Tänään on hesarissa pari mielenkiintoista, toisiinsa liittymätöntä kirjoitusta. Toinen on mielipide esitetyistä faktoista ja toinen uutinen. Mielipidesivulla etymologi Kalevi Koukkunen Espoosta kertaa suomettumis-termin historiaa Suomessa ja vapaassa maailmassa.
Koukkusen mukaan ”Sakari Virkkunen otti valppaasti finlandisoitumisen Suomalaiseen fraasisanakirjaansa (1974)….., joka sanastolähteenä on vuosikymmenten mittaan käynyt yhä arvokkaammaksi.” Virkkusen mukaan Finnlandisierung on Länsisaksalaisen professorin Richard Löwenthalin 1966 keksimä ja varsinkin Franz Josef Straussin viljelemä termi, jota hän käytti negatiivisessa (realistisessa?) mielessä niin sisä- kuin ulkopoliittisestikin. Termi on yleisesti ymmärretty (esim. minä), kuten Koukkusen kirjoituksessa Nykysuomen sanakirjan päivityssanastona pidettävässä Uudissana 80:ssä: ”Halventavaksi luonnehdittu politiikan termi suomettua, jota selitetään käytettävän erityisesti länsivaltioista merkityksessä ”joutua Suomen tavoin Neuvostoliiton vaikutuspiiriin”. Toisaalta Kekkonen (Koukkusen mukaan) oli kääntänyt termin päälaelleen. Puheessaan vuodelta 1974 Kekkonen todisti Suomettumisen tarkoittavan: ”Me lähdemme siitä, että suomettuminen merkitsee poliittista sovintoa Neuvostoliiton kanssa. Tästä näkökulmasta katsoen koko sodanjälkeinen ulkopolitiikkamme on ollut suomettumispolitiikkaa.”
Toisaalla hesarissa on laaja uutinen jo tutusta Venäjän Suomeen kohdistuneista toistuvista ilmatilan loukkauksista: ”Vakavimpana loukkaajana pidetään A 50-ilmataistelujenjohtokonetta, jossa on iso tutka. ”Sen osalta ei löydy mitään selitystä, miksi se harhailee”, puolustusministeriön kansliapäällikkö Matti Ahola sanoi. Ahola on entinen ilmavoimien komentaja. ”Nämä muut voivat lentää Suomenlahdella kellon ja kompassin kanssa”, Ahola sanoi.” Poliittisen johdon reagointi ilmatilanloukkauksiin on ollut selkeä: Vanhanen haluaa pitää EU:n itärajan loukkaukset pelkästään Suomen ja Venäjän välisenä asiana?
Tuota, tuota? Hämmästyttää taas kerran kepu-vetoinen ulkopoliittinen ajattelu. Suomi on EU:n täysivaltainen jäsen, itse asiassa konkari monen uuden maan rinnalla. Suomi on nettomaksaja ja monen uuden maan tutor käytännön kysymyksissä, siis EU-maiden parasta A-luokkaa. Suomella pitäisi olla kaikki edellytykset puhua Venäjälle EU:n suurella suulla. Ikuinen Kekkoslaisuus on kuitenkin valitettavasti niin syvällä vanhasten ja tuomiojien selkäytimissä, että aina kun idästä tuulee, poliittinen johto on välittömästi selällään. Niinistön haaveilema avoin nato-kanta on enää teoreettinen kuvio ulkosuomalaisten papereissa, etsikkoaika meni jo. EU:n henkisessä ytimessä Suomi ei enää ole. Lipposen ja Niinistön aikana Suomi eteni vahvasti kohti länsi-eurooppalaista ajattelua ja vaikutusvaltaa. Nyt kaikki on toisin, Suomi on monen mielestä ”maan loppu, loppu-maa”. Vahvaahan ei näykitä vaikka se pieni olisikin, joten Venäjäkin katsoo Suomen heikenneen niin paljon, että nyt kannattaa testata EU: itärajan heikoin lenkki.
