Nyt tuntuu vain siltä, että täytyy johonkin purkaa tätä oloa.
Olen 24-v. nainen, vaikeaa/keskivaikeaa masennusta olen potenut kuutisen vuotta, äitini tapaturmaisesta kuolemasta lähtien. Perheeni on aivan hajalla, isällä miljoonavelat harteilla, tunnumme olevan jonkinlainen kosminen kaatopaikka kaikelle sille mitä ihmisen niskaan voidaan yleensä kaataa. Koko tämän ajan on tukenani ollut avomieheni, en voi kuvitellakaan miten olisin pärjännyt ilman häntä. Nyt hän kuitenkin ilmoitti ihastuneensa toiseen, ja haluavansa omaa tilaa. Sovimme muuttavamme erilleen. Hän tahtoo kuitenkin tapailla edelleen, koska ei tiedä haluaako jatkaa seurustelua kanssani vai ei. Hän tapailee myös sitä toista naista, on jopa harrastanut seksiä hänen kanssaan, vaikka asuu vielä kanssani. Syytä ei osaa sanoa, väittää vain kovasti ettei halua satuttaa minua, vaikka tekee niin koko ajan... ei vain kuulemma tiedä yhtään mitä haluaa. En olisi ikinä uskonut hänen voivan tehdä mitään tällaista, hän on rehellisin ja kiltein ihminen jonka tiedän, ja ainoa, johon olen ikinä taysin luottanut. En tiedä ollenkaan mitä tehdä, olen täysin tyhjän päällä. Lääkitykseni vie pahimman stressin, mutta tekee minusta myös passiivisen ja välinpitämättömän, en välitä edes avata postiani tai huolehtia mistään muistakaan arkisista välttämättömyyksistä. Tuloja ei ole, en ymmärrä miten tulen toimeen miehen lähdettyä... kuntoutustukihakemus on sisällä, mutta käsittelyssä kestää vielä ainakin pari kuukautta. Velkoja riittää, ja Kelakin perii tuesta takaisin omiaan sitten kun se viimein alkaa juosta. En pidä itseäni minkään enkä kenenkään arvoisena, koska ainoa ihminen jonka uskoin todella välittävän minusta petti minut näin täydellisesti. Syytän myös tottakai itseäni tapahtuneesta, en jaksanut olla tarpeeksi hyvä avovaimo ja siksi näin kävi. Kavereita minulla on, mutta heillä on monilla melkeinpä yhtä pahoja tai pahempia ongelmia kuin minulla, enkä sitäpaitsi saa heidän tuestaan lohtua, koska en usko sen vilpittömyyteen. Itsetuhoinen en ole koskaan ollut, mutta tämän kaiken jälkeen voi olla, että alan harkita niitäkin vaihtoehtoja.
Anteeksi tekstin sekavuus, keskittymiskyky ja kaikki luova toiminta tuottavat minulle suuria vaikeuksia.
Jos joku voisi antaa neuvoja, tai jakaa kokemuksia, olisin hyvin kiitollinen!
