”Kuka on vastuussa vaurioista, jos tulee peräänajo, kun edellä kulkeva auto tekee äkkijarrutuksen antaakseen tietä polkupyörän ajajalle, joka on tulossa ylittämään tietä suojatien kohdalla?”
https://www.iltalehti.fi/autouutiset/a/7c9d80b8-cdec-47fb-b014-3aac91b22884
Selkeä homma. TLL 20 § sanotaan hyvin selkeästi, että: Ajoneuvolla on pidettävä edellä kulkevaan ajoneuvoon tai raitiovaunuun sellainen etäisyys, että peräänajon vaaraa ei ole.
Riittävän turvavälin pitäminen olisi pelastanut ja siihen laki nimenomaan velvoittaa.
https://www.iltalehti.fi/autouutiset/a/7c9d80b8-cdec-47fb-b014-3aac91b22884
Selkeä homma. TLL 20 § sanotaan hyvin selkeästi, että: Ajoneuvolla on pidettävä edellä kulkevaan ajoneuvoon tai raitiovaunuun sellainen etäisyys, että peräänajon vaaraa ei ole.
Riittävän turvavälin pitäminen olisi pelastanut ja siihen laki nimenomaan velvoittaa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ajoneuvolla suojatietä lähestyttäessä on noudatettava erityistä varovaisuutta ja ajettava sellaisella nopeudella, että ajoneuvon voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Tuo koskee myös takana tulevaa autoa, joka myös lähestyy sitä suojatietä.
Laki ei määritä sitä, miksi suojatietä lähestyttäessä on noudatettava erityistä varovaisuutta. Se on sitten eri asia, että suojatien yli pyrkiville jalankulkijoille on annettava esteetön kulku yli. Suojatietä lähestymisen varovaisuusvelvoite on kuitenkin aina voimassa, vaikka ajaisi jonossa.
Aika heikot tiedot tuolla kysyjällä. Ensinnäkin hän ei tiedä, että turvavälin laiminlyönyt on syyllinen tuossa tilanteessa tapahtuvaan peräänajoon. Lisäksi hän luulee, että suojatien ylittäminen pyöräillen on laitonta.
Ei vaan juttua kirjoittaneella toimittajalla on suojatiellä ajamisesta heikko tietämys tai vähintäänkin huono sanavalinta: ”Kysyjän mielessä on selvästi sellainen suojatie, jonka kohdalle ei ole pystytetty autoilijan väistämisvelvollisuudesta kertovaa liikennemerkkiä. Tällöin pyöräilijä ajaisi suojatiellä autoliikennettä haitaten liikennesääntöjen vastaisesti.”
Kysymykseen liittyy pohdintaa, esimerkiksi "Vai kenties pyöräilijä, joka lainvastaisesti pyöräilee suojatiellä?"
Eli siis kysyjä luulee suojatiellä pyöräilyn olevan lainvastaista.
Juu niinpäs lukeekin.
Mielestäni pyöräilijä olisi pääsääntöisesti korvausvelvollinen. Turvaväli ei voi koskea äkkijarrutuksia. En tosin tiedä mikä on oikeuskäytäntö tässä asiassa. Toisaalta sekä suojatietä ja risteystä on lähestyttävä aina erityistä varovaisuutta noudattaen, joten ehkä peräänajaja saa kuitenkin syyttää itseään.
Öö miten niin turvaväli ei voi koskea äkkijarrutuksia? Sehän on yksi suurimmista syistä turvavälin pitämiseen, että ei aja perään, jos edessä olevaa joutuu tekemään äkkijarrutuksen.
Miten jos edellä ajava auto tekee äkkijarutuksen aiheetta? Se on laissa kiellettyä, mutta on laissa määrätty pyöräilijäkin väistämisvelvolliseksi tullessaan pyörätieltä ajoradalle. Sekä pyöräilijä että aiheetta äkkijarrutuksen autoilija rikkoivat lakia, mutta eikö analogisesti äkkijarrutuksen tehneen auton perään ajanut auto ole korvausvelvollinen, koska ei pitänyt riittävää turvaväliä?
Ei sillä ole väliä, tehdäänkö jarrutus aiheesta vai aiheetta. Väli on pidettävä.
