Tavallinen(?) Tarina

Varmaankaan ole yli puolta elopainostasi ylipainoa? Jos olisi,tietäisit,että tässä vaiheessa IHAN KAIKKI konstit on kokeiltu..Myös Lentoemot...Olen näitä laiska-tyhmä-saamaton-kategoriaan kuuluvia...

Joukkueteltta kirjoitti:

Varmaankaan ole yli puolta elopainostasi ylipainoa? Jos olisi,tietäisit,että tässä vaiheessa IHAN KAIKKI konstit on kokeiltu..Myös Lentoemot...Olen näitä laiska-tyhmä-saamaton-kategoriaan kuuluvia...

Lue lisää

laiskalta etkä varsinkaan tyhmältä!minusta kirjoituksesi oli hyvä ja hauskakin,ihan hymyilytti välillä!
nyt kun kesä tulee on helpompi liikkua ja samalla voi yrittää muuttaa ruokatottumiuksiaan.
aloita pienillä muutoksilla..esim leivän päälle ei tartte laittaa sekä voita että juustoa...vaihda vaalea leipä tummaan leipään jne.kyllä sinä tiedät miten tehä.ak

anne.se kirjoitti:

laiskalta etkä varsinkaan tyhmältä!minusta kirjoituksesi oli hyvä ja hauskakin,ihan hymyilytti välillä!
nyt kun kesä tulee on helpompi liikkua ja samalla voi yrittää muuttaa ruokatottumiuksiaan.
aloita pienillä muutoksilla..esim leivän päälle ei tartte laittaa sekä voita että juustoa...vaihda vaalea leipä tummaan leipään jne.kyllä sinä tiedät miten tehä.ak

Lue lisää

Kun se pienenpieni(jos minusta puhuttaessa voi tätä kyseistä sanontaa hyvällä omallatunnolla käyttää)ongelma on siinä,että tiedänhän minä...Tiedän varsin hyvin,kuten senkin kuinka kaikki tapahtuu,suurensuuri ongelma onkin se kuinka saisin jälleen itseni siihen härän raivoon kiloja kohtaan,että saisin jopa jotain aikaiseksi...Ok.Ei ehkä se tyhmä,mutta laiska ja saamaton ainakin...

Joukkueteltta kirjoitti:

Kun se pienenpieni(jos minusta puhuttaessa voi tätä kyseistä sanontaa hyvällä omallatunnolla käyttää)ongelma on siinä,että tiedänhän minä...Tiedän varsin hyvin,kuten senkin kuinka kaikki tapahtuu,suurensuuri ongelma onkin se kuinka saisin jälleen itseni siihen härän raivoon kiloja kohtaan,että saisin jopa jotain aikaiseksi...Ok.Ei ehkä se tyhmä,mutta laiska ja saamaton ainakin...

Lue lisää

ongelman ydin piilee..kun on tottunut ahtamaan itsensä aina täyteen mutta jos sais jollain rehulla täytettyä kupunsa, ettei sinne mahtuisi niin paljon..mitä sattuu..nälkäisenä ei koskaan kauppaan,ja pitää tietoisesti pyrkiä ajattelemaan aivan eri tavalla kuin ennen siis ruasta.jos itse joutuisi pyydystämään sen johan läskit lähtis menemään.siis rehuja kasvattamaan ja kaloja onkimaan..he he ajatus sekin.tsemppiä nyt kovasti aloitukselle pirun vaikeaa se on mutta aina välillä saa lukea iheistä ehkä se oletseuraavaksi sinä, tai jospa minä.. olen kovaa tahtia lihonnut niin että luulis synnytyksen jo kohta koittavan, paitsi sieltä pitäis kolmoset tulla

Joukkueteltta kirjoitti:

Kun se pienenpieni(jos minusta puhuttaessa voi tätä kyseistä sanontaa hyvällä omallatunnolla käyttää)ongelma on siinä,että tiedänhän minä...Tiedän varsin hyvin,kuten senkin kuinka kaikki tapahtuu,suurensuuri ongelma onkin se kuinka saisin jälleen itseni siihen härän raivoon kiloja kohtaan,että saisin jopa jotain aikaiseksi...Ok.Ei ehkä se tyhmä,mutta laiska ja saamaton ainakin...

Lue lisää

Eipä ole juuri neuvoja antaa, mutta omakohtainen kokemus kylläkin: minä vain yhtenä kauniina iltana ahdistuin kiloihini ja samaan syssyyn sain sellaisen raivoherätyksen, ettei pahemmasta väliä. Siitä se motivaatio löytyi. En edes yrittänyt noudattaa mitään erityistä dieettiä, pidin vain tiukasti kiinni siitä, että sain päivittäin vain 1200 kcal tai alle. Muuten söin noissa rajoissa mitä mieli teki. Kun jonain päivänä teki mieli pizzaa, söin pizzaa, mutta huomioin sen sitten muussa päivän syömisissäni, eli loppupäivän elelin hedelmillä tai vihanneksilla.

Olen lisäksi ollut aina iltapainotteinen syöjä ja siitäkin pidin kiinni. Sillähän nimittäin ei ole mitään merkitystä, mihin aikaan ravintonsa nauttii. Päivät elelin vähemmällä ja illalla söin sitten reilummin.

Ts. kaksi asiaa:

- Syö mitä tahansa, kunhan et ylitä 1200 kcal/päivässä.

- Älä edes yritä kääntää ruokailurytmiäsi toisenlaiseksi

Näillä eväillä läskiä on lähtenyt muutamassa kuukaudessa 12 kiloa.

Raivotar kirjoitti:

Eipä ole juuri neuvoja antaa, mutta omakohtainen kokemus kylläkin: minä vain yhtenä kauniina iltana ahdistuin kiloihini ja samaan syssyyn sain sellaisen raivoherätyksen, ettei pahemmasta väliä. Siitä se motivaatio löytyi. En edes yrittänyt noudattaa mitään erityistä dieettiä, pidin vain tiukasti kiinni siitä, että sain päivittäin vain 1200 kcal tai alle. Muuten söin noissa rajoissa mitä mieli teki. Kun jonain päivänä teki mieli pizzaa, söin pizzaa, mutta huomioin sen sitten muussa päivän syömisissäni, eli loppupäivän elelin hedelmillä tai vihanneksilla.

Olen lisäksi ollut aina iltapainotteinen syöjä ja siitäkin pidin kiinni. Sillähän nimittäin ei ole mitään merkitystä, mihin aikaan ravintonsa nauttii. Päivät elelin vähemmällä ja illalla söin sitten reilummin.

Ts. kaksi asiaa:

- Syö mitä tahansa, kunhan et ylitä 1200 kcal/päivässä.

- Älä edes yritä kääntää ruokailurytmiäsi toisenlaiseksi

Näillä eväillä läskiä on lähtenyt muutamassa kuukaudessa 12 kiloa.

Lue lisää

Kirjoitin tuon edellisen viestin kiireessä, joten tuli vähän lyhyenläntä.

Minun taustanihan on se, etten ole koskaan uskonut mihinkään höpöhöpöteorioihin ja ihmedieetteihin vaan olen tiedostanut sen, että kun syö vähemmän mitä kuluttaa, niin laihtuu. Ja kun syö enemmän mitä kuluttaa, niin lihoo.

Tämä on minun ainoa ohjenuorani.

Jos Sinä painat nyt tuon 120 kiloa, se tarkoittaa sitä, että perusenergiantarpeesi on 3600 kcal päivässä. Perusenergiantarve lasketaan 30 x painokilo.

Tuolla 3600 kcal:lla et siis liho, mutta et laihdukaan. Jos haluat laihtua kilon viikossa, tiputat ravinnonsaantiasi 2600 kcal:iin.

Tällä tyylillä laihdut jo kilon viikossa ja tätä vauhtia kestää sinun painoisella ihmisellä useampi kuukausi.

Samalla kun laihdut, perusenergiantarpeesi tietysti vähenee. Kun painat 100 kiloa, on tarpeesi enää 3000 kcal/vrk. Jotta säilyttäisit tuon kilo/vko -tahdin, sinun pitäisi tuossa vaiheessa tiputtaa päivittäistä energiansaantiasi 2000 kcal:iin ja siitä edelleen pikkuhiljaa 1200 kcal:iin, eli niihin viimeisiin kiloihin.

Kun olet saavuttanut tavoitepainosi, esim. 70 kiloa, voit alkaa syömään jälleen 2100 kcal/päivässä ja tuolla määrällä pidät siis painosi kurissa.

Tämän kaavan minä omaksuin ja se ei ole ollut kohtuuttoman vaikeaa kun olen huomannut, että nälässä ei tarvitse olla.

Tosin minun lopullinen kyllästymiseni auttoi asiaa. Apinanraivolla tosiaan putsasin jääkaappini ja marssin seuraavana päivänä kauppaan koluamaan jääkaapin täytteeksi kaiken mahdollisen laihduttajan ruoaksi kelpaavan.

En silti ole juuri muuttanut ruokailutottumuksiani. Minä esimerkiksi rakastan juustoa, joten siitä en luovu kirveelläkään, mutta otan sen huomioon muussa syömisessä. Ja syön perunoita ja ruisleipää. Ne eivät "lihota", vaikka tätäkin humpuukia pidetään näköjään aivan totena. Eivätpä ihmiset entiseen aikaan mitenkään lihavia olleet, vaikka ravinto koostui lähinnä juuri perunoista ja ruisleivästä...

Höpötysohjeisiin kuuluvat myös luulot siitä, että esim. klo 18.00 jälkeen syöty ruoka lihottaisi tms. Kellonajoilla ei ole tässä mitään merkitystä. Siksi minäkään en ole iltasyömisistäni luopunut, ja hyvin on paino siitä huolimatta tippunut.

Jos tekee mieli suklaata, niin kyllä minä sitä suklaata sitten syön. Tiedostanpahan kuitenkin sen, että viimeistään seuraavana päivänä on ellettävä kevyemmillä eväillä, mutta tämä ei, ihme kyllä, ole osoittautunut komastuskiveksi.

Raivotar kirjoitti:

Kirjoitin tuon edellisen viestin kiireessä, joten tuli vähän lyhyenläntä.

Minun taustanihan on se, etten ole koskaan uskonut mihinkään höpöhöpöteorioihin ja ihmedieetteihin vaan olen tiedostanut sen, että kun syö vähemmän mitä kuluttaa, niin laihtuu. Ja kun syö enemmän mitä kuluttaa, niin lihoo.

Tämä on minun ainoa ohjenuorani.

Jos Sinä painat nyt tuon 120 kiloa, se tarkoittaa sitä, että perusenergiantarpeesi on 3600 kcal päivässä. Perusenergiantarve lasketaan 30 x painokilo.

Tuolla 3600 kcal:lla et siis liho, mutta et laihdukaan. Jos haluat laihtua kilon viikossa, tiputat ravinnonsaantiasi 2600 kcal:iin.

Tällä tyylillä laihdut jo kilon viikossa ja tätä vauhtia kestää sinun painoisella ihmisellä useampi kuukausi.

Samalla kun laihdut, perusenergiantarpeesi tietysti vähenee. Kun painat 100 kiloa, on tarpeesi enää 3000 kcal/vrk. Jotta säilyttäisit tuon kilo/vko -tahdin, sinun pitäisi tuossa vaiheessa tiputtaa päivittäistä energiansaantiasi 2000 kcal:iin ja siitä edelleen pikkuhiljaa 1200 kcal:iin, eli niihin viimeisiin kiloihin.

Kun olet saavuttanut tavoitepainosi, esim. 70 kiloa, voit alkaa syömään jälleen 2100 kcal/päivässä ja tuolla määrällä pidät siis painosi kurissa.

Tämän kaavan minä omaksuin ja se ei ole ollut kohtuuttoman vaikeaa kun olen huomannut, että nälässä ei tarvitse olla.

Tosin minun lopullinen kyllästymiseni auttoi asiaa. Apinanraivolla tosiaan putsasin jääkaappini ja marssin seuraavana päivänä kauppaan koluamaan jääkaapin täytteeksi kaiken mahdollisen laihduttajan ruoaksi kelpaavan.

En silti ole juuri muuttanut ruokailutottumuksiani. Minä esimerkiksi rakastan juustoa, joten siitä en luovu kirveelläkään, mutta otan sen huomioon muussa syömisessä. Ja syön perunoita ja ruisleipää. Ne eivät "lihota", vaikka tätäkin humpuukia pidetään näköjään aivan totena. Eivätpä ihmiset entiseen aikaan mitenkään lihavia olleet, vaikka ravinto koostui lähinnä juuri perunoista ja ruisleivästä...

Höpötysohjeisiin kuuluvat myös luulot siitä, että esim. klo 18.00 jälkeen syöty ruoka lihottaisi tms. Kellonajoilla ei ole tässä mitään merkitystä. Siksi minäkään en ole iltasyömisistäni luopunut, ja hyvin on paino siitä huolimatta tippunut.

Jos tekee mieli suklaata, niin kyllä minä sitä suklaata sitten syön. Tiedostanpahan kuitenkin sen, että viimeistään seuraavana päivänä on ellettävä kevyemmillä eväillä, mutta tämä ei, ihme kyllä, ole osoittautunut komastuskiveksi.

Lue lisää

Olen kokeillut monenmoista diettiä ja aina repsahtanut. Nyt viimeinen oli Herbalife dietti, kylläkin kallis mutta tehokas. Mikä parasta oppii syömään oikealla tavalla.
Aamulla Herbalife proteiinipitoinen juoma plus kapselit, välipala hedelmä tms, lounas lihaa, kalaa, kanaa ja paljon kasviksia, välipala kahvia plus jotain sokeritonta, rasvatonta kahvileipää, päivälllinen taas herbalife juomaa kapselit illalla hedelmä tms. Juominen tärkeää 2000 -3000ml/vrk. Paino putoilee hyvin kunhan noudattaa diettiä. Olen laskenut kcal-määrä noin 1200kcal/vrk. Olen pudottanut painoa
15kg ja en ole ollut nälässä.Proteiinipitoinen Herbalife pitää nälän loitolla. Tässä yksi mahdollisuus.

Raivotar kirjoitti:

Kirjoitin tuon edellisen viestin kiireessä, joten tuli vähän lyhyenläntä.

Minun taustanihan on se, etten ole koskaan uskonut mihinkään höpöhöpöteorioihin ja ihmedieetteihin vaan olen tiedostanut sen, että kun syö vähemmän mitä kuluttaa, niin laihtuu. Ja kun syö enemmän mitä kuluttaa, niin lihoo.

Tämä on minun ainoa ohjenuorani.

Jos Sinä painat nyt tuon 120 kiloa, se tarkoittaa sitä, että perusenergiantarpeesi on 3600 kcal päivässä. Perusenergiantarve lasketaan 30 x painokilo.

Tuolla 3600 kcal:lla et siis liho, mutta et laihdukaan. Jos haluat laihtua kilon viikossa, tiputat ravinnonsaantiasi 2600 kcal:iin.

Tällä tyylillä laihdut jo kilon viikossa ja tätä vauhtia kestää sinun painoisella ihmisellä useampi kuukausi.

Samalla kun laihdut, perusenergiantarpeesi tietysti vähenee. Kun painat 100 kiloa, on tarpeesi enää 3000 kcal/vrk. Jotta säilyttäisit tuon kilo/vko -tahdin, sinun pitäisi tuossa vaiheessa tiputtaa päivittäistä energiansaantiasi 2000 kcal:iin ja siitä edelleen pikkuhiljaa 1200 kcal:iin, eli niihin viimeisiin kiloihin.

Kun olet saavuttanut tavoitepainosi, esim. 70 kiloa, voit alkaa syömään jälleen 2100 kcal/päivässä ja tuolla määrällä pidät siis painosi kurissa.

Tämän kaavan minä omaksuin ja se ei ole ollut kohtuuttoman vaikeaa kun olen huomannut, että nälässä ei tarvitse olla.

Tosin minun lopullinen kyllästymiseni auttoi asiaa. Apinanraivolla tosiaan putsasin jääkaappini ja marssin seuraavana päivänä kauppaan koluamaan jääkaapin täytteeksi kaiken mahdollisen laihduttajan ruoaksi kelpaavan.

En silti ole juuri muuttanut ruokailutottumuksiani. Minä esimerkiksi rakastan juustoa, joten siitä en luovu kirveelläkään, mutta otan sen huomioon muussa syömisessä. Ja syön perunoita ja ruisleipää. Ne eivät "lihota", vaikka tätäkin humpuukia pidetään näköjään aivan totena. Eivätpä ihmiset entiseen aikaan mitenkään lihavia olleet, vaikka ravinto koostui lähinnä juuri perunoista ja ruisleivästä...

