme kävimme olohuoneesta hakemassa siellä edellisenä iltana riisumamme vaatteemme.
Luikimme sitten minun huoneeseeni ne pikaisesti pukemaan päällemme.
Aristellen ilmestyimme keittiöön isän eteen.
Pirkko esitteli itsensä isälleni, joka ystävällisesti hymyillen ojensi hänelle kätensä.
Älkää olko noin säikähtäneen näköisiä, enhän minä nyt teitä syödä aio!
Äitisi siis on yhä poissa kotoa, koska olet uskaltanut ottaa tänne yövieraan mukanasi?!
Joo äiti on ollut jo pitkään hoitamassa vaaria!
Kyllähän minä siitä jo tiesinkin, kun oli soittanut ja kysellyt minua työpaikaltani, sekä jättänyt sanan, että mistä hänet tavoittaisin, joten soitin hänelle sinne mummulaan, ja hän pyysi minua käymään täällä katsomassa sinua!
En tiennyt sinun jääneen tänne yksin, ja yllätyinkin kun kuulin että joku hieman sinua vanhempi tyttö piti sinusta täällä huolen, etkä ollutkaan äitisi kanssa mennyt mummolaan! Muuten olisin jo aikaisemmin käynyt täällä sinua katsomassa, mutta hyvinhän näytät pärjänneen!
Enhän minä nyt koulun takia voinut täältä mihinkään mummin ja vaarin luo lähteä!
Niin etpä tietenkään, en ajatellut sitä silloin aikaisemmin!
Me pidimme Reinon kanssa toinen toisistamme huolta, sillä minunkin vanhempani olivat monta viikkoa pois kotoa, ja me asuimme Reinon kanssa meillä!
Joo mä pidin Pirkosta huolta sen aikaa ko ne oli etelässä lomalla, niin ja itestäni kans, ja auttohan se Pirkkoki mua siinä!
Hihi kiitos Reino, ilman sinua en yksinäni olisi pärjännytkään! Niin.. lupasin Reinon äidille katsoa hänen peräänsä, eikä meillä ole mitään hätää ollut! Hyvin pärjättiin ja hauskaahan meillä vain on kahdestaan ollut!
Reino on koko ajan lukenut ahkerasti läksyjään ja pärjännyt viime viikkojen aikana hyvin koulussa!
Joo, melkein kaikista kokeista on mulle tullut kymppejä, tai sitten ysejä, ko ei oo äiti ollu täällä koko ajan häiritsemässä mua turhilla höpötyksillään!
No sittenhän se sinun äitisi poissaolo on ollut sinun koulunkäyntisi kannalta sinulle hyvä asia!
Kiitos Pirkko, kun olet pitänyt Reinosta huolta, mutta on tämä tilanne nyt lievästi sanoen hieman erikoinen!
Teidät molemmat on jätetty tänne heitteille, olette molemmat asuneet kahdestaan ilman vanhempianne, enkä ole syytön minäkään, oman poikani heitteille jätöstä, sillä tavoin vain häivyttyäni täältä, siitä Reinollekaan mitään puhumatta!
Sitä nyt kadun, mutta tehty mikä tehty, mutta ihme kyllä Reinon koulunkäynti on siitä vain parantunut, vaikka täysin päinvastoin olisi luullut siinä käyvän!
Mutta miksi ette nukkuneet Reinon huoneessa, vaan tuolla minun ja vaimoni makuuhuoneessa, ja vieläpä ilman vaatteita?! Ette kai te... ?
Minun sänkyni on ihar rikki, eikä siinä voi nukkua!
Mitenkäs se rikki on voinut mennä.. uusi sänky, vasta puolisen vuotta sitten, vähän ennen joulua ostettu!
Se vaan räsähti rikki kun kävin eilen siihen istumaan!
Haha taisit sinä sen päällä vähän hyppiäkin, jos oikein muistan!
No joo vähän kai mä siinä hypinki, mutten paljo!
Vai niin, no ei kai auta muu kuin käydä tänään ostamassa uusi sänky, mutta vähän vahvempaa tekoa, että kestää istumistakin!
Ja leveempi, kun Pirkonkin pitää siihen mahtua, ko tehään siinä yhessä läksyjä!
Jaa että läksyjänne vain teette siinä yhdessä!?
Oletteko te olleet sillä lailla intiimejä keskenänne, kun ilman vaatteita näin teidät äsken kylki kyljessä nukkuvan samassa sängyssä?
Ei!
Kyllä!
Eikun joo ollaan, mutta me syödään ehkäisypillereitä!
Me.. syötkö sinäkin niitä? Mutta eihän sinun niitä tarvitse... !
Ei kun Pirkko vaan!
Olen saanut niitä lääkäriltä, ja säännöllisesti olen niitä käyttänyt.. mutta vanhempani kyllä suuttuisivat aivan hieveesti, jos saisivat siitä kuulla!
Lupaan etteivät he ainakaan minulta saa siitä mitään kuulla!
Kiitos setä!
Sinun ansiostasi Reino on nyt alkanut kiinnostumaan koulunkäynnistäkin, joten kiitos Pirkko siitä sinulle!
Isä kaivoi lompakkonsa takataskustaan, poimi siitä tukun seteleitä, ja laittoi ne Pirkon eteen pöydälle.
Vaimoni pyysi minua maksamaan sinulle sekä pojan opetuksesta, että silmällä pidosta korvauksen koulun loppumiseen saakka, ja sitten myöhemmin erikseen saat korvauksen tulevalta kesältä syksyyn saakka!

Mutta.. tämähän on hirveän suuri rahamäärä.. enhän minä voi tätä vastaan ottaa, kun enhän minä maksusta ole Reinon kanssa ołlut, vaan koska pidän Reinosta ja me olemme hyviä ystäviä! En halua siitä minkäänlaista maksua!
Olet tyttö kuule ollut niin korvaamaton apu minulle ja vaimolleni, että se lievittäisi myös omia syyllisyyden tunteitani, jos ottaisit nämä rahat nyt vastaan!
Niin mutta kun en ota, minulla ei ole koskaan ollut niin hyvää ystävää, kuin Reino on minulle tämän kevään aikana ollut!
Isä meni miettivän näköiseksi, ollen pitkän aikaa hiljaa.
No siinä tapauksessa tämä, mitä nyt kerron, koskee sitten myös sinua Pirkko!
Minä ja vaimoni aiomme erota, enkä tiedä hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan yhtään mitään, ja tuskin hän vielä tietää sitä itsekään!
Vielä emme tiedä, että kumman luona Reino tulee asumaan, ja että tuleeko vaimoni muuttamaan tästä asunnosta muualle, ja vieläpä ehkä peräti toiselle paikkakunnalle!
Itselläni on työpaikka vielä täällä, mutta olen anonut siirtoa toiselle paikkakunnalle!
Pirkko kumartui tuoliltaan nyyhkyttäen halaamaan minua, jolloin myöskin minä aloin itkemään.
Itkimme yhdessä.
Isä.. minä ja Pirkko rakastamme toisiamme, enkä halua täältä muuttaa mihinkään! Minä jään tänne Pirkon luo!
Ette saa viedä Reinoa pois täältä, itki Pirkkokin.
Isä ei puhunut mitään, poistui vain mitään sanomatta olohuoneeseen.
Aikamme toistemme kaulassa yhdessä itkettyämme, nousimme silmiämme pyyhkien tuoleiltamme ylös, ja menimme mekin olohuoneeseen.
Isä istui nojatuolissa kädet silmillään, mutta otti kätensä niiltä pois, kuullessaan meidän istuutuvan sohvalle.
Tämä teidän näin syvä ystävyytenne on minulle täysi yllätys, mutta te olette vielä nuoria.. lapsia, ja ettehän te vielä edes kuukautta ole toisianne tunteneet!
Minä rakastuin jo talvella Pirkkoon!
Niin minäkin Reinoon, vaikkemme toistemme kanssa vielä silloin jutelletkaan!
Mutta teillä on niin suuri ikäerokin, sinä olet jo lukiossa, eikä Reino ole vasta kuin... !
Täytän kaksitoista, eikä Pirkko ole kuin vain neljä vuotta minua vanhempi, ja me rakastamme toisiamme, etkö sinä isukki ymmärrä sitä?
Kyllä minä ymmärrän, mutta kaikki riippuu nyt äidistäsi, että jääkö hän tänne asumaan, vai muuttaako hän täältä pois! Todennäköisesti hän jää tänne, sillä mitä syytä hänellä nyt olisi täältä poiskaan muuttaa?!
Vaari ja mummi! Vaari on sairas!
No se tietenkin!
Kuulkaapas, ei mennä asioiden edelle, vaan odotellaan ja katsotaan, että miten asiat menevät!
Me karataan!
Eikä karata! Minne me nyt muka karkaisimme, emme minnekään?!
Kuulkaapas lapset, kyllä asiat tästä vielä järjestyvät parhain päin!
Olen tavannut erään nuoren naisen, joka työskentelee samassa firmassa kuin minäkin, vaikkakin eri paikkakunnalla!
Anoin siirtoa sinne, mutta jos hän suostuu, niin minä peruisin siirtoanomukseni, ja hän anoisikin vuorostaan tänne! Silloin sinä voisit asua meillä ja jatkaa koulunkäyntiäsi täällä!
Hyppäsimme molemmat Pirkon kanssa ylös isän kaulaan!
Kiitos setä!
Kiitos isä!
No sehän ei tietenkään vielä ole täysin varmaa, mutta älkää lapset vielä toivoanne menettäkö! Teen parhaani, että saisitte jatkaa yhdessä oloanne!
Mutta nyt minun on lähdettävä töihin ja teidän on lähdettävä kouluun!
Etkö isä voisi kirjoittaa minulle täksi päiväksi poissaololappua, kun niin heikottaa, että on ihan pakko päästä sänkyyn?!
Ja minä jään myös koulusta pois Reinoa hoitamaan! Meillä kummallakaan kun ei tänään ole kokeita!
Aijaaha, että teistä molemmista tulikin nyt täksi päiväksi sänkypotilaita?! Saatte käyttää makuuhuonettamme sänkyineen, mutta muistakaakin vaihtaa lakanat, ettei äitisi näe, mitä olette sängyssämme puuhanneet! Hän järkyttyisi, jos tietäisi siitä!
Äläkä tyttö vain unohda ottaa niitä pillereitäsi!
Ota Pirkko ne rahat keittiön pöydältä, ja talleta ne vaikkapa pankkitilillesi, niin on sitten sinulla ja Reinolla pahan päivän varalle jotain, kun emme vielä tiedä, että mihin suuntaan ne asiat tulevat menemään! Olisi teillä silloin ainakin taksirahat luokseni, jos asiat siihen pisteeseen menisivät!
Kyllä setä, ne ovat sitten minun ja Reinon yhteisiä rahoja, ja vain sillä
ehdolla otan ne!
Mutta mihinkäs minä nyt jäinkään?
Niin sehän minun vielä piti sinulle sanoa, että et taida tyttö itse sitä ymmärtää, millainen ihmeellinen lahja olet ollut Reinolle, sekä meille hänen vanhemmilleen, sillä ilman sinua ei hän ehkä ikinä olisi alkanut ottamaan koulunkäyntiään noin vakavasti, kuten hän nyt tekee! Olet Pirkko meille kaikille kullan kallis tyttö, koko meidän hajoavalle perheellemme!
Kiitos setä, minäkin pidän sinusta!
Kun isä oli poistunut asunnosta, menimme ammeeseen.
Pese minut, niin minä pesen sitten sinut vuorostani!
Kyllä kultaseni!
Sinäkin?! Pitäisiköhän minun alkaa jo harkitsemaan pankkiholviin muuttamista?

