Mietin että olenko omituinen kun olen nainen ja ahdistun liiallisesta romanttisuudesta? Olenko jotenkin estynyt?
Oletteko romanttisia
Anonyymi-ap
29444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Minä olen myös nainen, enkä ole koskaan ollut erityisen romanttinen. Parisuhteessa ollessa kyllä tykkäsin halata miestäni, mutta muuten romanttisia emme olleet kumpikaan.
Minä taas kyllä mä hellyydenstä tykkään ja yms. Mutta jotenkin sellainen liika imelyys vähän puistattaa. Joku toisen silmiin tuijottelu pitkiä aikoja jne.
Minä ajattelen romanttisuuden niin, että ostetaan kukkia, lahjoja ja viedään usein ravintolaan syömään, eli kai se olisi miehen tehtävä noin, mutta sellaisesta romanttisuutta en ole koskaan kokenut tarvitsevani. Arkinen elämä yhteisine harrastuksineen, ei sen kummempaa.
Joo kyllä mä aina välillä saan kukkia ja joskus lahjoja. Mutta ne annetaan tyyliin tossa ole hyvä pusi pusi. Ei sen kummempaa teatteria.
Et, olet ihan normaali.
En ole ihan kamalan romanttinen. Ihmiset on erilaisia. Kyllä minulla tunteet on.
Jälkeenjäänyt ehkä?
Sinäpä se sanoit. Mistä tiesit?
Taas se tohtori suggesteeraa sulavasti
Yrität ilmeisesti päteä? Salli mun 😂
Osuiko sitten kovinkin lähelle totuutta, että joku ei ainakaan sydämen sivistynyt nimittelee ihmisiä jälkeenjääneiksi ja on pokkaa vielä älähdellä? Ihanaa jos joku jaksaa vielä sympatiseerata sinua ja spinnailla puolestasi😉
En siinä mielessä että tykkäisin viedä naista ravintoloihin, tuoda kukkia ym. Rakastaa haluan paljon, niin että itkettääkin.
Minäkin haluan rakastaa paljon. Sivusta
Miehenä olen aina kammonnut alleviivaavaa suhtautumista romantiikkaan, tuntuu kuin törkättäisiin johonkin takertuilevaan kärpäspaperiin sokerikuorrutuksella mikä kaiken lisäksi ei tunnu luonnolliselta, ei lähde sydämestä vaan jostain mitä on luettu MeNaisista unelmointipalstalta.
Tai otetaan mallia romanttisista elokuvista.
Tämä juuri. Onhan se elokuvissa hienoa joo. Mutta oikeassa elämässä tuntuu niin luonnotomalta jos se ei tule itsestään. Niinkuin ne tilanteet ois näyteltyä näin täytyy toimia. Loppujen lopuksi aito romantiikka syntyy hetkessä missä ei ole mitään pakotettua tai teennäistä. En osaa ehkä paremmin kuvata. Kuinka sen koen.
Et ole omituinen, vain omanlaisesi.
Romantikkaa on niin monenlaista. Tykkään arkisista romanttisista teoista. En ahdistu hellyyden osoituksista enkä pienistä teoista. Näin täällä.
Itse en koe hellyyden osoituksia ja pieniä tekoja niinkään romanttisena. Enkä niistä ahdistu. Ne ovat arkipäivään kuuluvia juttuja. En oikein osaa selittää. Esim. Kokisin hyvin kiusallisena jos toinen esittäisi julkisesti jonku laulu esityksen. En tietäisi miten päin olla.
No mutta sehän olisi herttaista. Hellyttävää. Varsinkin jos nuotin vieressä on tilaa.
Olisihan se joo söpöä. Tai no pari kertaa joutunut tai saanut nuorena sen kokea että joku laulaa mulle. Muistan vaan että olin todella vaikeana siinä baarissa ja kaikki seurasivat kuinka reagoin.
I am dead inside too!
Ymmärrän. Tarvitset apua jotta alkaisit voida paremmin.
Okei? Voin ihan hyvin, vaikka esim sinä et minun sarkasmia ymmärrä niin kulttuurisista odotuksista naiseuden suhteen (suhde huumoriin on yksi…) kuten myös esimerkiksi jonkun katkeran heitto naisen kylmyydestä jos toiveet ei kohtaa. Romantiikkaa voi olla muuten muukin kuin jonkun aikuisgroomaajan purppuranpunainen verbaalinen puppu
Miksi ketään naurattaisi tuollainen heitto. Mitä lisäarvoa se tuo keskustelulle?
Kun sitä rakkautta ei ole elämässään juurikaan saanut niin on se ahdistavaa ja pelottavaakin jos joku sitten hellyyttä antaa.
Sitä alitajuisesti pelkää että se kohta muuttuu taas aggressiiviseksi tunteen ilmaisuksi, kuten aina ennenkin.
Elää jatkuvassa jännityksessä eikä usko että joku voi ollakin ihan vilpittömästi täynnä hellyyttä sinua kohtaan.
Olet niin tottunut saamaan vaan huonoa kohtelua että se hellyys on vain yksinkertaisesti liian iso muutos aikaisempaan.
Tuosta sinun on hyvä kertoa siinä kohtaa, kun tapaat sellaisen ihmisen että haluat jotain enemmän.
Itsetunto-ongelmista kärsivä ihminen voi nähdä itsensä pelkkänä seksuaalisena hyödykkeenä toiselle ja tällöin katoaa kyky kuvitella että voi olla mukana toisen arkistenkin asioiden haaveissa.
Kuinka tämä liittyy kysymykseeni?
Kuka mitäkin romanttisena pitää. Sitä kun on niin monenlaista asiaa joka pistää hyrräämään.