En kaipaa enää niin paljoa sitä yhtä komistusta ja nämä tunteetkin jo lievittyneet siitä kun kaipasin todella paljon. Silti välillä tulee haikeita hetkiä kun muistuu mieleen kuinka komea olikaan ja ne hetket kun tuli minua katsomaan ihan asiakseen. Haluaisin vain tietää onko hän miettinyt minua ollenkaan sen jälkeen vai onko onnellisesti jatkanut elämäänsä.
Muistan kun joskus
Anonyymi-ap
10254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
onnettomasti kaipaan ainakin yhtä jota kävin katsomassa hänen työpaikallaan, hän vaan alkoi kiukutella ja aattelin ettei halua minua siihen ja se siitä.
Onpa jännä tuo kiukuttelu. En itse tuollaista tekisi.
En tiedä, kuka sun komistus on, mutta itse oon kaivannu kaunista suloista naista ja tuntenut samantyylisiä tunteita häntä kohtaan kuin sinä tuota komistustasi kohtaan. En vain ole pystynyt yhtään vähentämään tunteitteni voimaa tai siis ne eivät ole hellittäneet ollenkaan. Puran täällä näitä tuntojani, koska tämä ainakin vielä tällä hetkellä auttaa mua selviämään hetkestä toiseen. Puhun siis vain hetkistä, koska mun on otettava hetki kerrallaan, koko päivää en voi edes ajatella ja siksi hetki on paras määrite. Mutta jokainen hetkikin tuntuu ikuisuudelta ilman häntä ja näin ollen päivät ovat todella pitkiä. Yritänkin nukkua mahdollisimman paljon, ettei jäisi niitä kitutunteja niin montaa vuorokaudelle.
Minä taas melkein unohtanut jo koska on aikaakin mennyt jo kauan kun viimeksi olen nähnyt. Mutta tulee hetkiä kun sorrun haikailemaan vielä kuinka hän olisi minulle se täydellisin.
Minä taasen tiedän hänen olevan mulle se täydellisin.
Jatkan, että aikaa on tässäkin tapauksessa kulunut, mutta silti. Täydellisin. Hän. Vain hän.
Niin se aina on vain se hän. Olen jo luovuttanut palstalla kirjoittamisenkin suhteen kun aina luulin että hän täällä olisi ja koskaan ei ollutkaan. Purin vain ajatuksiani vaikka tiedän ettei hän noita tule lukemaan.
Ymmärrän. Itselläni myös olo kuin luopuneella, mutta tunteet eivät jätä rauhaan. Siksi minäkin täällä palloilen.
Joillakin on hyvä tilanne että on voinut nähdä ja tunteekin oman kaivattunsa. Minä taas en tunne eikä tiedä toisesta paljoa yhtään mitään.
Tiedän siis jotain ulkoisia asioita. En oikein muuta.