Rakastelimme nuoruuden innolla koko sen päivän.
Mutta illalla säikähdin.
No mutta mikäs sinulle Reino nyt tuli, kun olet tuon näköinen?
Musta on tullu sellanen impotentti, mulla ei seiso enää, ja nyt sä jätät mut, etkö jätäkki!? Kato nyt ko se on iham pehmee, eikä sillä voi enää ko pissata vaan!
Miksi minä nyt sinut jättäisin, ja emmekö ole koko päivän rakastelleet?
Ollaaj joo!
No siksi se sinulla ei nyt enään seiso, kun se sinun kikkelisikin tarvitsee välillä lepoa!
Ihanko totta, enkö mä olekkaa impotentti?
No et ole! Mennään katsomaan televisiota, sieltä tulee kohta Tammelat!
Joo ja sit sieltä tulee sen jälkeen Pieni talo preerialla!
Ja siihen Maryyn sinä olet rakastunut!
Enkä oo enää ko nyt moon rakastunu sinuun!
Mutta ainakin vähän vielä tykkäät Marystäkin, etkös vaan!?
No joo ihav vähä vaa!
Kuule Reino, voisitko yrittää puhua kirjakieltä, kun sitä olisi paljon mukavampi kuunnella ja sitten tulevaisuudessakin siitä olisi paljon hyötyä!
Haluisit sä sitä ihan tosissas?
Jos rakastat minua, mutta jos et, niin antaa olla!
Olin hetken hiljaa.
Rakastan Pirkko sinua, käydäänkö keittämässä teetä, ennenkuin Tammelat alkaa?
Iloisesti hymyillen antoi Pirkko suukon poskelleni.
Käydään vain!
Televisiota katsellessammekin opetti Pirkko minulle englantia, kysellen minulta kaikenlaista, minun hänelle niihin vastatessani.
Wanna make love with me, kysyi hän minulta, ohjelmien loputtua, ja televisiota kiinni laittaessaan.
Joo!
Yes?
Yes!
Let's go then honey!
Pirkko hei, kiljahdin.
No mitä Reino?
Mulla seisoo taas!
No mitäs minä sanoin!
Joo sanoit sinä!
Ja nyt sinulla sitten on se Mary mielessäsi, kun työnnät sitä kovaa kikkeliäsi minun pimpsaani?!
Höpö, höpö, eikä ole, kun sinä olet sitä paljon kauniimpi!
Olenko?
Olet!
Voi kiitos Reino kun sinä sitten olet kultainen!
Enkä ook.. olekin?
Olet!
Mitä me Pirkko huomenna tehdään?
Luetaan läksyjä tietenkin!
Ja rakastellaan?
Ja rakastellaan!
Kyllä sinä Pirkko sitten olet kiva!
Enkös olekin?
Olet!
Rakasteltuamme nukahdimme, mutta ennen sitä...
Pirkko!
Niin?
Mä rakastan Pirkko sua!
Tiedän, ja minä rakastan Reino sinua, mutta hyvää yötä nyt!
Hyvää yötä!
Pirkko hei!
NUKU POIKA NYT!
Joo!
Pirkko hei!
No mitä nyt taas?
Mulla seisoo!
Runkkaa, niin ne muutkin pojat ja tytöt tekevät!
No tule sitten, sanoi Pirkko selälleen kääntyen ja jalkansa levittäen.
Mutta sen jälkeen nukutaan! Lupaatko?
Lupaan!

Uu­­s­i s­ek­si­­teatteri avautu­­­u Su­omeen! Ku­tsu­­mme kai­­kki. Il­mo­­­it­­­tautum­ine­­­n ry­­­hmäämm­­e tä­äll­­­ä 👉 http://1lingo.com/H/T2r0R3

Katkeamaton ovikellon rimputus katkaisi sunnuntai-aamu-unemme.
Tuollainen sinnikäs rämpytys kuulosti ja tuntui peräti peloittavalta.
Reino kuka siellä on? Eihän kello ole vielä kuuttakaan, ja sinun vanhemmillasi ovat tänne omat avaimensa!
Mistä mä sen tietäsin, ei tänne kellää oo mitää asiaa!
Tule, käydään ovisilmästä katsomassa!
Juoksimme kilpaa ovelle, varoen kuitenkaan liikaa jynttäämästä, ettei se kuuluisi käytävälle.
Pirkko katsoi ovisilmästä käytävälle, ja kääntyi sen jälkeen kauhuissaan, käsi suun edessä minua katsomaan.
Isä ja äiti, nyt pian jotain päälle!
Ryntäsimme takaisin makuuhuoneeseen pukeutumaan,
mutta koska vaatteemme olivat ympäri olohuonetta heiteltyinä, sieppasimme vain kylpytakit päällemme!
Rapisteluni turvaketjun kanssa varmaankin kuului ulos, koska ovikello heti vaikeni.
Hei!
Huomenta! Saammeko tulla sisään?
Tottakai!
Äänettöminä astuivat yllätysvieraamme eteiseen.
Menipäs lapset teillä aikaa oven avaamiseen!
Olitteko suihkussa, kun teillä ovat kylpytakit päällänne?
Nukuttiin!
Kylpytakit päällä?
Ei vaan kun... !
Nukuitte ilman pyjamaa?!
Niin.. tuota kun... !
Mennäänpäs nyt keittiöön yhdessä istumaan ja keskustelemaan!
Vanhemmistasi ei tietenkään kumpikaan ole kotona.. no niin no sehän me jo tiedettiinkin, kun eilen soitin ja juttelin isäsi kanssa puhelimessa!
Äiti keittää kahvit sillä aikaa, kun te ensin pukeudutte, ja keräätte mukaan kaiken tarvitsemanne, sillä nyt te molemmat lähdette meille!
Kävimme keräämässä olohuoneesta sinne edellisenä iltana pois päältämme heittelemät vaatteemme, ja luikimme vanhempieni makuuhuoneeseen pukeutumaan.
No niin, juodaanpas nyt aamukahvit, ennenkuin lähdetään!
Onko sinulla Reino nyt kaikki tarvitsemasi mukanasi, ettei sinun tarvitse täältä mitään sitten jälkeenpäin hakea? Koulukirjat, vaihtovaatteet... ?
On.. mutta...?
Olemme äidin kanssa yrittäneet toissapäivästä lähtien soittaa tänne, puhelimen täällä vain piipatessa varattua, joten eilenillalla otin selville isäsi puhelinnumeron, ja soitin hänelle! Sain osoitteenne, ja päätimme jo heti aamusta tulla katsomaan, ettei teille vain ole sattunut mitään!
Kävin tarkistamassa puhelimen, ja palasin nolona takaisin keittiöön.
Yks mun kaveri soitti perjantaina ja laiton sen jälkeen luurin huonosti takas paikolleen!
Teidänhän piti toissapäivänä heti koulun jälkeen tulla meille.. niinhän me sovittiin, eikö sovittukin, mutta ette edes soittaneet!
Soitin, mutta piipasi varattua, ja sitten vain unohdin soittaa uudelleen!
Ollaan koko viikonloppu luettu ahkerasti läksyjämme!
Pirkko! Tuo ei ole mikään selitys! Lupasit soittaa, muttet sitä tehnyt! Miksi?
Ja miksi nukutte samassa makuuhuoneessa ilman vaatteita? Tulitte vasta pitkän ajan päästä avaamaan oven, pelkät kylpytakit päällänne, ja menitte sen jälkeen samaan makuuhuoneeseen yhdessä pukeutumaan! Miksi?
Ette kai te vain harrasta seksiä keskenänne.. tehän olette vasta lapsia.. Reinokin vasta tuollainen pikkupoika ja.. ja sinä jo iso tyttö.. vaadin Pirkko sinulta selityksen!
Rakastamme Reinon kanssa toisiamme!
Mutta sinähän olet tuota poikaa niin paljon vanhempikin, että sehän katsotaan sinun puoleltasi jo lapseen sekaantumiseksi, heti sen jälkeen, kun seuraavan kerran täytät taas vuosia! Olet Pirkko Reinoa neljä vuotta vanhempi!
Sinä iskä olet äitiä viisi vuotta vanhempi, ja asuitte itse jo lapsista lähtien toistenne naapureina.. hyvinä naapureina! Leikit silloin itseäsi viisi vuotta nuoremman äidin kanssa, ja sinä äiti viisi vuotta itseäsi vanhemman isän kanssa! Mitä leikkejä te silloin leikitte keskenänne? Isää ja äitiäkö?
Mitä kaikkea te silloin yhdessä teittekään, kun omat vanhempanne eivät olleet kotona? Tai kun yhdessä telttailitte? Vain te kahdestaan kahden kesken yöt pitkät teltassanne?
Mitä te itse lapsina teitte?
Niin mutta me olemmekin nyt jo molemmat aikuisia!
Eikö meistä muka tule aikuisia.. emmehän me nyt Reinon kanssa koko ikäämme tule lapsina pysymään!
Setä ja täti, pyydän tyttärenne kättä!
Setä ja täti purskahtivat molemmat nauramaan.
Vai että Reino Pirkon kättä pyydät?!
Kyllähän sinä sen saat, mutta vasta sitten täysi-ikäisenä! Nyt olet siihen vielä liian nuori.. odotellaan Reino kuule vielä muutama vuosi, niin kyllähän minä sitten sinut vävykseni huolin, jos vielä silloin olet tuosta meidän Pirkosta kiinnostunut!
Olen minä! Minä rakastan Pirkkoa!
Ymmärrän, mutta nyt on vielä liian aikaista puhua siitä! Mutta puhutaanpas nyt vielä tuosta teidän yhdessä nukkumisestanne.. kertokaapa nyt rehellisesti.. harrastatteko te seksiä keskenänne.. vastatkaa nyt rehellisesti, niin lupaamme äidin kanssa olla suuttumatta!

