En minä olisi huomannut hiustesi ohentuneen. En oikeastaan kyennyt huomaamaan sitä edes sen jälkeen, kun sinä itse asiasta sanoit. Ei minua ole koskaan häirinnyt pituutesi, tai siis lyhyytesi, kuten sinä sen ilmaiset. En ole myöskään koskaan pitänyt sinua liian laihana tai hoikkana tai lihaksettomana, kuten sinä itse itsesi näet. En olisi huomannut lainkaan sitä mahaa, josta sinä valitit, jollet olisi sitä oikein pullistamalla pullistaen minulle esitellyt.
Minä mietin vain miten hyvältä näytit ja miten hyvin farkkusi edelleen istuivat. Minä huomasin vain miten kauniit sinun silmäsi yhä vaan ovat. Minä kuuntelin ääntäsi ja pohdin kuinka voisin kuunnella sitä vaikka ikuisuuden. Halatessani sinua havaitsin vain sen miten uskomattoman hyvältä sinä yhä vain tuoksuit. Seurasin itseäni ja tajusin, että minä katselen sinua aina vaan rakastuneen silmin, mutta sinä et sitä huomaa.
Kun näkisit edes joskus itsesi, kuten minä sinut näen. Näiden vuosien jälkeenkin minä näen sinut edelleen aivan samoin. Huomaisit ehkä miten olet itseäsi kohtaan aivan liian kriittinen ja miten pahasti itseäsi vähättelet. Sinä olet täydellinen juuri noin kun olet. Vaikka ei se mitään muuttaisi, en minä sinulle silti kelpaisi.
Minä mietin vain miten hyvältä näytit ja miten hyvin farkkusi edelleen istuivat. Minä huomasin vain miten kauniit sinun silmäsi yhä vaan ovat. Minä kuuntelin ääntäsi ja pohdin kuinka voisin kuunnella sitä vaikka ikuisuuden. Halatessani sinua havaitsin vain sen miten uskomattoman hyvältä sinä yhä vain tuoksuit. Seurasin itseäni ja tajusin, että minä katselen sinua aina vaan rakastuneen silmin, mutta sinä et sitä huomaa.
Kun näkisit edes joskus itsesi, kuten minä sinut näen. Näiden vuosien jälkeenkin minä näen sinut edelleen aivan samoin. Huomaisit ehkä miten olet itseäsi kohtaan aivan liian kriittinen ja miten pahasti itseäsi vähättelet. Sinä olet täydellinen juuri noin kun olet. Vaikka ei se mitään muuttaisi, en minä sinulle silti kelpaisi.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Kyllä mä sen sun katseesi huomasin ja siksi just yritin tuoda esiin huonoja puoliani. Ihan turhaan sä mun perääni haikailet.
En minä hänen peräänsä haikaile. Annoin periksi ja lakkasin toivomasta jo aikoja sitten. Vaab ei sydäntään voi hallita. Ei sille voi kertoa, etä sen pitää lakata rakastamasta. Sydän tekee miten se tahtoo.
"Kun näkisit edes joskus itsesi, kuten minä sinut näen."
Tuossa se kaiken ydin on. Siinä, miten rakastunut toisen näkee. Ja pystyy omalla itsellään ja omana itsenään näyttää ja kommunikoida sille rakkauden kohteelleen edes jotenkin ja jossain määrin kaiken sen kauneuden takaisin, jota hänessä näkee.
Tosi kauniisti ja rakkaudella kirjoitit miehestä. 🧡
-nainen sivusta vain
Se tunne, kun tekisi mieli vain sanoa, että älä puhu minulle rakkaasta ihmisestä noin rumasti. Mutta minkäs teet, kun se rakkaus ei ole tervetullut.
Sydäntäsärkevää... Tuosta tekstistä näkyi niin hyvin se, miten täynnä rakkautta häntä kohtaan olet. Se on harvinaista tällä palstalla.
Ei tosiaan näe vastaavaa. Kaunis aloitus.
Mikä mies tässä äitelässä itsesi jalustalle nostamisessa nyt niin koskettavaa oli?
Kiitos nostosta. 🙂
Nyt oli aika kauniisti kirjoitettu. Tuli kyynel silmäkulmaan, mieleen omat muistot vuosien takaa. Se sattuu kun toinen puhuu pahaa itsestään, vaikka kelpaisi hyvin sellaisena kuin on, mutta itse ei kuitenkaan hänelle kelpaa. 💔
Noinhan se on. Kun ei siitäkään voi olla vihainen, ettei kelpaa. Ei se ole ihmisen omissa käsissä kenelle sydän sykkii ja kenelle ei.
Se on juuri näin. Ei se ole omissa käsissä, kenelle se toinen on sydämensä antanut.
Surullista, jos ei tunteille saa vastakaikua. Vaan kannattaako toisen kanssa olla tekemisissä, jos se tuntuu tuolta? Miksi kiusaat itseäsi?