Höpötysohjeisiin kuuluvat myös luulot siitä, että esim. klo 18.00 jälkeen syöty ruoka lihottaisi tms. Kellonajoilla ei ole tässä mitään merkitystä. Siksi minäkään en ole iltasyömisistäni luopunut, ja hyvin on paino siitä huolimatta tippunut.

Jos tekee mieli suklaata, niin kyllä minä sitä suklaata sitten syön. Tiedostanpahan kuitenkin sen, että viimeistään seuraavana päivänä on ellettävä kevyemmillä eväillä, mutta tämä ei, ihme kyllä, ole osoittautunut komastuskiveksi.

Lue lisää

Olen kokeillut monenmoista diettiä ja aina repsahtanut. Nyt viimeinen oli Herbalife dietti, kylläkin kallis mutta tehokas. Mikä parasta oppii syömään oikealla tavalla.
Aamulla Herbalife proteiinipitoinen juoma plus kapselit, välipala hedelmä tms, lounas lihaa, kalaa, kanaa ja paljon kasviksia, välipala kahvia plus jotain sokeritonta, rasvatonta kahvileipää, päivälllinen taas herbalife juomaa kapselit illalla hedelmä tms. Juominen tärkeää 2000 -3000ml/vrk. Paino putoilee hyvin kunhan noudattaa diettiä. Olen laskenut kcal-määrä noin 1200kcal/vrk. Olen pudottanut painoa
15kg ja en ole ollut nälässä.Proteiinipitoinen Herbalife pitää nälän loitolla. Tässä yksi mahdollisuus.

Kerstin kirjoitti:

Olen kokeillut monenmoista diettiä ja aina repsahtanut. Nyt viimeinen oli Herbalife dietti, kylläkin kallis mutta tehokas. Mikä parasta oppii syömään oikealla tavalla.
Aamulla Herbalife proteiinipitoinen juoma plus kapselit, välipala hedelmä tms, lounas lihaa, kalaa, kanaa ja paljon kasviksia, välipala kahvia plus jotain sokeritonta, rasvatonta kahvileipää, päivälllinen taas herbalife juomaa kapselit illalla hedelmä tms. Juominen tärkeää 2000 -3000ml/vrk. Paino putoilee hyvin kunhan noudattaa diettiä. Olen laskenut kcal-määrä noin 1200kcal/vrk. Olen pudottanut painoa
15kg ja en ole ollut nälässä.Proteiinipitoinen Herbalife pitää nälän loitolla. Tässä yksi mahdollisuus.

Lue lisää

Joo. Ei kiitos. Herbalife on täyttä humpuukia. Tuolla esittämälläsi ruokavaliolla laihtuu, vaikka ei sitä herbalitkua joisikaan.

Oikeat syömistottumuksetkin oppii niin ikään ilman näitä verkostomarkkinointimössöjä.

En muutenkaan ymmärrä, miksi näillä palstoilla sallitaan nämä myyntipuheet.

Joukkueteltta kirjoitti:

Kun se pienenpieni(jos minusta puhuttaessa voi tätä kyseistä sanontaa hyvällä omallatunnolla käyttää)ongelma on siinä,että tiedänhän minä...Tiedän varsin hyvin,kuten senkin kuinka kaikki tapahtuu,suurensuuri ongelma onkin se kuinka saisin jälleen itseni siihen härän raivoon kiloja kohtaan,että saisin jopa jotain aikaiseksi...Ok.Ei ehkä se tyhmä,mutta laiska ja saamaton ainakin...

Lue lisää

mene siihen Suomen versioon "Suurin pudottaja"! Rekry on jo käynnissä!

Joukkueteltta kirjoitti:

Kun se pienenpieni(jos minusta puhuttaessa voi tätä kyseistä sanontaa hyvällä omallatunnolla käyttää)ongelma on siinä,että tiedänhän minä...Tiedän varsin hyvin,kuten senkin kuinka kaikki tapahtuu,suurensuuri ongelma onkin se kuinka saisin jälleen itseni siihen härän raivoon kiloja kohtaan,että saisin jopa jotain aikaiseksi...Ok.Ei ehkä se tyhmä,mutta laiska ja saamaton ainakin...

Lue lisää

mulla on täsmälleen sama ongelma. tiedän tasantarkkaan mitä pitäisi tehdä, mutta en vain saa aikaiseksi/pysty, ruoka maistuu liian hyvältä! olen 165 cm ja 100 kg. että semmonen vähintään 30 kiloo tarttis laihduttaa mutta ei sitä ole mitään tullut.siitä vois olla apua jos saisin elämääni jonkun sellasen ihmisen joka ymmärtää ja jolla on itsellä sama ongelma.voitas tukee toisiamme. eli toisinsanoen jos kiinnostaa tutustua toiseen joukkuetelttaan niin.....

Joukkueteltta kirjoitti:

Kun se pienenpieni(jos minusta puhuttaessa voi tätä kyseistä sanontaa hyvällä omallatunnolla käyttää)ongelma on siinä,että tiedänhän minä...Tiedän varsin hyvin,kuten senkin kuinka kaikki tapahtuu,suurensuuri ongelma onkin se kuinka saisin jälleen itseni siihen härän raivoon kiloja kohtaan,että saisin jopa jotain aikaiseksi...Ok.Ei ehkä se tyhmä,mutta laiska ja saamaton ainakin...

Lue lisää

Ei sellainen ole laiska, joka jaksaa jatkuvasti ahtaa itseensä kaikkea mahdollista. Mutta jospa nyt alkaisit laiskaksi. Syö tästälähin neljän tunnin välein ja väliajalla pelkkää vettä. Koska tiedät, mikä on terveellistä, syö ainoastaan sitä. Siinä se. Tämän parempaa ohjetta ei sinulle anna kukaan.

Vielä yksi ohje:
Jos haluat 60-kiloiseksi, syö kuin 60-kiloinen.

anne.se kirjoitti:

laiskalta etkä varsinkaan tyhmältä!minusta kirjoituksesi oli hyvä ja hauskakin,ihan hymyilytti välillä!
nyt kun kesä tulee on helpompi liikkua ja samalla voi yrittää muuttaa ruokatottumiuksiaan.
aloita pienillä muutoksilla..esim leivän päälle ei tartte laittaa sekä voita että juustoa...vaihda vaalea leipä tummaan leipään jne.kyllä sinä tiedät miten tehä.ak

Lue lisää

Pikadietit saa unohtaa. Olen itse lihavuuteen taipuvainen. Parhaita tuloksia olen saanut säännöllisellä liikunnalla. Kävelen joka toinen päivä puolesta tunnista tuntiin. Riittää pitämään aineenvaihdunna toiminnassa. En pidä mistään hikiliikunnasta siksi kävelen. Syömisen kanssa olen valinnut sellaisen linjan että olen karsinut rasvaa ja sokeria. muuten syön normaalia ruokaa. Perjantaisin pidän herkutteluillan eli Ostan jotain erikoisen hyvää suklaata jätskiä joskus teen hedelmäsalattia. Aloita kavely vaikka kymmenestä minuutista lisää pikkuhiljaa. Hyvä olisi jo saisit lenkkikaverin joka kävisi säännöllisesti kanssasi lenkillä. Kaksin on aina mukavanpi kävellä ja samalla voi jutella. Minulla on 2-lenkkiystävää välillä kävellään kolmisin välillä kaksin. Olemme toistemme kannustajia myös painonhallinnassa.

Kirsikka kirjoitti:

Pikadietit saa unohtaa. Olen itse lihavuuteen taipuvainen. Parhaita tuloksia olen saanut säännöllisellä liikunnalla. Kävelen joka toinen päivä puolesta tunnista tuntiin. Riittää pitämään aineenvaihdunna toiminnassa. En pidä mistään hikiliikunnasta siksi kävelen. Syömisen kanssa olen valinnut sellaisen linjan että olen karsinut rasvaa ja sokeria. muuten syön normaalia ruokaa. Perjantaisin pidän herkutteluillan eli Ostan jotain erikoisen hyvää suklaata jätskiä joskus teen hedelmäsalattia. Aloita kavely vaikka kymmenestä minuutista lisää pikkuhiljaa. Hyvä olisi jo saisit lenkkikaverin joka kävisi säännöllisesti kanssasi lenkillä. Kaksin on aina mukavanpi kävellä ja samalla voi jutella. Minulla on 2-lenkkiystävää välillä kävellään kolmisin välillä kaksin. Olemme toistemme kannustajia myös painonhallinnassa.

Lue lisää

Liikunta harrastuksena on puolituntia-tunti joka toinen päivä? Saatko sillä tuloksia?

Itse harrastan kahtenä päivänä kuntosalia viikossa. lisäksi kolmena päivänä lenkki ja kotona lihasharjoitukset.

Samoin syön kaikista rasvattomia vaihtoehtoja. Namit olen jättänyt pois. Silti paino ei tunnu laskevan......

Tuitsu kirjoitti:

Liikunta harrastuksena on puolituntia-tunti joka toinen päivä? Saatko sillä tuloksia?

Itse harrastan kahtenä päivänä kuntosalia viikossa. lisäksi kolmena päivänä lenkki ja kotona lihasharjoitukset.

Samoin syön kaikista rasvattomia vaihtoehtoja. Namit olen jättänyt pois. Silti paino ei tunnu laskevan......

Lue lisää

olen saanut kavelemällä painoni putoamaan. En paljon muuta liikuntaa harrasta. Pitkä kestoinen liinkuna polttaa parhaiten rasvaa eikä tarvi huhkia hikihatussa. tosin kävelyvauhti saaolla reipas. Kyllä minulla paino alkaa heti nouseen jos jätän lenkkeilyn. Seuraan kyllä jonkinverran ruoka-aineiden kaloreita mutta kevyttuotteita en käytä. Kuntosalia en ole kokeillut olisi varmaan hyvä käydä ainakin kerran viikossa. Olen yli 40 joten se aineenvaihdinta kuulemma hidastuu iän myötä siinä se syy varmaan että paino nousee helposti.

Raivotar kirjoitti:

Joo. Ei kiitos. Herbalife on täyttä humpuukia. Tuolla esittämälläsi ruokavaliolla laihtuu, vaikka ei sitä herbalitkua joisikaan.

Oikeat syömistottumuksetkin oppii niin ikään ilman näitä verkostomarkkinointimössöjä.

En muutenkaan ymmärrä, miksi näillä palstoilla sallitaan nämä myyntipuheet.

Lue lisää

Se nyt sattuu vaan olemaan maailman suurin painontarkkailualan ja ravitsemusalan yritys.
Tuotteissa on hyödynnetty johtavia ravintieteen yliopistojen tieteellisiä tutkimuksia ja myös vuosituhansia vanhaa yrtti tietämystä
Monet ihmiset on pudottanut sillä yli 100kg painoaan. Niin onko se sitten humpuukia vai ei. Mieti sitä. Lisäksi monet painon puhdottajat ovat saaneet sillä menetettyjen kilojen lisäksi terveytensä takaisin.

Kyllähän kaikista painonhallintaan liittyvistä seikoista voi täällä keskustella. Suomi on vapaa maa.

Pena kirjoitti:

Se nyt sattuu vaan olemaan maailman suurin painontarkkailualan ja ravitsemusalan yritys.
Tuotteissa on hyödynnetty johtavia ravintieteen yliopistojen tieteellisiä tutkimuksia ja myös vuosituhansia vanhaa yrtti tietämystä
Monet ihmiset on pudottanut sillä yli 100kg painoaan. Niin onko se sitten humpuukia vai ei. Mieti sitä. Lisäksi monet painon puhdottajat ovat saaneet sillä menetettyjen kilojen lisäksi terveytensä takaisin.

Kyllähän kaikista painonhallintaan liittyvistä seikoista voi täällä keskustella. Suomi on vapaa maa.

Lue lisää

Pointtihan tuossa edellisessä oli se, että paino putoaa joka tapauksessa jos syö tuolla tavalla ilman pillereitä.

On hienoa, että joku on saanut motivaationsa pilleripurkeista ja litkuista. Jokainen tuhottu kilo on varmaan sen väärtti.

Sana on vapaa, onneksi.

Itse olen sitä mieltä, että humpuukkia ja rosvoamista koko toiminta. Paljon on kuulema kaverit laihtuneet näiden tököttien ansiosta mutta eiköhän suurimmalla osalla kuitenkin lompakko ole se mikä eniten on laihtunut.

Tuitsu kirjoitti:

Liikunta harrastuksena on puolituntia-tunti joka toinen päivä? Saatko sillä tuloksia?

Itse harrastan kahtenä päivänä kuntosalia viikossa. lisäksi kolmena päivänä lenkki ja kotona lihasharjoitukset.

Samoin syön kaikista rasvattomia vaihtoehtoja. Namit olen jättänyt pois. Silti paino ei tunnu laskevan......

Lue lisää

Jos kerran juoksaet kuin hullu ja teet niitä lihasharjoituksiasi, niin nimen mukaisesti ne kasvattavat lihasmassaasi ja lihashan painaa enemmän kuin läski! Kannattaisiko perehtyä fat-burning vaihteeseen eikä lihasten kasvattamiseen.

anne.se kirjoitti:

laiskalta etkä varsinkaan tyhmältä!minusta kirjoituksesi oli hyvä ja hauskakin,ihan hymyilytti välillä!
nyt kun kesä tulee on helpompi liikkua ja samalla voi yrittää muuttaa ruokatottumiuksiaan.
aloita pienillä muutoksilla..esim leivän päälle ei tartte laittaa sekä voita että juustoa...vaihda vaalea leipä tummaan leipään jne.kyllä sinä tiedät miten tehä.ak

Lue lisää

moi!! olen pahoillani lihomisesta, mutta tuntuu että olet tosi fiksu ja tuntuu myös että sinulla on potentiaalia laihduttaa, niin voisin neuvoa jos vaikka hiukan kerralaan jättää jotakin pois. kuten vaikka jos on tottunut laittamaan leivän päälle 2 juustoa laittaakin vain yhden! tai jättää suklaalevystä puolet syömättä! ;) sitten pieniä liikuntamääriä ja aina kun edistyt ja painosi putoaa hiukan jätät taas jotain turhan epäterveellistä pois ja lisäät liikuntaa!! vaikken oikeastaan ylipainoinen olekaan ja olen vielä nuori, laihduin näin 5 kiloa!! pienikin on paljon! ja syöt suht pieniä määriä ja jätät herkut kokonaan pois!! kyllä sinä onnistt!!! tsemppiä!! kesä tulee ja liikunta helppoutuu!! pyöräile ja ui paljon niin eiköhän ala tulemaan tuloksia! toivon parasta sinulle!!! :)

vita kirjoitti:

moi!! olen pahoillani lihomisesta, mutta tuntuu että olet tosi fiksu ja tuntuu myös että sinulla on potentiaalia laihduttaa, niin voisin neuvoa jos vaikka hiukan kerralaan jättää jotakin pois. kuten vaikka jos on tottunut laittamaan leivän päälle 2 juustoa laittaakin vain yhden! tai jättää suklaalevystä puolet syömättä! ;) sitten pieniä liikuntamääriä ja aina kun edistyt ja painosi putoaa hiukan jätät taas jotain turhan epäterveellistä pois ja lisäät liikuntaa!! vaikken oikeastaan ylipainoinen olekaan ja olen vielä nuori, laihduin näin 5 kiloa!! pienikin on paljon! ja syöt suht pieniä määriä ja jätät herkut kokonaan pois!! kyllä sinä onnistt!!! tsemppiä!! kesä tulee ja liikunta helppoutuu!! pyöräile ja ui paljon niin eiköhän ala tulemaan tuloksia! toivon parasta sinulle!!! :)

Lue lisää

...Olen pahoillani että olen lihava... :)

Tänään pääsin jo niin pitkälle että kirjoitin ylös kaiken mitä söin.Söinkin sitten vähemmän kun en kehdannut kirjoittaa hirveää romaania yhden päivän syömisistä..

ei sinnepäinkään kirjoitti:

Ei sellainen ole laiska, joka jaksaa jatkuvasti ahtaa itseensä kaikkea mahdollista. Mutta jospa nyt alkaisit laiskaksi. Syö tästälähin neljän tunnin välein ja väliajalla pelkkää vettä. Koska tiedät, mikä on terveellistä, syö ainoastaan sitä. Siinä se. Tämän parempaa ohjetta ei sinulle anna kukaan.

