Muistatko nainen mitä

Tuli hyvä olo koska hän alkoi heti juttelemaan minulle.
Tuli sellainen lämmin , välittävä tunne hänestä.


(Kirjoitin näin hän-muodossa , koska en ole 100% varma oletko hän)

En siinä vielä mitään erikoista. Oli vähän erikoinen tilanne. Huomasin hyvän ja kivan näköisen ihmisen olemuksen ammatin takaa. Muutama juttua ihmettelin ja mietin miksi tuommoista tarkkailee, ajattelin miettiiköhän että elän yli varojen tai kuulun johonkin bimboporukkaan. Ei sen kummempaa. Jostain syystä minulle tuli hänestä myöhemmin ajatuksia, mietin että on niitä ajatusmatoja, joku kiusamuoto. Jotain jossakin kohtaa tapahtui, en tiedä mitä, ja tuo aika on vieläkin sumeena. Vasta oikeastaan vähän ennen kuin muutin pois, ajattelin että jotain voisi ehkä joskus tapahtua. Minulla oli kuitenkin niin vahva tunne että pitää mennä, unetkin kehoittivat ja varoittivat.

Tästä toisesta. En taas mitään, katsoin että onpas kivan oloinen ihminen ja kivan näköinen. Minulla oli omat jutut, mutta jostain syystä johtivat paljon häneen.

En oikeastaan mitään. Sitten kun ihastuin niin ahdistuin.

Mietin että olet kiva, kun tarjosit heti apua sen pöydän pystyttämisessä.

Muistan ihan ekan ajatuksen ja se oli et hyvin maistuu ruoka:)

Pirtsakka ikäisekseen ? 😡

Ajattelin, että olet mielenkiintoisen näköinen ja pitääpä sanoa sinulle jotain.
Vastaan kuin hänelle miehelle.

Sitä on vaikea selittää.

No...olit kyllä aika... silloin ihan ekalla kerralla kun sinut näin . Mutta ajattelin että annetaan nyt mahdollisuus 😊
Hyvinhän se sitten siitä alkoi rullaamaan vaikka oltiin ihan todella nuoria.

Muistan, mitä ajattelin kun näin irl.

Sinusta minä en tiedä, mutta hänestä (Mikasta) ajattelin ekana, taas tulee joku outo tyyppi, kuka tahtoo omiin kysymyksiin vastauksia, mitä minä antaa en voi.

Ajattelin silloin: "Pliiz .. älä katso minun päin .. pliiz, ole kiltti .. ohita minut, ihan kuin minut ei olisi olemassa!"

Ja sitten heti perään: "Voi lehmän pas#a .. ei voi olla totta .. sittekin tulit" ..

Terveisin K(n)

Ajattelin että iiihana mies! Ja hupsista keikkaa ihan meni jalat alta. Siinä minä pyllerö sitten makasin maassa iiiihanan miehen edessä silmät sydäminä rakkaussumussa pää tähtihumussa.

Tilanne oli aika koomillinen, tiukkapaikkainen pyörineen päivineen. Ahdasta oli edessä ja takana. Mulla oli nauru herkässä, tilannetta seurasit vähemmän vakavana sinäkin.:)
Mielestäni selvisin topakasti, ainakin säädyllisesti.
Sosiaalisuutesi ja leikkisä pointti siemaisivat osan ajasta. Yksitotisuudesta ei näkynyt jälkeäkään.

Oi mikä mies,niin aattelin.

ajattelin että apuvaaa tulen ihan varmasti ihastumaan tuohon "ihmeellisen" ihanaan tapaukseen ja sit se on menoa ja eihän se nyt käy tai ole soveliasta❣️😸

Juu ,kumpikaan ei muistanu Puh.numeroa..

Ajattelin että ompas kiltti kun toi sopivamman hioma laitteen mulle käytettäväksi, ja kun tuli lähemmäksi niin ihastelin että mitenkä jollain voi olla sellaiset silmät ja upean vaaleat ripset. Sydän jätti pari lyöntiä välistä

Muistan kaivattuni (miehen) kanssa ensi kohtaamisen. Hän sanoi jotain ja itsellä oli vähän sellainen tilanne päälle, että olin vähän ylikierroksilla itse. Muuten varmaan olisin jutellut hänelle enemmänkin. Olin innoissani muusta.

Se on oikeastaan outoa, että muistan, koska meni lähes vuosi kunnes ihastuin tai tajusin ihastuneeni. Jo ennen ihastumista jäi mieleen hänen sanomisia ja jollain tavalla sitä tunnelmaa mitä kontaktista häneen tuli. Hän näytti silloin pitkältä, ehkä pidemmältä kuin onkaan, rennolta, ehkä hieman ujohkolta. Kukaan muu mies ei ole kuin hän mielestäni. Hän on ihana!

