Oikeushistorian emeritusprofessori Jukka Kekkonen tiivistää Helsingin Sanomissa, miksi perussuomalaisten populistinen retoriikka uhkaa suomalaista demokratiaa.
1) Populistinen retoriikka hylkää totuuden tavoittelun. Sille kelpaavat erilaiset puolitotuudet ja kontekstistaan irrotetut faktat, jos ne palvelevat esittäjänsä ideologisia tai poliittisia päämääriä.
2) Populistiseen retoriikkaan kuuluvat myös virheelliset vertailut. Niillä pyritään häivyttämään omien näkemysten ongelmallisuus vetoamalla näennäisesti ”vastaaviin” ilmiöihin, vaikka riittävää yhteismitallisuutta ei olisi.
3) Virheellisten vertailujen rinnakkaisilmiö on historian vääristely, jossa nykypolitiikkaan haetaan samantapaisia ilmiöitä ja ongelmia historiasta, vaikka riittävää perustetta asioiden yhteismitallisuudelle ei olisi.
4) Tyypillinen piirre on myös helppojen selitysten hyväksikäyttö. Tällöin jokin henkilön yksittäinen ominaisuus tai löyhäkin sidonnaisuus johonkin ”arveluttavaan” menneisyydessä saatetaan nostaa nykyisten näkemysten tai toiminnan selittäjäksi.
”[O]lemme myrskyn silmässä. Meidän pitäisi kansainvälisten esimerkkien valossa nähdä, mihin suuntaan hallituksen toiminnassa sijaa saanut oikeistopopulistinen linja on meitä viemässä. Kärjistämättä on syytä lausua ääneen, että suuntaa kuvastaa parhaiten Unkarin tie, jossa demokraattisen oikeusvaltion periaatteita ja käytäntöjä sekä median toimintaa on jo pitkään systemaattisesti murennettu.”
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009724434.html
1) Populistinen retoriikka hylkää totuuden tavoittelun. Sille kelpaavat erilaiset puolitotuudet ja kontekstistaan irrotetut faktat, jos ne palvelevat esittäjänsä ideologisia tai poliittisia päämääriä.
2) Populistiseen retoriikkaan kuuluvat myös virheelliset vertailut. Niillä pyritään häivyttämään omien näkemysten ongelmallisuus vetoamalla näennäisesti ”vastaaviin” ilmiöihin, vaikka riittävää yhteismitallisuutta ei olisi.
3) Virheellisten vertailujen rinnakkaisilmiö on historian vääristely, jossa nykypolitiikkaan haetaan samantapaisia ilmiöitä ja ongelmia historiasta, vaikka riittävää perustetta asioiden yhteismitallisuudelle ei olisi.
4) Tyypillinen piirre on myös helppojen selitysten hyväksikäyttö. Tällöin jokin henkilön yksittäinen ominaisuus tai löyhäkin sidonnaisuus johonkin ”arveluttavaan” menneisyydessä saatetaan nostaa nykyisten näkemysten tai toiminnan selittäjäksi.
”[O]lemme myrskyn silmässä. Meidän pitäisi kansainvälisten esimerkkien valossa nähdä, mihin suuntaan hallituksen toiminnassa sijaa saanut oikeistopopulistinen linja on meitä viemässä. Kärjistämättä on syytä lausua ääneen, että suuntaa kuvastaa parhaiten Unkarin tie, jossa demokraattisen oikeusvaltion periaatteita ja käytäntöjä sekä median toimintaa on jo pitkään systemaattisesti murennettu.”
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009724434.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.