Vielä yksi ohje:
Jos haluat 60-kiloiseksi, syö kuin 60-kiloinen.

Lue lisää

siinä mielessä, että sisareni voi syödä vaikka kolme pussia sipsiä viikossa, muttei liho (170cm ja 56kg)kun taas minä en syö edes joka toinen kuukausi sipsipussia ja silti olen 165cm ja 125kg.
kerran pidimme meillä leffaillan. sisareni toi tullessaan 1,5l sokerillista limua, sipsipussin ja kilon irtokarkkeja. eipä hänellä niitä paljoa ollut jäljellä kun leffa loppui.
ite kituuttelin näkkärillä ja vissyllä...

sisareni ei liiku askeltakaan ilman autoaan, minä liikun työmatkat 3km edestakaisin jalkaisin tai pyörällä.

olen tullut isäni sukuun, jossa kukaan ei ole syntynyt alle 4kiloisena. äitini suku on pitkää ja hoikkaa, niin kuin sisareni. molemmat olemme jo kolmenkympin paremmalla puolella, joten mistään teinijutusta ei ole kyse.

ruuan kanssa otan aina salaattia, sisareni ei sitä suuhunsa laita.
juhlissa kaikki aina ihmettelevät ovatko lautasemme menneet sekaisin :) mulla on salaatit ja hiukan ruokaa, siskollani ruokaa eikä salaattia ollenkaan.

eli vaikka syön kuin 60kiloinen, painoni ei putoa, eikä sisareni nouse, vaikka syö kuin hevonen.

Pena kirjoitti:

Se nyt sattuu vaan olemaan maailman suurin painontarkkailualan ja ravitsemusalan yritys.
Tuotteissa on hyödynnetty johtavia ravintieteen yliopistojen tieteellisiä tutkimuksia ja myös vuosituhansia vanhaa yrtti tietämystä
Monet ihmiset on pudottanut sillä yli 100kg painoaan. Niin onko se sitten humpuukia vai ei. Mieti sitä. Lisäksi monet painon puhdottajat ovat saaneet sillä menetettyjen kilojen lisäksi terveytensä takaisin.

Kyllähän kaikista painonhallintaan liittyvistä seikoista voi täällä keskustella. Suomi on vapaa maa.

Lue lisää

... puhuu asiaa. Ainoa pitkällä tähtäimellä järkevä paininpudotuskeino on tuo syötyjen kalorimäärien tarkkailu. Kaikenmaailman humpuukivalmisteet tekevät laihduttamisesta vain kallista näpertelyä, ja lopputulos on jokatapauksessa sama.
Joku laihdutusvalmiste saattaa toimia henkisenä kainalosauvana kivikkoisella matkalla, ei muuta.

Joukkueteltta kirjoitti:

...Olen pahoillani että olen lihava... :)

Tänään pääsin jo niin pitkälle että kirjoitin ylös kaiken mitä söin.Söinkin sitten vähemmän kun en kehdannut kirjoittaa hirveää romaania yhden päivän syömisistä..

Lue lisää

hyvähyvä!! kyllä sä pystyt siihen!!! ;))

Pena kirjoitti:

Se nyt sattuu vaan olemaan maailman suurin painontarkkailualan ja ravitsemusalan yritys.
Tuotteissa on hyödynnetty johtavia ravintieteen yliopistojen tieteellisiä tutkimuksia ja myös vuosituhansia vanhaa yrtti tietämystä
Monet ihmiset on pudottanut sillä yli 100kg painoaan. Niin onko se sitten humpuukia vai ei. Mieti sitä. Lisäksi monet painon puhdottajat ovat saaneet sillä menetettyjen kilojen lisäksi terveytensä takaisin.

Kyllähän kaikista painonhallintaan liittyvistä seikoista voi täällä keskustella. Suomi on vapaa maa.

Lue lisää

hömpötystä sikäli, että vaikka laihtuisikin, rahat menee ja kuka pystyy koko elämänsä jotain "litkuja" ostelemaan jne. Eiköhän se paino tule takas jos ja kuna palaa joskus "normaaliin", eli entiseen elämään ja tapaan syödä. Jos ei ole selkärankaan jäänyt ns. terveellinen elämäntapa, liikunta jne.

Raivotar kirjoitti:

Kirjoitin tuon edellisen viestin kiireessä, joten tuli vähän lyhyenläntä.

Minun taustanihan on se, etten ole koskaan uskonut mihinkään höpöhöpöteorioihin ja ihmedieetteihin vaan olen tiedostanut sen, että kun syö vähemmän mitä kuluttaa, niin laihtuu. Ja kun syö enemmän mitä kuluttaa, niin lihoo.

Tämä on minun ainoa ohjenuorani.

Jos Sinä painat nyt tuon 120 kiloa, se tarkoittaa sitä, että perusenergiantarpeesi on 3600 kcal päivässä. Perusenergiantarve lasketaan 30 x painokilo.

Tuolla 3600 kcal:lla et siis liho, mutta et laihdukaan. Jos haluat laihtua kilon viikossa, tiputat ravinnonsaantiasi 2600 kcal:iin.

Tällä tyylillä laihdut jo kilon viikossa ja tätä vauhtia kestää sinun painoisella ihmisellä useampi kuukausi.

Samalla kun laihdut, perusenergiantarpeesi tietysti vähenee. Kun painat 100 kiloa, on tarpeesi enää 3000 kcal/vrk. Jotta säilyttäisit tuon kilo/vko -tahdin, sinun pitäisi tuossa vaiheessa tiputtaa päivittäistä energiansaantiasi 2000 kcal:iin ja siitä edelleen pikkuhiljaa 1200 kcal:iin, eli niihin viimeisiin kiloihin.

Kun olet saavuttanut tavoitepainosi, esim. 70 kiloa, voit alkaa syömään jälleen 2100 kcal/päivässä ja tuolla määrällä pidät siis painosi kurissa.

Tämän kaavan minä omaksuin ja se ei ole ollut kohtuuttoman vaikeaa kun olen huomannut, että nälässä ei tarvitse olla.

Tosin minun lopullinen kyllästymiseni auttoi asiaa. Apinanraivolla tosiaan putsasin jääkaappini ja marssin seuraavana päivänä kauppaan koluamaan jääkaapin täytteeksi kaiken mahdollisen laihduttajan ruoaksi kelpaavan.

En silti ole juuri muuttanut ruokailutottumuksiani. Minä esimerkiksi rakastan juustoa, joten siitä en luovu kirveelläkään, mutta otan sen huomioon muussa syömisessä. Ja syön perunoita ja ruisleipää. Ne eivät "lihota", vaikka tätäkin humpuukia pidetään näköjään aivan totena. Eivätpä ihmiset entiseen aikaan mitenkään lihavia olleet, vaikka ravinto koostui lähinnä juuri perunoista ja ruisleivästä...

Höpötysohjeisiin kuuluvat myös luulot siitä, että esim. klo 18.00 jälkeen syöty ruoka lihottaisi tms. Kellonajoilla ei ole tässä mitään merkitystä. Siksi minäkään en ole iltasyömisistäni luopunut, ja hyvin on paino siitä huolimatta tippunut.

Jos tekee mieli suklaata, niin kyllä minä sitä suklaata sitten syön. Tiedostanpahan kuitenkin sen, että viimeistään seuraavana päivänä on ellettävä kevyemmillä eväillä, mutta tämä ei, ihme kyllä, ole osoittautunut komastuskiveksi.

Lue lisää

Oikein tervehenkistä tekstiä.
Ja varsinkin tuo ruisleivän ja perunoiden kunnian palautus oli hyvä.

www.mtv3.fi/suurinpudottaja

Toki lihavalla on ihmisarvo siinä kuin laihoillakin. Eihän siitä ole laihdutuksessa kysymys, vaan siitä, että jos olemme pahasti liikalihavia, niin oma elimistömme ei kestä sitä.

Minä olen lihonut lyhyessä ajassa 10 kiloa ja kun ylipainoa oli reippaasti ennestäänkin niin painoni on nyt 105 kiloa. Olen 175 senttinen, joten ylipainoa on 30 kiloa. Selkäni on jatkuvasti kipeä samoin jalat, eli nivelet ja tukiranka eivät kestä tätä ylikuormitusta.

Minusta ainoa oikea syy laihdutukseen on oman terveyden parantaminen. Muiden ihmisten mielipiteistä ja ulkonäkörasismista sen sijaan ei kannata välittää. Jos ylipainoa on vähän, ei kannata laihduttaa, koska laihdutus on myös terveysriski.

Itse en ole ylipainoinen, 10kg on tarkoitus saada että olen ihanne painossani (mbi23). Mutta voin myös suositella tuota lääke juttua, se pitää paikkanasa. Itselläni on synnytyksen jälkeistä masennusta. Ensimmäinen vaikutus lääkkeellä (cipramill) oli se että makean himo meni ohi ja ruokahalu hävisi. Nyt on helppoa kun voi jerkevästi suhtautua ruokaan, ei ole himoja. Itse pisteilen ja se toimii minulla. Aijon syödä lääkkeitä imetyksen ajn eli n.5kk vielä. Sitten jää lääkkeet ja olen todennäköisesti saanut itsekurin ilmaiseksi suoraan purkista.

Tsemppiä sinulle jatkoon ja alkuperäiselle onnen potkuja ja päättäväisyyttä.

Iselläni paino on pahimmillaan ollut 85kg ja pituutta on 162cm, joten tiedän vähän ylipainosta. Vaikkei kokemusta olekkaan kuin 27kg:n pudotuksesta, tiedän että itsekurilla lähtee myös isompi erä. Jaa tavoitteet 3-5kg:n jaksoihin. Mieti miten palkitset itsesi välitavoitteissa, alusasut, voiteet, susteet, hieronta, ihan mikä vain mikä piristää. Se auttaa jaksamaan.

Osta alkuun vaikka vihko johon merkitset mitä olet syönyt ja pisteytykset. Siihen voi myös purkaa ajatuksia, millainen on olo. Ja siihen voi kanteen liimata vaikka kultaisia tähtiä 3kg:n ikään kuin palkinnoksi onnistumisista.

T:nainen81

Nainen81 kirjoitti:

Itse en ole ylipainoinen, 10kg on tarkoitus saada että olen ihanne painossani (mbi23). Mutta voin myös suositella tuota lääke juttua, se pitää paikkanasa. Itselläni on synnytyksen jälkeistä masennusta. Ensimmäinen vaikutus lääkkeellä (cipramill) oli se että makean himo meni ohi ja ruokahalu hävisi. Nyt on helppoa kun voi jerkevästi suhtautua ruokaan, ei ole himoja. Itse pisteilen ja se toimii minulla. Aijon syödä lääkkeitä imetyksen ajn eli n.5kk vielä. Sitten jää lääkkeet ja olen todennäköisesti saanut itsekurin ilmaiseksi suoraan purkista.

Tsemppiä sinulle jatkoon ja alkuperäiselle onnen potkuja ja päättäväisyyttä.

Iselläni paino on pahimmillaan ollut 85kg ja pituutta on 162cm, joten tiedän vähän ylipainosta. Vaikkei kokemusta olekkaan kuin 27kg:n pudotuksesta, tiedän että itsekurilla lähtee myös isompi erä. Jaa tavoitteet 3-5kg:n jaksoihin. Mieti miten palkitset itsesi välitavoitteissa, alusasut, voiteet, susteet, hieronta, ihan mikä vain mikä piristää. Se auttaa jaksamaan.

Osta alkuun vaikka vihko johon merkitset mitä olet syönyt ja pisteytykset. Siihen voi myös purkaa ajatuksia, millainen on olo. Ja siihen voi kanteen liimata vaikka kultaisia tähtiä 3kg:n ikään kuin palkinnoksi onnistumisista.

T:nainen81

Lue lisää

...Ne ovat tainneet ollakkin tähän mennessä tehokkain keino.Tuosta lääkkeestä olen kuullut joskus,mutta kerran käytyäni ravintoterapeutilla en ole toista kertaa uskaltanut terveyskeskuksessa painoni suhteen piipittää...Silloin kun sain niin hurjan mahtavan mullistavan vinkin laihtumiseen...Syö vähemmän!Kas kun en tuota tajunnut...!Täytyisi kai mennä yksityiselle puolelle.

Cipramil oli muutaman kuukauden käytössä,en muista huomanneeni ruokahaluun muutosta,mutta enpä sitä olisi varmaan silloin huomannut muutenkaan kun päivärytmi oli muutenkin heittänyt kuperkeikkaa.

Tuon ruuan kanssa juuri hankalaa,ei paljon auta vaikka kotoa kuinka tyhjennän kaapit kun olen 70%vuorokaudesta töissä,yrittäjä kun olen,valitettavasti...Ja mitäpä muuta kuin kahvila-ja lounasalaa...Eli Herkkuja ja hyvää ruokaa kuuluu vähän liikaa luontaisetuihin...

Liikunta vähän myös ongelma,uimahalliin tai yleisille rannoille en mene vaikka saisin miljoonan,ja kävely ja pyöräily tahtoo pistää nivelet paukkumaan.Täytyisi saada siis vähän painoa pois ennenkuin uskaltaa liikutella jäseniään kummemmin.

Olen siis ollut kolmisen vuotta elämästäni hoikka,hurjalla työllä,jatkuvalla ruuan tarkkailulla ja hikisellä kuntosalitreenillä sain pidettyä kilot kurissa.Silloin laihdutin n.80 kilosta 55 kiloon.Ja elämä hymyili.Turhaa väittää että ne kilot eivät ole mikään avain mukavampaan elämään,kyllä ne ovat.Jos voi fyysisesti hyvin,henkinenkin puoli loksahtaa helpommin kohdalleen.Tai ainakaan lihavuudessa ei ole yksi syy lisää jos ahdistaa..

Joukkueteltta kirjoitti:

...Ne ovat tainneet ollakkin tähän mennessä tehokkain keino.Tuosta lääkkeestä olen kuullut joskus,mutta kerran käytyäni ravintoterapeutilla en ole toista kertaa uskaltanut terveyskeskuksessa painoni suhteen piipittää...Silloin kun sain niin hurjan mahtavan mullistavan vinkin laihtumiseen...Syö vähemmän!Kas kun en tuota tajunnut...!Täytyisi kai mennä yksityiselle puolelle.

Cipramil oli muutaman kuukauden käytössä,en muista huomanneeni ruokahaluun muutosta,mutta enpä sitä olisi varmaan silloin huomannut muutenkaan kun päivärytmi oli muutenkin heittänyt kuperkeikkaa.

Tuon ruuan kanssa juuri hankalaa,ei paljon auta vaikka kotoa kuinka tyhjennän kaapit kun olen 70%vuorokaudesta töissä,yrittäjä kun olen,valitettavasti...Ja mitäpä muuta kuin kahvila-ja lounasalaa...Eli Herkkuja ja hyvää ruokaa kuuluu vähän liikaa luontaisetuihin...

Liikunta vähän myös ongelma,uimahalliin tai yleisille rannoille en mene vaikka saisin miljoonan,ja kävely ja pyöräily tahtoo pistää nivelet paukkumaan.Täytyisi saada siis vähän painoa pois ennenkuin uskaltaa liikutella jäseniään kummemmin.

Olen siis ollut kolmisen vuotta elämästäni hoikka,hurjalla työllä,jatkuvalla ruuan tarkkailulla ja hikisellä kuntosalitreenillä sain pidettyä kilot kurissa.Silloin laihdutin n.80 kilosta 55 kiloon.Ja elämä hymyili.Turhaa väittää että ne kilot eivät ole mikään avain mukavampaan elämään,kyllä ne ovat.Jos voi fyysisesti hyvin,henkinenkin puoli loksahtaa helpommin kohdalleen.Tai ainakaan lihavuudessa ei ole yksi syy lisää jos ahdistaa..

Lue lisää

Eihän siinä auta muu, kuin taistelu läpi elämän. Kerran lihava, aina lihava. Ja jos laihtuu, on vaarassa taas lihoa...

Mutta sitä vaan pitää taistella. Ja kituuttaa. Ruoka on hyvää, ja sitä on kaupat pullollaan.
Ja minä syön ja lihon, kunnes taas saan tarpeekseni ja kituutan, kunnes laihdun... Ja pikku hiljaa pari kiloa vuodessa kilot taas tulee takaisin, kunnes taas saan tarpeekseni.

