Miksi meidän piti kohdata, miksi tämä suuri vaiva eikä mitään jäänyt jäljelle? En voi ymmärtää. Paljon tunteita, paljon kyyneliä ja lopputulos on silti tyhjää. Ei se voi mennä näin. Jotain on tuloillaan, mutta mitä.
Outo tapaus meillä, sinä ja minä
Anonyymi-ap
481496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Voi taivas, jonkin on pakko olla tuloillaan... Ei voi päättyä näin. Ei kerta kaikkiaan voi.
Uskalletaanko me?
Samaa olen miettinyt erään miehen suhteen. Joko se tarkoitus selviää minulle vasta paljon myöhemmin tai tiemme yhtyvät uudelleen pysyvästi tulevaisuudessa.
Avainsana pysyvästi.
Pysyvästi jos aattelet, niin ehkä sun kannattais olla yhteydessä siihen mieheen eikä palstalla kirjoittaa siitä. Se kun saattaa mennä ohi hänen silmistään, vaikka lukisikin näitä täällä ja entä jos ei ollenkaan ees lue, niin....?
Toivotaan et sinulle avautuu elämääsi sinun elämääsi sopivat vastaukset…
Minulle kävi jo niin et sain omat vastaukseeni …
Eivät olleet yhtään sitä mitä ensin luuli, odotti ,toivo ja itse ajatteli .
Omasta tahdosta tai halusta puhumattakaan …
Eikä oma tie vie sen miehen luokse enää, josta eniten tykkäsin …
Elei oikesti tapahdu isoa ihmettä tai mullistusta… tai suurta käännekohtaa taas…
Tai asiat eskaloidu kun joskus kaukana tulevaisuudessa….
Elämä yllätti ja se ylläri ei ollu toivottu.
Naiselta
Joskus kohtaa tiettyjä ihmisiä, koska niin on tarkoitettu ja pitemmän päälle siitä on molemmille hyötyä. Kasvavat ihmisinä. Toki jos molemmat vapaita ja suhtkoht normaaleja, niin voivathan rakastuakin ja ehkä kohdata uudelleen. Ei sitä ole missään kielletty silloin.
Mitään ei ole tarkoitettu
Sinunkin mielipiteesi on arvokas, mutta moni ajattelee toisin. Tsemppiä!
Sivusta: näin vain joskus käy eikä mitään jää jäljelle kuin vain suuri kysymysmerkki eikä mitään todellakaan ole enää tulossa, vaikka kuinka odottaa ja toivoo. Ei ihminen loputtomiin jaksa uskoa eikä odottaa ja siinä vaiheessa sitä luovuttaa. Ihan kaiken osalta. Sitä ei toivoisi loppuvan minkään sellaisen, mikä on itselle tärkeää ja rakasta, mutta tapahtumat eivät ole aina pelkästään itsestä kiinni tai johtuvia. Jaahas, jos taas ottais jotain, mikä saa nukkumaan pois ajatusten raunioilta. Heräsin ehkä tunti sitten, ei halua valvoa yhtään. Joka päivä sama juttu nykyään. Aina kun herää, ei tiedä, onko yö vai päivä ennenkuin kännykästä katsoo. Tuntuu aina pettymykseltä herätä ja ajattelee, että voi ei, joko taas uusi vuorokausi tai herääminen ylipäätänsä. Sitten juo ehkä kupin kahvia ja yrittää taas saada unta. Elämää joo, tämäkin. Ei kovin antoisaa, mutta kukas siitä välittää.
Niin, sellaista se elämä joskus on. Ja joillekin. Sulla kuitenkin näyttää olevan lupsakka ote elämään, nukutkin vielä illalla ja ehkä päivällä. Kaikki eivät tuohon pysty. Tsemppiä elämääsi, kuka ikinä oletkin!
Lupsakka ote? Nukun, koska en kestä olla hereillä. En kestä enää minuutti minuutilta, niitä kiduttavan pitkiä sekuntejakaan olla hereillä ja hän on mielessä koko ajan. Se ei ole lupsakkuutta vaan tahtoa nukkua pois kaikesta ja kaikilta ajatuksilta. En tarvitse neuvoja keltään, kiitos, jos joku tähän kohta yrittää tuputtaa ammattiapua. En tarvitse. En edes halua.
Jatkan, että nukun lähes kaikki hetket, mitkä vain saan nukuttua. Eli niin pitkään kuin vain unta tulee ja mihin aikaan tahansa. Mulla ei ole vuorokausirytmiä eikä mitään. Syön ehkä palan leipää, jos ei ole kerennyt homeentua. Ja nukun, nukun.