Koukkusen mukaan ”Sakari Virkkunen otti valppaasti finlandisoitumisen Suomalaiseen fraasisanakirjaansa (1974)….., joka sanastolähteenä on vuosikymmenten mittaan käynyt yhä arvokkaammaksi.” Virkkusen mukaan Finnlandisierung on Länsisaksalaisen professorin Richard Löwenthalin 1966 keksimä ja varsinkin Franz Josef Straussin viljelemä termi, jota hän käytti negatiivisessa (realistisessa?) mielessä niin sisä- kuin ulkopoliittisestikin. Termi on yleisesti ymmärretty (esim. minä), kuten Koukkusen kirjoituksessa Nykysuomen sanakirjan päivityssanastona pidettävässä Uudissana 80:ssä: ”Halventavaksi luonnehdittu politiikan termi suomettua, jota selitetään käytettävän erityisesti länsivaltioista merkityksessä ”joutua Suomen tavoin Neuvostoliiton vaikutuspiiriin”. Toisaalta Kekkonen (Koukkusen mukaan) oli kääntänyt termin päälaelleen. Puheessaan vuodelta 1974 Kekkonen todisti Suomettumisen tarkoittavan: ”Me lähdemme siitä, että suomettuminen merkitsee poliittista sovintoa Neuvostoliiton kanssa. Tästä näkökulmasta katsoen koko sodanjälkeinen ulkopolitiikkamme on ollut suomettumispolitiikkaa.”
Toisaalla hesarissa on laaja uutinen jo tutusta Venäjän Suomeen kohdistuneista toistuvista ilmatilan loukkauksista: ”Vakavimpana loukkaajana pidetään A 50-ilmataistelujenjohtokonetta, jossa on iso tutka. ”Sen osalta ei löydy mitään selitystä, miksi se harhailee”, puolustusministeriön kansliapäällikkö Matti Ahola sanoi. Ahola on entinen ilmavoimien komentaja. ”Nämä muut voivat lentää Suomenlahdella kellon ja kompassin kanssa”, Ahola sanoi.” Poliittisen johdon reagointi ilmatilanloukkauksiin on ollut selkeä: Vanhanen haluaa pitää EU:n itärajan loukkaukset pelkästään Suomen ja Venäjän välisenä asiana?
Tuota, tuota? Hämmästyttää taas kerran kepu-vetoinen ulkopoliittinen ajattelu. Suomi on EU:n täysivaltainen jäsen, itse asiassa konkari monen uuden maan rinnalla. Suomi on nettomaksaja ja monen uuden maan tutor käytännön kysymyksissä, siis EU-maiden parasta A-luokkaa. Suomella pitäisi olla kaikki edellytykset puhua Venäjälle EU:n suurella suulla. Ikuinen Kekkoslaisuus on kuitenkin valitettavasti niin syvällä vanhasten ja tuomiojien selkäytimissä, että aina kun idästä tuulee, poliittinen johto on välittömästi selällään. Niinistön haaveilema avoin nato-kanta on enää teoreettinen kuvio ulkosuomalaisten papereissa, etsikkoaika meni jo. EU:n henkisessä ytimessä Suomi ei enää ole. Lipposen ja Niinistön aikana Suomi eteni vahvasti kohti länsi-eurooppalaista ajattelua ja vaikutusvaltaa. Nyt kaikki on toisin, Suomi on monen mielestä ”maan loppu, loppu-maa”. Vahvaahan ei näykitä vaikka se pieni olisikin, joten Venäjäkin katsoo Suomen heikenneen niin paljon, että nyt kannattaa testata EU: itärajan heikoin lenkki.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuin kumpujen yöstä on revanssihenkinen uhosi.
Löwenthal - Virkkunen - Koukkunen
Lienevätkö nämä herrat pätevämpiä kuin Kekkonen arvioimaan Suomen ja Neuvostoliiton välistä suhdetta toisen maailmansodan jälkeen? Ja jos pätevyyttä ei ole riittävästi, niin termien selittelykin ontuu.
Toisaalta voidaan kysyä, olivatko länsisaksalaiset väärässä silloin, ja olivatko (ovatko) antisuomettuneet suomalaiset väärässä? Neuvostoliiton imperialistisen diktatuurin sortuminen antaa eväitä molemmille käsityksille: Neuvostoliiton myötäjuoksijoille ja terveen järjen rakastajille. Siis suomettuminen kaatoi Neuvostoliiton, tai harmaan vyöhykkeen oikealla puolella olleet kaatoivat Neuvostoliiton?