Ei kun salaattia ämpärillinen päivässä, sillä ne kanitkin elää (ja lihoo). Itse pinnistelen tai olen pinnistelelmättä välillä. Mutta ikuinen taistelu tämä taistelu läskiä vastaan on...
Liityhän johonkin palstan laihduttaja-ryhmään, niitä näkyy olevan täällä. Silloin vähän niin kuin kontrolli pelaa. Ainakin välillä.

Minua kiinnostaisi tietää mitä se reductili maksaa? Miten pitkään sitä kuuluu/voi syödä? mitä sivuvaikutuksia sinulle tuli?? Ym... Kerro siitä lisää. KIITOS!!!

Nasu kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää mitä se reductili maksaa? Miten pitkään sitä kuuluu/voi syödä? mitä sivuvaikutuksia sinulle tuli?? Ym... Kerro siitä lisää. KIITOS!!!

Reductil on siis keskushermostoon vaikuttava lääke, joka aivojen välittäjäaineisiin vaikuttamalla vähentää ruokahalua, lisää kylläisyyden tunnetta ja sitä myöden on siis laihdutuslääke, ei mielialalääke kuten esim. Cipramil, josta joku tuossa kirjoitti. Näitä virallisia lääketieteellisesti tutkittuja ja todistettuja laihdutuslääkkeitähän ei ole maailmassa vielä kuin kaksi. Toinen niistä on Xenical ja toinen tämä Reductil. Näiden lääkkeiden vaikutustapa on toisiinsa verrattuna täysin erilainen, Xenical vaikutta rasvan imeytymiseen, Reductil potilaan käytökseen vaikuttamalla ruokahaluun. Eli niin kuin voit järjellä päätellä, redu on vain apukeino siinä, että sinä itse muutat syömätapojasi terveellisemmiksi, esim laskemalla pisteitä, kaloreita tms. Mutta vaikutus on kyllä huomattava, mieliteot jäävät, kylläisyys tulee nopeammin ja siten myös annokset pienenevät ja muutenkin on energisempi olo. Mieliala on myös hieman parempi. Tähän lääkkeeseen liittyy kuitenkin vakavia sivuvaikutuksia, joiden takia kolme vuotta sitten ko. lääke kiellettiin joksikin aikaa muutamissa maissa kuolitapausten tähden. Eli tämä lääke kohottaa verenpainetta ja pulssia, mikä on tosiaan vaarallista pidemmän päälle sydämen kannalta. Muita ikäviä sivuvaikutuksia ovat sydämentykytys, hikoilu, levottomuus, univaikeudet ja ties mitkä. Eli riskittömästä lääkkeestä ei ole kyse ja siksi sitä ei ihan helposti viisas lääkäri kenellekään kirjoitakaan. Ja säännölliset verenpaineen kontrollit kuuluvat osana hoitoa noin kahden viikon välein.

Lääke on tarkoitettu vaikeasti ylipainoisille (BMI yli 30), joilla muut ns. perinteiset laihdutuskeinot eivät kokeiluista huolimatta toimi ja joilla ylipainosta on merkittävää terveydellistä haittaa. Ja tosiaan silloinkin tämä on ns. viimeinen keino. Lääkettä voi syödä maksimissaan vuoden ajan ja se maksaa törkypaljon eli neljän viikon annos (28 tablettia) maksaa huikeat 79 euroa, eikä siitä yleensä saa mitään kela-alennuksia (siitä johtuu kallis hinta).

Itse olen ollut lääkkeeseen tyytyväinen, painoa on pudonnut tasaisen varmasti kilo viikossa ja ruoka ei enää hallitse minua. Voin tehdä kylmänviileitä päätöksiä siitä, syönkö jotain vai en. Ennen se ei ollut mahdollista. Mutta sen hintana on ollut nämä ikävät sivuvaikutukset, joista olen ollut aidosti huolissani. Verenpaine on noussut, pulssi hakkaa liian lujaa, uni on katkonaista ja hikoiluttaa. Leikillisesti kutsunkin tätä amfetamiiniksi, vaikutuksethan on niin hyvässä kuin pahassakin melko samanlaiset. Ja riskit myös.

Tässä tietoa ja lisää saat esim. yliopiston apteekin sivuilta tai googlen kautta. Mikä on oma tilanteesi, kuinka paljon sinulla on pudotettavaa ja mitä olet tähän mennessä koittanut? Mukavaa kevään jatkoa ja tsemppiä kilokamppailuun!

sinulle kirjoitti:

Reductil on siis keskushermostoon vaikuttava lääke, joka aivojen välittäjäaineisiin vaikuttamalla vähentää ruokahalua, lisää kylläisyyden tunnetta ja sitä myöden on siis laihdutuslääke, ei mielialalääke kuten esim. Cipramil, josta joku tuossa kirjoitti. Näitä virallisia lääketieteellisesti tutkittuja ja todistettuja laihdutuslääkkeitähän ei ole maailmassa vielä kuin kaksi. Toinen niistä on Xenical ja toinen tämä Reductil. Näiden lääkkeiden vaikutustapa on toisiinsa verrattuna täysin erilainen, Xenical vaikutta rasvan imeytymiseen, Reductil potilaan käytökseen vaikuttamalla ruokahaluun. Eli niin kuin voit järjellä päätellä, redu on vain apukeino siinä, että sinä itse muutat syömätapojasi terveellisemmiksi, esim laskemalla pisteitä, kaloreita tms. Mutta vaikutus on kyllä huomattava, mieliteot jäävät, kylläisyys tulee nopeammin ja siten myös annokset pienenevät ja muutenkin on energisempi olo. Mieliala on myös hieman parempi. Tähän lääkkeeseen liittyy kuitenkin vakavia sivuvaikutuksia, joiden takia kolme vuotta sitten ko. lääke kiellettiin joksikin aikaa muutamissa maissa kuolitapausten tähden. Eli tämä lääke kohottaa verenpainetta ja pulssia, mikä on tosiaan vaarallista pidemmän päälle sydämen kannalta. Muita ikäviä sivuvaikutuksia ovat sydämentykytys, hikoilu, levottomuus, univaikeudet ja ties mitkä. Eli riskittömästä lääkkeestä ei ole kyse ja siksi sitä ei ihan helposti viisas lääkäri kenellekään kirjoitakaan. Ja säännölliset verenpaineen kontrollit kuuluvat osana hoitoa noin kahden viikon välein.

Lääke on tarkoitettu vaikeasti ylipainoisille (BMI yli 30), joilla muut ns. perinteiset laihdutuskeinot eivät kokeiluista huolimatta toimi ja joilla ylipainosta on merkittävää terveydellistä haittaa. Ja tosiaan silloinkin tämä on ns. viimeinen keino. Lääkettä voi syödä maksimissaan vuoden ajan ja se maksaa törkypaljon eli neljän viikon annos (28 tablettia) maksaa huikeat 79 euroa, eikä siitä yleensä saa mitään kela-alennuksia (siitä johtuu kallis hinta).

Itse olen ollut lääkkeeseen tyytyväinen, painoa on pudonnut tasaisen varmasti kilo viikossa ja ruoka ei enää hallitse minua. Voin tehdä kylmänviileitä päätöksiä siitä, syönkö jotain vai en. Ennen se ei ollut mahdollista. Mutta sen hintana on ollut nämä ikävät sivuvaikutukset, joista olen ollut aidosti huolissani. Verenpaine on noussut, pulssi hakkaa liian lujaa, uni on katkonaista ja hikoiluttaa. Leikillisesti kutsunkin tätä amfetamiiniksi, vaikutuksethan on niin hyvässä kuin pahassakin melko samanlaiset. Ja riskit myös.

Tässä tietoa ja lisää saat esim. yliopiston apteekin sivuilta tai googlen kautta. Mikä on oma tilanteesi, kuinka paljon sinulla on pudotettavaa ja mitä olet tähän mennessä koittanut? Mukavaa kevään jatkoa ja tsemppiä kilokamppailuun!

Lue lisää

Olen oltu vuosikaudet ylipainoinen, jokaisen lapsen (neljän) myötä tullu lisäkiloja, ei vaan ole jotenkin jaksanut kiinnittää itseensä huomiota... No nyt ylipainoa on 30 kg, en oikeastaan ole koskaan harrastanut mitään diettejä, ole liikkunut ja yrittänyt olla pienemällä ruualla. Itse asiassa käyn 5-7 kertaa viikossa 8km sauvakävely lenkillä, joten liikuntaa kyllä harrastan ruokapuoli mättää.. Mitään sairauksia ei ole mutta varmasti iänmyöden (olen 36) alkaa tulemaan, pahasti tuo maaginen 40 lähestyy ja jotenkin on nyt sellainen olo että "tarttis tehdä" jotakin. Mutta tuo lääke juttu kyllä kuulostaa tosi hurjalta, en tiedä uskaltaisinko itse aloittaa, jotenkin tuntuu pelottavalta jos jotakin tapahtuisi..

Nasu kirjoitti:

Olen oltu vuosikaudet ylipainoinen, jokaisen lapsen (neljän) myötä tullu lisäkiloja, ei vaan ole jotenkin jaksanut kiinnittää itseensä huomiota... No nyt ylipainoa on 30 kg, en oikeastaan ole koskaan harrastanut mitään diettejä, ole liikkunut ja yrittänyt olla pienemällä ruualla. Itse asiassa käyn 5-7 kertaa viikossa 8km sauvakävely lenkillä, joten liikuntaa kyllä harrastan ruokapuoli mättää.. Mitään sairauksia ei ole mutta varmasti iänmyöden (olen 36) alkaa tulemaan, pahasti tuo maaginen 40 lähestyy ja jotenkin on nyt sellainen olo että "tarttis tehdä" jotakin. Mutta tuo lääke juttu kyllä kuulostaa tosi hurjalta, en tiedä uskaltaisinko itse aloittaa, jotenkin tuntuu pelottavalta jos jotakin tapahtuisi..

Lue lisää

Hyvä kun vastasit. Tuota vähän ounastelinkin eli sinun ei todellakaan kannata aloittaa mitään lääkitystä, enkä usko, että sitä saisitkaan. Sinulla on kaikki mahdollisuudet onnistua ihan perinteisillä keinoilla. Jos et koskaan ole varsinaisesti laihduttanut, ei sinulla varmaankaan myös ole toetpa eri ruoka-aineiden energiasisällöistä ja laihtumisen mekanismeista. Sinulle paras keino oli varmaan se, että liityt paikalliseen painonvartijoihin. Haet sieltä tietoa ja motivaatiota laihduttamisesta. Jos pidemmän päälle et halua käydä siellä loppuun asti, riittää, että käyt niin kauan, että saat kaiken materiaalin ja pääset hyvään alkuun. Itse kävin siellä vuosia sitten ja sain materiaalin kokoon 7 viikossa ja sen jälkeen olen käyttänyt sitä itsenäisesti, k8un tarvetta on ilmennyt. mutta näin aluksi sinun varmasti kannattaa mennä ryhmään, niin saat tietoa, miten hommat toimii. PV-systeemin opettaminen näin meilitse on liian hankalaa, ryhmässä hyvin helppoa. Eli nyt vaan puhelin käteen ja soita paikalliselle PV-vastaavalle. Tsemppiä!

sinulle kirjoitti:

Hyvä kun vastasit. Tuota vähän ounastelinkin eli sinun ei todellakaan kannata aloittaa mitään lääkitystä, enkä usko, että sitä saisitkaan. Sinulla on kaikki mahdollisuudet onnistua ihan perinteisillä keinoilla. Jos et koskaan ole varsinaisesti laihduttanut, ei sinulla varmaankaan myös ole toetpa eri ruoka-aineiden energiasisällöistä ja laihtumisen mekanismeista. Sinulle paras keino oli varmaan se, että liityt paikalliseen painonvartijoihin. Haet sieltä tietoa ja motivaatiota laihduttamisesta. Jos pidemmän päälle et halua käydä siellä loppuun asti, riittää, että käyt niin kauan, että saat kaiken materiaalin ja pääset hyvään alkuun. Itse kävin siellä vuosia sitten ja sain materiaalin kokoon 7 viikossa ja sen jälkeen olen käyttänyt sitä itsenäisesti, k8un tarvetta on ilmennyt. mutta näin aluksi sinun varmasti kannattaa mennä ryhmään, niin saat tietoa, miten hommat toimii. PV-systeemin opettaminen näin meilitse on liian hankalaa, ryhmässä hyvin helppoa. Eli nyt vaan puhelin käteen ja soita paikalliselle PV-vastaavalle. Tsemppiä!

Lue lisää

Joo pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja ihan oikeesti alkaa tekemään itselleen jotain ennen kuin alkaa vaivoja tulla... Tsemppiä sullekkin!!

Nainen81 kirjoitti:

Itse en ole ylipainoinen, 10kg on tarkoitus saada että olen ihanne painossani (mbi23). Mutta voin myös suositella tuota lääke juttua, se pitää paikkanasa. Itselläni on synnytyksen jälkeistä masennusta. Ensimmäinen vaikutus lääkkeellä (cipramill) oli se että makean himo meni ohi ja ruokahalu hävisi. Nyt on helppoa kun voi jerkevästi suhtautua ruokaan, ei ole himoja. Itse pisteilen ja se toimii minulla. Aijon syödä lääkkeitä imetyksen ajn eli n.5kk vielä. Sitten jää lääkkeet ja olen todennäköisesti saanut itsekurin ilmaiseksi suoraan purkista.

Tsemppiä sinulle jatkoon ja alkuperäiselle onnen potkuja ja päättäväisyyttä.

Iselläni paino on pahimmillaan ollut 85kg ja pituutta on 162cm, joten tiedän vähän ylipainosta. Vaikkei kokemusta olekkaan kuin 27kg:n pudotuksesta, tiedän että itsekurilla lähtee myös isompi erä. Jaa tavoitteet 3-5kg:n jaksoihin. Mieti miten palkitset itsesi välitavoitteissa, alusasut, voiteet, susteet, hieronta, ihan mikä vain mikä piristää. Se auttaa jaksamaan.

Osta alkuun vaikka vihko johon merkitset mitä olet syönyt ja pisteytykset. Siihen voi myös purkaa ajatuksia, millainen on olo. Ja siihen voi kanteen liimata vaikka kultaisia tähtiä 3kg:n ikään kuin palkinnoksi onnistumisista.

T:nainen81

Lue lisää

Et kai sinä imetyksen aikana lääkkeitä syö... Minä ainakin luulin, että jopa imetyksen aikana olisi vältettävä lääkkeitä.

t.äiti-82

äiti minäkin kirjoitti:

Et kai sinä imetyksen aikana lääkkeitä syö... Minä ainakin luulin, että jopa imetyksen aikana olisi vältettävä lääkkeitä.

t.äiti-82

Joo, totta turiset. Imetyksen aikana ei pitäis OMINPÄIN popsia mitään lääkkeitä, mutta kuten raskauden, niin myös imetyksen aikana voidaan joskus joutua käyttämään lääkitystä. Mikäli lääkkeet eivät sovi imetyksen kanssa on imetys lopetettava, mutta onneks aika monista lääkkeistä on tutkittu erittyykö ne äidinmaitoon ja jos, niin kuinka suurina pitoisuuksina ja onko niistä vauvalle haittaa. Lääkärille pitää siksi aina sanoa mahdollisesta raskaudesta tai imetyksestä, että se osaa huomioida sen lääkkeitä ja annostusta määrätessään.

Oman lekurini mukaan Cipramilia voi syödä imetysaikana, ainakin niillä annoksilla, joita minä sain. Ja vauva voi hyvin, samoin kuin minä, nyt kun itsariajatukset on lääkityksen ja terapian ansiosta kaikonneet. Mulla sipukka lisäsi ruokahalua ja kun elopainoa oli alkujaankin reilusti liikaa, tuskailen nyt laihdutuksen kanssa kuten joukkuetelttailijakin. Onneksi mulla on aivan ihana TK-lääkäri, joka jaksaa tukea mua läskitaistelussani.

Olen n.30 mies ja painoin vielä talvella n. 100 kg. Paras motivaatio ruokailutottumusten (en puhu laihduttamisesta!) muuttamiseksi omalla kohdallani oli tuttujen ja tuntemattomien läskiksi vihjailut. En yksinkertaisesti halunut olla enää läski!

Olen nyt saanut ruokailutottumuksia muuttamalla pudotettua painoni 84 kiloon. Oma normaalipainoni (jonka omasin aikanaan) on n. 75 kg. Aion päästä tuohon tavoitteeseen vielä tämän kesän ja syksyn aikana.