Väli on pidettävä, ihan oikein. On vaan niin, ettei liikennekulttuuri suvaitse riittävän välin pitämistä edellä ajavaan, vaan takaa tuleva täyttää sen tuota pikaa.
Huvittavaa seurata, miten kaksikaistaisella tieosuudella ohitellaan sik-sakkia kaistalta toiselle, jotta päästään ohittamaan edellä menevät vuoron perään.
Bingo! Se on tismalleen noin. Äkkitilanteita varten se turvaväli nimenomaan pidetään tarpeeksi pitkänä.
Minä pidän turvavälin tarpeeksi suurena. En ole tiennyt, ettei jokin liikennekulttuuri suvaitse sitä. Mitään haittaa en ole kuitenkaan kenellekään aiheuttanut, joten kulttuuri tyytyköön tilanteeseen.
Toimittaja tarkoittaa todennäköisesti laittomuudella sitä, että pyöräilijä ei noudata väistämisvelvollisuuttaan.
Toimittaja kertoo, minkälaista pohdintaa kysyjä esittää kysymyksen yhteydessä. Lainaus jutusta: "Vai kenties pyöräilijä, joka lainvastaisesti pyöräilee suojatiellä?"
Kysyjä siis luulee, että pyöräilijä ei saisi pyöräillä suojatiellä.
Tässä jutussa omasta mielestään "asiantuntija" kommentoi asiaa vain turvavälin kannalta. Oikea tulkinta onkin, mutta tilanteessa pitää huomioida monta muuta sääntöä. Jos pyöräilijä tulee vauhdilla suojatielle kuvitellen olevansa etuajo-oikeutettu autoilija tietysti tekee kaikkensa välttääkseen onnettomuuden. Tässä tapauksessa poliisin kanta on oikea ja peräänajaja maksaa. Jos taas autoilija yllättäen pysähtyy viittoilemaan odottavalle pyöräilijälle ilman hyvää syytä, silloin tilanne onkin toinen ja turhaan pysähtyvää autoilijaa voidaan syyttää tarpeettomasta ja yllättävästä, arvaamattomasta pysähdyksestä. Tällöin tämä turhaan pysähtynyt voidaan todeta syyllistyneen ainakin liikenteen vaarantamiseen ja mahdollisen peräänajon vastuukysymykset eivät välttämättä koidu perään ajaneen turmioksi.
»Jos taas autoilija yllättäen pysähtyy viittoilemaan odottavalle pyöräilijälle ilman hyvää syytä»
Ei siinä autoilija yleensä äkkijarrutusta tee ja on perässäajajan häpeä jos törmää. Pyöräilijöissä on monentasoista kulkijaa, joten autoilja saattaa onnettomuutta välttääkseen antaa pyöräiljälle varmuuden vuoksi etusijan.
Samaa mieltä. Tuskin edellä ajava auto tekee silloin äkkijarrutuksen, jos luopuu omasta etuajo-oikeudesta ja vieläpä ennättää viittoilla pyöräilijälle, että tämä menee ensiksi.
Kimurantti tilanne, en tiedä löytyykö yhtään käytännön esimerkkiä tällaisen tapauksen oikeudellisista ratkaisuista. Olen muutaman kerran nähnyt tapauksen, missä autoilija pysähtyy valo-ohjatussa risteyksessä viittoilemaan pyöräilijälle silloin kun autoilijalle palaa vihreä valoja pyöräilijälle punainen. Tällaisessa tapauksessa ainakin turhaan pysähtyvää autoilijaa voidaan varmuudella pitää syyllisenä.
Oman liikennekäyttäytymisen lisäksi on nykyisen tieliikennelain mukaan tarkkailtava ja ennakoitava myös toisten tienkäyttäjien tekemiä liikennettä vaarantavia tai yllättäviä tekoja.
4 § >> "Tienkäyttäjän on ennakoitava toisten tienkäyttäjien toimintaa vaaran ja vahingon välttämiseksi ja sovitettava oma toimintansa sen mukaisesti sujuvan ja turvallisen liikenteen edistämiseksi."
