Miksi kummin pitäisi muistaa jouluna?

Anteeksi vaan mutta taas ihmetyttää ne motiivit miksi kummiksi ruvetaan. Kahdeksan kummilasta on aika paljon, ainakin minun mielestä. Ei lapsi ymmärä sitä että häntä ei muisteta siksi koska kummilla on niin monta muutakin lasta ketä pitää muistaa. Ei ne lahjat ole tärkeitä vaan se että muistat ja lapsi tietää että rakastat.

...miten 'perinteet' muuttuu ja vaihtelee. Itse olen reilusti yli 20 v. ja omat kummini (joita on tasan 2 kpl eli pariskunta) ovat joskus pienenä muistaneet synttäreillä, jouluisin melkein aina, tosin vain ripillepääsyyn saakka. Rippilahjan jälkeen viimeisin lahja on ylioppilaslahja, jonka heiltä sain. Kun ovat käyneet kylässä(korkeintaan kerran vuodessa), olen joskus isompana saattanut saada rahaa, pienempänä pääsin kerran valitsemaan lelun itselleni. Eikä ole silti tullut traumoja... Nyt taas kun itsellä on useampi kummilapsi, tuntuu että lahjojen antaminen ja hemmottelu ja rakastaminen ja ajan viettäminen heidän kanssaan on elintärkeää.

Kukin tavallaan? :) Jotkut lapset kärsii, jos eivät saa lahjoja, jotkut kärsii jos kavereiden kummit on Mahtavia Tyyppejä ja itsellä tylsiä taviksia. Kai se on vaan kiinni siitä miten vanhemmat suhtautuu, päivitelläänkö lapsen kuullen, että ei ne taaskaan laittaneet lahjaa...

tapana muistaa esim. sisareni kaikki lapset (5kpl) myös jouluna,vaikkei heistä ole kuin yksi kummilapseni joka on myös jo 19v elikkä voisi sinällään jo lopettaa hyvillä mielin lahjojen ostamisen.
Minä hankin lahjoja pitkin vuottta alekoreista ja myynneistä saa kaikkea kivaa.
Sitten jouluna vaan katselee minkä ja mitä kullekkin antaa.
Minusta on tosi hauskaa antaa lahjoja enkä näin ollen koe sitä minään pakkona eikä rahallinenkaan menetys ole järin suuri...
Eli kuinka kukakin tykkää....

hei,
juu ei munkaan mielestä tarvitse kummin olla mikään lahjanostoautomaatti. Joskus tuntuu, että jotkut haluu lapselleen sen takia esim. jopa 4 kummia että saavat mahdollisimman paljon lahjoja merkkipäivinä ja jouluna. Kummin pitääkin mun mielestä ostaa esim. tavaralahja vain syntymä- ja ripillepääsypäivänä. Joulu on muutenkin ´niin krääsäjuhla nykyään, että kummihan voisi opettaa lapselle sen kristillistä merkitystä ja myös jättää sen tavaran antamatta.

Eihän se lainkaan ole pakollista muistaa jouluisin. Yksi kummeistani ei ole antanut minulle mitään muuta kuin yhden marianne-pussin lapsena ja lakkiaislahjan. Mitään traumoja en minäkään siitä saanut, koska en hänen kanssaan ole koskaan ollut mikään läheinen. Näin hänet muutama viikko sitten monen vuoden jälkeen enkä edes osannut puhua hänen kanssaan.
Noh, mutta minulla on yksi kummi joka muisti minua joka joulu, hänen kanssaan olen melko läheinen vielä tätä nykyäkin, näemme todella usein. Hänenkin joululahjansa loppuivat rippikouluikään. Välillä tosin saan vieläkin lahjoja jahka hänen kukkaron nyörinsä eivät ole tapausten vuoksi liian tiukoilla.
Eräältä kummipariskunnalta en ole koskaan saanut joululahjoja. Ainoastaan syntymäpäivälahjat. Ne loppuivat 15-vuotiaaseen.

Tämän kaiken kerroin siksi, koska tässä oli hyvät esimerkit siitä, että todella kaikki toimii omalla tavallaan.
Kenellekkään kummeistani en ole katkera mistään muistamiseen liittyvästä asiasta ainakaan.
Kummin ei ole mikään pakko toimia joulupukkina, mutta lapsi kyllä arvostaa ja osaa rakastaa myös muistamista.
Itse nyt kummina aion kyllä jatkossakin muistaa jouluisin, mutta yhden kummilapsen kanssa se onkin paljon helpompaa. Johtuen ehkä myös siitä, että olen todella läheinen kummilapseni kanssa ja päivittäin tai ainakin viikoittain tekemisissä.
Älä ota paineita, on kiva kun muistat, mutta ei ole mikään pakko muistaa jouluisin. Teillä on varmasti täysityö keksiä muutkin muistamiset kun kummilapsia on kahdeksan.
Eihän kummiudesta voi kieltäytyäkään ilman pätevää syytä. :)

Ei ole pakko muistaa jouluna, mutta ei se ole kiellettykään. Uhmakas otsikkosi kielii suhtautumisongelmasta. Et ilmeisesti ole oikein tyytyväinen tilanteeseesi, vaikka sitä perusteletkin monisanaisesti ja ymmärrettävin syin.

Meillä lapsilla on useita kummeja, eikä kukaan heistä ole lahja-automaatti. Lapset eivät edes odota kummeilta lahjoja, koska heitä ei ole siihen perinteeseen opetettu.
Meille kummit ihmisinä ovat erityisiä ihmisiä. Kummit ovat myös muutakin kuin kummeja, eli ystäviämme. Paras lahja olisikin, että ystävyytemme säilyisi aina.

