Ensikohtaaminen

Muistan. Pidin miestä huumorintajuttomana, koska hänellä oli työrooli päällä.

Muistaako aloittaja miltä tuntui tehdä ensimmäinen vedätys vaikka tänne Suomelle ?

Hän tuntui heti ihmiseltä jonka seurassa on hyvä olla.
Oli myös helppo jutella.
Kuten olen jokus aikaisemminkin kertonut , hän teki vaikutuksen jo ensikohtaamisella koska hän alkoi jutella minulle .

n>m

Sitä iltaa en voi unohtaa.

Että onpa tosi mukava tyyppi ja että hän ymmärtää mitä sanon ja toisinpäinkin sama homma. Hänen kanssaan ollessa voin olla täysin oma itseni. Näen hänessä itseni, mut ollaan kuitenkin kuin yö ja päivä, aurinko ja kuu, alfa ja omega.

Että mikä ihme pököpää tuokin.

Muistan hyvinkin tarkkaan keskustelun aiheita, joita käytiin, siinä oli muitakin. Oikein romanttisia keskustelunaiheita: energiateknologian mahdollisuudet, energian talteenotto, ja sen uudelleen käyttöönottomenetelmät... 😄 "Koboltti on tulevaisuudessa yksi tärkeimmistä mineraaleista , koska sähköautot yleistyvät, ja akkuja tarvitaan.... 😆 Miettikää nämä keskustelunaiheet! 🤩 Sivuuttiin aurinkoenergiaa, ja taisi joku mainita vastuullisuusnäkökulmaa kobolttien poraushommista 🤣

Voi hyvää päivää sentään :D Lyhyt, mutta ytimekäs keskusteluhetki, ja kehuttiinpa pihassa olevaa Teslaakin tietämättä pätkääkään mistään mitään 😆 Ei kaikkia voi tuntea ja muistaa, kun keskusteluja käydään lukuisia 😁

Kaikki tuntee apinan mutta apina Ei tunne ketään

Rakkaus, se oli päällimmäisenä. Jotain tapahtui välittömästi ja muuta nimeä en osaa sille antaa.
https://youtu.be/o4rzEe_2rjo

Se oli outoa, etyä tarvittiin vaon se yksi katsahdus silmiin käteltäessä ja olin jo myyty. Kun käännähdin avaamaan ovea mietin, että noin mukavan näköiseen minulla ei ole mahdollisuuksia. Matkalla kolmanteen kerrokseen sain ajatukset takaisin tulevaan työtehtävään.

Muistan vaikka ihastuminen tuli vasta vuosi ja useita kohtaamisia myöhemmin.

Muistan, oli paljon kaikenlaisia tunteita. En vain jaksa kirjoittaa, eikä se kuulosta ruudulta luettuna miltään, se pitäisi kuulla. Se on pitkä ja intohimoinen muisto, mikä siitä illasta nousee mieleen, vaikka se kesti ehkä puolitintia. - Miksi palstalle pitää kirjoittaa?? Ääniviestit olisivat paljon antavampia, kaikille osapuolille.

Se oli myös viimeinen kohtaaminen.💔

Ujostelin ja olin jotenkin häkeltynyt siitä kaikesta huomiosta. Jotain syntymäpäiviin liittyvää puhuttiin muuta en muista.

Mietin jotakin että tuo on saanut hyvän kasvatuksen. Tyylikäs tyyppi. Puhuttiin tiukkaa asiaa. Sitten vaan vajosin niihin jäänsinisiin silmiin, loppuja en muista. Hiukan hankalaa on ollut siitä lähtien.

Muistampa hyvinkin, lähes kaiken mitä kertoi ja kysymyksiä tuli kuin työhaastattelussa konsanaan ja minä joka yleensä puhelias katsoin vain häntä kun iloisena puhui. Kun ensihämmennyksestä toivuin ajattelin että jos minulla olis noin upea nainen "tyttöystävänä" olisin ylpeä hänen seurassaan eikä tarvitse vilkuilla koskaan vieraisiin pöytiin ainakaan ulkoisien seikkojen vuoksi. Jos oisin hänet yhyttänyt muutamaa tuntia aiemmin oisin saanut suutani auki paremmin...ja tutustunut häneen enemmän.

Komenna minua beibe.

Säikähdin, että onpas kaunis nainen. Täällä. Mistähän tuommoinen nainen on tänne tullut. Ulkomailta varmaankin.

Hän sanoi moi ja minä olin ihan ulalla.voi niitä aikoja...M-miehelle

Ensikohtaaminen EI TAPAHDU SILLOIN kun juttellaan ensimmäisen kerran.

Ensikohtaamista (lapsena) en enää muista. Ensimmäinen kohtaaminen aikuisena (vuosia, vuosia myöhemmin) oli jännittävä, mutta samalla toinen tuntui oudolla tavalla tutulta. Alusta saakka oli helppo puhua kaikesta, ja ensimmäiseen kohtaamiseen sisältyi paljon keskustelua, katseita, naurua, iloa, pinnan alla kytevää jännitettä ja hyvää mieltä. Löysimme jo tuolla ensimäisellä kerralla toisistamme paljon samaa.

-Naiselta miehelle (tuolloin samalla paikkakunnalla)

Säpsähdin kun oli niin hyvännäköinen mies. En olisi uskonut, että sillä paikkakunnalla niin hyvännäköisiä. Joskaan ei ollutkaan paikallinen 🙂

Ei juteltu, kun kohdattiin ekan kerran. Jäin vain tuijottamaan hölmönä

Huvituin miehen ovelasta huumorista. Koko ajan oli vähän sellainen vinkeä ote asioihin ja samalla kuitenkin lämmin.

Näin ruudulla ja kuulin korvissa, enkä nukkunut seuraavana yönä kovin levollisesti. Hän kyllä oli välittömästi ihon alla..

Joo muistan, tai siis en muista koska olin niin kännissä. Sitten vielä törttöilyt siihen päälle... ei ainakaan hän minusta pidä, enkä edes ihmettele. Sellanen oli ensitapaaminen.

Muistan hyvin.

Välitön kemia. Jota seurasi defenssi, eli ei saatana, tästä pysyt kaukana. No, eihän se onnistunut. Lähinnä huvitti omat reaktiot.

Muistan, tuntemukset ovat heränneet aina kun on tavattu. Se on jonkinlaista ajatuksen piiloleikkiä, hyvää oloa ja iloa. On tunteikasta nähdä kaunis ihminen.
https://youtu.be/m04dNK-e7pQ