oikeasti ajattelit sydämessäsi asioista. Minusta ja siitä mitä haluat. Halusit olla ystäväni. Oli kai sanomattakin selvää että siitä olisi kehkeytynyt paljon enemmän. Vähintään tunnetasolla. Tuntuu että kätket kaikilta sisimmät ajatuksesi. Etkö usko hyvyyteen ja siihen, minkä joskus tiesit jollain tavalla todeksi. Mitä sinä haluat? Menestystä, rahaa, kunniaa, mainetta? Näytit minulle vain kuoren tai jonkin roolin. Pistit myös vähän ranttaliksi, joka on tietyissä piireissä ihan normaalia. Ei nyt kuitenkaan elämän suurimman rakkauden kanssa ihan viisasta toimintaa, mutta niin tietenkin voi käydä. Näissä tempauksissa oli kaikuja eletystä elämästä, jossa kaikki ei ollut mennyt ihan putkeen.
Sait sitten myöhemmin sanottua sen, minkä aavistin todeksi. Että on aika pahasti lipsahtanut rakkauden puolelle. Otti aika kauan. Mikähän prosessi sulla on ollut menossa?
No, jatkoit elämääsi ja sait perheen. Ja ilmeisesti kuitenkin jäit minuun kiinni? Vuosiksi. En saa tästä mitään selvää lopulta. Olet siis saksalainen ja slaavi, sekä suomalainen. Ehkä sinun eurooppalainen temperamentti ei ymmärtänyt minua.
Sait sitten myöhemmin sanottua sen, minkä aavistin todeksi. Että on aika pahasti lipsahtanut rakkauden puolelle. Otti aika kauan. Mikähän prosessi sulla on ollut menossa?
No, jatkoit elämääsi ja sait perheen. Ja ilmeisesti kuitenkin jäit minuun kiinni? Vuosiksi. En saa tästä mitään selvää lopulta. Olet siis saksalainen ja slaavi, sekä suomalainen. Ehkä sinun eurooppalainen temperamentti ei ymmärtänyt minua.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jännän äärellä.
Millainen on eurooppalainen tempperamentti?
No se on sellainen tulinen ja suora. Vaativa.
Jännän äärellä joka yö tenttaamaan trollaavalta äijältä jotain mistä pölistä? Ei käy kateeksi
Hmmm, niin se taitaa olla.
Millainen tempperamentti sinulla sitten on?
Mistä päin sinun luonteenlujuutesi tulevat?
En tiedä mistä ne tulevat. Minussa on monenlaista perimää, enkä osaa sanoa että mikä piirre tulee mistäkin.
Sinua minä kaipasin, sinua minä halusin, sinua minä rakastan! ~M~
Suoraa tekstiä. Armottoman rehellistä! Kenelle lienee...
Minä rakastan erästä *M* Kirjaimella alkavaa. Se tunne on ja pysyy vaikka en haluaisi.
En ole se, jolle kirjoitat, mutta jotain tuttua on, joten vastaan huvikseni.
Uskoin aina hyvyyteen, mutta se usko on viime vuosina horjunut pahasti. En luota kehenkään. Ennen tavallaan luotin, mutta olin silti epävarma, arka sydämen asioissa ja yritin piilottaa sen. Luotin kuitenkin ihmisiin. Nyt en ole enää niin arka, mutta luottamus on mennyt. Elämässäni ei ole ollut yhtään täysin luotettavaa ihmistä.
Ei kiinnosta maine ja kunnia. Raha ei ole kiinnostanut koskaan, mutta nykyään sen verran, että haluan tulla paremmin toimeen ja toteuttaa haaveita. Rahalla ei muuten ole väliä. Menestystä on monenlaista. Minulle se on sitä, että saavutan jotain tärkeitä tavoitteitani. Tärkeintä on, että olen itse tyytyväinen ja plussaa jos joku muukin on sitä mieltä.