Olen 24-v. nainen, vaikeaa/keskivaikeaa masennusta olen potenut kuutisen vuotta, äitini tapaturmaisesta kuolemasta lähtien. Perheeni on aivan hajalla, isällä miljoonavelat harteilla, tunnumme olevan jonkinlainen kosminen kaatopaikka kaikelle sille mitä ihmisen niskaan voidaan yleensä kaataa. Koko tämän ajan on tukenani ollut avomieheni, en voi kuvitellakaan miten olisin pärjännyt ilman häntä. Nyt hän kuitenkin ilmoitti ihastuneensa toiseen, ja haluavansa omaa tilaa. Sovimme muuttavamme erilleen. Hän tahtoo kuitenkin tapailla edelleen, koska ei tiedä haluaako jatkaa seurustelua kanssani vai ei. Hän tapailee myös sitä toista naista, on jopa harrastanut seksiä hänen kanssaan, vaikka asuu vielä kanssani. Syytä ei osaa sanoa, väittää vain kovasti ettei halua satuttaa minua, vaikka tekee niin koko ajan... ei vain kuulemma tiedä yhtään mitä haluaa. En olisi ikinä uskonut hänen voivan tehdä mitään tällaista, hän on rehellisin ja kiltein ihminen jonka tiedän, ja ainoa, johon olen ikinä taysin luottanut. En tiedä ollenkaan mitä tehdä, olen täysin tyhjän päällä. Lääkitykseni vie pahimman stressin, mutta tekee minusta myös passiivisen ja välinpitämättömän, en välitä edes avata postiani tai huolehtia mistään muistakaan arkisista välttämättömyyksistä. Tuloja ei ole, en ymmärrä miten tulen toimeen miehen lähdettyä... kuntoutustukihakemus on sisällä, mutta käsittelyssä kestää vielä ainakin pari kuukautta. Velkoja riittää, ja Kelakin perii tuesta takaisin omiaan sitten kun se viimein alkaa juosta. En pidä itseäni minkään enkä kenenkään arvoisena, koska ainoa ihminen jonka uskoin todella välittävän minusta petti minut näin täydellisesti. Syytän myös tottakai itseäni tapahtuneesta, en jaksanut olla tarpeeksi hyvä avovaimo ja siksi näin kävi. Kavereita minulla on, mutta heillä on monilla melkeinpä yhtä pahoja tai pahempia ongelmia kuin minulla, enkä sitäpaitsi saa heidän tuestaan lohtua, koska en usko sen vilpittömyyteen. Itsetuhoinen en ole koskaan ollut, mutta tämän kaiken jälkeen voi olla, että alan harkita niitäkin vaihtoehtoja.
Anteeksi tekstin sekavuus, keskittymiskyky ja kaikki luova toiminta tuottavat minulle suuria vaikeuksia.
Jos joku voisi antaa neuvoja, tai jakaa kokemuksia, olisin hyvin kiitollinen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei Tania! Sairastan myös masennusta ja olen sairastanut sitä ihan lapsesta asti (välillä on ollut helpompaa) mutta nyt pari viime vuotta se on ollut vakavamman puoleista. Minulla ei masennus ole tullut jonkin "trauman" ym. takia, niin kuin sinulla kuulostaa olevan, syy masennukseeni ei ole itselläni vielä kunnolla tiedossa.
Masennuksesi on varmasti ollut vaikeaa myös avomiehellesi mutta se ei mielestäni oikeuta syrjähyppyihin. Sinuna minä en tapailisi miestä vähään aikaan ja sanoisin hänelle että hänellä on esim. kuukausi aikaa valita sinun tai sen toisen väliltä tai vaadi häntä päättämään heti. Ei ole oikein odotuttaa toista tuolla lailla, pahemmassa tapauksessa tuo tilanne jatkuu kauan. Mutta hyvähän se on minun tässä sanoa, mitä tahansa teetkin, vaikeaa se tulee olemaan.
Minä olen samanlainen siinä, etten edes avaa postiani mutta minulla se ei johdu lääkityksestä vaan tästä masennuksesta. Puhelimeenkin jaksaa vain harvoin vastata...Mulla on myös todella heikko rahatilanne ja kuntoutustukihakemus pitäisi tehdä. Oletko laittanut hakemukset sosiaalitoimistoon? Jos sinulla ei ole yhtään tuloja niin niiden pitäisi kyllä hyväksyä hakemuksesi.
Kerroit myös ettet voi oikein kavereidesi kanssa jutella masennuksestasi. Käytkö missään terapiassa tai juttelemassa jonkun kanssa? Onko paikkakunnallasi joitakin masentuneiden ryhmiä ym? Kyllä sinulla pitäisi olla joku, jolle voit jutella, vaikka edes näin internetin kautta. Syyllisyys ja itsesyytökset kuuluvat ainakin minulla masennukseen ja jos ne pahentavat oloa paljonkin, pitäisi jotenkin saada vakuutettua itselle ettei se (miehesi pettäminen ym.) ole sinun syytäsi. Sinun pitäisi yrittää arvostaa itseäsi, älä anna miehesi käyttää sinua hyväksi. Jos haluat jutella sähköpostilla, voit laittaa minulle viestiä osoitteeseen [email protected] :)