Aioin tappaa itseni yksi päivä

Hyvä, sinä olet arvokas ja elämäsi myös. Olethan hakenut keskusteluapua.

Kuinka yksinäinen olet? Voin sanoa omasta kokemuksestani että se on todellista myrkkyä sielulle kun on aina vain yksin. Ajatusmaailma syöksyy silloin aina lopulta negaatioon.

Hyvä että jäi. Jeesus rakastaa sinua. Sielusi on kallisarvoinen. Sillä joskus peloteltiin että itsemurhan tekijä ei pääse taivaaseen. Mutta ei se niin ole. Itsemurha on toki kauhea synti, mutta jos on uskonut Jeesukseen, synti ei enää ole ongelma, siinä mielessä että joutuisi helvettiin, pahaa se edelleen on. Usko Jeesukseen erottaa ihmisen kadotuksesta. Ei se että ei ole punatukkainen tai että ei tee itsemurhaa. Itsemurhassa ihminen hakee rauhaa pahasta olostaan joka usein liittyy pettymyksiin elämässä. Mutta Jeesusta on rangaistu kaikesta missä me ihmiset epäonnistumme. Tämän sisäistäminen tuo rauhan ilman että pitää itselleen tehdä pahaa.

Olin kauhuissani, kun joskus heräsin pari kertaa teho-osastolta. Lyhyin väliajoin. Olin humalapäissäni yrittänyt tappaa itseni ja vähältä piti, etten onnistunut. Suojelusenkelit pitivät elämässä kiinni. Olin toivoton silloin ja kukaan ei pystynyt auttamaan. Tästä on jo aika paljon aikaa. Aloittajalle tsempit, toivottavasti ei tule enää mieleen.

Semmoista välillä sattuu, tulee mieleen jänniä ideoita. Jos malttaa mielensä ja nukkuu yön yli, ne usein vaihtuvat toisenlaisiksi ajatuksiksi.

Onko siitä monta vuotta aikaa vai äskettäin?
Joka tapauksessa olet hienosti siitä hetkestä selvinnyt, se on pääasia.

Tee tee.

Raskaita ajatuksia käsitellä, jos kokee olevansa täysin ulkopuolinen, hyljeksitty. Ystäväksi kelpaamaton. Yksin on silloin parempi olla. Mietin vain syitä, miksi ei jaksa kohdata huomista? Jos on muuten fyysisesti terve, ilman vakavia sairauksia, jolloin läheisten merkitys on suurempi.

Aina löytyy syitä, miksi jaksaa kohdata myös huomisen. Metsä, järvet, meri, ulkoilu tekee hyvää mielelle, liikkuminen auttaa aina henkisen vireys tason nostamiseen. Vähentää sitä omaan vatsaan tuijottelua, oppii näkemään samalla asioita eri näkö vinkkelistä.

Liika itsekkyys synnyttää uhriutumisen, itse säälin ja kapea katseisuuden. Siksi on parempi kasvattaa sitä kokemus pohjaa, vaikka liikkumalla enemmän, harrastan asioita, joista pitää ja saa hyvän mielen. Sitä voisi kutsua myös vastuunkannoksi itseä kohtaan. Luovuttaminen näissä, on aina vastuuttomuutta itseä kohtaan.

Hyvä henkisyys syntyy positiivisen ajattelun kautta, suhtautumalla myönteisesti kaikkea eteen tulevaa kohtaan on aina parempi kuin negatiivisuus ja uskon puute hyvään. Vastoinkäymisiä tulee ja kaikkien kanssa ei voi tulla hyvin toimeen (luonne-erot). Tosiseikat on vain hyväksyttävä itselle. Sellaisten välttely on minusta hyvästä.

Pitäiskö ätmi saatella johonkin pehmeään huoneeseen pikkuhiljaa. On nyt lähipäivinä truutannut sen verran sakeaa sykoosia ripauksella narsistisuuden esilletuontia, naisten panettelua ja itsetuhoisuutta