Minusta tuntui, että olit (kuvitellaan nyt, että sinä) ainoa, joka koskaan on nähnyt lävitseni. Siksi pelkäsin, mutta se oli myös mahtavaa. Ehkä sittenkin vain kuvittelin sen. En tiedä enää kummassa todellisuudessa haluan elää: siinä jossa kukaan ei näe eikä ymmärrä minua oikeasti, vai siinä, jossa yksi ihminen näki ja ymmärsi, mutta hylkäsi silti (tai siksi).
En tiedä mistä piireistä puhut ja miten ranttaliksi. Ehkä sinäkään et tiedä kaikkia taustoja, joilla on vaikutusta. Ei varmaan kumpikaan saa selkoa ilman avointa puhetta asioista. Jos mietit, kumpi meistä on jäänyt enemmän vaille vastauksia, niin tiedät kyllä. En odota enää, mutta jos selkoa haluat, niin sinun on tehtävä asialle jotain. Itse olen jo luovuttanut, mutta en kieltäydy, jos haluat jutella. En vain jaksanut enää toivoa sitä. Mitä itse halusit?
Mutta kuten sanottu, olen muutenkin eri henkilö, kun ei tuo etnisyyskään osu oikein.
Tykkään tosta sun tarhatäti-asenteesta, johon kuuluu just toi että istutaan alas ja selvitetään asiat. Eihän se tosin toimi. Selvittely saattaa sotkea vaan pahemmin asioita. Tietenkin olisi hyvä puhua. Se on selkeä juttu kyllä. Mitähän siitäkin tulisi? Jostain syystä se ei oikein toimi. Kommunikaatio. Tosin viime aikoina on vähän alkanut toimimaan. Jotain on muuttunut parempaan suuntaan.
Jatkan vielä (olen aloittaja), että meidän, minun ja hänen olisi kyllä hyvä tavata ja jutella. Alan kallistua sille kannalle, että se olisi hyvä juttu. Ainahan sitä tavallaan on pitänyt tarpeellisena, mutta pitkän aikaa välit tuntuivat niin tulehtuneilta, ettei siihen oikein uskonut, mutta nyt jotain kitkaa on poistunut sen verran paljon että ajatus tapaamisesta ei tunnu ollenkaan huonolta. Muodossa tai toisessa jokin kontakti olisi hyvä saada. En tarkoita että lähden sellaista etsimään, ei, eli ei tarvitse sitä pelätä. Mutta en yllättyisi, jos se jossain vaiheessa tulisi eteen. Elämä heittää joskus tarpeellisia asioita ihmisen eteen.
Tuo viimeinen lauseesi. Niin tapahtuu, vuorenvarmasti. Ja kun niin käy, älä hukkaa sitä tilaisuutta, vaan käytä se hyvin.
Voi olla. Niin monesti käy, että asiat kiertyvät ihmisen eteen.
Kirjoitan vielä, kun tuli mieleen (olen aloittaja edelleen)... Minusta tuntuu, että silloin kun olimme nuorempia, että hän ihan vilpittömästi uskoi minuun. Siis uskoi siihen mitä sanon, ja piti minua vahvana ja ongelmien ratkaisijana. Ihmisenä joka on oikeassa ja näkee oikein. Se saattaa olla heijastumaa siitä, että todella tunnen henkilöitä, jotka ovat sen arvoisia että heihin luotetaan. Ja ovat erittäin vahvoja. Eräs on sitä oikein todella paljon, tyyppi, joka todella handlaa asiat. Homma ei koskaan mene pieleen. Ei ikinä. Kyllähän tällaisen ihmisen tunteminen jättää jälkensä. Sitä on sitten vähän tällaisen kaltainen itsekin.
Mutta nyt kun on tullut ikää sen verran että ollaan aikuisten kirjoissa, niin hänkin selvästi ymmärtää että on asioita, joille vahvakaan, tai järkevä ihminen, tai molempia, ei voi mitään. Ei siis oleta enää liikoja. Mutta sinänsä hyvin kiehtova juttu, että hän tunnisti sen, että taustastani johtuen minussa oli tiettyä uskottavuutta. Se ei ole minun ansiotani. Se on ihan kokonaan muilta omaksuttua, täysin lahjaksi saatu juttu. 😊
Hyvin oot pukenu sanoiksi.