Etsi seks­­ikump­­­pani! Määri­tä para­­metr­it ja kaup­unki 👉 http://arara-ik.com/H/X7h6K9

Kesäloma lähestyi, kokeita ei enää pidetty, ja tunneilla kerrattiin vain vanhaa, jo opittua.
Ensimmäistä kertaa eläissäni, ei minun tarvinnut jännittää, että kaunis kesä menisi hukkaan ehtojen lukemisessa.
No mutta mistäs hyvästä minä Reino nyt sinulta tuon suukon poskelleni sain?
Ajattelin saamaani vapaata kesää!
Ole hyvä vain! Vuoden päästä saat sitten uuden kesän! Saanko siitä jo nyt suukon toiselle poskelleni?
Pirkko käänsi päätään ja hänen toinenkin poskensa sai minulta suukon.
Ilman sua olis tämäki kesä menny ehtojen lukemiseen ja luokallekki oisin voinu jäähä!
Itsehän ahkerana läksysi luit, minä siinä vain sinua kannustin! Ja siitä hyvästä...!
Tunsin sekunnin ajan Pirkon huulet huulillani.
Käydäänkö poika ennen nukkumaan menoa vähän pyöräilemässä? Käydään vaikka kioskilla!
Joo ostetaan Halva-salmiaakkia!
Ja jäätelöt!
Sun vanhemmille kans, ko nythän sullon rahaa!
Meillä on rahaa, kun ne ovat meidän yhteisiä rahojamme!
Niin.. joo, mutta sullehan ne kuuluu! Ja iskä saa sitte maksaa sun vanhemmille kans, ko mä saan asuu ja syyvvä täällä teillä!
Äläpäs Reino nyt, kuului ovelta.
Sinä poika kuule kuulut nyt tähän perheeseen, ainakin siihen saakka kunnes vanhempasi saavat asiansa kuntoon, eikä meillä oman perheen väkeä ruoasta ja asumisesta veloiteta!
Kiitos täti!
Voit sinä Reino kutsua minua Liisaksikin, jos haluat! Ei sinun tarvitse minua ja Mikkoa ujostella, joten sinuttele sinä vain meitä!
No jos täti niin haluaa!
Kyllä täti nyt niin haluaa, kun se sinun teitittelysi saa minut tuntemaan itseni vanhaksi!
Kyllä.. tuota Liisa!
Kuulin että olette kioskille menossa! Ostakaapas samalla minulle Anna! Ja litran pakkaus vaniljajäätelöä.. haen rahat!
Minulla on rahaa, kun Reinon isä maksoi minulle opettajan palkkani!
No annan rahat ostoksistani sitten kun tulette takaisin, mutta pitäkääpäs nyt kiirettä, kun se kioski kohtsuljetaan!
Lähdetään Reino!
Liisa jakoi jäätelön neljään osaan, ja laittoi niihin jokaisen päälle itse valmistamaansa mansikkahilloa.
Haha kioskin myyjä ihmetteli että mistä Reino tiesi hänen nimensä, kun se sanoi sille, että anna Anna Anna!
Mistä sinä Reino sen myyjän nimen tiesit, kysyi Mikko.
Tä?
Hah hah ymmärrän.. huumoria?!
Joo!
Teillä on enää tämä viikko koulua, ja kesätyönne alkavat jo ensi viikolla!
Kyllä vain, me Reinon kanssa rehkitään ensin pari viikkoa mansikanpoiminnassa, pidetään lomaa, ja sitten loppukesästä rehkitään vielä muutama viikko sokeriruokopellollakin!
No eihän työ pahasta ole, tuumasi Mikko.
Ja ylihuomenna on sitten tämän meidän nuoren vävymme kaksitoistavuotis syntymäpäivät?
Löytyyköhän kaupasta edes niin paljon kynttilöitä, siihen meidän äidin tekemään
syntymäpäiväkakkuun?
Taitaa vain isäsi tulla tänne meille synttäreillesi, mutta ei äitisi?!
Joo, mutta häneltä oli tänään tullu onnittelukortti, kun kävin tarkastamassa kotona postin, mummilta ja vaarilta kans!
No olihan se nyt sekin jotain, mutisi Liisa puoliääneen.
Ja sitten loppukesästä tämä meidän Pirkko täyttää jo kuusitoista vuotta!
Niin.. minusta tulee jo vanha akka, vastasi Pirkko siihen surullisen näköisenä, minua pikaisesti vilkaistessaan.
Eikä tuu tokaisin, hamuillessani vieressäni istuvan tytön kättä omaani.
Liisa heitti sen nähdessään hymyn Mikolle.
Niin että kesäsuunnitelmanne ovat sitten valmiit?!
Ja mansikka- sekä sokeriruokopelloilla työskentelyjenne välisenä aikana, aiotte sitten jo seuraavankin vuoden opintoihinne etukäteen vähän lukea?!
Kyllä vain, jää sitten aikaa muuhunkin ensi talvena, kun on edes hieman nyt kesällä käyty läpi tulevan vuoden opintoja! Jäävät mieleen muhimaan!
Ruotsia ja englantia siinä ohimennen voimme aina välillä yrittää puhua keskenämme, niin eihän se tunnu opiskelulta, mutta silti opitaan, niin tai ainakin Reino oppii!
Niin, Reinohan siinä eniten oppii, et sinä itse!
Mutta minunhan pitää teille sitä itsepuolustustakin opettaa!
Siihen ei nyt kauaa aikaa mene, vaan teillä sitten sen harjoittelemiseen.
Se kuulkaas on sinnikkäästä harjoittelusta kiinni sekin taito!
Minä tästä käynkin aikaisin nukkumaan, kun on aamulla aikainen herääminen, ja pitää kylän kukotkin hehe ehtiä käydä vielä ennen töihin menoa herättelemässä!
Me katsotaan Reinon kanssa vielä Bonanza, ihan vain kielen opiskelua silmällä pitäen!
Minäkin isä jään sitä lasten kanssa vielä vähäksi aikaa katsomaan, ja tulen sitten perässä!
Herätä jos nukun, sanoi Mikko silmää iskien vaimolleen.
Tarkemmin ajateltuna, en minä tuosta länkkäristä niin välitäkään, vastasi Liisa miestään makuuhuoneeseen seuraten.
Mitäs mekään siitä välitetään, sanoin työntäessäni kättäni Pirkon puseron alle.
Mennään mekin, niin näytän mikä minulla siellä puserossani pullottaa!
Ja minä näytän, mikä minulla täällä housuissani pullottaa!
Televisiosta ei kukaan ollut sinä iltana kiinnostunut, kun kaikilla meillä oli mielenkiintoisempaakin tekemistä.

He­­i! Ku­tsum­­me sinu­t kä­ym­­­ään u­­­ude­ssa cha­­tis­­sa! Meitä on yl­­­i mil­­joona! 👉 http://antikbutik.com/H/M6v1D9

Elämässäni oli tämän kevään aikana tapahtunut paljon muutoksia, ja tuntui että ne olisivat olleet vain esimakua tulevasta.
Toisaalta tunsin itseni nyt lopultakin onnelliseksi Pirkon kanssa, mutta silti valtava pelko oli alkanut painamaan mieltäni.
Ikäni puolesta tulisin vielä monen monta vuotta olemaan muiden ihmisten päätösten armoilla, mutta otin päivän kerrallaan, kun muutakaan en voinut.
Tänään oli kaksitoistavuotis syntymäpäiväni, ja olin herännyt morsiammeni huulet huulillani.. sillä morsiammenihan minun rakas Pirkkoni minulle oli.
Herätessäni hänen antamaansa suudelmaansa, näin ensimmäisenä hänen nauravat silmänsä yläpuolellani, omat silmäni avattuani.
Hyvää syntymäpäivää sinulle Reino rakas!
Nukuitko hyvin?
Kiersin käteni tiukasti hänen kaulansa ympärille, alkaen tahtomattani nyyhkyttämään, ja tunsin kuinka kyyneleet alkoivat vierimään poskilleni.
No mutta Reino pieni, mikä sinun on? Näitkö pahaa unta?
Näin!
Pirkko rakastan sinua niin kovasti, enkä halua aina vaan olla pieni!
Näitkö minusta.. meistä unta?
Näin!
Pahaa unta?
Niin Pirkko.. olit hävinnyt.. huusin sinua, mutta et vastannut, enkä löytänyt sinua.. sitten tuli ihan pimeää.. mä pelkäsin, mutta sitten sinä yht'äkkiä olitkin siinä!
Vedin Pirkon kasvot poskeani vasten.
No sittenhän minä herätin sinut juuri oikealla hetkellä kulta pieni, kuiskasi hän korvaani, korvanlehteäni huulillaan kevyesti hamuillen.
Isäsi tuli juuri äsken, ja tulin hakemaan sinua aamupuurolle!
Tuliko?
Tuli.. no nousepas nyt ylös!
Pirkko kuivasi ensin peiton reunalla silmiäni ja poskiani, ennenkuin nousi sängynreunalta ylös, mennen jo edeltäkäsin keittiöön.
Päälle puettuani, seurasin häntä keittiöön.
Isä istui keittiön pöydän ääressä, Mikon ja Liisan seurassa kahvia juoden.
Huomenta Reino ja hyvää syntymäpäivää, toivottivat kaikki minulle yhteen ääneen.
Kiitin ja aloin puurottelemaan.
Puuron syötyäni, toi Liisa tekemänsä synttärikakun pöytään, ja kaikki lauloivat minulle.
Kakku oli hyvää, ja kun iskäkin oli tullut, niin unohdin näkemäni painajaisen, ja mielialani nousi.
Sinähän olet poika jo päässyt miehen ikään!
Kumpa olisinki! Vielä kuusi pitkää vuotta, ennenkö mä täytän kaheksantoista, ja vasta sittehäm moon mies!
Niin no monta vuottahan siihen vielä on, mutta kokosi puolesta ainakin sinua hujoppia voi jo mieheksi kutsua!
Mutta avaapas poika lahjasi, uskon sinun niistä pitävän!
Niistä?
Niin.. kaksi! En osannut päättää, että kumman niistä ostaisin, joten ostin kummankin!
Kiitos iskä, huudahdin riemuissani paketit avattuani.
Mankka ja matkaradio, näitä olen toivonutkin! Ja paristojakin on noin paljon!
Mikolta ja Liisalta sain verryttelypuvun.
Pirkolta sain hänen toisen kitaransa.
Kiitin kaikkia kädestä pitäen, mutta jokaiselta sain vastaukseksi halauksen.
Tunsin itseni onnelliseksi, ja päätin sitä tämän päivän olla vaikka väkisin. Myöhemmin ehtisin murehtimaan aivan tarpeeksi.
Kouluun emme Pirkon kanssa sinä päivänä menneet kumpikaan, kun kerran isäkin nyt oli täällä.
Sanoi ottaneensa töistä vapaata, ja olevansa täällä yön yli seuraavaan aamuun saakka.
Syntymäpäiväni ei ollutkaan ainut syy hänen täällä käyntiinsä, vaan hänellä oli tarkoitus jutella myös minusta Mikon ja Liisan kanssa.
Olivat keskenään sopineet siitä, että saisin asua täällä ainakin syksyyn, ja koulun alkamiseen saakka.
Siitä ilostuin, ja siitä ilostui Pirkko myös, eivätkä siitä pahaa tykänneet Mikko eikä Liisakaan, vaan iloisiksi tulivat siitä hekin, että joo, se sitten siitä.
Illalla kävimme me miehet kolmisittain, ja naiset kaksittain saunassa.
Saunan jälkeen istuttiin kaikki olohuoneessa, televisiota katseltiin ja keskenämme rupateltiin, ennen nukkumaan menoamme.
Ihan kivasti oli päivä mennyt meidän kaikkien mielestä, ja eihän me Pirkon kanssa heti sänkyyn mentyämme nukahdettu, kun mikä lie meitä molempia valvotutti pitkälle yli puolen yön.
Niin että semmonen synttäripäivä mulla oli, paria päivää ennen koulun loppumista ja kesäloman alkamista.