Miten tähän pääsin? Olen alalla, jossa säännöllisten ruokailuaikojen pitäminen on vaikeaa. Söin aikaisemmin kaksi kertaa päivässä, runsas lounas ja vielä runsaampi illallinen napostelut välissä. Söin välillä itseni sairaaksi. Aloitin pikku hiljaa (ensimmäinen kerta 10 vuoteen, kun tässä onnistun) muuttamalla annoskokoja pienemmiksi. Nälkähän siinä alkoi vaivata. Tutustuin tarkemmin erilaisiin laihdutusfoorumeihin, joissa kerrottiin, että tulisi syödä useasti, mutta vähän. Nyt syönkin neljä kertaa päivässä paljon, tosin tuon vihreän osuus on leijonasosa lautasen sisällöstä. Ruokailujen välissä juon nykyisin teetä tai kahvia, joka myös edes auttaa nälän tunteen pois pysymistä. Nälän tunnetta ei enää ole.

Tämä resepti toimii siis omalla kohdallani. Tiedän, että kaikki ovat yksilöitä ja kaikille ei samanlaiset muutokset sovi. Olen nykyisin joka viikko peilin edessä tyytyväisempi. Liikuntaa en edelleenkään harrasta, se on seuraava muutos!

Hyvää kesää ja tsemppiä painonhallintaan kaikille!

Olipas kiva kirjoitus!
Mulla oli 90kg syyskuussa, nyt tuntuu kivalta kun kesä tulee ja painoa enää vaivaiset 65kg. Samalla tavalla ja siitähän tulee elämäntapa koska rakastan lihaa niin paljon. Kivaa myös että saa syödä tomaattia ja kurkkua joita rakastan. Perunan tilalle otin kaalia.. ensin syön sen pois ja sitten saa ahmia lihaa esim. jauhelihaa (murukastike ilman jauhoja kaalin päälle) tai kanaa, karjalanpaistia, grillattua Wilhemiä tai Kabanossia.. nam! Oisi ollut kiva kun olisi tämän tiennyt jo silloin kun paino oli vasta jossain 70 paikkeilla, mutta näin aion jatkaa ja mikä parasta.. ruisleipää saa syödä silloin tällöin. Tämä ei ole siis Atkins, vaan ihan Low Carpista opittu oma sovellus.
Alkuperäiselle kirjoittajalle aurinkoisia terveisiä, samanlaiset ajatukset olivat mullakin kun aloitin. Harmi kun sanoit ettet jaksanut päivää kauemmin, alku aina hankalaa..mutta Atkins on vähän jyrkkä. Kaikkea hyvää sulle!:) Kuulostat tosi mukavalta ihmiseltä. Toivon sulle onnea elämässäsi ja voimia! Muista kuitenkin ettet ole yksin! Vaikka olenkin nyt (vihdoin) aika sutjakassa kunnossa, en unohda sitä mitä olin! Se auttaa myös jatkamaan uutta elämäntapaa. Ja liikuntaahan en ole koskaan isommin harrastanut, kävellyt vain siksi että saisin raitista ilmaa aivoille.
Niin ja anteeksi kuntoilijoille, en todellakaan väheksy liikunnan arvoa. Kaikki vain eivät jaksa, varsinkaan työpäivän jälkeen!

Tuleeko ihmiset todella kysymään suoraan sinulta, että miksi olet noin lihava tai miksi et laihduta?!! Käsittämättömän julmaa ja suorastaan epäinhimillistä - ei tänä päivänä enää saisi olla noin hemmetin suvaitsematonta ja sivistymätöntä meininkiä!! Ihan kiukuttaa toi sun kertomuksesi. Ikinä ei tulisi mieleeni mennä keneltäkään tuollaista kysymään.

Itse olen jonkin verran ylipainoinen (169/79) ja muutaman kerran joku vieras ihminen on sanonut (esim. baarissa), jotain viitaten painooni. Muttei kuitenkaan mitään noin räikeää. Mitä sinä vastaat jos joku on noin moukka?

Kitte kirjoitti:

Tuleeko ihmiset todella kysymään suoraan sinulta, että miksi olet noin lihava tai miksi et laihduta?!! Käsittämättömän julmaa ja suorastaan epäinhimillistä - ei tänä päivänä enää saisi olla noin hemmetin suvaitsematonta ja sivistymätöntä meininkiä!! Ihan kiukuttaa toi sun kertomuksesi. Ikinä ei tulisi mieleeni mennä keneltäkään tuollaista kysymään.

Itse olen jonkin verran ylipainoinen (169/79) ja muutaman kerran joku vieras ihminen on sanonut (esim. baarissa), jotain viitaten painooni. Muttei kuitenkaan mitään noin räikeää. Mitä sinä vastaat jos joku on noin moukka?

Lue lisää

Kyllä tulee,Kitte.Se on valitettava tosiasia.Nykyään ihmiset on niin rasistisia ja suvaitsemattomia jopa lapsetki sanoo että onpa tossa läski täti tai jotain vastaavaa.Mä annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai sitte mä annan samalla mitalla takasi.Mä yleensä sanon että etkö oo ennen ihmistä nähny tai kattoisit säki peiliin ja miettisit vähän aikaa mitä tuli sanottua tai että mikä säkin luulet olevas tai pidä huoli vaan omista asioistas yms. ja menee aika äkkiä hiljaseks.Yleensä sellaset luulee olevansa jotenki täydellisyyden perikuvia.Kukaa meistä ei ole täydellinen ja jokainen ihminen on kaunis/komea omalla persoonallisella tavallaan!Mä olen Etelä-Pohjanmaalta kotosin ja tunnetusti suuri suustani ja sanon asiat aina suoraan ja yleensä viä päin naamaa.Mua ärsyttää juuri sellaset itserakkaat ja omaan napaansa tuijottavat ihmiset joille tässä maailmassa on tärkeintä vaan MINÄ-MINÄ-MINÄ ja jotka tulee tyrkyttään neuvojaan että miten pitäs laihduttaa ja jotka jatkuvasti jaksaa kommentoida toisen ihmisen painoa niinku ei elämässä muuta olisi.

Kitte kirjoitti:

Tuleeko ihmiset todella kysymään suoraan sinulta, että miksi olet noin lihava tai miksi et laihduta?!! Käsittämättömän julmaa ja suorastaan epäinhimillistä - ei tänä päivänä enää saisi olla noin hemmetin suvaitsematonta ja sivistymätöntä meininkiä!! Ihan kiukuttaa toi sun kertomuksesi. Ikinä ei tulisi mieleeni mennä keneltäkään tuollaista kysymään.

Itse olen jonkin verran ylipainoinen (169/79) ja muutaman kerran joku vieras ihminen on sanonut (esim. baarissa), jotain viitaten painooni. Muttei kuitenkaan mitään noin räikeää. Mitä sinä vastaat jos joku on noin moukka?

Lue lisää

Moi.
Joskus nuoruudessa baarissa tiskiltä juomaa hakiessani joku herrahenkilö (varmaan aika tukevasti maistissa) katsoi minuun ja sanoi "ompas neidillä muhkea rintamus". No, minäkin taisin olla pienessä ns. laitamyötäisessä, niin ihan spontaanisti suunnilleen häneen vilkaisemattakaan sanoin että "ompas herralla pullea etumus". :)) Ihan noin vain läpihuutojuttuna, ihan kuin ois sanonu "moi" ja "moi", niin muistaaksen asia ei jäänyt suuremmin vaivaamaan.
Nykyään moinen suorapuheisuus ei kyllä tulisi mieleenkään, ei edes parin oluen jälkeen.
Mutta että ehkä tuollainen suorapuheisuus voisi herättää kommentoijan tajuamaan miltä lausahdus on toisesta tuntunut ja että se asia ei taidakaan kuulua hänelle mitään.

Olen sua "niiskuneiti1" vuoden vanhempi.
Aina ollut lihava ja myös pitkälti yli 100kg, enpä oo vaakaan uskaltanu astua vuosiin.

Mun vanhemmat on tosi hoikkia ja siskoni kanssa ja he myös pysyvät sellaisina vaikka söis mitä.
Mua on kans kiikutettu kaikenlaisille ravintoterapeuteille lapsesta saakka ja teini-iässä ja arvatkaapa mitä se tekee tuossa iässä itsetunnolle.. Soitettiinpa koulustakin vielä kotiin että lapsenne on liian lihava mistä äiti sitten pillastuikin ja vahti mun syömisiä kokoajan. Kun oli nälkä, menin jääkaapille ja hän huusi naama punaisena että älä nyt vain syö mitään! Olin nälkäinen ja koulusta kotiin tullessa ostin kaupasta isot kasat karkkia millä poistin pahaa oloa - ja lihosin lisää.

Nuoruus on vaan jättäny niin isot arvet, mua on kans aina kiusattu koulussa, baareissa ja joka paikassa mutta kyllä se vanhempien suhtautuminen on ollut pahinta. Mahtavaa että sä "niiskuneiti1" oot päässy tohon tilanteeseen että osaat suhtautua noin hienosti asiaan! Olen käynyt erinäisillä terapeuteilla mutta en ole vielä keksinyt millä uskaltaisin käydä esim. ruokaostoksilla koska tuntuu että kaikki tuijottavat läskejäni.
Äitiini en pidä enää mitään yhteyttä.

Ja mitä tuohon suurin pudottaja ja ihmisarvo-keskusteluun tulee niin mun mielestä se, kun joku tuollä ylhäällä "näppärästi" sanoi että siinähän on vaan siitä kysymys että itselle tulisi parempi olo eikä yhteiskunta sorra läskejä niin puhuu täyttä paskaa!!
Jos olisi sallittua että toinen ihminen on erikokoinen kuin toinen niin olisi tosiaan noita vaatteita tarjolla mistä on puhuttu ja saisi elää rauhassa ilman toisten pilkkaa

Tässä ois loistava sivu juuri sinulle..sinne voit alkaa laittamaan päiväkirjaa pudotuksesta..joukossa on laihtuneita ja lahduttavia...Kyse on hiilihydraattien vähentämisestä, josta tuossa joku muukin mainitsi.
www.karpit.net

Hei!

Kyllä se laihtuminen on mahdollista ilman kasviksiakin.
Sain viime kesänä pois 3 kg, kun söin pelkästään tummaa leipää, herkuttelin Väinämöisen palttoonnapeilla ja välttelin sokeria kuin ruttoa. Keksit vaihdoin maissikakkuihin ja riisikakkuihin: niissä ei ole turvottavaa vehnää.
Sitten loppui loma ja alkoi taas työt, ja epäsäännöllinen elämänrytmi:-) Ja kilot palasivat ja nousivat yli sen, mitä olivat....

Joistakin kaupoista saa sellaisia kilon pusseja kuivatettua tummaa leipää, joka on oikeasti maukasta. Sitä on ihan kiva nakertaa!

Se, että ei vielä ole tullut erinäisiä sairauksia lihavuudesta johtuen, johtuu varmaankin siitä, että olet vielä niin nuori. Mutta ei mene montakaan vuotta, kun elimistösi ei enää jaksa kantaa tuota painoa. Ja kun nyt olet noin nuori, kannattaisi vielä suuremmalla syyllä ryhtyä toimiin. Jos et nyt tee jotain tilanteelle, niin ensi keväänä kirjoitat tänne 136-kiloisena ja ei varmaan kauheasti hymyilytä.

Olen itse tehnyt juuri kuten kuvailit eli esim. viime syksyn jälkeen en mennyt lähellekään vaakaa ja ajattelin, että ehkä ongelmaa ei ole, kun sitä ei ajattele. Samaan aikaan aloitin e-pillereiden syömisen ja niiden myötä ruokahalu kasvoi aivan silmissä, tuntui, että olisin voinut syödä vaikka koko ajan. Ja niin taisin tehdäkin. Ja sitten tuli kevät, olo oli jo todella tukala, kaikki liikkuminen hyvin raskasta ja isoimmatkin vaatteet puristi. Huhtikuussa uskaltauduin vaa'alle ja niin oli tullut kymmenen kiloa alle puolessa vuodessa tuosta vaan humpsis. Silloin minä oikeasti säikähdin, paino oli ekaa kertaa elämässä yli sadan, painoindeksi yli 40 ja peilikuva inhotti. Siinä oli se minun pisteeni, kun menin lääkärin pakeille ja sanoin, että tästä ei tule mitään. Pakko saada jotain apua. Aloitin reductilin syömisen ja pistelaskun. Ihan mielenkiinnosta ensimmäisenä päivänä en säästellyt pisteissä, vaan söin ns. normaalisti, mutta merkitsin kaiken ylös ja laskin pisteet. Päivän saldo oli 50, enkä ollut edes kehdannut kirjaamisen takia syödä niin paljon kuin muuten olisin syönyt. Suosittelen muuten sinullekin, aloita sillä että lasket tämän päivän ja vaikka huomisenkin pisteet ilman että mitenkään rajoittaisit syömistäsi. Syö niin paljon kuin napa vetää ja laske pisteet. Lopputulos voi pistää miettimään. Niin minulla ainakin kävi. Seuraavan päivän taas käytännössä katsoen paastosin. Tein niin katumusharjoitusmielessä ja vatsalaukkua pinentääkseni ja ennen kaikkea, jotta saisin taas koettua mitä on nälkä. Ja kolmannesta päivästä eteenpäin aloitin pistelaskun (26 pistettä näillä mitoilla) ja siinä olen pysynyt tähän päivään asti. Käytän pistepankkia eli pidän kiinni vain siitä, että viikkopisteet ei ylity, muuten voin sovellella nälän, mielen ja tilaisuuksien mukaan. Melko pian lääkkeen vaikutus tuli selvästi esille. Oli yhtäkkiä helppo kontrolloida syömisiään. Pienemmät annokset riittävät, ei tule mielitekoja ahmimiseen ja lopetan syömisen, kun siltä tuntuu vaikka kesken lautasen, mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt. Painoa on pudonnut kilo viikossa tasaisesti. Lääkärini on riemuissaan ja oloni on jo nyt aivan toinen. Vaatteet istuvat paremmin, jaksan liikkua paremmin ja muutenkin on kevyempi olo, vaikka edelleen paljon on pudotettavaa. Kun paino tippui alle sadan, meinasi tulla itku, niin mukavalta se tuntui.

Sanoit, että kymmenen kiloa lähtee sinulta helposti. Mitäs jos pudottaisit vain sen kymmenen kiloa ja sen jälkeen keskittyisit siihen että paino ei nouse. Niin kuin varmaan tiedät, suurin lääketieteellinen hyöty laihduttamisessa on nimen omaan sen ensimmäisen 5-10%:n pudottamisessa. Ja se voisi sinulle nyt riittää. Ei ole ihme, jos "ei tunnu siltä", että jaksaisi pudottaa 50 kiloa, eihän kenestäkään siltä tunnu. Sehän kuulostaa oikeasti ihan mahdottomalta maailmanvalloitukselta. Mutta jos ajattelet vaan, että nyt pudotan 10 kiloa ja se riittää. Ja pidät sen vaikka puoli vuotta tai vuoden. Ja sitten kunh on taas voimia, seuraava kymmenen. Tai viisi. Pienin askelin ja hitaalla aikataululla. Tai sitten se jo aiemmin suosittelemani kemiallinen vahvistus, elämäntapojen muutos ja pääkopan selvitys. Pienistä tavoitteista on aina helpompi aloittaa. Itselläni motivaatio oli aluksi hyvin heikko, mutta alkusysäyksen jälkeen homma on sujunut kuin itsestään. Ja vaikka tulisi takapakkeja tai repsahduksia, en jää tuleen makaamaan ja kaatunutta kermaa itkemään vaan jatkan siitä mihin jäin. Kun miettii loppuelämäänsä pitkällä aikavälillä, se on helpompaa.