Ensi ajatus, että onpa hyvännäköinen mies🙃

Ei ollut aloitus minulle. Mutta ajattelin, että outoa. Jotain tuttua hänessä on. Ja hellyttävää. Ei mitään Wau-efektiä. Mutta mieleen jäi.

Että yrität iskeä ystävääni

Ihmettelin ehkä enemmän miks en saa silmiä irti siitä miehestä. Ja yllätti se oma jännittäminen.

Varmasti olin nähnyt hänet ohimennen aiemminkin, mutta sen muistan, kun ekan kerran katsoin häntä tutkiskellen.

Katsoin, kun hän meni iloisen ja huolettoman näköisenä alas rappusia ja ajattelin, että siinäpä kivan oloinen ja tyylikäs nuori mies. Ei tullut silloin mieleenkään, että olisi myöhemmin mitään.

Sitten kerran huomasin, kun hän katsoi minua välittävästi ja säälien kun olin ollut sairaana ja varmasti kurjan näköinen. Tämä lämmitti sydäntäni, kun joku välitti.

Myöhemmin hän tsekkasi ja selvästi noteerasi, että olin tervehtynyt. Ajattelin vain, että pojassa on lämpöä tuntemattomallekkin että ompa kaunista.

Tämän muistan, se jääköön muistoihin❤️

Missä nähtiin ekan kerran?

Tumma ja pitkä

Ajattelin mielessäni, et onpas komea mies, tumma ja harmaantunut sopivasti, parta ja kaikki.

Komea mies, hänestä tulee miesystäväni.

Kiva. Minulla meni vaihtoon. Uusi kokelas mulla on nytten.
Sellasta se elämä on.

Pakko sanoa, että en ole ihan varma milloin nähtiin ekan kerran. Mutta sittenkun noteerasin sut, niin pohdin, että oot vähän hiljainen, mutta mielenkiintoinen ja jollain tapaa tuttu, vaikket ollutkaan.

olen, mitä olen,

eikä sille oikein mahda mitään,

jollei, tiede kehity, 20 vuodessa äärimmäisen merkittävästi,


ja, se, siitä,

täytyy, vain, toivoa tieteen kehittymistä,


sillä, kysymys, on siitä miten pärjään,

ja, nyt pärjään, joten kuten kohtuullisesti,


joten, toivotaan ja toivotaan,


mutta, Tiede, on, moni, ulotteinen asia,

ja, vaivoja, on lukemattomia,


joten, toivotaan että vaivaani kuitenkin laitetaan rahaa ja rahaa,


sillä, se, olisi, todella iloinen asia,

saada elämä taas kuntoon, toivottavasti,


:)

mielenkiintoinen.

Meni tosin kuukausia ennen kuin ymmärsin miten mielenkiintoinen.

Kiinnitin huomiota luonteeseen, joka on välittävä ja nokkela, kiltti, erilainen. On jäänyt mieleen, kun hän kerran katseli minua, hiukan hämmennyin silloin, ja häntä taisi ruveta nolottamaan.

Millaista näkemistä tässä haetaan? Fyysistä?

En taiinnut ajatella mitään.

Tunnen.

Tunsin mielenkiintoa, ja samalla kertaa lämmin ja ehkä vähän arka olo. Hän ei käyttänyt joka hetkeä hyväkseen päästäkseen lähelle, vaan sitkeästi pysyy pois.

Laitan tähän sen ainoan irl kohtaamisen.
Aluksi tunsin kimpaantumista, kun hän käveli ohi.
Mietin pari sekuntia ja ampuisin perään. Koputin olkapäälle ja annoin tulla. Ei se siihen jäänyt, mutta se nyt oli päällimmäisenä.

Pidin häntä huumorintajuttomana. Olin väärässä, onneksi.

Katselin et ompa komea mies kun työskenteli ja juteltiin kaikenlaista .Tiesin heti et miten siinä kävi.Hyvästi mielen rauha.

Oli vain semmoinen uus tummatukkainen tyyppi siinä

Nii

Nää on vaan kaikki samanlaisia piirteitä kun hänessä.

Muistan, hyvä kun muistutit.