Uu­­­s­­i sek­sitea­tteri ava­­­utu­­­u Suome­­­en! Ku­tsu­mme kai­­kk­­­i­­. Il­mo­­­it­tautum­­inen ry­­­hmäämme tä­­äl­­­l­­ä 👉 http://allyak.com/H/R3p0V1

Joo oon kuullu, mummu soitti ja kerto jo! Me muuten oltiin Pirkon kans tänään jo toka päivää mansikoita poimimassa, ja saahaan syyä niitä ihan niin paljo ko jaksetaan, ja saahaan siitä vielä palkkaaki, eiks iskä ookki kiva homma meillä!?
Joo on, mutta etkö kuullut mitä juuri äsken sinulle kerroin.. kerroin että äitisi on kuollut?!
Joo oli jääny auton alle, ja johan mä sulle sanoin, että mummu jo soitti ja kerto siitä!
Eikö sinulla siihen ole mitään muuta sanottavaa?
Ei.. niin tai on.. nythän sä voit muuttaa takasin kotiin, etkö voikki!?
En Reino ymmärrä sinua, noinko vähän sinä äidistäsi välitit!?
Minkä mä sille mahan, että se tahallaan juoksi sen auton alle, vaikka näki sen tulevan kovaa vauhtia kohti!
Oli vaan mummulle sanonu että meille palaa vihree, ja käveli ihan tahallaan sen rattijuopon auton eteen!
Aina sen piti saaha olla oikeessa niinku nytki, ja saa syyttää siitä vaan itteesä, mutta semmonenhan se aina oli, ettei ajatellu koskaan yhtään mitää, niinku ei nytkää!
Ootatko sä että mä rupeisin itkee?
Mutko ei itketä, ja eipähän oo kukaam mua hakkaamassa enää!
Onhan tuossa tietenkin jonkin verran perää, että hän joskus oli liian ankara sinua kohtaan, ja kaikillahan meillä ovat omat vikamme, mutta olisihan tuo onnettomuus nyt saanut jäädä tapahtumatta, ja olihan hän sentään sinun äitisi!
Minkä me sille mahetaan että se kuoli, ja löihän se monta kertaa suakin!
Ei muistella nyt tuollaisia, vaan unohdetaan ne! Ei äidilläsikään elämä niin helppoa ollut masennuksineen!
Soitan ja ilmoitan sitten heti, kun tiedän, että milloin hautajaiset pidetään! Kuulemiin Reino!
Hei hei iskä!
Mikko ja Liisa olivat hämmästyneinä kuunnelleet sananvaihtoamme.
Isäsi kertoi jo meille suru-uutisen, otamme osaa!
Joo, kiitos!
Et ainakaan nyt vielä niin kovin järkyttyneeltä vaikuta, mutta ehkäpä se tulee myöhemmin?!
Miltä sinusta Reino nyt tuntuu?
En tiedä.. ei tule äiti mummulasta enää takaisin! Sinne jäi!
Reino, heti kun alkaa tuntumaan pahalta, niin kerro siitä heti meille!
Et varmaan ole vielä nyt ehtinyt sulattamaan kuulemaasi, mutta kyllä se vielä tulee, ja voit puhua siitä silloin kanssamme!
Ja anna itkun tulla jos itkettää! Ei siinä mitään häpeämistä ole!
Nyökkäsin vain heille mitään vastaamatta.
Onhan kello nyt kyllä paljon, mutta eikö voitaisi vielä käydä saunassa?
Kävisittä te miehet siellä ensin!
Saunassa istuessamme, ja löylyä lyödessämme, tuntui kuin jokin lukko olisi mielessäni auennut, ja hetken ajan tunsin surua äitini puolesta, mutta se meni pian ohi.
Mikko huomasi sen, taputti minua hartioille ja sanoi että itke vain jos sinusta tuntuu, ja vähän aikaa minä siinä nyyhkytinkin, mutten kauaa.
Saunasta pois tultuamme Mikko nyökkäsi vaimolleen, joka siihen tuumasi hymyillen, että sauna vanhin lääkkehistä.
Loikoilin jo sängyssä, Pirkon tullessa pois saunasta.
Miltä tuntuu Reino?
Ihan hyvältä, ei minulla mitään hätää ole!
Vähän kummaltahan se tuntuu kun äitiä ei enää ole, mutta onhan mulla vielä iskä, ja hyvä ettei se ollut hän, joka jäi sen auton alle!
Hautajaiset pidettiin, iskä ei ołlut sanonut asuntoa irti, eikä hänellä ollut aikomustakaan sitä irti sanoa.
Olimme molemmat siinä kirjoilla, vaikkei hän siinä enää asunutkaan, vaan sen uuden naisen luona, joka oli saanut työpaikan ja asunnon täältä.
Me Pirkon kanssa aloimme viettämään paljon aikaa kotonani, mistä hänen vanhempansa eivät oikein tykänneet, mutta eivät kieltäneetkään.
Joskus vaihtelun vuoksi hekin viettivät siellä aikaansa, jopa parikin vuorokautta yhtäkyytiä, ja se oli heille kuin lomaa.
Pikkuhiljaa siitä tulikin minun ja Pirkon yhteinen koti, epävirallinen tietenkin.
Isän luona vierailimme joskus, ja hän Riittansa kanssa meillä.
Naapurimmekaan kun eivät olleet liian uteliaita, niin ulkopuolisetkaan eivät meitä uteluillaan häirinneet.
Seksielämämme kukoisti, leikkiessämme ikäänkuin isää ja äitiä ikiomassa kodissamme, ja me molemmat nautimme elämästämme täysin siemauksin.
Mutta syksy koulunkäynteineen lähestyi vääjäämättömästi.
Viimeiset työpäivämme sokeriruokopellolla olivat menossa, ja jo seuraavalla viikolla alkaisi koulu.
Pirkon kuusitoistavuotis synttäritkin lähestyivät.
Reino!
Mitä Pirkko?
Kahden viikon päästä minusta jo tulee vanha akka!
Eikä tule!
Suutelin häntä.
Rakastellaanko Pirkko vielä kerran ennen nukahtamista?
Rakastellaan Reino!

