Jampen satu

Kerron erään sadun. Muistakaa lukijat, että tämä on satu.

Tapahtui eräässä pikkukylässä, jossa asui ihmisiä. Jotkut olivat mukavia, toiset kateellisia toisten olemassaolosta.
Eräänä päivän viisaat miehet (”viisaat miehet”) päättivät pistää viisaat (”viisaat”) päänsä yhteen. Sitä he olivat tehneet jo pitkän aikaa. Yhteinen harrastus on vaikka kortinpeluu.
Kuvaan tuli mukaan ”köyhiä poikia”, joita piti ”auttaa”. Viisaat miehet hoitivat tällaisia ”avustusluonteisia” asioita muutenkin.
Kohde löydettiin ja viisaat miehet pohtivat miten ”autamme köyhiä poikia”, jotka ovat yhteiskunnan ylenkatsomia. Ja ovat edelleenkin ylenkatsomia. Viisailla miehillä oli maallinen valtikka kädessään.
”Tonttupojat” saatiin mukaan ”auttamaan viisaiden miesten avustusoperaatioita”. ”Köyhille pojille” luvattiin immuniteetti. Kohteelle oli jo etukäteen ilmoitettu, miten pitää toimia ”avustus operaatiossa”. "Köyhät pojat" vakuuttivat kohteelle , että asia on etukäteen sovittu: Usko jo nyt lopulta. Jos et pistä hanttiin, niin Sinulle ei käy mitään. Tai muuten..." Kohde ei kuitenkaan hyväksynyt ”viisaiden miesten ja tonttupoikien suostuttelua” vaan pisti hanttiin. ”Köyhät pojat” saivat operaatioista osansa, ”viisaat miehet” naama punastellen jatkoivat elämäänsä tapahtuman jälkeen. Yhteiskunnallinen organisaatio hoiti osan ”vahingosta”. Viisailla miehillä on edelleen immuniteetti voimassa.
Kohde nähdessään näitä ”köyhiä poikia” ja ”tonttupoikia” miettii yhteiskunnallista tulonjakoa, vallankäyttöä ja varakkaiden ”huvituksia”.
Sen pituinen tämä, satuahan tämä kaikki on, eikö vaan olekin hyvät lukijat.
Sadussa ei ollenkaan ole viitattu järjestäytyneeseen rikollisuuteen, jota löytyy eri yhteiskuntaluokista. Pois sellaiset ajatuksetkin.