Omille kummilapsillemme emme lähetä joululahjoja. Kaikki kummilapset asuvat eri paikkakunnalla kuin me, enkä suostu postittamaan yhtään lahjaa jouluksi. Jos vietämme joulua lasten kanssa, sitten kyllä ostetaan lahjojakin. Myös vastavuoroisuusperiaatteesta on luovuttu. Kukaan ei anna lahjaa siksi, että sai lahjan ja päinvastoin. Toimii.

Kummilapsillamme on puhelinnumeromme, jota he saavat vapaasti käyttää. Myös ovemme ovat avoinna, ja kummilapset ovat tervetulleita viettämään aikaa luoksemme. Joskus maksan lasten junaliput, ettei ole vierailut siitä kiinni, onko siellä päässä lompakossa rahaa vai ei.

on, että olisi varmaan kannattanut miettiä kaksi kertaa ennenkuin suostuu 8 lapsen kummiksi jos ei ole aikaa, mielikuvitusta ja rahaa ostaa kummilapselle JOULUNA joululahjaa....Ainakin olisitte voineet ensin miettiä lasta ennenkuin suostuitte....Joululahjojakin voi ostaa läpi vuoden varalle jotta jokainen lapsi saa lahjan. Hienoa kuitenkin että vietätte aikaa kummilapsienne kanssa, mutta jospa miettisitte tuota joululahja-asiaa vielä uudemman kerran....

tärkeää, että olen saanut aikaa kummeiltani. Ja edelleen on tärkeää, että minulla on jokin "erityinen side" kummieni kanssa. Heitä on 5 ja kaikki erilaisia =)

Nuorin oli 18v., kun tuli minun kummikseni. Hänen äitinsä kuulema osti minulle lahjoja kummini puolesta, mutta niitä en kylläkään muista. Muista sitäkin paremmin, kun kummini tuli kylää, leikki kanssani, kävi, kun olin kipeä ja toi silloin minulle Väiski ja lapset keittiössä -vihkosen. Luultavasti se oli jokin kaupan reseptivihkojakelu, mutta se on edelleen tallessa ja käytössä ja joka kerta muista siitä, kuinka onnelliseksi tulin, nähtyäni kummitätini ollessani sairas.

Kummipariskunta ei muistanut edes olevansa kummejani, kunnes äsken kertomani kummi muistutti heitä siitä. Olin silloin jo ainakin 15v., kun heidän kummiutensa pääsi käyntiin :)
Mutta läheisiä he ovat silti olleet aina.

Sitten on vielä toinen kummipariskunta. He ovat asuneet aina kaukana, mutta ovat muistaneet synttäreillä, kun olin vielä lapsi. Näin heidät ollessani 6v., n.12v. ja seuraavan kerran kummisetäni, kun olin 15v.ja 20v. Kun olin 25v. kävimme heidän luonaan ja nyt olen 30v. ja viime kesänä kävimme kaksi kertaa heidän luonaan ja siitä nyt on tulossa perinne, että ajelemme sinne vähintään kerran kesässä. Kummitätini muistelee aina, kuinka onnellinen oli, kun jossain vaiheessa kirjoittelin hänelle aina kirjeitä. Olin silloin varmaankin ihan ensimmäisillä luokilla koulussa.

Mutta yhteistä kaikille kummeille on se, että heidän kanssaan on helppo jutella ja viettää aikaa, vaikka vuosia olisi kulunut useampikin edellisestä tapaamisesta. Ei kaikkien kanssa synkkaa niin. Se on "SE SIDE" ;)

Itse saan kummeilta lahjoja joulusinkin, mutta en suuttuisi, jos lahjaa ei tulisi.
Toisaalta, tänä jouluna sain kummitätini perheeltä (olen läheinen koko perheen kanssa, kummitätini, ja ala-asteelaiset tyttö ja poika)
huovutetun penaalin, jonka he olivat itse tehneet. Kyllähän sitä muistaa voi ilman rahaakin, mutta toisaalta, kahdeksalle muksulle on jo keksimistä jos joululahjat aikoo antaa.

Mielestäni pääasia on muistaminen yleensä, vaikkapa soitto tai käyminen.

Niin kuin osa noista saamistasi vastauksistakin kertoo, on kummin tehtävä näköjään monelta nykypäivänä hukassa. Vaikka en itsekkään ole vielä mikään kovin vanha, niin itseäni lähinnä ällöttää nämä sukupolveni vanhemmat, jotka haalivat lapselle kymmeniä kummeja ihan vain lahjojen toivossa.

Kummin tehtävä EI ole olla mikään lahja-automaatti, joka jakaa rahaa ja lahjoja kummilapselle. Alunperinhän kummin tehtävä on ollut auttaa kummilasta kristillisten arvojen omaksumisessa. Nykyään, kun moni ei enää ole niin tuon uskonnon perään, voidaan kummin tehtävä nähdä arkisempana "vara-vanhempana" olemisena. Eli kummin tehtävä on tarjota kummilapselle läheisyyttä, luottamuksellista yhdessäoloa ja rakkautta. Yhteistä aikaa ja neuvoja kasvavalle kummilapselle, siinä kaikki. Ahneet vanhemmat ja kummilapset voisivat yrittää päästä tuosta "rakkautta näytetään rahalla" asenteestaan ja olla kiitollisia kummien heidän kanssaan viettämästä ajasta, ilman lahjuksiakin.