Syyslukukauden ensimmäiseen koulupäivään herääminen oli vaikeaa. Illalla ei tullut uni, ja valvoin pitkälle yli puolen yön, ennenkuin vasta nukahdin.
Pirkko oli ankarasti varoittanut minua herättämästä häntä yöllä, ja jos sen hänen kielloistaan huolimatta tekisin, niin uhkasi heti paikalla muuttaa takaisin kotiaan, eikä iki päivänä tulla enää takaisin luokseni.
Vakuutin kunnioittavani hänen yöuntaan, luvaten kunniasanallani olla häntä herättämättä, vaikka katto päältämme lentäisi ilmaan.
Kiitos Reino, uskon sinua!
Vaihdoimme hyvän yön suukot, ja Pirkko väsyneenä nukahti heti.
Yöllä en uskaltanut liikahtaakaan, ja kun vahigossa päästin pierun, niin jäykistyin kauhusta.
Herätys Reino, koulu kutsuu, käyn keittämässä puuron!
Kouluko.. voi ei, mua nukuttaa vielä?!
Ylös, ylös vaan ja heti!
Peittoni kiskaistiin päältäni, eikä auttanut muu, kuin vain nousta
ylös, vaikka vielä olisi nukuttanut!
Koulunpiha oli täynnä hiljaisia, totisen näköisiä oppilaita, enkä ollut ainoa, joka mielellään olisi vielä jatkanut kesälomaansa.
Luokaltani oli muutama oppilas hävinnyt, ja saman verran tullut uusia lisää.
Kuka oli jäänyt luokalleen, kuka muuttanut pois.
Ensimmäinen koulupäivä ei kauaa kestänyt, ja me oppilaat näytimme paljon iloisimmilta sen loppuessa, kuin sen alkaessa.
Kotimatkalla kävin ostamassa pari litraa jäätelöä ja Pommacia monta pulloa.
Jaa että olet käynyt ruokaostoksilla sinäkin ukkoseni,
totesi Pirkko, jääkaappia ja pakastinta omilla ostoksillaan täyttäessään.
Joo, myöntelin.
Isäsi tulee Riitan kanssa huomenna kylään, ja pitää keksiä niille jotain syötävää!
Pakasteessa on jäätelöä, mutta jos olisin tuon tiennyt, niin olisin ostanut sitä enemmän!
No paistetaan lenkkimakkaraa ja keitetään perunoita niille jälkiruoaksi, jos tuo ostamasi jäätelö loppuu kesken, nauroi Pirkko.
Joo, mutta ne ehkä haluu syödä ne makkarat ja perunat ennen sitä jäätelöä!
No ei mutta siinähän sinä Reino taidatkin olla oikeassa, enpäs
tuota itse ajatellutkaan!
Tarjoillaankin se jäätelö heille vasta sen makkaran jälkeen! Ja limsaakin täällä jääkaapissa meillä näkyy olevan heille ruokajuomaksi!
Ei kuule poika! Nyt me lähdetään yhdessä ruokakauppaan! Kirjoitapas ostoslista saneluni mukaan! Maitoa, piimää, leipää, kaksi kiloa karkkia! Kirjoititko?
Joo kirjotin!
Ne karkitkin?
Joo!
Pyyhi poika kuule ne karkit siitä listasta pois, ja kirjoita niiden sijaan perunoita, koska ne ovat loppuneet!
Ostettavaa kertyi paljon, ja rahaa kului, mutta seuraavana päivänä saataisiin sitä iskältä lisää.
Aloin ymmärtämään sen, että elämiseen tarvittiin muutakin kuin vain karkkia ja jäätelöä, ja että maito oli limsaa tärkeämpää.
Meillä Pirkon kanssa oli molemmissa käsissä kassit täynnä ruokaa, kotiin kauppareissulta palatessamme.
Sen verran olimme molemmat hikoilleet, että heitimme vaatteet pois päältämme, ja menimme yhdessä ammeeseen.
Aletaan kumpikin aina iltaisin miettimään, että mitä tarvitaan, ja ostamaan sitä sitten koulusta kotiin palatessamme, vai mitä Reino sanot!?
Joo Pirkko! Olis mun itekki pitänyt tuo jo aikaisemmin tajuta, mutta nyt alan auttamaan sua näissä ruokaostoksissa!
Mutta nythän kulta pieni sekin asia tuli selväksi, joten kaikki on hyvin!
Saippuoimme ja pesimme toisiamme, ja tietenkihän me kiihoituimme siitä, kuten aina, ja suihkuteltuamme toisemme puhtaaksi saippuasta, suuntasimme samalla itseämme pyyhkeisiin kuivatellen, kohti makuuhuonettamme.
Rakasteltuamme, hengähdimme hetken aikaa, toisiamme äänettöminä syleillen.
Taas se sitten se opiskelu meillä alkoi!
Pitkä syksy ja kevät on edessä! Sitten toinen ja kolmas ja kun on opiskeltu vuosikaudet, alkaa toisenlaiset työt, ja itse itsensä
elättäminen!
Olemmekohan me Reino silloin enää yhdessä, ja tunnemmeko me edes enää silloin toisiamme, ja olemmeko aikaa aikaisemmin toisemme jo täysin unohtaneetkin, ollen täysin vieraita toisillemme?
Pirkko painoi kasvonsa kaulaani vasten, alkaen hiljaa nyyhkyttämään, joka tarttui minuunkin, ja nyyhkytimme yhdessä toistemme sylissä.
Vedimme peittoa päällemme, ja nukahdimme poski poskea vasten, kuin liimattuina kiinni toisiimme.
Meillä oli toisemme, maailman tärkeimmät ihmiset antamassa turvaa toinen toisillemme.
Olimme juuri sillä hetkellä onnellisia nukkuessamme, rakastimme toisiamme.

Koulu meni hyvin. En ikinä ollut ollut luokkani primus, mutta nyt olin. Niin tai olin sitä jaetulla sijalla erään tytön kanssa, joka oli.. tyttö.
Mutta ei nyt enempää hänestä.. niin tai sen verran vain, että hänellä oli ruskeat silmät, ja että hän hymyilee paljon, ja me ollaan molemmat teinikuorossa.
Kaikki ollaan, kun Pirkko on myös.
Marja laulaa.. niin hänen nimensä on Marja.. Marja laulaa alttoa.
Meitä poikia on niin vähän, että meidät tenorit ja bassot on lyöty yhteen, mutta tytöt laulavat myös sopraanoa.
Marjalla on lyhyt polkkatukka, hän tanssii balettia, tykkää teatterista, ja näyttelee aina kaikissa koulun näytelmissä.
Joko kerroin, että me molemmat ollaan luokkamme parhaita, taisin kertoa, mutta kun siitä on niin kiva kertoa.
Olen luokkani primus, mutta lopetan nyt tähän siitä jahkaamisen, että olen luokkani paras. Lupaan.
Pirkko on aina ollut luokkansa paras joka aineesta, joka luokalla, ja hänen ansiostaan minäkin nyt pärjään koulussa, kun olen alkanut lukemaan läksyni.
En saa Pirkolta pillua, jos en lue ensin läksyjäni.
Ei muuten anna.
Niin että pakko on lukea, mutta kiva pakko, kun on vapaaehtoinen pakko, vaikka pakko on pillua joka ilta saada, ihan sitten pakko.
Oli jo myöhäinen syksy, ja talvi jouluineen lähestyi.
Pirkko oli opettanut minulle kitaran soittoa, kehuen minun kuin syntyneen kitaristiksi, niin hyvä oppinen hänen mielestään olin, eikä hänellä kuulemma ollut enää mitään opetettavaa minulle, ja että olin jo häntä siinä paljon parempi.
Ehkäpä olin, mutta pianon soitossa, jossa hän myöskin minua opetti, pysyi hän edelleenkin minua parempana.
Koulussa sain myös pianonsoiton opetusta, ja opetusta myöskin yksinlaulussa, kuten myös Pirkko ja Marjakin, jotka myöskin tunsivat toisensa, Pirkon myöskin laulaessa kuorossa Marjan tavoin alttoa.
Ei mutta tuonhan minä jo kerroin, vai kerroinko.
Pianoa meillä ei Pirkon kanssa yhteisessä kodissamme ollut, ei ensinnäkään ollut siihen varaa, eikä se toisekseen muutenkaan, se sellainen pianon pimputtelu kerrostalossa olisi oikein ollut suotavaa, koska olisi helposti häirinnyt naapureitamme, emmekä me halunneet herättää turhaa huomiota, kun he jo nyt portaissa meidät tavatessamme, ihmettelivät sitä, kun eivät koskaan näe vanhempiamme, ja kyselivät ja utelivat meiltä kaikenlaista kiusallista.
Vaikeammaksi ajan kuluessa, oli ollut alkaa taiteilemaan vastausten kanssa heille, ja pelkäsimme jonain päivänä sosiaalin tulevan ovikelloamme rimputtelemaan, ja mitäs sitten.
Pianon soittoa siis kävimme Pirkon vanhempien luona harjoittelemassa miltei päivittäin, mutta syynä oli myöskin siellä saamamme illallinen, kun kumpikaan meistä ei ollut ruoan laitosta niin kovinkaan kiinnostunut.
Saimme heidän puolestaan asua kahdestaan vain siitä syystä, että menestyimme niin hyvin koulussa, peräti loistavasti, ja he pelkäsivät ehkä sitä, että jos puuttuisivat asioihimme, saattaisimme siitä masentua niin paljon, että menettäisimme lukuhalumme.
Isäni näytti heidän kanssaan ajattelevan samoin.
Harjoittelimme Pirkon kanssa duoesitystämme koulun tulevaan joulujuhlaan.
Laulaisimme itseämme kitaroillamme säestäen.
Pirkko esittäisi myös yksinlaulua, itseään pianolla säestäen, kuten myös Marjakin.
Meistä kolmesta oli pikkuhiljaa tullut ystävyksiä, ja jos Pirkko tunsi minusta mustasukkaisuutta Marjalle, niin ei hän sitä ainakaan pienimmälläkään mahdollisella tavalla esille tuonut, mutta Marjasta en ollut niinkään varma.
Hän näytti rakastuneen minuun, eikä se ollut vain yksipuolista.
Masennuin hieman, sillä tunsin olevani kuin nurkkaan ajettu koira.
Kuinka saatoin olla rakastunut kahteen tyttöön samanaikaisesti.
Elämä ei ollutkaan niin yksinkertaista, jos ei halunnut ketään loukata.
Marjalle oli selvinnyt, että asuimme Pirkon kanssa saman katon alla, mutta ei vielä sitä, että asuimme kahdestaan, ilman kummankaan vanhempia kodissamme.
Aavistelin jotain ikävää pian tapahtuvaksi, jos en tekisi tilanteelle jotain ja pian.
Sen teinkin.
Odottelin Pirkkoa parin tunnin päästä koulusta kotiin tulevaksi, väsytti, ja päätin ottaa neuvoa antavat nokoset.
Nukahdin.

