Tutustuin eräisiin ylipainoisiin ihmisiin... ja totta! He katuvat päivittäin omaa elämän tapaansa.
Koitanpa puhua asiasta kuin asiasta heidän kanssaan, niin aina puheet kääntyvät siihen, kuinka lihavia he ovat ja kuinka paljon he sitä itse inhoavat.
Antakaapas hyviä vinkkejä siihen, että kuinka lihavien kanssa voisi puhua muustakin kuin heidän lihavuudestaan... vai onko lihavuus todelakin sellainen henkisesti rappeuttava sairaus, että muuhun ihmisestä ei enään ole?
Koitanpa puhua asiasta kuin asiasta heidän kanssaan, niin aina puheet kääntyvät siihen, kuinka lihavia he ovat ja kuinka paljon he sitä itse inhoavat.
Antakaapas hyviä vinkkejä siihen, että kuinka lihavien kanssa voisi puhua muustakin kuin heidän lihavuudestaan... vai onko lihavuus todelakin sellainen henkisesti rappeuttava sairaus, että muuhun ihmisestä ei enään ole?
Vastaukset 8
Vanhimmat
se on.
itse olen 172/72 eli en hirveän lihava, mutta mielestäni perse ja reidet ovat oksettavat. Jos syön jotain ylimääräistä kaduttaa, jos en jaksa lenkille , kaduttaa. peilikuva ällöttää. Posket roikkuu.
Tästä syystä pudotan painoani, haluan tuntea oloni hyväksi ja kauniiksi.
Mutta en kyllä puhu huonosta puolestani, enhalua siihen kiinnitettävän huomiota. Kaikesta muusta puhun kyllä;9
katuvat vai...?
Hmm, mielenkiintoista. Minkähän ihmeen takia tästäkin voi tehdä tällaisen kivan yleistyksen? Jos kaksi heikkoitsetuntoista kitisevää luuserikaveriasi jaksaa valittaa omista kiloistaan, ei se tarkoita, että kaikki niin tekisivät.
No, puhu vain jostain ihan muusta, jos he taas alkavat itkuvonkuparkumaan surkeuttaan, älä ole kuulevinasi, vaan jatka siitä alkuperäisestä aiheesta, josta olit puhumassa. Tai sitten vain käsket heidän pitää turpansa tukossa, ja että jos on noin paljon valittamista jossain muutamassa liikakilossa, niin niiden laihduttamista voisi harkita sen natinan sijasta.
Kylläpä ois ikävä elämä ! Minä en ainakaan osaa " katua " elämäntapaani . Olen ollut lihava koko ikäni ja jos keskustelisin vain omasta koostani ja muodostani tuskin minulla kovin montaa kuulijaa enää olisi : ) Elämä on ihanaa ja rikasta ja värikästä kaiken kokoisille ihmisille joilla riittää mielenkiintoa ja uteliaisuutta seurata kaikkia eteen tulevia asioita .
:) Ovat ihmiset sitten millaisia tahansa, elämästä voi nauttia kaikin rinnoin :)
Niin laihat, kuin lihavatkin
Niin rumat, kuin kauniitkin
Niin iso nenäiset, kuin pikku nenäisetkin
.........................
:)
Muistaakseni en ole katunut edes joka toinen päivä lihavuuttani, pikemminkin päinvastoin.
Tuliko mieleen, että jotkut saattavat sanoa inhoavansa itseään, koska olettavat sinun ajattelevan, etteivät lihavat ihmiset voi muuta tehdä? Minusta ei myöskään ole mikään ihme, jos paino on lihavalle ihmiselle hieman arka paikka. Nimittäin niin negatiivisesti esim. media suhtautuu, pienekiin, usein jopa olemattomaan, ylipainoon!
Olen samaa mieltä Janin kanssa. Nykyään kun lihavuutta morkataan mediassa todella paljon ja kyllä kadulla kuulee ja näkee kuinka ihmiset inhoavat lihavia. Että kun valmiiksi itse ottaa puheeksi läskinsä niin ei tarvitse kokea sitä nöyryytystä kun toinen (laiha tai normaalipainoinen) ryhtyy puhumaan syömisestä ja lihomisesta.... Puolustautuu jo ennen kuin on mitään puolustettavaa.
Onkohan ekan viestin kirjoittaja koettanut aktiivisesti kääntää keskustelua muuhun aiheeseen? Itse keskustelen paljon mielummin harrastuksista, eläimistä vaikka maailmanpolitiikasta kuin läskistä ja mitä pitäisi syödä että ei liho. Keskusteleeko laihat ihmiset keskenään vain lihavuudesta tai siitä kuin laihoja ovat? Tuskin.
Niimpä :)
Laihathan ne vasta neuroottisia ovatkin, koko ajan puhuvat laihduttamisesta ja "ylimääräisistä kiloista" ja ovat aivan neuroottisia selluliittivoiteineen :) Miehelläni on ainaskin 20 kiloa ylipainoa, mutta ei hän valita / puhu koskaan painostaan...tietää ettei paino valittamalla tipu - ja hän on sinut itsensä kanssa, joten ei ole tarvetta valittaa