OIkein paljon sinulle voimia ja nyt sanoista tekoihin. Aloita ensin vaikka sillä, että lasket, kuinka paljon nykyään saat pisteitä päivittäisessä elämässäsi. Kannustusta olet saanut jo ensimmäisen kymmenen kilon verran :-)

ehkäpä voisit palkata itsellesei personal trainerin! en tiedä paljonko se maksaa/omaa rahatilannettasi, mutta nämä trainerit ovat kuitenkin ammattitaitoisia liikunnan ammattilaisia.
he tietävät mistä kannattaa aloittaa ja miten. saat varmasti vinkkejä liikunnan ja ruokailutottumusten suhteen. ja jos esim. joka viikko tapaatte (en tiedä yhtään heidän systeemeistä), uskoisin että se saisi motivaation säilymään ja ehkäpä jopa lisäämään sitä!!
kannattaa kysellä! ja eiköhän heille voi ehdottaa, että et halua olla "ihmisten ilmoilla" esim. uimahallissa tms..
onnea painonpudotukselle!! :)

Saatat olla oikeassa, joku mielikuva voisi auttaa.. muukin kuin se, että näkee sielunsa silmissä aviomiehen tuijottavan hoikkia naisia :)

Minulla on auttaneet mielikuvat saamaan kiloja pois, tosin helppo mun on sanoa, ei niitä ole kovin paljoa ollutkaan. Ja nykyisin näyttää menevän automaattisesti siihen, kun tulee syötyä liikaa.
Olen sulkenut silmäni ja nähnyt itseni peilin edessä juuri se jakkupuku päällä tai olen nähnyt itseni syömässä, tomaatteja kurkkuja, kaikkea herkullista ja terveellistä, makkarat olen ohittanut sanomalla mielessäni, että yäk :) samoin pullat sun muut.. Voi kuulostaa tyhmältä, mutta minulla on varmaan vaikuttanut, koska on niin helppoa ollut se ruokatapojen muutos. No minulla ei niin suuria paineita ole ollut ja olen antanut itselleni aikaa, vuosien mittaan opetella paremmat tavat.

vaan.. kirjoitti:

Saatat olla oikeassa, joku mielikuva voisi auttaa.. muukin kuin se, että näkee sielunsa silmissä aviomiehen tuijottavan hoikkia naisia :)

Minulla on auttaneet mielikuvat saamaan kiloja pois, tosin helppo mun on sanoa, ei niitä ole kovin paljoa ollutkaan. Ja nykyisin näyttää menevän automaattisesti siihen, kun tulee syötyä liikaa.
Olen sulkenut silmäni ja nähnyt itseni peilin edessä juuri se jakkupuku päällä tai olen nähnyt itseni syömässä, tomaatteja kurkkuja, kaikkea herkullista ja terveellistä, makkarat olen ohittanut sanomalla mielessäni, että yäk :) samoin pullat sun muut.. Voi kuulostaa tyhmältä, mutta minulla on varmaan vaikuttanut, koska on niin helppoa ollut se ruokatapojen muutos. No minulla ei niin suuria paineita ole ollut ja olen antanut itselleni aikaa, vuosien mittaan opetella paremmat tavat.

Lue lisää

Itse lähdin kanssa juuri laihduttamaan koska avomieheni alkoi seurustella kanssani kun olin 15 kiloa laihempi ja hän on sen näköinen että kaikenmaailman missit roikkuu jaloissa.
Ja jos tähän nyt joku yrittää sanoa että "jos mieheni ei välittäisi minusta enää kun olen lihava niin hän on pinnallinen ja yritän vain miellyttää häntä" ja plaa plaa niin hänelle haluaisin vain sanoa että tervetuloa maailmaan

Nyt joku sen sitten puki sanoiksi!

Tiedän,että jos ja kun ja ehkä kun aloitan laihduttamaan,se on ehdottomasti pisteillä.Atkins,hiilaridieetit sun muut eivät ole minua varten.

Jotenkin ajattelen että kerran tämän kokoiselle ihmiselle ei ole helppoa tietä hoikkuuteen,sen tien pitäisi olla kuitenkin mahdollisimman yksinkertainen.

Minulla ei energia riitä seuraamaan esim.vähähiilihydraattista dieettiä,pistelen kuitenkin poskeeni jotain asiaankuulumatonta ja se into katoaakin sitten samantien.Pisteillä olen saanut "taottua järkeä"päähäni(joskin tilapäisesti).Jos on mieli tehnyt hampurilaisateriaa,olen syönyt ja kärsinyt loppupäivän nälkää.Eli ei sitten vähään aikaan tehnyt mieli jotain sellaista,jonka joutuu tuntemaan nahoissaan.

Pisteillä voi periaatteessa siis syödä mitä tahansa,ja se siis ohjaa aika hyvin siihen oikeaoppiseen syömiseen.On kuin koiralle opettaisi kantapään kautta asioita...

Turha alkaa opetella TÄYSIN erilaisia ruokailutottumuksia,tarkoitan siis sitä,että jos en ole 28 vuoteen oppinut syömään rehuja,ei se tuosta vain muutu.Sellainen painonpudotus loppuu erittäin lyhyeen jos yritän siirtyä täysin kasvislinjalle.Ruokailutottumukseni ovat lähtöisin jo kotoa,eli voisi jo melkein sanoa että geeneissä.Keventäähän aina voi,kunhan perusasiat säilyvät.

Sitäpaitsi olen allerginen mm.kiiwille,paprikalle,mansikalle,omenalle ja sitrushedelmille,Kaikille niille mitä voisin syödä...


Mihinkään ryhmiin,siis sellaisiin joissa kokoonnutaan ihan kasvotusten ja huudetaan hurraata jollekkin joka on laihtunut 200g(vai johtuukohan siitä kun oli edellisellä kerralla housuntaskut täynnä kolikoita)en mene myöskään ikinä,joukkohurmos ei ole minua varten ja epäsäännöllisen työni takia en kuitenkaan koskaan ehtisi paikalle.

Laskisin todellakin syömisen riippuvuudeksi,ainakin omakohtaisesti olen täysin riippuvainen suklaasta.Jos en syö suklaata vuorokauteen,havaitsen itsekkin kuinka ärtyisäksi muutun,päätä särkee jne..Pisin jakso jonka sain laihdutettua oli 8kk,ja silloin se onnistui vain kun vieroitin itseni täysin suklaasta.

Olo kuin narkomaanilla tai alkoholistilla,mutta näin se vain on,olisikin iso vitsi.

Eli ongelma ei ole siinä kuinka laihduttaisin,ei edes siinä kuinka saisin aloitettua(ainahan aloittaa voi...aloitan nyt dieetin.....................oho!Suklaanamu!Ja siihen loppui dieetti...)Vaan siitä kuinka sen saisi jatkumaan ja jatkumaan niin kauan kuin olisi tarvetta.

Uskoisin niin,jos vielä joskus olisin normaalipainoinen,en ikimaailmassa antaisi itseni repsahtaa enää tähän jamaan.Nyt sitä vain ajattelee,että kerran tässä on jo yhdet 60 kiloa liikaa,ei siinä enää kilo tai pari edes näy.

Laihduttamisessani on ollut myös kompastuskivenä se,että jos saan n.10-20 kiloa pois,ei sitä kukaan edes huomaa vielä.En tiedä kuinka paljon sitten pitäisi laihtua että se kunnolla näkyy.Voisi tuoda hieman lisäpotkua jos joku edes mainitsisi...MUISTAKAA AINA,jos näette jonkun lihavan tuttunne joka vaikuttaa laihtuneen,kehua ylenpalttisesti ja kannustaa!!!!!

Joukkueteltta kirjoitti:

Nyt joku sen sitten puki sanoiksi!

Tiedän,että jos ja kun ja ehkä kun aloitan laihduttamaan,se on ehdottomasti pisteillä.Atkins,hiilaridieetit sun muut eivät ole minua varten.

Jotenkin ajattelen että kerran tämän kokoiselle ihmiselle ei ole helppoa tietä hoikkuuteen,sen tien pitäisi olla kuitenkin mahdollisimman yksinkertainen.

Minulla ei energia riitä seuraamaan esim.vähähiilihydraattista dieettiä,pistelen kuitenkin poskeeni jotain asiaankuulumatonta ja se into katoaakin sitten samantien.Pisteillä olen saanut "taottua järkeä"päähäni(joskin tilapäisesti).Jos on mieli tehnyt hampurilaisateriaa,olen syönyt ja kärsinyt loppupäivän nälkää.Eli ei sitten vähään aikaan tehnyt mieli jotain sellaista,jonka joutuu tuntemaan nahoissaan.

Pisteillä voi periaatteessa siis syödä mitä tahansa,ja se siis ohjaa aika hyvin siihen oikeaoppiseen syömiseen.On kuin koiralle opettaisi kantapään kautta asioita...

Turha alkaa opetella TÄYSIN erilaisia ruokailutottumuksia,tarkoitan siis sitä,että jos en ole 28 vuoteen oppinut syömään rehuja,ei se tuosta vain muutu.Sellainen painonpudotus loppuu erittäin lyhyeen jos yritän siirtyä täysin kasvislinjalle.Ruokailutottumukseni ovat lähtöisin jo kotoa,eli voisi jo melkein sanoa että geeneissä.Keventäähän aina voi,kunhan perusasiat säilyvät.

Sitäpaitsi olen allerginen mm.kiiwille,paprikalle,mansikalle,omenalle ja sitrushedelmille,Kaikille niille mitä voisin syödä...


Mihinkään ryhmiin,siis sellaisiin joissa kokoonnutaan ihan kasvotusten ja huudetaan hurraata jollekkin joka on laihtunut 200g(vai johtuukohan siitä kun oli edellisellä kerralla housuntaskut täynnä kolikoita)en mene myöskään ikinä,joukkohurmos ei ole minua varten ja epäsäännöllisen työni takia en kuitenkaan koskaan ehtisi paikalle.

Laskisin todellakin syömisen riippuvuudeksi,ainakin omakohtaisesti olen täysin riippuvainen suklaasta.Jos en syö suklaata vuorokauteen,havaitsen itsekkin kuinka ärtyisäksi muutun,päätä särkee jne..Pisin jakso jonka sain laihdutettua oli 8kk,ja silloin se onnistui vain kun vieroitin itseni täysin suklaasta.

Olo kuin narkomaanilla tai alkoholistilla,mutta näin se vain on,olisikin iso vitsi.

Eli ongelma ei ole siinä kuinka laihduttaisin,ei edes siinä kuinka saisin aloitettua(ainahan aloittaa voi...aloitan nyt dieetin.....................oho!Suklaanamu!Ja siihen loppui dieetti...)Vaan siitä kuinka sen saisi jatkumaan ja jatkumaan niin kauan kuin olisi tarvetta.

Uskoisin niin,jos vielä joskus olisin normaalipainoinen,en ikimaailmassa antaisi itseni repsahtaa enää tähän jamaan.Nyt sitä vain ajattelee,että kerran tässä on jo yhdet 60 kiloa liikaa,ei siinä enää kilo tai pari edes näy.

Laihduttamisessani on ollut myös kompastuskivenä se,että jos saan n.10-20 kiloa pois,ei sitä kukaan edes huomaa vielä.En tiedä kuinka paljon sitten pitäisi laihtua että se kunnolla näkyy.Voisi tuoda hieman lisäpotkua jos joku edes mainitsisi...MUISTAKAA AINA,jos näette jonkun lihavan tuttunne joka vaikuttaa laihtuneen,kehua ylenpalttisesti ja kannustaa!!!!!

Lue lisää

mä en aloittanut! mitään dieettiä, muutin vain ruokailutottumuksiani. En enää osta kotiin 1,5kg juustopakettia, jonka kietaisin kitusiini viikossa. Ostan 150g, jonka jaan 3 aterialle, n.2siivua per voikkari. Ennen vetäisin ruispalapaketin pariin päivään, nyt yritän että se riittäisi 4. En osta lauantai-ym makkaraa, ostan kinkkua. En ole kauheasti lisännyt "heinien" syöntiä, ostan niitä ihania valmiita, esim. välimeren vihanneksia tai wokki-vihanneksia. Kandee käydä pakaste-altaalla.
Mieti:2,5 mars-patukkaa: on reilu tunti sellaista jumppahärveliä, missä pitää painaa niin että räkä roiskuu ja vesi lentää, ainakin viittäkymppiä tunnissa!
Aloita uusi elämä, älä dieettiä!

Joukkueteltta kirjoitti:

Nyt joku sen sitten puki sanoiksi!

Tiedän,että jos ja kun ja ehkä kun aloitan laihduttamaan,se on ehdottomasti pisteillä.Atkins,hiilaridieetit sun muut eivät ole minua varten.

Jotenkin ajattelen että kerran tämän kokoiselle ihmiselle ei ole helppoa tietä hoikkuuteen,sen tien pitäisi olla kuitenkin mahdollisimman yksinkertainen.

Minulla ei energia riitä seuraamaan esim.vähähiilihydraattista dieettiä,pistelen kuitenkin poskeeni jotain asiaankuulumatonta ja se into katoaakin sitten samantien.Pisteillä olen saanut "taottua järkeä"päähäni(joskin tilapäisesti).Jos on mieli tehnyt hampurilaisateriaa,olen syönyt ja kärsinyt loppupäivän nälkää.Eli ei sitten vähään aikaan tehnyt mieli jotain sellaista,jonka joutuu tuntemaan nahoissaan.

Pisteillä voi periaatteessa siis syödä mitä tahansa,ja se siis ohjaa aika hyvin siihen oikeaoppiseen syömiseen.On kuin koiralle opettaisi kantapään kautta asioita...

Turha alkaa opetella TÄYSIN erilaisia ruokailutottumuksia,tarkoitan siis sitä,että jos en ole 28 vuoteen oppinut syömään rehuja,ei se tuosta vain muutu.Sellainen painonpudotus loppuu erittäin lyhyeen jos yritän siirtyä täysin kasvislinjalle.Ruokailutottumukseni ovat lähtöisin jo kotoa,eli voisi jo melkein sanoa että geeneissä.Keventäähän aina voi,kunhan perusasiat säilyvät.

Sitäpaitsi olen allerginen mm.kiiwille,paprikalle,mansikalle,omenalle ja sitrushedelmille,Kaikille niille mitä voisin syödä...


Mihinkään ryhmiin,siis sellaisiin joissa kokoonnutaan ihan kasvotusten ja huudetaan hurraata jollekkin joka on laihtunut 200g(vai johtuukohan siitä kun oli edellisellä kerralla housuntaskut täynnä kolikoita)en mene myöskään ikinä,joukkohurmos ei ole minua varten ja epäsäännöllisen työni takia en kuitenkaan koskaan ehtisi paikalle.

Laskisin todellakin syömisen riippuvuudeksi,ainakin omakohtaisesti olen täysin riippuvainen suklaasta.Jos en syö suklaata vuorokauteen,havaitsen itsekkin kuinka ärtyisäksi muutun,päätä särkee jne..Pisin jakso jonka sain laihdutettua oli 8kk,ja silloin se onnistui vain kun vieroitin itseni täysin suklaasta.

Olo kuin narkomaanilla tai alkoholistilla,mutta näin se vain on,olisikin iso vitsi.

Eli ongelma ei ole siinä kuinka laihduttaisin,ei edes siinä kuinka saisin aloitettua(ainahan aloittaa voi...aloitan nyt dieetin.....................oho!Suklaanamu!Ja siihen loppui dieetti...)Vaan siitä kuinka sen saisi jatkumaan ja jatkumaan niin kauan kuin olisi tarvetta.

Uskoisin niin,jos vielä joskus olisin normaalipainoinen,en ikimaailmassa antaisi itseni repsahtaa enää tähän jamaan.Nyt sitä vain ajattelee,että kerran tässä on jo yhdet 60 kiloa liikaa,ei siinä enää kilo tai pari edes näy.

Laihduttamisessani on ollut myös kompastuskivenä se,että jos saan n.10-20 kiloa pois,ei sitä kukaan edes huomaa vielä.En tiedä kuinka paljon sitten pitäisi laihtua että se kunnolla näkyy.Voisi tuoda hieman lisäpotkua jos joku edes mainitsisi...MUISTAKAA AINA,jos näette jonkun lihavan tuttunne joka vaikuttaa laihtuneen,kehua ylenpalttisesti ja kannustaa!!!!!

Lue lisää

Motivaatiota sinulta ei puutu, mutta itsekuria kylläkin. Osin taidat jopa kieltäytyä uskomasta, että vain sinulla itselläsi on avaimet ratkaisuun ja suojaudut ongelmalta.

Itselläni oli samanlainen ongelma muistamisen, keskittymisen ja järjestelmällisyyden kanssa. Tiesin, että minulla on ongelma, tiesin kyllä keinoja miten selvitä ongelmista ja lievittää tilannetta, mutta silti en saanut itseäni "kuriin" kuin hetkittäin. Psykoterapiasta on/oli minulle apua. Ei henkinen tsemppaus ole tarkoitettu vain seinähulluille. Mieti olisiko siitä apua.