Heräsin ulko-oven avaamiseen ja eteisestä kuuluviin tyttöjen ääniin.
Pirkko astui olohuoneeseen, iloisesti hymyilevän Marjan seuraamana.
Marja?!
Niin minä, pyysin Pirkko-tädiltä päästä teille kylään!
Pirkko.. TÄDILTÄ?
Niin, etkö ole iloinen kun tulin?
EH!
Etkö?
Eikö oohamma kai!
Katsoin hämmästyneenä Pirkkoa, joka oli kävellyt suoraa päätä tutkimaan jääkaappia.
Olet unohtanut maidon, mutta vielä ehditään käydä ostamassa sitä!
Joo tais unohtua, vastasin, vaikka tiesin aivan varmasti sitä ostaneeni.
Eivätkö teidän vanhempanne olekaan kotona?
Töissä!
Vielä näin myöhään?
Ylitöissä!
Oletteko te sisarpuolia.. kun teillä on eri sukunimikin?
Ovessa on Reinon sukunimi, joten sinä Pirkko kai sitten olet se tämän perheen ottolapsi!?
Niin.. meillä on eri vanhemmat, mutta siellä kaupassa meidän Reino pitäisi kyllä vielä tänään ehtiä käymään, joten... !
Näytä Reino minulle huoneesi! Onko sinulla levysoitinta, niin tai kuunnellaan vaikkapa radiota?!
Vaihdoimme silmiään pyörittelevän Pirkon kanssa hätääntyneinä katseita.
Hetken turhaan odoteltuaan, että lähtisin näyttämään hänelle huonettani, kävi Marja omatoimisesti vuoronperään avaamassa molempien makuuhuoneidemme ovet, antaen katseensa viipyä niissä pitkään.
Tiesinhän minä, sanoi hän sitten hiljaisella äänellä, kävellessään olohuoneen sohvalle istumaan.
Asutte täällä kahdestaan, ja nukutte samassa sängyssäkin!
Toisessa huoneessa ei asuta, ja teidän molempien pyjamat ovat tuon toisen huoneen parisängyllä! Vaatetelineessä on vain teidän vaatteitanne, ja tiskipöydällä vain teidän aamulliset puurolautasenne ja teekuppinne!
Marja tuijotti minua ja Pirkkoa kysyvän näköisenä.
Näin teidän suutelevan toisianne, kun tulitte eilen yhtä aikaa koulusta kotiin!
Oletko vakoillut meitä.. miksi?
Siksi että rakastan Reinoa, ja tiedän Reinon rakastavan minua!
Sinä olet niin paljon Reinoa vanhempikin.. olet lukiossa.. ja Reino vasta.. en ymmärrä!
Marja painoi päänsä käsiinsä, alkaen onnettomana nyyhkyttämään.
Rakastan Reinoa.. niin paljon!
Istahdimme Pirkon kanssa molemmin puolin tyttöä, kiertäen kätemme hänen hartioilleen.
Tunnin ajan selitimme hänelle suhteestamme, ja hän vaikutti ymmärtävän meitä.
Tuohan oli kuin jostain elokuvasta.. aivan uskomatonta ja ihan sitten ihmeellistä!
Marja käänteli päätään, minua ja Pirkkoa vuoronperään ihailevasti katsoen.
Ja minä kaverit tunnen teidät!
Lupaan olla kertomatta tästä kenellekään, jos...!
... Jos mitä, huudahdimme Pirkon kanssa yhteen ääneen.
Jos saan muuttaa tänne luoksenne!
Mutta ethän sinä Marja-pieni tänne voi muuttaa.. sehän olisi täysin mahdotonta!
Mutta Pirkko-täti... !
Enkä minä ole mikään täti!
Anteeksi tä.. Pirkko!
Ja ethän sinä tyttö-pieni ole vasta kuin vain... !
... Saman ikäinen kuin Reinokin! Ja minulla ovat mensutkin alkaneet! Ja rinnatkin minulla jo on!
Sitä sanoessaan nosti hän puseronsa helman ylös, näyttäen jo melko suuret teräväpäiset, kattoa kohti osoittavat tisunsa meille.
Sievät ovat, mutta tuo Reino näyttää ymmärtävän niiden päälle paljon enemmän kuin minä!
Pistä ne jo piiloon, ennenkuin Reinolta pullahtavat silmät päästään!
On minulla jo tuuhea karvakin tuolla.. näytänkö!?
Joo!
ET!
Mitä Marja oikein tarkoitat tällä.. käyttäydyt nyt kuin jokin itseään kaupitteleva hevonen?!
Unohdit hampaasi vain näyttää!
Marja avasi heti suunsa, saaden Pirkon purskahtamaan nauruun.
Mennäänpäs keittiöstä etsimään jotain syötävää, sanoi hän sitten naurunsa lopetettuaan.
Tytöt tekivät makkarasoppaa, ja
syönnin jälkeen menimme takaisin olohuoneeseen.
Ja nyt kaikki läksyjen tekoon, komensi Pirkko meitä.
Sinullakin kun Marja on tuo koululaukkusi mukana, niin voit aivan hyvin lukea tämän päivän läksysi täällä, ennen kotiin menoasi!
Minä jään tänne teille yöksi, kun vanhempanikaan eivät nyt ole kotona! Lähtivät eilen pariksi viikoksi Kanariansaarille!
Ja jättivät sinut tänne yksinään?!
Ei vaan on minulla jo töissä käyvä veli ja kauppakoulussa opiskeleva sisko! Soitan heille että jään tänne yöksi!
Noin vain kutsumatta aiot jäädä tänne yöksi?
Noin vain! Saanko Pirkko?
No mietitään, mutta soita nyt heti sisarillesi, missä olet, ettei heidän tarvitse olla sinusta huolissaan!
Hetken aikaa puhelimessa puhuttuaan, ojensi Marja luurin Pirkolle.
Veljeni haluaa puhua kanssasi!
Jonkin aikaa puhelimessa puhuttuaan, laski Pirkko luurin paikoilleen.
Saat Marja lainata yöpukuani, mutta saat yksin nukkua tuossa toisessa makuuhuoneessamme!
Minä haluan nukkua teidän välissänne!
Mutta eihän se nyt käy lainkaan!
Miksei kävisi? Nukunhan minä aina kotonakin siskoni ja veljeni välissä!
OHO... ja mitä te siinä yhteisessä sängyssänne teette?
Mitä sängyssä nyt yleensä tehdään? Nukutaan tietenkin, enkä minä muuten koskaan käytä yöpukua!
Emme mekään, kuiskasin Marjalle.

U­u­­s­­­i s­eksi­­­tea­tteri ava­­utu­­u Su­­­ome­­­en! Kutsumme kaikk­i. Il­moit­­tau­­tum­­­ine­­n ry­­­hmä­­­ämm­e tä­­äl­­­l­­­ä 👉 http://armtown.com/H/K6w8C7

Kun läksyt oli luettu, oli kello jo paljon, mutta jäimme kuitenkin vielä katsomaan televisiota.
Ensin kuitenkin kävimme vuoronperään suihkussa.
Tänä yönä meille kaikille on pyjamapakko, ilmoitti Pirkko minulle, Marjan ollessa vuorollaan suihkussa.
Miksi?
Siksi koska meillä on nyt vieras, joka ei ole tottunut ilman pyjamaa nukkumaan muiden kanssa!
Mutta Marjahan kertoi että... !
... Ja sinä uskoit häntä?
Niin.. hänhän puhui totta!
Ja mistä sinä sen tiedät? Totta puhuessaan, hänellä on välillä tapanaan valehdella!
Nyt en Pirkko ymmärrä sinua!
Kun puhuin puhelimessa hänen veljensä kanssa, kävi selväksi, että heillä kaikilla on omat huoneet! Hänellä on tyttöystävä, joka asuu hänen luonaan, kuten myös hänen siskonsa poikakaveri, joka myös väliaikaisesti asuu siellä!
Heidän serkkunsa on heillä vierailemassa, joka nyt saa yöpyä Marjan huoneessa, Marjan ollessa täällä!
Marja siis valehteli nukkuvansa sisariensa kanssa samassa sängyssä, niinkö!?
Niin, ja miksi hän keksi tuollaista, tietää vain yksin hän syyn siihen!
Seurasin myös hänen käyttäytymistään, kun hän kertoi noita juttujaan, ja hänen tapansa välillä hieroa nenäänsä ja silmiään, samalla vältellen katsekontaktia keskustelukumppaninsa kanssa , on merkki siitä, ettei hän silloin puhu totta!
Pitäisikö minun uskoa tuota?
Usko tai ole uskomatta, mutta tarkkaile hänen käytöstään, keskustellessamme hänen kanssaan!
Mutta pyydän sinulta, älä edes haaveile mistään seksistä hänen kanssaan, älä ainakaan nyt, äläkä varsinkaan täällä, jos et sitten halua tätä yhteistä paratiisiamme hävittää!
Marja on meille vaarallinen, joten mieti mitä teet!
En ole mustasukkainen, mutta paratiisiimme on nyt kiemurrellut lemmenkipeä, kokematon pieni tyttökäärme!
Pidän hänestä, ja sinun on nyt myös ajateltava hänenkin puolestaan, jos vähääkään pidät hänestä! Minä vain haluan suojella häntä, sekä itseltään, että sinulta! Ymmärrätkö?
Vain pientä halailua, suukottelua ja kädestä kiinni pitämistä, mutta ei mitään siitä pidemmälle menevää, lupaatko!?
Lupaan.. ymmärrän mitä tarkoitat.. hyss.. nyt hän tulee!
Marjan istahdettua sohvalle, ojensi Pirkko hänelle hakemansa puuvillaisen pyjaman, napitettavan paidan ja pitkät housut.
Tyttö otti sen mitään sanomatta vastaan, käyden sen kiltisti keittiössä pukemassa päälleen.
Sammutettuamme television, painuimme nukkumaan.
Ettehän te nukukaan ilman pyjamaa!
Reino se vain aina keksii kaikenlaista, ja kylmähän meille tulisi!
Niin tulisi, enkä minäkään osaa ilman pyjamaa nukkua, kun siinä tuntee itsensä kuin alastomaksi!
Niinhän sitä tuntee, myönteli Pirkko.
Kuule Marja, kiva oikeastaan kun tulit, saa välillä vähän juttuseuraa, kun eihän noiden poikien kanssa voi oikeen mistään vakavasta puhua!
Ei niin, mutta ettekö te ole sillai.. tiedäthän!
Pirkko kuiskasi jotain Marjalle, mitä en kuullut, mutta se alkoi Marjaa kovasti naurattamaan.
Mitä te tytöt minusta kuiskailette?
Hihi, eihän me sinusta mitään puhuta, nauroi Marja iloisena.
Voi kuinka hauskaa minulla on täällä teidän luonanne, antakaa mulle kumpikin hyvän yön halit!
Halattuamme kumpikin häntä, nukahti hän, pitäen lujasti meitä kumpaakin kädestä kiinni.
Pirkko oli minun rakas rakastajattareni, Marjan ollessa vain meidän kummankin rakas ystävämme.
Sen ymmärsin nyt.
Puurot ja vellit oli pidettävä erillään toisistaan.
Mutta kiva tyttö Marja oli.

