Sairastuin vakavasti.Velvollisuuteni on tappaa itseni. Pois muitten riesa. Mistä rohkeus? Olen yrittänyt psyykata itseäni. On vaikeaa. Ehkä lääkkeillä saa sopivan mielentilan.
Pois täältä
Anonyymi-ap
12
520
Vastaukset
- Anonyymi
Et varmasti ole muiden riesa.
Masennus saa aikaiseksi juuri tuollaisia ajatuksia, että olisi vain vaivaksi muille, eikä kelpaa kenellekään, ym.
Jos saat apua masennukseesi, ja se alkaa helpottaa, ymmärrät jälkeenpäin itsekin, mitä olet miettinyt masentuneena, ja miksi.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta tappaa itseään, tai muutenkaan itseään vahingoittaa.
Ehkä voi pitää itseään kohtaan velvollisuutena sitä, että yrittää selvitä elämästään suurin piirtein tyydyttävästi.
Kenelläkään ei ole koko elämä aina ruusuista, jokainen kohtaa jotakin vastoinkäymisiä.
Tsemppiä sulle oikeasti, olet tärkeä! Jokainen on. - Anonyymi
Et missään nimessä ole muiden riesa! Älä usko tuollaisia valheita, koska ne eivät ole totta. Kerron oman kokemukseni lyhyesti, tämä on minun elämääni ja näkökulmiani asioista. Olen myös aiemmin sairastunut vakavasti, niistä voi selvitä vaikka sillä hetkellä tuntuu että ei ole valoa tunnelin päässä ja kaikki on loppu. Älä anna periksi ja vaikka lääkärit sanovat mitä, niin se ei tarkoita että se on kuolemantuomio. Selvitä voi vaikka mistä. Mun lähellä oleville on ladeltu vaikka mitä tuomioita lääkärin suusta ja mullekin, he silti elävät vielä. Lääkäri sanoo hänen näkökulmastaan asioita, mutta se ei ole aina se lopullinen totuus. Älä anna periksi, sun elämälläsi on tarkoitus! Itse sain aikanaan sairastuttuani voimaa Raamatusta, Uudesta testamentista. Kuuntelin myös puheita, vanhoja puheita Youtubesta, esim. Billy Grahamin tai Nicky Cruz. Niitä löytyy kyllä suomen kielen käännöksinäkin, jos googlettaa vaikka henkilön nimen ja "Nicky Cruz kokous" tms. Et ole yksin, on monta ketä on samassa tilanteessa. Älä luovuta! Et tiedä mitä ihanaa elämässäsi vielä voi tapahtua. Lääkkeistä en osaa sanoa mitään, itse en niitä aikanaan kokeillut vaikka niitä tarjottiinkin minulle. Mutta haluan rohkaista sua, lähettää tsemppihalin ja sanoa että aina on toivoa! Ihan aina, sillä ei ole mitään väliä miltä tilanne tuntuu itsestä tai mitä lääkärit on sanoneet, toivoa on. Olet tärkeä! Olet yksilöllinen uniikki ihminen, älä usko jos joku väittää mitä vain negatiivista susta. Muakin just äsken haukuttiiin, eikä se tuntunut kivalta yhtään. Mutta pääasia että ei ikäänkuin ota vastaan sitä peetä mitä sulle sanotaan, olkoon joku tollo sitä mieltä, ihan sama. Sä tiedät paremmin, ja sano vaikka peilin edessä että oot hyvä tyyppi, et tule antamaan periksi, olet upea! Ala yrittää puhumaan itsestäsi positiivisesti, vaikka kuinka tyhmältä tuntuisi. Mutta haleja ihan hirmupaljon sulle!!! Oot tärkee!!!!
- Anonyymi
Miten sulla nyt menee? Kirjoitathan ajatuksiasi tänne, olisi kiva kuulla susta lisää.
- Anonyymi
En suostu riutumaan sairauteeni muiden huolletavaksi. Aion tappaa itseni. Menen junan eteen,paikka on jo katsottu.Kun vielä pystyn.
- Anonyymi
Oletko yrittänyt tehdä itse mitään hyvää itsesi eteen, niin sanotusti huoltanut itseäsi?
Ei kenenkään tarvitsekaan suostua riutumaan sairauttaan muiden huollettavaksi, voi päättää itse yrittää tehdä elämästään sen näköisen kuin itse haluaa.
Ei ole pakko vastata, mutta sairastuitko psyykkisesti vai johonkin fyysiseen sairauteen?
Siinäkin on jonkin verran eroa, miten voida käsitellä oma tilannettaan, ja mistä hakea apua.
- Anonyymi
Ei voi tehdä mitään,en koe tulevan elämäni olevan elämisen arvoista. Lähden ns. pakoon.
- Anonyymi
Anna itsellesi mahdollisuus.
Jos nyt ei tunnu tuleva elämä minkään arvoiselta, tilanteet voivat muuttua.
Siinä vaiheessa kun on masentunut, ei mikään tunnu miltään, mikään ei tunnu mahdolliselta.
Suurin osa masentuneistakin kuitenkin lopulta selviää sieltä alhostaan takaisin elämään.
Pakoon lähteminen on luovuttamista.
Jos ei pakene, voi olla jälkeen päin tyytyväinen itseensä, jopa hieman ylpeäkin, enpäs luovuttanut. Siinä vaiheessa tuntuu hyvältä. Kannattaa kokeilla, varmasti samaa mieltä.
Elämä heittelee meistä ihan jokaista suuntaan ja toiseen, monet ovat varmasti ajatelleet jossain elämänsä vaiheessa ns. heittää hanskat tiskiin, ja luovuttaa.
Monet eivät sitä kuitenkaan tee. Ikävät kokemukset voivat olla myös voimavara, eikä sitä edes huomaa, kun vasta jälkeen päin.
- Anonyymi
Olen jo päättänyt päivän kun lähden. Yritän elää mukavasti siihen asti. Jotenkin helpottaa mielialaa kun tietää pääsevänsä tästä eroon.Parasta olisi kun kuolisi luonnollisesti ennen sitä.
- Anonyymi
Niin, ihminen ajattelee, että kuoleman jälkeen hän on helpottunut, koska hän menee olemattomuuteen, mutta asia ei ole niin.
Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, ihminen ajattelee, että kuoleman jälkeen hän on helpottunut, koska hän menee olemattomuuteen, mutta asia ei ole niin.
Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.
Itsemurhaajan ei tarvitse odottaa rangaistusta, sillä hän rankaisee itseään tuhoamalla Jumalan antaman kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa mutta ilman henkistä kypsyyttä on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsemurhaajan ei tarvitse odottaa rangaistusta, sillä hän rankaisee itseään tuhoamalla Jumalan antaman kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa mutta ilman henkistä kypsyyttä on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä.
Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1818367
En löydä sinua
En löydä sinua täältä, etkä sinä varmaankaan minua. Ennen kirjoitin selkeillä tunnisteilla, nyt jätän ne pois. Varmaan k264538- 504108
- 543542
- 513116
- 502870
Ne oli ne hymyt
Mitä vaihdettiin. Siksi mulla on taas niin järjetön ikävä. Jos haluat musta eroon päästä niin älä huomioi mua. Muuten kä262566- 352218
Anteeksi kun käyttäydyn
niin ristiriitaisesti. Mä en usko että haluaisit minusta mitään, hyvässä tapauksessa olet unohtanut minut. Ja silti toiv382033- 292026