Kognitiivinen psykoterapia keskittyy ongelmien ratkaisuun ja voisi sopia sinulle hyvin. Se on pitkä prosessi ja siihen on sitouduttava jopa vuosiksi, mutta eipähän tuo laihtuminenkaan hetkessä käy ja saisit tarvitsemaasi tukea viikoittain.

Joukkueteltta kirjoitti:

Nyt joku sen sitten puki sanoiksi!

Tiedän,että jos ja kun ja ehkä kun aloitan laihduttamaan,se on ehdottomasti pisteillä.Atkins,hiilaridieetit sun muut eivät ole minua varten.

Jotenkin ajattelen että kerran tämän kokoiselle ihmiselle ei ole helppoa tietä hoikkuuteen,sen tien pitäisi olla kuitenkin mahdollisimman yksinkertainen.

Minulla ei energia riitä seuraamaan esim.vähähiilihydraattista dieettiä,pistelen kuitenkin poskeeni jotain asiaankuulumatonta ja se into katoaakin sitten samantien.Pisteillä olen saanut "taottua järkeä"päähäni(joskin tilapäisesti).Jos on mieli tehnyt hampurilaisateriaa,olen syönyt ja kärsinyt loppupäivän nälkää.Eli ei sitten vähään aikaan tehnyt mieli jotain sellaista,jonka joutuu tuntemaan nahoissaan.

Pisteillä voi periaatteessa siis syödä mitä tahansa,ja se siis ohjaa aika hyvin siihen oikeaoppiseen syömiseen.On kuin koiralle opettaisi kantapään kautta asioita...

Turha alkaa opetella TÄYSIN erilaisia ruokailutottumuksia,tarkoitan siis sitä,että jos en ole 28 vuoteen oppinut syömään rehuja,ei se tuosta vain muutu.Sellainen painonpudotus loppuu erittäin lyhyeen jos yritän siirtyä täysin kasvislinjalle.Ruokailutottumukseni ovat lähtöisin jo kotoa,eli voisi jo melkein sanoa että geeneissä.Keventäähän aina voi,kunhan perusasiat säilyvät.

Sitäpaitsi olen allerginen mm.kiiwille,paprikalle,mansikalle,omenalle ja sitrushedelmille,Kaikille niille mitä voisin syödä...


Mihinkään ryhmiin,siis sellaisiin joissa kokoonnutaan ihan kasvotusten ja huudetaan hurraata jollekkin joka on laihtunut 200g(vai johtuukohan siitä kun oli edellisellä kerralla housuntaskut täynnä kolikoita)en mene myöskään ikinä,joukkohurmos ei ole minua varten ja epäsäännöllisen työni takia en kuitenkaan koskaan ehtisi paikalle.

Laskisin todellakin syömisen riippuvuudeksi,ainakin omakohtaisesti olen täysin riippuvainen suklaasta.Jos en syö suklaata vuorokauteen,havaitsen itsekkin kuinka ärtyisäksi muutun,päätä särkee jne..Pisin jakso jonka sain laihdutettua oli 8kk,ja silloin se onnistui vain kun vieroitin itseni täysin suklaasta.

Olo kuin narkomaanilla tai alkoholistilla,mutta näin se vain on,olisikin iso vitsi.

Eli ongelma ei ole siinä kuinka laihduttaisin,ei edes siinä kuinka saisin aloitettua(ainahan aloittaa voi...aloitan nyt dieetin.....................oho!Suklaanamu!Ja siihen loppui dieetti...)Vaan siitä kuinka sen saisi jatkumaan ja jatkumaan niin kauan kuin olisi tarvetta.

Uskoisin niin,jos vielä joskus olisin normaalipainoinen,en ikimaailmassa antaisi itseni repsahtaa enää tähän jamaan.Nyt sitä vain ajattelee,että kerran tässä on jo yhdet 60 kiloa liikaa,ei siinä enää kilo tai pari edes näy.

Laihduttamisessani on ollut myös kompastuskivenä se,että jos saan n.10-20 kiloa pois,ei sitä kukaan edes huomaa vielä.En tiedä kuinka paljon sitten pitäisi laihtua että se kunnolla näkyy.Voisi tuoda hieman lisäpotkua jos joku edes mainitsisi...MUISTAKAA AINA,jos näette jonkun lihavan tuttunne joka vaikuttaa laihtuneen,kehua ylenpalttisesti ja kannustaa!!!!!

Lue lisää

Jos kokee syömisen nimenomaan sellaiseksi riippuvuudeksi johon ei pelkällä tahdonvoimalla niin vain vaikuteta, voisi hypnoosia, siis nimenomaan terapiaa hypnoosissa kokeilla.

Tässä pitää kuitenkin huomioida ehdottomasti se, että hankkiutuu nimenomaan jonkin laillistetun terveydenhuollon ammattilaisen antamaan hypnoterapiaan. Esim. laillistettu psykiatri, joka hallitsee myös hypnoosin ja jolla on ehdottomasti myös psykoterapeutin pätevyys, on oiva apu myös muun mahdollisen lääkityksen suhteen, mikäli sellaiselle tarvetta on.

Kaikenlaisia itseoppineita lavahypnotisoijia kannattaa välttää.

Hypnoosin avusta painonhallintaan ei ole vielä varsinaista tutkimuksellista näyttöä, mutta itse sain siitä suurenmoisen alkusysäyksen, kun jossain vaiheessa ajatukset kierivät jo maanisella tavalla syömisen ja syömättä jättämisen ympärillä. Päälle päätteeksi opin rentoutumaan ja tuosta taidosta on kyllä ollut uskomaton apu ja ilo kaikenlaisessa mielitekojen hillinnässä.

Omien kokemusteni perusteella voisin siis hypnoosia suositella.

PS. kaikille hypnoosi ei sovi ja sillä voi olla jopa haitallisia vaikutuksia. Tämän vuoksi nimenomaan laillistetun ammattilaisen vastaanotolle hankkiutuminen on erityisen tärkeää. Lääkärin pohjakoulutuksen saanut ihminen osaa myös pintapuolisesti ottaa huomioon painonhallintaan vaikuttavia fyysisiäkin seikkoja, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta jne.

Tämä oli hieno kirjoitus! Täällä on mukava käydä lukemassa tämän kaltaisia kirjoituksia! Oikein huokuu se onnistumisen ja ilon fiilis! Itelläkin aika vähän matkaa enää maaliin, mutta hyvinpä tuo tuntuu sujuvan!

Vähän se taitaa olla niin että minun ja monen muun ylipainoisen kilot olisivat tipotiessään jos se ajatuksen voima auttaisi.
Jos kaikki se ajateltu,suunniteltu ja kuviteltu toteutuisi,tässähän oltaisiin jo alipainon puolella:) :)

Minulla on aina,ennenkuin saan aloitettua terveellisemmät elämäntavat,eräänlainen ajatustenkeskittämisjakso,jolloin ihankuin psyykkaan itseni urakkaan.

Joukkueteltta kirjoitti:

Vähän se taitaa olla niin että minun ja monen muun ylipainoisen kilot olisivat tipotiessään jos se ajatuksen voima auttaisi.
Jos kaikki se ajateltu,suunniteltu ja kuviteltu toteutuisi,tässähän oltaisiin jo alipainon puolella:) :)

Minulla on aina,ennenkuin saan aloitettua terveellisemmät elämäntavat,eräänlainen ajatustenkeskittämisjakso,jolloin ihankuin psyykkaan itseni urakkaan.

Lue lisää

jo kaksikymppisenä aloitin tämän harrastuksen. Lasten saamisen jälkeen ylimääräiset kilot yleensä karisi vuoden sisällä. Ja paino pysyi tuonne neljävitoseen kohtuulisena tavallisella tarkailulla ja itsekurilla, mutta sen jälkeen on tullut 20 kiloa ylipainoa josta en pääse eroon. Olen pähkäilyt tämän asian kanssa ja aatellut onkohan aineen vaihdunnalla jotain tekemistä asian kanssa kun ennen kilot lähtivät suht´ helposti mutta nyt ei sitten millään. Olen myös yrittäjä ja työpäivä täyttyy asiakkaiden palvelemisesta. Ruokailun kanssa on vähän niin ja näin kun en voi pitää ruokatuntia. Nyt olen pyrkinyt syömään töissä salatin, kanan, kalan tai lihan kera ja salatin siksi, etten nosta verensokeria liikaa koska se väsyttää ja vie toiminta tarmon. Välipaloja koitan välttää ja kahvia en juo enään 14 jälkeen, ei muuten maistukkaan joten se on helpoa. Kotona syön tavallista perusruokaa varoen kuitenkin nopeita hiilihytraatteja. Katsotaan kuinka käy nyt paino on 80kg pituus 163cm parikiloa on tullut alas kuukauden aikana.

laihduttaminen kirjoitti:

jo kaksikymppisenä aloitin tämän harrastuksen. Lasten saamisen jälkeen ylimääräiset kilot yleensä karisi vuoden sisällä. Ja paino pysyi tuonne neljävitoseen kohtuulisena tavallisella tarkailulla ja itsekurilla, mutta sen jälkeen on tullut 20 kiloa ylipainoa josta en pääse eroon. Olen pähkäilyt tämän asian kanssa ja aatellut onkohan aineen vaihdunnalla jotain tekemistä asian kanssa kun ennen kilot lähtivät suht´ helposti mutta nyt ei sitten millään. Olen myös yrittäjä ja työpäivä täyttyy asiakkaiden palvelemisesta. Ruokailun kanssa on vähän niin ja näin kun en voi pitää ruokatuntia. Nyt olen pyrkinyt syömään töissä salatin, kanan, kalan tai lihan kera ja salatin siksi, etten nosta verensokeria liikaa koska se väsyttää ja vie toiminta tarmon. Välipaloja koitan välttää ja kahvia en juo enään 14 jälkeen, ei muuten maistukkaan joten se on helpoa. Kotona syön tavallista perusruokaa varoen kuitenkin nopeita hiilihytraatteja. Katsotaan kuinka käy nyt paino on 80kg pituus 163cm parikiloa on tullut alas kuukauden aikana.

Lue lisää

edellisestä kirjoituksesta unohtui yksi erittäin tärkeä asia nimittäin juominen. Iän myötä kyky tunnistaa jano heikkenee ja juomisen sijaan syödään kun pitäisi juoda ja mieluiten kivennäisvettä tai vettä.

Tuolla sivulla:

http://www.silikonitieto.net/artikkeli.phtml?ID=24

Kaloritaulukko
Personal Trainer
Laihdutusvinkkejä
Ylipainon syyt ja vaikutukset

Rasvaprosentti / Tietoa
Rasvaprosentti / Laskuri
Kehon painoindeksi (BMI)
Kehon painoindeksi / Laskuri

Vyötärö-lantio -suhde / Laskuri
Päivittäinen energian tarve / Laskuri
Eri liikuntamuotojen kuluttama energia
Vuorokauden energiankulutus / Laskuri

Päivittäinen perusaineenvaihdunta / Laskuri
Fineli / Elintarvikkeiden koostumustietopankki
Energiankulutus eri liikuntamuodoissa / Laskuri

Zone-dieetti
Body for Life
Perunadieetti
Ananasdieetti
Mammadieetti

Sairaaladieetti
Atkinsin dieetti
NutriFast-dieetti
Veriryhmädieetti
Stillmanin dieetti

Ketoosi-dieetistä
Scarsdalen dieetti
Näkkileipä -dieetti
Kaalikeitto -dieetti
Montignacin dieetti
Lentoemäntä -dieetti

The South Beach Diet
Kivennäisvesi -dieetti
Vähärasvainen dieetti
Omenaviinietikka -dieetti
Rasvanpolttokeitto -dieetti

Yhden päivän juomadieetti
Painonvartijat -ohjelmasta
The Atkins Diet (suomeksi)
Atkinsin dieetti (englanniksi)
Omenalla ohuemmaksi -dieetti

Virtuaaliravintola
Laihdutusklinikka
Laihdutusleikkaus
Ravitsemusterapeutti
Painoa pois porkkanoilla


Painonhallinnan tukihoidot
Miksi kannattaa laihduttaa?
Ahmimisesta voi päästä eroon
10 kiloa neljässä kuukaudessa
Naisellisen lihaskuntotreenin ABC
Syöminen salitreenauksen ohessa

Hyvästi rasva - tervetuloa maut
Liikunnasta on monenlaista hyötyä
Rasvan vähentäminen ruokavaliosta

jne. jne.

Katsokaa myös sivulla alempana oleva artikkeli nimeltään Liikunta. : )

Olkaa hyvä! kirjoitti:

Tuolla sivulla:

http://www.silikonitieto.net/artikkeli.phtml?ID=24

Kaloritaulukko
Personal Trainer
Laihdutusvinkkejä
Ylipainon syyt ja vaikutukset

Rasvaprosentti / Tietoa
Rasvaprosentti / Laskuri
Kehon painoindeksi (BMI)
Kehon painoindeksi / Laskuri

Vyötärö-lantio -suhde / Laskuri
Päivittäinen energian tarve / Laskuri
Eri liikuntamuotojen kuluttama energia
Vuorokauden energiankulutus / Laskuri

Päivittäinen perusaineenvaihdunta / Laskuri
Fineli / Elintarvikkeiden koostumustietopankki
Energiankulutus eri liikuntamuodoissa / Laskuri

Zone-dieetti
Body for Life
Perunadieetti
Ananasdieetti
Mammadieetti

Sairaaladieetti
Atkinsin dieetti
NutriFast-dieetti
Veriryhmädieetti
Stillmanin dieetti

Ketoosi-dieetistä
Scarsdalen dieetti
Näkkileipä -dieetti
Kaalikeitto -dieetti
Montignacin dieetti
Lentoemäntä -dieetti

The South Beach Diet
Kivennäisvesi -dieetti
Vähärasvainen dieetti
Omenaviinietikka -dieetti
Rasvanpolttokeitto -dieetti

Yhden päivän juomadieetti
Painonvartijat -ohjelmasta
The Atkins Diet (suomeksi)
Atkinsin dieetti (englanniksi)
Omenalla ohuemmaksi -dieetti

Virtuaaliravintola
Laihdutusklinikka
Laihdutusleikkaus
Ravitsemusterapeutti
Painoa pois porkkanoilla


Painonhallinnan tukihoidot
Miksi kannattaa laihduttaa?
Ahmimisesta voi päästä eroon
10 kiloa neljässä kuukaudessa
Naisellisen lihaskuntotreenin ABC
Syöminen salitreenauksen ohessa

Hyvästi rasva - tervetuloa maut
Liikunnasta on monenlaista hyötyä
Rasvan vähentäminen ruokavaliosta

jne. jne.

Katsokaa myös sivulla alempana oleva artikkeli nimeltään Liikunta. : )

Lue lisää

tuolla on kaikki se tieto jota kaipasinkin!

Mitäpä tuohon muuta kuin:samaa mieltä.

Olkoon sitten vihoviimeinen keino vatsalaukun pienennysleikkaus kun tuntuu että mikään hyvä neuvo ei kelpaa vaikka toiset kuinka yrittää auttaa ja antaa vinkkejä.

se siitä kirjoitti:

Mitäpä tuohon muuta kuin:samaa mieltä.

Olkoon sitten vihoviimeinen keino vatsalaukun pienennysleikkaus kun tuntuu että mikään hyvä neuvo ei kelpaa vaikka toiset kuinka yrittää auttaa ja antaa vinkkejä.

Lue lisää

Olen lukenut ja naureskellut jutun kulkua. Koska itsellänikin on ylipainoa n.30 kiloa. Olen 20 vuotias nainen ja painoa löytyy tällä hetkellä 90 ja pituutta 166. Motivaatiota minä ainakin saan siitä, että pääsen hankkimaan kauniita vaatteita ja mahdun vanhoihin vaatteisiin, en hengästy yhtä helposti ja ala hikoilemaan kuin pieni possu hetken aherrettuani. Olen kokeillut painonvartijoita, erilaisia ihmepillereitä yms.yms. yms. Mutta nyt olen vain yksinkertaisesti käynyt lenkillä melkein kaksi kertaa päivässä. Joskus tulee sellainen olo, että ei jaksa, mutta kummasti saan motivaatiota kun käyn vaa'alla ennen lenkkiä. Kaikkea Onnea sinulle! Yritetään yhdessä päästä tavoitteisiimme!!

se siitä kirjoitti:

Mitäpä tuohon muuta kuin:samaa mieltä.