No voi. Toivonpa todella sulle jotain hyvää ja yllättävää elämään, jotain, joka muuttaa elämäsi kokonaan uuteen asentoon. Ei anneta periksi, aina on toivoa.
Kiitti sanoistasi. Mulle ei todellakaan tule mitään yllättävää eteeni, sillä en liiku missään enkä halua nähdä ketään. Oon lähes kaikki hetket sisällä. Ehkä kohta tulee teltassa asuminen kyseeseen, koska oon jättänyt maksamatta monen kuukauden vuokrat ja laskut. Olkoon kaikki. Ihan sama.
Voimia. Kyllä se siitä sutviutuu.
Kiitti, mutta ei sutviudu eikä lutviudu. Peli on mun kohdalla menetetty, ja tää on sit vain sanontaan liittyvä eikä oo siis mitään peliä ollu mun puolelta.
Samantyylinen episodi täällä, paitsi lopputulos on jotain pahempaa kuin tyhjä.
Todellakin. Eipä tule vastaavaa mieleen. Mutta kaipa tämän tarinan tarkoitus joskus mulle selviää.
Asiat menee kuten tarkoitettu.
Eikä ne mee, vaikka ei haluaisikaan. Sivusta sanon tähän
Tai voisiko ajatella, että ihminen itse päättää lopulta, miten asiansa järjestää ja hoitaa. Aina on polkuja eteen päin, joskus on jopa uusi mahdollisuuskin, mutta ihminen voi tehdä myös väärän valinnan. Tärkeintä on kuitenkin hyväntahtoisuus ja vilpittömyys. Sellainen ihminen ei vahingoita muita, vaikka itse tulisi vahingoitetuksi. Hän on silti voittaja.
Vähä ihana teksti … jotaki joka sopii omaan tilanteeseeni 😍🥰
Ja luo siihen uutta voimaa💪🏼
Kiitos kun kommentoit …
No enpä koe mitenkään voittajaksi oloani, vaikken toisia olekaan satuttanut, vaikka mua satutettiin ja pahasti. Hyväntahtoinenkin ja jopa vilpittömästi sitä oon ollu, ajatellu että hienoa, että hän on nyt onnellisessa suhteessa, jos ei sitä ollu mun kans. Emmä haluu, että toinen ois onneton mun kans, mut oli ilmeisesti liikaa ajateltu mun puolelta se, että ois voinu jotain sanookin ennenku lähti tai jos meillä oli ongelmia, joista en tienny, ois kai niistä voitu sentään puhua ja tehdä niille jotain. Mutta näinhän se ei menny, ku toinen vain lähti, parin päivän reissulle juu, eikä ikinä tullu takas. Sydämeni ihmettelee yhä, mutta kaukana on mikään voittajafiilis.
Mulle jäi jäljelle inho.
No kiitti. Tää se vielä puuttuikin tästä olotilasta. Just kun luulin, ettei mitään huonompaa voi enää tulla, niin eikös sitten tällainen. Jee. Piristi ihan hitosti mieltä. Kiitti tosiaan.
Ihan niinku mua täällä ois joku lohduttanut tai tukenut, piristänyt. Sanonut edes joskus jotain kivaa. Silloin kun itkenyt silmät päästäni. Ei muuta kuin tylytystä ja haukkumista ja arvosteluja jatkuvasti. Kiitti vaan tosiaan.
Älä tartu noihin huonoihin kommentteihin. Ne tulevat pahoinvoivilta ihmisiltä. Kerää vaan positiivinen, jos täällä käyt.
Mä oon sanonu täällä useita positiivisia asioita ja kannustanut ihmisiä. Tuo inhon kirjoitus tuli tuohon huonolla hetkellä silmieni eteen ja siksi kommentoin noin, että kiitin siitä, koska oli jo entuudestaan paha mieli ja paha olla. Siitä siksi sanoin noin.
Jatkan, että niin muakin on tylytetty ihan urakalla täällä enkä yleensä lotkauta korviani niille, mutta oon sit taas vastavuoroisesti puolustanut niitä, joita on lytätty ja jotka eivät sillä hetkellä ole itse pystyneet antamaan takaisin niille lyttääjille. Nyt oli itselläni heikko hetki ja siksi kiittelin tuosta kommentista. Paha mieli siis.