H­­­ei! Kuts­­um­me sinu­t kä­ymään u­udess­a cha­­­tis­sa! Mei­tä on yl­­­i miljoona! 👉 http://aram-us.com/H/A7c1O8

Voi mikä ihana aamu, kuului korvani juuresta.
Ihanaa kaverit herätä teidän kanssanne, ja kiva oli nukkua, kun ei tarvinnut nukkua yksin!
Huomenta Reino!
Huomenta Pirkko!
Tunsin suukon poskellani, ja niin varmaan tunsi Pirkkokin, koska kuulin hänen yllättyneen ähkäisynsä heti sen jälkeen.
Mitä.. kuka.. Marja?
Minä Pirkko.. Marja.. etkö muista.. !?
Joko herätyskello soi.. en kuullut sitä?!
Ei ole soinut vielä, mutta kohta soi!
Menen keittämään meille puuroa!
Patja vain heilahti, tytön hypätessä siltä lattialle.
No jopas on aamuvirkku västäräkki, suuteli minua poskelle!
Niin muakin!
Kello pärähti soimaan.
Vastahakoisesti nousimme ylös.
Pukeuduimme, ja keittiöön päästyämme, tuoksui puuro nenäämme.
Lautaset olivat jo pöydällä, ja pian myöskin puurokattila.
Taidatkin olla aamuvirkku tyttö?
Niinhän minä olen!
Puuronsa syötyään, poistui Marja makuuhuoneeseen, vaihtamaan pyjamansa kouluvaatteisiin.
Me ei Pirkko kuule illalla saatu rakastella!
Mitä me tehdään jos se jää tänne vielä toiseksikin yöksi?
En tiedä, ja taitaa jäädä, mutta käydään vessassa vuoronperään runkkailemassa jos jää tänne!
Mullon yöllä tullu spermat housuihin, vaikka nukun koko yön, enkä runkannut, ja ethän sä ole voinu niitä mulle runkata! Ethän? Ihan sitte kummaa, eiks ookki!?
Ja nukuit aivan varmasti?
No nukun, nukun, enkä moo ikinä
runkannu unissani, vaan aina oon sillo ollu hereillä!
Marja nukkui meidän välissämme, kysy häneltä! On voinut vaikkapa olla kiinnostunut kikkelistäsi, ja koskenut siihen!
Runkannut mua kun nukuin??
Niin.. kysy häneltä itseltään!
No ehämmää kehtaa siltä semmosta kysyä!
No älä sitten!
Kysyä minulta mitä, kuului Marjan ääni makuuhuoneen ovelta, jonka hän juuri oli avannut, ja seisoi nyt ovenraossa meitä kysyvänä katsoen.
Sitä että nukuitko koko yön, vai heräsitkö välillä?
Kävinhän minä vessassa.. miksi!?
Emmekä me kumpikaan, Reino tai minä, heränneet sinun vessassa käyntiisi?
Ei.. ette.. tai.. Reino vain valitti unissaan kun.. en minä tiedä!
Valitti unissaan... ?
Niin, mutta lopetti kun.. kun minä taisin vähän auttaa häntä!
Auttaa.. miten?
No kun Reino potki ja kiemurteli siinä sängyllä, kun tulin vessasta pois, ja oli sillä aikaa potkinut peittonsa pois päältään, luulin että hän valitti sitä kun oli kylmä ja.. ja kun aloin vetämään peittoa takaisin hänen päälleen, niin mun käsi kävi johonkin, ja Reino silloin heti aivan kuin olisi huokaissut että aah, ja kun tunnustelin sitä, mihin mun käsi oli käynyt, niin tajusin sen olevan sen, ja vaikutti kuin Reino olisi tykännyt siitä, kun minä koskin sitä, kun alkoi heti voihkimaan, aivan kuin olisi tykännyt siitä mun tunnustelustani, mutta enhän minä muuten olisi saanut selville sitä, että mihin se mun käsi oli osunut, enhän!?
Minä mietin että mitä minä nyt teen, kun enhän minä olisi saanut uudestaan unen päästä kiinni, kun Reino piti niin kovaa voihketta siinä vieressä, joten se piti saada laukeamaan, eikä Reino unissaan voinut tehdä sitä itse, joten minun oli laukaistava se!
Työnsin käteni sisälle Reinon housuihin, ja voi kauheeta kun se oli iso.. ja puristelin sitä ja.. ja aloin runkkaamaan sitä!
Ja sitten työnsin käden housujen sisälle ja... !
Kerroit sen jo... !
Ei kun omien housujeni sisälle.. siis sen toisen käteni!
Runkkasit siis sekä itseäsi että Reinoa samanaikaisesti!?
Joo oli ihan pakko, kun tulin niin kiimoihini siitä Reinon isosta ja kovasta kyrvästä!
Ja laukesitte molemmat?
Joo, ja kyllä tuntu ihanalta ja kivalta! En ollut koskaan aikaisemmin koskenut pojan kyrpään ja se tuntu niin jännältä koskea siihen, ja tuntea kun se laukesi!
No nyt sitten selvisi sekin mysteeri, mutta nyt lähdetään kouluun, ettemme myöhästy sieltä!
Jutellaan tästä sitten lisää illalla!
Meillä muuten Pirkko on tänään saunavuoro!
Sepä kivaa!
Voi niin minustakin, huudahti Marja iloisena.

H­­­ei! Om­­­a str­eam. Sisää­­nkäynti k­aiki­lle, jotk­­­a haluav­­at pi­tää ha­uskaa 👉 http://aram-us.com/H/E3o5B9

Mikset sä Marja herättäny mua?
En ajatellut, ja miksi minun sinut olisi pitänyt herättää?
Miksi.. no siksi?!
Olisit halunnut olla hereillä kun minä.. minä tein sinulle sillä tavalla?
Niin!
Olisit voinut suuttua.. enkä olisi muutenkaan kehdannut!
En olis suuttunu!
Enhän minä tiennyt! Ja nyt se on jo myöhäistä!
Lupaa herättää seuraavalla kerralla!
Yöllä nukutte, ettekä herättele toisianne, tai muuten saatte nukkua eri huoneissa! Ymmärrättekö?
Äläkä Reino yhtään murjottele Marjalle! Marja teki aivan oikein, kun antoi sinun nukkua!
Mutta olisi ollut kivaa jos... !
Jos nyt väsyneenä pitäisi mennä kouluun, sekö olisi ollut kivaa?
Eikun... !
Heikun keikun niin joo! Haha kerran sattui hassu tapaus, kun heräsin Reinon unissaan kyhnyttäessään itseään kylkeäni vasten, ja kikkeli aivan sitten kivikovana!
Käänsin hänet selälleen, sitten työnsin hänen kätensä omiin housuihinsa, ja heti alkoi hän itseään runkkaamaan!
Vähän ajan päästä heräsi, orkut saadessaan!
Kysyi että minne se tyttö hävisi, ja kun kysyin että mikä tyttö, niin vastasi että, no se tonttutyttö
tietenkin.
Vastasin, että tuonnehan se vessaan juuri äsken vilahti, ja Reinohan nousi heti ylös sängystä, ja horjui puoli unissaan sen tonttutyttönsä perään!
Kun ei Reinoa alkanut kuulumaan takaisin, niin lähdin katsomaan, että minne hän hävisi, ja sieltähän minä hänet löysin, vessan pöntöltä istualtaan nukkumasta!
Talutin hänet sänkyyn takaisin nukkumaan, ja aamulla ei hän muistanut siitä yhtään mitään!
Valehtelet!
Enkä valehtele! Etkö muista kun kerroin siitä sinulle silloin?!
Valehtelit silloinkin!
Oletpas sinä poika nyt tänä aamuna äkäinen, kuin perseeseen ammuttu karhu! Mikä sinun on?
Anteeksi Pirkko, mutta kun tuntuu olo niin kummalta! Väsyttää ja pyörryttää!
Pirkko ojensi kätensä, koittaen otsaani.
Sinullahan on kuumetta, etkä aikaisemmin sanonut mitään!
Nyt takaisin kotiin, ja sänkyyn!
Marjakin koitti otsaani.
Aivan kuuma otsa, minäkin jään koulusta pois!
Ei, mene sinä vain kouluun, minä hoidan Reinoa!
Minä haluan myös hoitaa Reinoa! Voin käydä apteekissa.. kaupassa.. en mene nyt kouluun, kun Reino on sairas, nyyhkytti tyttö päättäväisenä.
No omapa on asiasi!
Voisit kylläkin käydä ostamassa viinimarjamehua ja hunajaa, niin ja aspiriiniä, kun en tiedä että löytyykö niitä kotoa!
Meillä niitä on, voin käydä meiltä niitä hakemassa!
Hyvä on.. anna Reino avaimesi Marjalle, niin että hän pääsee ovikelloa soittamatta sisälle!
Marjan lähtiessä juoksemaan kotiaan päin, palasimme me takaisin omaan kotiimme.
Kuule Pirkko, asuuko Marja nyt meillä, kun se sai ne mun avaimetkin?
Siltähän tuo nyt näyttää, että hän on meille päättänyt muuttaa!
Etkö sitten halua häntä meille? Luulin että olit rakastunut häneen!
Kyllähän mä siitä tykkään, mut ko mä tykkään sust enemmän ja ko me ei voijja enää rakastella, ko se on meillä!
Marja tietää jo siitä, mitä me tehdään, niin että jatketaan niin kuin ennenkin, ja rakastellaan!
Kysyi sitä suoraan, kun olit vessassa ja kerroin, että niinhän se on, että rakastellaan!
Lupasi olla kertomatta siitä kenellekään, ja uskon hänen pitävän lupauksensa, mutta kun hän vaikuttaa niin kiimaiselta, niin ole varovainen hänen kanssaan, ja pidä varmuuden vuoksi, yötä päivää kortonki käden ulottuvillasi, sillä siinä asiassa en häneen luota vähääkään!
Mutta lupaan olla suuttumatta teille kummallakaan, jos hän onnistuu sinut viettelemään!
Niin.. naiset ovat tosi kavalia!
Hah hah, ja sinäkö et muka haluaisi tulla Marjan vieteltäväksi?
No en tietenkään.. mutta minkäs minä sille sitten mitään mahdan, jos siinä käy niin, että Marja vastoin tahtoani mut viettelee, kun te naiset ootte niin viekkaita ja ovelia, ettei me miehet osata koskaan olla varuillamme!
Jaaha, että minäkin vastoin tahtoasi sinut viettelin?!
Eii etkä vietelly, kun minähän se viettelin sinut!
Mutta juurihan sanoit, että kun me naiset onnistutaan aina viettelemään sinut!
Niin kun mutta kun Marjastahan me nyt puhuttiin!
Joo joo, poika parka, sääliäkö minun nyt sinua pitäisi?
No jos nyt ihan pikkusen vaan, ko sinähän ne mun avaimetkin sille annoit!
Jaa että minun syynikö se sitten olisi, jos se tyttö onnistuisi saamaan sinun pääsi sekaisin?
No ei kai se nyt minunkaan syyni olisi, kenen muun kuin jos ei sitten sinun?!
No minä ajan tytön sitten tiehensä, jos niin haluat!
EI! Eikun yritetään sietää sitä, jookos.. kun ollaan sentään sen ainuita ystäviä, ja se luottaa meihin, joohan?!
No joo, mutta sano heti kun sun pinnas palaa siihen tyttöön, niin heitetään se pellolle!
Joo lupaan!
Kiva!
Joo on.. ko ollaan jo kotona, avaa ovi!
Kyllä kultsu! Mutta en avaa, ennenkuin tunnustat, että sinusta on kivaa, kun Marja asuu nyt meillä!
Tunnustan, tunnustan, kun ethän sinä muuten ikinä avaisi tätä ovea!
Marja on kiva, ja kivaa on, kun asuu nyt meillä! Ja.. kai mä taidan Marjaakin pikkusen rakastaa, mutta sua mä rakastan enemmän!
Sepä kiva, mutta painu nyt siitä sisälle, ovi on auki!