Voi tuotakin pohtia. Jotenkin sitä vaan mielummin pitää toisen edes jotenkin elämässään. Tietysti sen tuntuu turhauttavalta, kun se toinenkin "tuhlaa" elämäänsä etsien jotain, vaikka itse olisi siinä hänen edessään. Voihan se olla, että tilanne jossain kohtaa muuttuu ja poistunkin johonkin takavasemmalle. Sen näkee sitten, mutta nyt ei vielä olla siinä kohtaa.
Sehän on oman ekämänsä tuhlaamista roikkua sellaisessa, jota ei kiinnosta.
Varmasti on noinkin. Vaan kun on tällainen kuin minä, ihastuu harvoin ja rakstuu tuskin koskaan, niin asia ei ole niin yksinkertainen. Ei vpi vain mennä ja etsiä toista kohdetta tunteilleen. Sydän tuntee minkä tuntee, ei sitä voi käskeä. Se päästää irti sitten, kun se on siihen valmis. ❤️🩹
Minä olen samanlainen kuin sinä. Tosi harvoin ihastuu, rakastuu tyyliin kerran vuosikymmenessä. Jos ei vastakaikua tule, niin ennemmin valitsen yksin olon ja kaipuun kuin lähden etsimään uutta "kohdetta". Ei niitä etsimällä löydä.
Niinpä, ei löydy etsimällä ei. Ja tosiaan, parrmpi on olla yjsin kaivaten, kuin metsästää jotain kangastusta.
Ai Leet, Armanit vai retrofalmerit .. 😋😎🙄
En tiedä. En tullut kysyneeksi merkkiä ja ajatukseni olivat muissa asioissa, kuin kyseisten housujen merkissä. 🙂
Surullista, mutta mistä tiedät, ettei häntä kiinnosta? Ehkä hän kuvittelee, ettei kelpaisi sinulle.
Kyllä hän tietää miten minä ajattelen. On hänen päätöksensä pysyä poissa.
Oi ja voih!Kuulostaa niin tutulta. Muille kelpaisin, mutta häntä vain en saa. Hän on mielummin yksin kuin minun kanssani ja minä olen mielummin yksin, kuin kenenkään muun kanssa. 😭
Hyvin tutulta tosiaan kuulostaa. Mä en tiedä kumpi sattuu enemmän - se, että toinen kaipailisi jotakuta muuta vai se, että hän on mielummin ykni kuin minun kanssani. Jotenkin tuntuu, että tämä jälkimmäinen on jopa pahempi. Vaan toisaalta sitten, enhän minäkään huoli ketään muuta, kun en häntä saa.
Melkein olisin voinut kirjoittaa tämän aloituksen. Miehen kuvaus ihan osu kohdilleen, mutta tilanne kyllä. Hänkin on enemmin yksin kuin huolisi minut. Kyllä se sattuu.
Kyllä me vähän fiksummat ymmärretään tämä aloitus ihan sinun miehen päälakikriiseistä lähtöisin olevaksi lätinänäksi
Fiksut ymmärtävät paljon, sinä et mitään. 🙃
Ei näy olevan mitenkään harvinainen tilanne sitten kuitenkaan. Toisaalta lohdullista, kun ei olekaan se ainoa tällainen typerys. Toisaalta surullista miten paljon on tuhlattua rakkautta tässäkin maassa.
Tuhlattua rakkautta tosiaan, kahteen kertaan tuhlattua. Toinen tuhlaa kohteeseen, joka ei sitä halua ja toinen jättää ottamatta vastaan, vaikka periaatteessa rakkautta haluaisikin.
Juuu ymmärretään kaikki.
Tyyny tuntuukin viileämmältä ilta illalta.
Mä taas olen todennut, että tuoksut haihtuvat nykyään liian nopeasti.
Sivusta. Aloitus hieman peilaa omia tuntemuksiani sen suhteen, mitä on tullut ajateltua, pakostakin. Olen ikävöinyt erästä naista jo pitkään mutta vasta jälkipoltolla olen miettinyt itseäni hänen silmissä ja mitä hän näkee/näkisi. Näkisi, koska koko tänä aikana ei ole ollut 100% varmuutta hänen tunteistaan, vahva kohtaamisiin perustunut aavistus kyllä, vaikka en ole täysin varma hänen statuksestakaan. No enpä ole itsekään tunteitani huutanut. Kuitenkin kun katson peiliin, niin vastaan tuijottaa kohta viiskypänen mies ohentuneilla hiuksilla ja olisiko laihaläskillä kropalla. Ollut ikuinen sinkku muutamalla irtonumerolla ja viimeisimmästä jo aikaa. Edes ajatuksena, mitä voisin tarjota toiselle, jolla on jo jälkikasvuakin. Tunnistin jo viime vuonna rakastavani sitä naista ja tämä on ensirakkauteni(tässä iässä...) mutta vaikka miten olen taikinoinut tätä mielessäni, niin toisen lapset ovat toisen lapsia ja olisinkin jo koko tilanteen(i) häivyttänyt pois, jos tunteita häneen ei enää olisi mutta kun on. Piruvie, päivittäin mielessä ja tätä on jatkunut jo yli vuoden. Monelle tuttua mutta minulle, noh, uusi kokemus.