Kun katsoit minuun tunsin välittömän… jonkin. Jolle yritti heti etsiä syytä mielensä perukoilta, syytä mitä ei voinut löytää. Hymysi lisäksi. Tai pikemminkin kuinka hymyilit lämpimästi, kuin kauan poissa ollut ystävä, ilman pienintäkään jälkeäkään väärennöksestä tai piilotetusta vaikuttimesta. Kasvosi olivat avoimimmat, jotka olin koskaan nähnyt. Samanaikaisesti näiden aistimusten kanssa, jotka ilmaantuivat sekunnin murto-osassa tuli ajatus, jostain kehostani säteillen kaikkiin hermopäihin, selittämätön äkillisyydessään ja varmuudessaan. Se oli lapsen tai nuoren kehoajatus, ei niinkään keski-ikäisen aikuisen varsinkaan jo eronneen ja vakaasti siihen uskoneen että tiesi jo maailman tarjoomuksineen. Mutta siinä hetkessä oli kiistatta ajatus että tämä on seikkailu.

Olit mielenkiintoinen maailmassa joka oli käynyt kovin tylsäksi. Näin sinut väreissä. Sittemmin tuli aistieni umpikuja. Tylsyin itse. Menetin herkkyyttäni. Terävöityneen katseeni. Elämä hyökyi yli. Et ollut fantasia. Se ei ollut luomani sädekehä. Uskon tuohon ensivaikutelmaan edelleen.

Kävelin baariin sisään, näin sinut vasemmalla ikkunan edessä olevalla penkillä, istuit yhteisen tuttumme kanssa. Heti kun katsoin sinua, ajatus lensi läpi pään, tuo on vaarallinen, ei sinua varten... ja muutama hetki myöhemmin istuttiin vierekkäin ja eipä muita enää huomattu. Kiihkeä juttu. Niin paljon tunnetta että, ei osannut käsittää.

Ja se siitä sitten, en koskaan saanut tietää mihin katosit, miksi? Ihan kiva.

Tykkäsin miten reagoit tiettyyn työasiaan, temperamentista :)

En edes muista milloin olemme nähneet ensimmäisen kerran, olemme tienneet toisemme niin pitkään, mutta ensimmäisen kerran kun huomasin sinut miehenä näin vain hymysi, joka on niin valoisa. Ajattelin, että hups, en olekaan aiemmin huomannut sinua tällä tavoin.

Näytät hyvältä, ja oletpa tosi puhelias mies. 😊 Ja aika pian sen jälkeen ajattelin, että meissä on paljon samaa (puheliaisuus ei tosin ole yhdistävä tekijä 😄).

Ajattelin, että onpas erikoinen ja hauska verrattuna kaikkiin siihen asti tapaamiini miehiin , jotain tuttua, meissä on jotain samaa

"voi ei, tuossa se on"

Tapasi tehdä vaikutus oli olla tekemättä sitä. En tiedä olinko vaikuttunut vai en. Hämmennyin.

Olit sellainen, jota en aluksi huomannut mutta sitten huomasin alkaneena tuijottamaan. Oli jotain josta ei saanut otetta ja joka kiehtoi. Inspiroi päivieni kulkua. Tunnuit kohta jo aina olevan siellä vetämässä salavihkaista katsettani puoleesi. En tiennyt pidinkö, luotinko mutta silmiäsi ehdottomasti pelkäsin. Ne tuntuivat lävistävän.

Kun on jotain mihin paneutuu ja missä on hyvä, niin se kokemus ja intohimo ei voi olla vaikuttamatta ensivaikutelmaan. Olit tekemisesi lumoissa ja se lumosi.

Ajattelinkin että kanssasi ulos meneminen sisältäisi paljon typerääkin naurua, jonkin verran nokkeluutta ja kuiskattua surinaa korvaani. Mutta tuon lisäksi oli myös tuo halukkuutesi paljastaa tai pikemminkin kyvyttömyytesi salata kuinka olit hiljaa harjoitellut nimeäni kävellessäsi portaita takanani. Se kuulosti halulta antaa minulle voima rauhoittaa ja luottaa onnesi käsiini.

Kuka täyspäinen nyt sellaiseen hirteen vapaaehtoisesti hyppäisi. Ei kiitos.

Muistan hyvinkin, wau mikä mies. .tuonko sais makkariin, edelleen ajattelen.vaikka sä olet liitossa..mä sinkku

☠️👹👺

Mä ku näin mun ihastuksen (naisen) ekaa kertaa ala-asteella (oltiin samalla luokalla,) ni aattelin et vau, ton mä haluan. ❤️

Muistatko nainen mitä ajattelit minusta kun näit ensimmäisen kerran?

itse taisin ajatella että olen aika pierussa 😁