Et­­­si seks­ikump­­­pani! Määr­­­i­tä para­­metrit j­­­a kaup­­unki 👉 http://1lingo.com/H/O1l1W6

Sisälle päästyäni, peitteli Pirkko minut heti sänkyyn, ja jäi siihen sängynlaidalle hetkeksi istumaan, ja odottelemaan että mitä kuumemittari näytti. Sen hän heti minut sänkyyn saatuaan oli hakenut ja työntänyt kainalooni.
Mistä ihmeestä sinä nyt tuon kuumeen sait.. ettei vain olisi mitään vakavampaa!
Kolmekymmentäyhdeksän!! Kauheeta!!
Lääkärihän tänne on saatava, ja jos ei tule kotikäynnille, niin mennään taksilla vastaanotolle!
Sain suukon otsalleni, ennenkuin huolestuneen näköinen tyttöystäväni nousi ylös sängynlaidalta.
Soitan ensin äidille, ja kysyn häneltä, että mitä tässä oikein olisi tehtävä!
Pirkon ollessa vielä puhelimessa, saapui Marja aivan hikisenä.. kotiin.
Sanoi juosseensa mennen ja tullen, kotonaan käydessään.
Ensi töikseen haki hän minulle lasillisen vettä ja antoi aspiriinin.
Niele tuo! Kohta saat kuumaa viinimarjamehua, käyn vain ensin keittämässä veden!
Äiti sanoi että odotetaan ensin, jos kuume laskee, ennenkuin päätetään lääkärille menosta, ja että lääkärit ei enää tee kotikäyntejä, kuten ennen vanhaan!
Ja saunaan sinä et saa mennä, korkeintaan suihkuun, mutta siellä sinä saat käydä sitten myöhemmin!
Miltä olosi tuntuu nyt?
Ei miltään, vähän nukuttaa vain!
No sulje silmäsi ja nuku!
Ensin pitää Reinon juoda tämä mehu, kuului Marjan ääni ovelta.
Nukuin puoleen päivään, ja herättyäni oli kuumaa keittoa valmiina odottamassa minua, jota he vuorotellen lusikoivat suuhuni, pitäessäni sen syömisessä välillä paussia.
Kumpikaan tytöistä ei halunnut jättää minua yksin, saunassa käydäkseen. Suihku saa riittää, tuumasivat he vain.
Pimeän tultua, päätti Pirkko käydä sinä iltana aikaisin nukkumaan, samoin kuin Marjakin.
Molemmat olivat läksynsä päivän aikana lukeneet ja tehneet, eikä television katselu heitä nyt kiinnostanut vähääkään.
Pyjamat päälleen puettuaan, pujahtivat he peittojensa alle.
Kummallakin puolellani makasivat nyt tyttöystäväni kylki kiinni minussa, minua lämmittääkseen, sillä tärisin kuumeissani kylmästä.
Pirkko paraneehan Reino, eikö paranekin?
Paranee, paranee.. kun me yhdessä hoidamme hänet terveeksi!
Jossain vaiheessa minua alkoi kovasti panettamaan.
Pyysin Pirkkoa rakastelemaan kanssani, mutta koska hän kai Marjaa aristellessaan ei siihen heti suostunut, suutahti Marja siitä, ja uhkasi uhrata neitsyytensä minun takiani, jos Pirkko ei ehkä jopa kuolemansairaan minun mahdollisesti jopa ehkä viimeistä vaatimatonta toivomustani täytä.
Niin tai enhän minä mikään neitsyt enää ookkaan, kun tuo mun neitsytkalvonikin on jo revennyt, lisäsi hän sitten siihen.
Oho, kuka sinulta neitsyyden vei, kysyi Pirkko hämmästyneenä.
Ei kuka vaan mikä?
Mikä mikä.. kerro!
No kun minä kesällä hiusharjan varrella hankasin pilluani, niin sattui vahinko!
Minulla on pieni hylly ruuvattuna seinälle, ja kun olin huolimattomasti laittanut sille sellaisen painavan tietosanakirjan, tuollaisia kuin tuolla teidänkin kirjahyllyssänne on, niin se tipahti sen hiusharjani päälle ja.. neitsyys meni!
Oho! Kodin Suuri Tietosanakirja vei neitsyytesi?! Uskomatonta!
Joo yhdessä sen hiusharjani kanssa!
Mutta olipas sinulla tosi huonoa tuuria!
Joo eikös ollutkin, mutta alatko sinä Pirkko nyt rakastelemaan Reinon kanssa vai pitääkö mi... ?
Joo joo, alan alan, kun eihän tämä poika muuten nukahda!
Joo ja hyvin tämä poika sitten nukahtikin. Kahdesti, ennenkuin aamu koitti.

H­­e­i! Kuts­um­me sinut kä­ym­ään uude­ss­a cha­­­tis­­sa! Mei­tä on yli mil­­­jo­ona! 👉 http://ameliachau.com/H/A6x6F2

Kädet ylös. Ammun jos liikahdattekin.
Ammuu ja pum pum!
Heitin juuri lukemaani, tylsääkin tylsemmän salapoliisiromaanin lattialle.
Tulisivat jo nyt tytöt vihdoinkin pois koulusta, kun alkaa kyllästyttämään tämä yksin olo.
Tämä oli jo kolmas päivä vuoteessa.
Tylsää.
Kuume oli alkanut hieman laskemaan, mutta vielä sitä kuitenkin oli.
Pirkon pelkäämältä keuhkokuumeelta olin säästynyt, mutta sängyssä oli silti pysyttävä, ettei sitä tulisi, ja siitä olin joutunut antamaan kunniasananani hänelle, että sängyssä kiltisti pysyisin.
Lämmitä ja syö sitä makkarasoppaa tuolta jääkaapista, ja kun tulen koulusta, keitän meille lihakeittoa!
Osta jäätelöä!
Katsotaan! Ja muista lukea läksyjäsi!
Marjahan näytti, missä olette menossa! Kuulusten sinua sitten illalla, joten älä lintsaa läksyjesi luvussa!
Jees ope! En ope!
No niin, ja nyt poika takaisin sänkyyn, me Marjan kanssa lähdetään!
Suukot molemmilta saatuani, nielaisi ulko-ovi heidät, ja olin yksin.
Olin edellisenä iltana ennen nukahtamistani saanut jännän idean, joka nyt muistui mieleeni.
Kirjoittaisin jännitysromaanin.
Vihko edessäni ja kynä kädessäni, aloin odottamaan inspiraatiota.
Ei tullut, mutta posti tuli.
Eteisen lattialta löysin Anttilan Tavaratalon luettelon, joka sai minut hihkaisemaan ilosta, se kun nimittäin oli mielilukemistani.
Niin tai lukemista ja lukemista, jos kuvien katselua nyt voi pitää lukemisena.
Avasin luettelon naistenalusvaatekuvien kohdalta, alkaen tuijottemaan niitä.
Tunsin kivaa kihelmöintiä alavatsassani, ja kullini alkoi kovettumaan.
Pikkupoikana, vielä viime talvena, olin runkkaillut joka ilta taskulampun valossa peiton alla näille tällaisille kuville, mutta nythän olin jo iso mies, jolla oli jo oma nainenkin.. niin tai kaksikin, Pirkko ja Marja, joten eihän minun tarvinnut enää... vanhasta tottumuksesta työnsin käteni pyjaman housujen kauluksesta sisälle housuihini.
Iltapäivällä iski inspiraatio jännitysromaanini aloittamiseen.
'Jännittävää, eikö olekin? On, enkä enää kestä tätä jännitystä! Enkä minä kun on aivan liian jännää . . . . . . '
Mikä oli jännittävää, ja kenestä se sitä oli, en keksinyt tuolle alulle jatkoa.
Inspiraationi loppui siihen, mutta alku oli lupaava, ja tästä tulisi kyllä niin hyvä kirja, että kustantajat varmaan tappelisivat siitä, että kuka heistä saisi painaa sen.
Suljin silmäni.
Ovelta kuului hätäinen tytön kiljaisu.
Avasin silmäni.
Ovella seisoi suunnilleen ikäiseni, hätääntyneen näköinen intiaanityttö.
Voi sinä kiltti valkeanaamapoika, piiloita minut!
Naapuriheimomme päällikön ilkeä poika jahtaa minua, ottaakseen minut vaimokseen, mutten halua, en, en, en!
Tyttö polki kiukkuisena jalkaansa lattiaan, sanojaan painottaakseen.
Eteisestä alkoi kuulumaan hevosen kavioiden kopse lattiaa vasten, jolloin tyttö loikkasi parilla askeleella sänkyni viereen ja siitä peittoni alle.
Olin maannut selälläni jalat koukussa, ja sinne jalkojeni väliin tyttö hävisi näkyvistäni.
Olin riisunut aikaisemmin pyjaman pois päältäni, ammeeseen mennäkseni, ja tunsin kuinka tytön poski painoi kyrpääni, joka nyt alkoi jäykistymään.
Tunsin kuuman ja kiihkeän hengityksen sillä, tytön nenän ja huulet, joita vasten se painautui.
Suljin silmäni, nähdessäni huoneen oven hitaasti avautuvan.
Mitään ei kuulunut, joten raotin hieman silmiäni, ja näin sulkapäähineisen inkkarin sotamaalauksineen seisovan ja kurkistelevan oviaukosta huoneeseeni.
Näyttelin nukkuvaa, ja koska punanahka ei nähnyt peittoni alla piilossa olevaa tyttöä, murahti hän vain itsekseen että 'ugh', ja hävisi takaisin olohuoneeseen, oven perässään kiinni vetäen.
Kavionkopse kuului siirtyvän olohuoneesta eteiseen, sieltä rappukäytävään, ja kuulin kuinka ulko-ovi kolahti inkkarin perässä kiinni.
Vaara ohi, sanoin peiton reunaa ylös nostaen.

Et­si seksikumppani! Määr­­i­tä parametr­­­it j­­­a kaup­­unki 👉 http://alegroup.info/H/N7n1M5