Turhautumista on ollut ilmassa. Mutta ei varsinaisesti kenellekään anopalstalla.
Joo anteeksi. Mullakin on paha olla. Joku vaan tylyttänut mua täällä urakalla. Tuskinpa liittyy mitenkään sinuun. Aika henkilökohtaisia juttujakin. Eli ahdistaa. Tuskinpa liittyy mitenkään sinuun. Me tuskinpa edes tunnetaan.
Tuskin tunnemme. Täällä tuo tylytys on se yksi niistä eniten olevien kommenttien joukko. Haukkumiset. Mustamaalaukset. Yleensäkin negat. Oon tosiaan yrittäny antaa kaikkee positiivista täällä jaksamiseni mukaan, mutta nyt tosiaan itsellänikin oli heikko hetki. Anteeksi, jos annoin väärän kuvan.
Niin me ei tunneta .En mä nyt tuota inho kommenttia sinuun kohdistunut. Se on vaan minun tunne mikä minulla on tällä hetkellä tästä kaikesta ja jos hän käy täällä minua tylyttämässä ja arvostelemassa. En jaksa sitä loputtomiin. Menen nukkumaan. Enkä edes tiedä miksi tänne enää eksyn kun tilanne tämä.
Joo. Kurjaahan se on, kun joku saa toisen mielen pahoitettua, oli taustalla sitten mikä syy tahansa. Ei varmaankaan auta sanoa sulle tässä mitään tsemppejä, koska nekin tuntuvat niin tosi kliseiltä täällä sanottuna, mutta jotain sen tyylistä kuitenkin toivotan sulle ja myös hyvää yötäkin. T. mt (ei viittaa sit mihkään mielenterveyteen) öitä 😴 itse vielä valvon ootellen kuitenkin unimaailmaan pääsyä ja lueskelen näitä täällä.
Miksei ihmiset kommunikoi niiden kaivattujen kanssa jos vain on pienikin mahdollisuus. Sinäkin parahin aloittaja.
Joskus voi mennä sellaiseen solmuun kaikki, Gordionin solmu...
Koska ovat raukkoja, jotka eivät uskalla. Siksi.
Jos haluaa pelleillä palstalla ja on kyvytön vuorovaikutukseen muualla niin siinä tapauksessa jää huutelemaan tänne naisia eri nimillä ja kuvailemaan pippelinsä eri tarpeita.
Minä olen kommunikoinut siihen asti kun yhteydet katkesi
Ja paljon purkanut sen jälkeen kirjoittaen
Ja saanut asioita myös käsiteltyä
Seuraava pettymys kenties elämässä mikään ei ole niin varmaa kui epävarma miksi siis antaa elämän odottaa kun niin ei takuuvarmasti elämässään saavuta mitään
Jos niin uskot, itse en enää jaksa uskoa. - S
Minä jaksan uskoa. Tunteet ovat liian vahvat siihen, että kaikki jäisi tähän. -Toinen S, joka kirjoitti tuon ihan ensimmäisen kommentin
Winter is coming
Joo, talavi tulloo.
Niin no, se olis vaatinut sen että tuota työtä en pysty hyväksyyn.. En kenenkään kohdalla. Väistämättä ero olis edessä. En vaan pysty, niin en. Ja toinen olisi ollut, että olis pitänyt hyväksyy sellaisena kun olen. Jos nää olis natsannut, ei mitään onkelmaa ainakaan mulla. Jos nyt edes mua tarkoitit
Minkälaisesta työstä mahdat puhua? Sivusta seuraan sekavaa ketjua, mutta poimin sieltä itselleni sopivia palasia ja en kyllä ole eräästä työstä kertonut hänelle, mitä olen ajatellut rupeavani tekemään, mut mulla ei oikein ole itsellä mitään muutakaan mielessä kun en voi hänelle sitä kertoa kuin kasvokkain ja olen tässä tovin odottanut sitä näkemistä, mut taitaa taas sekin jäädä tapahtumatta. Mut mun on pakko jatkaa elämää, että se mies ei ois koko ajan mun mielessä niin paljon. En kyllä usko, et hän mun aikeista tietää mitään tai sitten olen hyvinkin väärässä.
-joku s-
"Miksi meidän piti kohdata, miksi tämä suuri vaiva eikä mitään jäänyt jäljelle? En voi ymmärtää. Paljon tunteita, paljon kyyneliä ja lopputulos on silti tyhjää. "
Taidat olla vaan saamaton nyhverö.