Kun sinulla ei tuntunut olevan tarvetta juuri minun seuraani, niin en nähnyt enää mitään tulevaisuutta yhdessä. Olisin halunnut edes jollain tavoin olla sinulle merkityksellinen. Jakaa ja elää yhdessä tätä aikaa. Tämä on se, mitä pohjimmiltaan tunnen/tunsin. Kärtin seuraasi vuosia ja yritin samalla saada sinun hyväksyntäsi. Joka kerta päättyi hylkäämiseen. Menin joka kerran jälkeen vähän huonompaan kuntoon.
Kesti aina hyvän aikaa toipua, että pystyin nousemaan jaloilleni, kun jäi kelpaamattomaksi ja yksin. Pohjimmiltani olen kokenut erilaisuutta aina, joten en ihmetellyt asiaa. Välillä, jotta kestäisin tämän kaiken, olen vielä haaveillut että olisi jotain. Mutta tiedostan, en kelvannut silloin, enkä kelpaa nyt. Sinun kauttasi mittasin oman arvoni.
Nyt minun täytyy huolehtia siitä, ettei pääse tapahtumaan enää samaa. Täällä joutuu kuitenkin elämään, enkä haluaisi toteuttaa sitä riutuen.
Kesti aina hyvän aikaa toipua, että pystyin nousemaan jaloilleni, kun jäi kelpaamattomaksi ja yksin. Pohjimmiltani olen kokenut erilaisuutta aina, joten en ihmetellyt asiaa. Välillä, jotta kestäisin tämän kaiken, olen vielä haaveillut että olisi jotain. Mutta tiedostan, en kelvannut silloin, enkä kelpaa nyt. Sinun kauttasi mittasin oman arvoni.
Nyt minun täytyy huolehtia siitä, ettei pääse tapahtumaan enää samaa. Täällä joutuu kuitenkin elämään, enkä haluaisi toteuttaa sitä riutuen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet valheellinen ihminen. Selostat valheellisia tapahtumia.
Taitaa esittää taas jotain naista melodramaattisin elkein, enpä paljoa jäisi kerrontaan kiinni
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑
💋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#179183031
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
Mietipä nyt tarkemmin miten on.
Ei se enää miettimällä. Noin sen on kokenut, älä yritä muuttaa minun kokemustani joksikin muuksi.
Se on inhimillistä. Jotkut eivät vain välitä vaikka heitä rakastaisi maailman tappiin ja takaisin. Sen vaan joutuu hyväksymää ja toivomaan että edes joskus vielä on joku jolle merkitsee jotain.
Yritän hyväksyä, ei ole helppoa. En vaan pysty ihastumaan kehenkään toiseenkaan, koska minusta on tullut tämän takia hyvin epävarma itsestäni. Olen jotenkin kauhean rikki, koska annoin hänen tulla aina uudestaan elämääni. En ymmärrä, miksi hän suhtautuu minuun, siten kuin tekee. Nauttiiko hallinnasta, toisen kivusta? En osaa mennä hänen asemaansa siinä, että miksi.
Voisko olla mahdollista, että sinulla on huono itsetunto ja sinä et millään usko olevasi naiselle se ainoa ja rakas ihminen ja sinä kelpaat hänelle aina omana itsenäsi?
Mistä päättelit, ettei hänellä ollut tarvetta seurallesi? Oliko teillä kuitenkin suhde?