Tässä on yksi tapaus, jossa tuo tienkäyttäjän ennakointivelvollisuus on huomioitu.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/900f78eb-0ab7-41cd-b570-7990fbb1e173
Tässä lähestytään ongelmaa pelkästään ennakoinnin kannalta. Tosiasiassa tilanteessa on huomioitava muitakin sääntöjä. Pyöräilijän ollessa väistämisvelvollinen hänen on osoitettava toiminnallaan ymmärtävänsä asian. Autoilija on luonnollisesti velvollinen tekemään kaikkensa onnettomuuden välttämiseksi, jos pyöräilijä ei noudata velvollisuuksiaan. Toisaalta pyöräilijän ymmärtäessä väistämisvelvollisuutensa autoilijan voidaan katsoa vaarantavan liikennettä jos hän pysähtyy yllättäen päästääkseen väistämisvelvollisen osapuolen ensin.
”Toisaalta pyöräilijän ymmärtäessä väistämisvelvollisuutensa autoilijan voidaan katsoa vaarantavan liikennettä jos hän pysähtyy yllättäen päästääkseen väistämisvelvollisen osapuolen ensin.”
Tuo on sinun aika tiukka tulkintasi liikennesäännöistä. 😀
Määritä sana ”yllättäen”. Edellyttääkö se äkkijarrutusta vai onko jo yllättävää, että luopuu omasta etuajo-oikeudestaan osoittaen jarruttamalla oman väistämisaikomuksensa.
Laki ei kiellä luopumasta omasta "etuajo-oikeudestaan". Se ei kenties ole aina paras ratkaisu, mutta suoranaisesti kiellettyä se ei myöskään ole.
Minulle on muuten käynyt noin. Olin pyörällä liikenteessä, ja odottelin kaikessa rauhassa valon vaihtumista vihreäksi. Joku autoilija sitten pysähtyi ja näytti, että mene vaan. Pari sekuntia ihmettelin ja päätin sitten mennä, että tilanne raukesi eikä se jonollinen autoilijoita joutuisi odottamaan turhaan.
Minulle oli siis punainen valo ja sen kaistan liikenteelle vihreä nuolivalo. Kukaan ei ajanut tilanteessa kenenkään perään.
Etuajo-oikeudesta luopumista laki ei suoranaisesti kiellä. Toisaalta lakiin sisältyy luottamusperiaate, eli liikenteessä pitää toimia sääntöjen mukaan ja muiden osapuolten tulee voida luottaa siihen että jokainen näin toimii. Käytännössä tällaisesta yllättävästä ja lakiin perustumattomasta etuajo-oikeuksien "soveltamisesta" on huomattavasti enemmän haittaa ja vaaraa kuin hyötyä. Etuajo-oikeudesta luopuminen on ymmärrettävää lähinnä tilanteissa, joissa sivutieltä on päätielle tulossa ajoneuvo, mutta ei voi katkeamattoman jonon vuoksi liittyä liikennevirtaan normaalien väistämissääntöjen puitteissa. Pyöräilijälle tilaa antavat autoilijat itse asiassa tekevät karhunpalveluksen liikenneturvallisuudelle, koska läheskään kaikki kevyen liikenteen edustajat eivät tunne sääntöjä ja voivat saada väistämissäännöistä täysin väärän kuvan. Tämä harhakuva voi myöhemmin käydä terveyden ja jopa hengen päälle.
” ja muiden osapuolten tulee voida luottaa siihen että jokainen näin toimii”
Hallituksen esityksessä asia ilmaistaan toisella tavalla:
”Tieliikenteessä keskeiseksi katsotun luottamusperiaatteen mukaan liikennesääntöjä noudattavalla tienkäyttäjällä on pääsääntöisesti oikeus luottaa myös toisen tienkäyttäjän noudattavan liikennesääntöjä. Luottamusperiaatteen arviointiin liittyy keskeisesti tieliikenteen yleisiin periaatteisiin niin ikään lukeutuva ennakointivelvollisuus. Tienkäyttäjän tulee yleistä huolellisuusvelvollisuutta noudattaakseen tarkkailla ja ennakoida toisten tienkäyttäjien toimintaa ja sovittaa oma toimintansa tekemiensä havaintojen pohjalle. Luottamusperiaate edellyttää siten, että tienkäyttäjä sekä sopeuttaa oman toimintansa vallitseviin olosuhteisiin että tarkkailee toisten tienkäyttäjien toimintaa. Luottamusperiaatetta ei sovelleta, jos toisen tienkäyttäjän toiminnasta tai ominaisuuksista on havaittavissa, että toinen tienkäyttäjä ei tule noudattamaan liikennesääntöjä tai että toisen tienkäyttäjän kyvyt liikennesääntöjen noudattamiseen ovat tavanomaista alemmat.”