Moni ihminen on niin kovin kriittinen itseään kohtaan. Toiset harvoin näkevät sen mitä itse peilistä näkee. Varsinkaan ihastunut ei niitä pieniä kauneusvirheitä toisessa näe. Rakas ihminen on aina kaunis/komea, vaikka tämä ei itse sitä uskoisikaan.
Tuohon lapsiasiaan en osaa ottaa syvemmin kantaa. Itse en ymmärrä mikä siinä olisi ongelma, mutta jokainen kokee miten kokee. Vaan jollei tuota lapsiasiaa kykene käsittelemään, niin sitten varmaan on parempi pysyä kaukana. Se on parempi niille lapsille.
Se mies joka sieltä sinun peilistäsi katselee muistuttaa miestä, johon minä olen rakastunut. Ihan tiedoksi vaan, täältä sivusta jostain.
Tuohon suuntaan olen kallistunutkin. Pakkohan se on itselleen myöntää. Heitähän ei voisi mahdollisessa suhteessa sivuuttaa ja en todellakaan odottaisi heidän äidinkään sitä tekevän ja ei hän sitä tekisikään. Jos ei johonkuhun kuuluvaan näe olevan kykenevä osallistumaan, niin silloin on viisainta, kun ei ole heille olemassakaan. Tämä ei kuitenkaan ole syy, mikä mitätöisi rak....eni häntä kohtaan. On/Off kytkimet eivät auta. 22.34
Ei, ei ole kytkintä, jolla voisi vain lopettaa tuntemasta. Toisaalta olisi ihanaa, jos sellainen olisi. Toisalta taas olen jo itse oppinut elämään itseni kanssa ja tehnyt välirauhan tuon sydämeni kanssa, joka nyt vaan on päättänyt jäädä kiinni tähän. Kun en kerta häntä saa, niin olen sitten itsekseni.
Mihin sinä rakastuit hänessä, ellei sen kertominen jopa täällä ole liian paljastavaa? 22. 34
Rakastuin siihen, mitä hänen silmistään näin. Tiedän, ettei tuo ole vastaus eikä mikään, mutta en parempaankaan pysty. Silmiin katsomisesta se lähti.
En ole päässyt välirauhavaiheeseen, enkä ole yrittänytkään. Ajattelen niin, että haihtuu ajan kanssa ja siihen saakka pyrin sopeutumaan tähän ristiriitaan. Muita ei ole. En ole edes miettinyt muita, saatikka joku olisi tehnyt samanlaisen vaikutuksen. Yksinelo itsessään ei ole ongelma, olen siihen aikaa sitten tottunut mutta nyt on hieman uusi tilanne(pääni sisällä). 22.34
Minulla se oli hänen olemuksensa. Koko paketti kerralla näkökenttään ja yhtäaikaa sen kanssa, miten hän seisoi ja katsoi alaviistoon erääseen kohtaan. Näin naisen joka luotti tekemiseensä. Pikkuhiljaa tuli huomatuksi silmien vivahteet ja erilaiset hymyt tilanteesta riippuen. 22.34
Aloittaja toteaa tähän, että harvemmin kai sitä tosissaan ihastuukaan muuhun, kuin kokonaisuuteen. Vaikea sanoa mikä se juttu on, mutta jokin toisessa vaan kolahtaa niin lujaa, että järki katoaa, eikä meinaa millään palata takaisin.
Kyllä tuo pilkka lyö omaan nilkkaan, nosta laps harteilles...
Mikähän mies?
T.heihei, eiei
Hyvästi.
Ikisuisti.fi
Ikisti.
https://m.youtube.com/watch?v=zwDD-ySZoh8
Ongelma lienee tuossa että näkee toisen vuosienkin jälkeen muuttumattomana si on jotain menny elämässä pahasti vituiksi jos ei vuosikymmeniin pysty muuttumaan miksikään muuksi kuin mitä on silloin joskus kauan sitten ollut
Sanoiko aloittaja, että ei olisi muuttunut? Minä luin tuosta monta muutosta. Ihmisen voi nähdä samana ihmisenä, vaikka muutoksia olisi tapahtunut.
Eikä tässä nyt ihan vuosikymmeniä sentään ole mennyt. 🙂
Mahtavaa, totta kai)..
Kenties sinun olisi pitänyt osata sanoa tuo hänelle silloin kun sinulla vielä oli mahdollisuus siihen mutta tuskin se olisi mitään muuttanut kenties sä vain et ollut sellainen mitä hän elämäänsä halusi ehkä sussa oli jotain liikaa tai jotain liian vähän tai si sulta puuttu luonnetta tai itsetuntosi ei ollut terve tai tai syitä on monia turha jossitella jompikumpi teistä kuitenkin mokasi jossain kohti sitä lienee kummankin syytä miettiä tahoillaan kumpiko ja missä kohti lopulta vikaa on siinä hetkessä ollut teissä kummassakin toisessa ehkä enemmän kui toisessa tai si kummassakin yhtäpaljon
Hän tietää tämän kaiken kyllä ja olet aivan oikeassa, minä en kelpaa hänelle. Kai mä sen sanoinkin, minä en kelpaa, hän on mielummin yksin kuin huolii minut.