Rakastan kumppaniani. Seksielämämme sujuu ja mukavaa on. Nykyään hän saa useita raivokohtauksia [olen joutunut iskun kohteeksikin] ja muutenkin hän on hyvin omituinen, nyt kun olen hänet tuntenut 3kk. Mutta toisaalta niin ihana,kun sille päälle sattuu. Hän on mustasukkainen, erittäin, meinannut lyödä hyvää kaverianikin, joka tuli minulle pelkästään puhumaan pikkuhiprakassa. Mutta nyt olen ongelmatilanteessa. Olen hänen perheensä kanssa erittäin hyvissä väleissä, enkä halua menettää heitä. En todellakaan.
Mutta olen kiinnostnut nyt toisesta. Kaikki hänen kanssaan tuntuisi paremmalta. En olisi enää stressissä, peloissa, jossa pelkään että hän jättää tai lyö. Saisin uuden mahdollisuuden rakastaa uutta ihmistä, mutta epäröin.
JOS olisi vielä valoisammat päivät edessä.
JOS menneisyys jäisikin vainoamaan.
JOS menettäisin kaikki sen puolen ystäväni.
JOS jäisin katumaan.
JOS se uusi olisikin erilaista kun toivoin, haavetta, mutta liian katkonaista, toivotonta.
Kesällä ajatus lähteä ystävättären kanssa kiertämään Suomea, unohtaen rasittavat miehemme. En tiedä, mitä teen, ja nykyiseni uhkasi jättää minut, jos poistunkin kotipaikkkakunnaltani, pelkää että petän. Jotenkin olen liian kiinni hänessä, enkä uskalla tehdä mitään, vai olenko sittenkin liian kiinni hänen perheessänsä, niissä oikeissa ystävissä.. Kuin omia sukulaisia..
Mitä teen...?
-Rakastunut onneton-
Mutta olen kiinnostnut nyt toisesta. Kaikki hänen kanssaan tuntuisi paremmalta. En olisi enää stressissä, peloissa, jossa pelkään että hän jättää tai lyö. Saisin uuden mahdollisuuden rakastaa uutta ihmistä, mutta epäröin.
JOS olisi vielä valoisammat päivät edessä.
JOS menneisyys jäisikin vainoamaan.
JOS menettäisin kaikki sen puolen ystäväni.
JOS jäisin katumaan.
JOS se uusi olisikin erilaista kun toivoin, haavetta, mutta liian katkonaista, toivotonta.
Kesällä ajatus lähteä ystävättären kanssa kiertämään Suomea, unohtaen rasittavat miehemme. En tiedä, mitä teen, ja nykyiseni uhkasi jättää minut, jos poistunkin kotipaikkkakunnaltani, pelkää että petän. Jotenkin olen liian kiinni hänessä, enkä uskalla tehdä mitään, vai olenko sittenkin liian kiinni hänen perheessänsä, niissä oikeissa ystävissä.. Kuin omia sukulaisia..
Mitä teen...?
-Rakastunut onneton-
Vastaukset 2
Vanhimmat
Korjaus, olemme tunteneet vuoden, seurustelleet 3kk.
Jatkaa tollaista suhdetta jos tossa vaiheessa on jo noin vaikeaa. Se ei siitä ainakaan paremmaksi tule muuttumaan, usko pois. Mustasukkaisuus vain pahenee.
Tottakai se on hankala luopua tärkeistä ihmisistä mutta ota huomioon että tämän miehen kanssa sä joudut elämäsi jakamaan etkä niiden sukulaisten. Voithan silti pitää heihin vielä yhteyttä vaikka ette enää seurustelisikaan.