Tässä on taas esimerkki jonkun "viisaan" ajatuksen juoksusta. Kun tällaista epäselvää, huonosti valmisteltua sanahelinää sekoitetaan lakitekstiin, käytännön tilanteet mutkistuvat entisestään. Lakitekstin pitäisi aina olla niin selvää, että tulkinnoille ei jäisi varaa. Luottamusperiaate on kuitenkin laissa mukana ja sitä on syytä noudattaa, omat sovellukset vain sekoittavat ja mutkistavat asioita.
”Luottamusperiaate on kuitenkin laissa mukana ja sitä on syytä noudattaa, omat sovellukset vain sekoittavat ja mutkistavat asioita.”
Luottamusperiaatetta ei ole laissa vaan se on muovautunut oikeuskäytännössä pitkän ajan kuluessa. Sen sijaan ennakointivelvollisuus on nyt lakitekstissä mainittuna.
Eli kuten hallituksen esityksessä todetaan: ”Suomen tieliikennelaissa ei ole erityistä säännöstä tieliikenteen luottamusperiaatteesta. Luottamusperiaatteen sisältö on muotoutunut runsaan oikeuskäytännön seurauksena. Oikeuskirjallisuudessa periaatteen perusidea on tunnustettu 1970-luvulta lähtien.”
...ja myöhemmin:
”Luottamusperiaatetta ei ole tietoisesti sisällytetty lakiin, ennakointivelvollisuus on. Tieliikennelainsäädännön noudattaminen on liikennekäyttäytymisen perusta, eikä siitä tarvitse erikseen säätää. Tienkäyttäjä ei kuitenkaan voi täysin sokeasti luottaa siihen, että toinen tienkäyttäjä noudattaa kaikissa tilanteissa liikennesääntöjä.
Kuten oikeuskirjallisuudessakin on todettu, tienkäyttäjän ennakointivelvollisuuden määrittelyllä on keskeinen merkitys sen kannalta, millaista toimintaa tienkäyttäjältä yksittäisessä liikennetilanteessa voidaan edellyttää. Siksi periaatteella on tärkeä merkitys tieliikenteessä.”
”Tieliikenteen luottamusperiaate on ollut keskeisessä asemassa tienkäyttäjien välisen vuorovaikutuksen kannalta, koska kaikissa liikennetilanteissa tienkäyttäjien keskinäinen kommunikointi ei ole mahdollista. Luottamusperiaate vaikuttaa keskeisesti siihen, millaisen toisen tienkäyttäjän toiminnan pohjalle tienkäyttäjä saa oman toimintansa rakentaa. Ainakin silloin, kun konkreettisten päätelmien teko toisen tienkäyttäjän toiminnasta ei ole mahdollista, on katsottu, että tienkäyttäjä saa perustaa oman toimintansa siihen lähtökohtaan, että toinen tienkäyttäjä toimii tieliikennelainsäädännössä kuvattujen liikennesääntöjen mukaisesti.”
Oikeusasteet katsovat myös kaikkea oikeuskirjallisuutta, tehdessään tuomioitaan. Hallituksen esitys tieliikennelaiksi lasketaan siihen mukaan.
Luottamusperiaatetta ei ole tieliikennelaissa suoraan mainittu, mutta toisaalta laki määrää kaikkia liikenteessä mukana olevia noudattamaan heille kuuluvia sääntöjä. Toisin sanoen jos kaikki toimivat tällä tavoin, muut voivat luottaa siihen, että itse sääntöjä noudattamalla välttyvät onnettomuuksilta eli voivat luottaa muiden toimintamalliin.
Hallituksen esityksiä en laskisi mukaan oikeuskirjallisuuteen. Ne ovat lähinnä mietintöjä ja varsinainen laki usein muuttuu kun se kirjoitetaan lopulliseen muotoonsa. Siitä olen aikaisempien kirjoittajien kanssa täsmälleen samaa mieltä, että lakitekstin pitäisi olla mahdollisimman yksiselitteistä. Tällä hetkellä monen lain kohdalla tilanne ei valitettavasti ole näin.