Seurat olivat ihanat ja koko kesän kohokohta! Puoli vuotta menee aina niitä odottaessa, mutta sitten on se toinen puoli… kun seurat ovat ohi, elämään jää valtava tyhjiö. Mikään ei tahdo kiinnostaa, suru ja itkuinenkin olo on usein tuttua. En ole tästä aiemmin puhunut kenellekään ja olisi kiva vertaistukenakin tietää, kokeeko kukaan muu samoin?
Suviseurojen jälkeinen ahdistus
Anonyymi-ap
2312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
suviseurojen odotus ja odotuksen täyttyminen on rinnastettavavissa käteenvetoon ja orgasmiin.
Sukat pyörii jaloissa, poskia punotta, syke kohoaa, kädet hikoillee, suuta kuivaa: kohta pääse suviseuroloihin (tai sa sen orkun).
Sitten kun ne suvarit (tai se käteenveto) on ohi, iskee suuri tyhjyys...
Mielummin silti vedän jatkossakin räpylään. Suvareille en todellakaan osallistu, en ole osallistunut kymmeniin vuosiin.
SRK::lla on aloittajan kaltaisille sieluille kriisiryhmät ja -terapiat.
Ensiapuna kannataa lukea päivämiehiä ja -naisia, siionin keväitä, lasten siioneita ja muuta kristillisyytemme propakandaa.
Myös kunnon kännit auttaa suviseuroloiden jälkeiseen kohmeloon.