Olkoon sitten vihoviimeinen keino vatsalaukun pienennysleikkaus kun tuntuu että mikään hyvä neuvo ei kelpaa vaikka toiset kuinka yrittää auttaa ja antaa vinkkejä.

Lue lisää

En ole teilannut kenenkään ehdotuksia tai ideoita suoralta kädeltä,muttamuttamuttaa en ole hokenut.

Kerroin vain että pistelasku on minun juttuni sitten kun saan jotain aikaiseksi,ja etten saa kasviksia alas sitten millään vaikka kuinka niitä kehoitetaan syömään.
Ainoa minkä voisin sanoa tyrmänneeni on tämä kolmosen suurinpudottaja,sekä mennä johonkin laihdutusryhmään(ja ehkä Atkins)

En hae varsinaisesti edes vinkkejä laihtumiseen,kerroin jo ensimmäisessä viestissäni että olen kaikenlaista kokeillut ja todellakin tiedän laihduttamisesta ja elämäntapojenmuutoksesta jne.jotain,
vaan sitä motivaatiota(jota nyt olenkin saanut niiiin paljon,että olisi noloa olla aloittamatta laihduttamaan/muuttamaan elämäntapojaan).

Kuitenkin aion nyt yrittää hankkia tämän R...mikässenytoli-lääkkeen,siitä voisi olla apua.

Olin todella yllättynyt että näin paljon olen saanut "yleisöä",sitä en ole hakenut tietoisesti,koska en ole ainoa ongelmansa kanssa tuskaileva laihdutus-palstalla.Itse en ole otsikkoa "etusivulle"järjestänyt.

Mielestäni tässä ketjussa ei ole nyt kysymys enää vain hekilökohtaisesti minusta,vaan monista kanssasisaristani-ja veljistäni myös.Kaikista näistä lukemattomista kannustuksista ja vinkeistä on varmasti apua muillekkin!Jos kuka tahansa saa nyt potkua laihduttamiseensa tämän ketjun avulla,tästä on ollut suunnaton hyöty.Yksikin on paljon.

Aina törmää siihen että lihavalla ihmisellä "Pitäis laihduttaa mutta..." koetaan turhanpäiväiseksi narinaksi,pitäisi vain olla hiljaa suu supussa läskeinensä(ainakin monen laihan mielestä),eikä valittaa jos on niin saamaton ja heikko ettei kykenen itseään hillitsemään ja hallitsemaan.
Siitäkin vain jo mainitsin,kuten muutama muukin,että syöminen on riippuvuutta,eikä se nyt tuosta vain miksikään muutu.Ei lihavia ihmisiä olisi jos se näin menisi että päätetään vain olla syömättä epäterveellisesti,koska en usko että kovinkaan suuri osa ihmisistä on lihavia siksi kun HALUAVAT olla tai etteivätkö haluaisi laihtua.Olisihan se niin yksinkertaista.

Jos ette nyt ihan henkilökohtaisesti ottaisi vain minun ajatuksiani ja ongelmaani,antakaa vinkkejä,kertokaa omista onnistumisista ja epäonnistumisistanne,kaikesta siitä on apua!

Ja varmasti,voin luvata,teen jotain!Oletin että saan 80% negatiivista palautetta mutta kun 99% taitaa olla positiivista,on ihana huomata että apua halutaan antaa ja omia ajatuksia jakaa.

Olen siis pahoillani jos olen antanut sellaisen kuvan etten kelpuuttaisi mitään neuvoja,ei tässä kuulkaa ole vara nirsoilla avun suhteen!Ruuan suhteen pitäisi...:)

Et muuten tule koskaan löytämään suklaapatukkaa, jossa olisi nolla kaloria!

Miehen alku kirjoitti:

Et muuten tule koskaan löytämään suklaapatukkaa, jossa olisi nolla kaloria!

:) :) Siinäpä ´taidat olla oikeassa :)

Oli sen verran jämäkkä puhe,että ei voi väittää vastaan missään...

Kiitos kiitos kiitos:)

Joops,olen törmäillyt vaatteiden muodottomuusongelmaan aikas usein...

Hassua kuinka isojen tyttöjen vaatteiden mittasuhteet ovat p...seestä!

Suurin osa lihavistahan eivät ole tasapaksuja,eikö?Sitten kun menet ostamaan farkkuja,lahkeensuun ympärysmitta on noin metri...Suunnilleen kompastuu niihin tuulipusseihin kävellessä!Yleensähän naisilla takamus kerää massaa,joten housujen pitäisi olla kaiken järjen mukaan peffasta suurempia,samoin reisistä,mutta lahkeiden ei todella tarvitse olla saman levyiset reiden yläosasta nilkan alaosaan!

Normaalipainoistenkin farkuissa on käsittääkseni havaittavissa jonkinmoista kaventumista?

Toinen on yläosat,miksi hemmetissä 90% paidoista on jumalaton kaula-aukko?Okei,isoilla on isot rinnat,mutta ei se tarkoita että niitä haluaisi esitellä kaikelle kansalle!Varsinkin kun suurin osa kaula-aukoista on heti sitten niin suuria,että näkyy melkein napaan saakka,ja leikkaus vielä niin leveä,että teettää hankaluuksia ettei paita valu olkapäiltä alas.

Henkassa ja Maukassa olen usein vaatteita hypistellessäni eksynyt viereiselle osastolle,eli MAMMAVAATTEISIIN!Höh,miksi ihmeessä ovat niin vierekkäin että lähes sulautuvat toisiinsa?Ei siinä nyt muuten mitään,mutta on se vähän typerä olo kun vaatekopissa huomaa sovittavansa tukihousuja...

Ja ne valtavat kukkakuosit ja paljettikirjailut...

Siinäpä jollekkin ylipainoiselle vaatesuunnittelijalle oiva bisnesidea,ryhtyä suunnittelemaan kauniita vaatteita isoille ihmisille.Olisin valmis maksamaankin hieman enemmän jos vaatteet olisivat kauniita ja nuorekkaita...Ainiinjuu...Minähän olen aloittamassa laikkaria..:)

Joukkueteltta kirjoitti:

Joops,olen törmäillyt vaatteiden muodottomuusongelmaan aikas usein...

Hassua kuinka isojen tyttöjen vaatteiden mittasuhteet ovat p...seestä!

Suurin osa lihavistahan eivät ole tasapaksuja,eikö?Sitten kun menet ostamaan farkkuja,lahkeensuun ympärysmitta on noin metri...Suunnilleen kompastuu niihin tuulipusseihin kävellessä!Yleensähän naisilla takamus kerää massaa,joten housujen pitäisi olla kaiken järjen mukaan peffasta suurempia,samoin reisistä,mutta lahkeiden ei todella tarvitse olla saman levyiset reiden yläosasta nilkan alaosaan!

Normaalipainoistenkin farkuissa on käsittääkseni havaittavissa jonkinmoista kaventumista?

Toinen on yläosat,miksi hemmetissä 90% paidoista on jumalaton kaula-aukko?Okei,isoilla on isot rinnat,mutta ei se tarkoita että niitä haluaisi esitellä kaikelle kansalle!Varsinkin kun suurin osa kaula-aukoista on heti sitten niin suuria,että näkyy melkein napaan saakka,ja leikkaus vielä niin leveä,että teettää hankaluuksia ettei paita valu olkapäiltä alas.

Henkassa ja Maukassa olen usein vaatteita hypistellessäni eksynyt viereiselle osastolle,eli MAMMAVAATTEISIIN!Höh,miksi ihmeessä ovat niin vierekkäin että lähes sulautuvat toisiinsa?Ei siinä nyt muuten mitään,mutta on se vähän typerä olo kun vaatekopissa huomaa sovittavansa tukihousuja...

Ja ne valtavat kukkakuosit ja paljettikirjailut...

Siinäpä jollekkin ylipainoiselle vaatesuunnittelijalle oiva bisnesidea,ryhtyä suunnittelemaan kauniita vaatteita isoille ihmisille.Olisin valmis maksamaankin hieman enemmän jos vaatteet olisivat kauniita ja nuorekkaita...Ainiinjuu...Minähän olen aloittamassa laikkaria..:)

Lue lisää

V-kaula-aukkoiset paidat tuovat ryhtiä löysään olemukseen - kokeile kauluspaitoja, voit säädellä, kuinka paljon haluat paljastaa. Poolokaulukset taas korostavat kaksoisleukaa. Rintoja kannattaa korostaa, se tekee vatsasta hieman litteämmän oloisen, se kai laajojen kaula-aukkojen merkitys?

Kapenevat lahkeet korostavat reisiä ja levenevien lahkeiden tarkoitus on tasapainottaa vähän sitä kehoa alaosastakin. Jos haluaa keskivartaloa korostaa, kannattaa varautua raskaustiedusteluihin. Levenevälahkeiset housut ovat yleensä se kaikkein edukkain vaihtoehto kaikille vartalotyypeille. 3/4 -mittaiset hihat ja lahkeet tekevät käsivarsista/jaloista paksumman näköiset ja lyhemmän oloiset. Kulutetut kohdat jaloissa ja pakaroissa saa ne näyttämään todellista isommilta, joten niitä kannattaa kans välttää. Pitkät, ehkä levenevät hameet ovat aika tehokkaita "pienentämään", kun vartalo on alas asti samaa kokoa.

Kukkakuvioisia tms. vaatteita ei kannata laittaa ongelmakohtien päälle, sillä ne ovat katseenkiinnittäjiä, samoin kuin shokkivärit. Hoikentava vaikutus saadaan helpoimmin mustalla, mutta muukin väri käy, kunhan ala- ja yläosa ovat samanvärisiä. Jos vaatteiden mittasuhteet ovat huonot, kannattaa harkita niiden kaventamista omalle vartalolle sopiviksi.

nainen kirjoitti:

V-kaula-aukkoiset paidat tuovat ryhtiä löysään olemukseen - kokeile kauluspaitoja, voit säädellä, kuinka paljon haluat paljastaa. Poolokaulukset taas korostavat kaksoisleukaa. Rintoja kannattaa korostaa, se tekee vatsasta hieman litteämmän oloisen, se kai laajojen kaula-aukkojen merkitys?

Kapenevat lahkeet korostavat reisiä ja levenevien lahkeiden tarkoitus on tasapainottaa vähän sitä kehoa alaosastakin. Jos haluaa keskivartaloa korostaa, kannattaa varautua raskaustiedusteluihin. Levenevälahkeiset housut ovat yleensä se kaikkein edukkain vaihtoehto kaikille vartalotyypeille. 3/4 -mittaiset hihat ja lahkeet tekevät käsivarsista/jaloista paksumman näköiset ja lyhemmän oloiset. Kulutetut kohdat jaloissa ja pakaroissa saa ne näyttämään todellista isommilta, joten niitä kannattaa kans välttää. Pitkät, ehkä levenevät hameet ovat aika tehokkaita "pienentämään", kun vartalo on alas asti samaa kokoa.

Kukkakuvioisia tms. vaatteita ei kannata laittaa ongelmakohtien päälle, sillä ne ovat katseenkiinnittäjiä, samoin kuin shokkivärit. Hoikentava vaikutus saadaan helpoimmin mustalla, mutta muukin väri käy, kunhan ala- ja yläosa ovat samanvärisiä. Jos vaatteiden mittasuhteet ovat huonot, kannattaa harkita niiden kaventamista omalle vartalolle sopiviksi.

Lue lisää

Siis V-kaula-aukko ihan ok,mutta miksi ihmeessä ne ovat ihan valtavan valtavia?Minullakin kuppikoko E tai F,eli kyse ei ole siitä että rinnat olisivat niin pienet etteikö täytettä löytyisi.Pidän kyllä ehdottomasti V-aukosta,mutta normaaliuden rajoissa!

Kun housuista puhuin,en nyt ajatellutkaan mitään porkkanapöksyjä,vaan lähinnä yritin havainnollistaa sitä miltä näyttää housunlahkeet nilkasta,kun ne ovat saman metrin ympärysmitaltaan mitä reisi!Siis en nyt tiedä onko reiteni ympärysmitta metrin,mutta joka tapauksessa niin jumalattoman paksu että ei voi enää näyttää hyvältä jos lahje on ihan tasapaksu.

Samaa mieltä olen ehdottomasti väreistä,vaatekaapistani löytyy pääasiassa mustaa,sekä tummanruskeaa,tummansinistä jne.Kerran kokeilin VAAKARAITAISTA VAALEANPUNAISTA puseroa,siinä vaadittiinkin jo pokkaa kun vilkaisi peiliin!

No höpö höpö!! Rauhalliseen, hitaaseen tahtiin (1/2-1kg/vk) laihdutettaessa iho ehtii mukaan ja joustaa vartalon kaventuessa. Eri asia on, jos laihtuminen on rajua, silloin jää joksikin aikaa helttoja ja reppuja. Nekin tosin häviävät nuorella ja alle keski-ikäisellä.

Iho on joustavaa materiaalia suuntaan jos toiseenkin. Mutta kyllä se varmaan tulee vielä opiskeluissa esille.

TSEMPPIÄ JOUKKUETELTTA!!!

Eikös se ole niin että menee laihduttajan omasta pussista jos roikkuvat nahat eivät ole luokiteltu jo niin pahoiksi että aiheuttaa jonkinmoista terveysongelmaa...?En tiedä.

Laitetaanhan pienirintaiselle/rinnattomalle silikonitkin veronmaksajien piikkiin jos rinnattomuus aiheuttaa henkistä kärsimystä.Oli aika korni vertaus,mutta uskon että seula,ketkä leikataan kenenkin maksamana on aikas tiukka,ei terveyskeskukseen noin vain mennä "tilaamaan" leikkausta.
Mutta mitenkäs paljon maksaa se jos hoidetaan lihavuudesta aiheutuvia sairauksia?Diabetes,kuluneet lonkat,selkävaivat jne.Ja pahimmassa tapauksessa voi joutua jäämään sairaseläkkeelle sen vuoksi kun ei lihavuuden vuoksi voi edes työskennellä?

Ei noita verovaroin korvattavia nahanpoisto-operaatioita taida nyt sentään aivan hirveästi vuosittain olla?

Sitäpaitsi veromarkoilla korvataan takuulla vähemmän tärkeitäkin asioita...Ministerien lounaita sun muita...?

Eikö siis olisi parempi että panostettaisiin terveydenhuollon puolella enemmän lihavuuden ehkäisyyn jo ennenkuin siitä muodostuu ongelma?
Minäkään en saanut apua terveydenhuollon kautta,ainoa neuvo oli:SYÖ VÄHEMMÄN.Hahahaa!
Olisin sentään olettanut että saisin edes jonkinlaista laihdutukseen liittyvää lehtistä tms. mukaani..Ei silti ettäkö tekisin niillä jotain mutta olisi sekin edes ollut hyvä yritys.

Voi olla että näissä ylipainon hoitoasioissa panostetaan eri kunnissa tietysti eri tavoin,mutta näin ainakin meillä.

Joukkueteltta kirjoitti:

Eikös se ole niin että menee laihduttajan omasta pussista jos roikkuvat nahat eivät ole luokiteltu jo niin pahoiksi että aiheuttaa jonkinmoista terveysongelmaa...?En tiedä.

Laitetaanhan pienirintaiselle/rinnattomalle silikonitkin veronmaksajien piikkiin jos rinnattomuus aiheuttaa henkistä kärsimystä.Oli aika korni vertaus,mutta uskon että seula,ketkä leikataan kenenkin maksamana on aikas tiukka,ei terveyskeskukseen noin vain mennä "tilaamaan" leikkausta.
Mutta mitenkäs paljon maksaa se jos hoidetaan lihavuudesta aiheutuvia sairauksia?Diabetes,kuluneet lonkat,selkävaivat jne.Ja pahimmassa tapauksessa voi joutua jäämään sairaseläkkeelle sen vuoksi kun ei lihavuuden vuoksi voi edes työskennellä?

Ei noita verovaroin korvattavia nahanpoisto-operaatioita taida nyt sentään aivan hirveästi vuosittain olla?

Sitäpaitsi veromarkoilla korvataan takuulla vähemmän tärkeitäkin asioita...Ministerien lounaita sun muita...?

Eikö siis olisi parempi että panostettaisiin terveydenhuollon puolella enemmän lihavuuden ehkäisyyn jo ennenkuin siitä muodostuu ongelma?
Minäkään en saanut apua terveydenhuollon kautta,ainoa neuvo oli:SYÖ VÄHEMMÄN.Hahahaa!
Olisin sentään olettanut että saisin edes jonkinlaista laihdutukseen liittyvää lehtistä tms. mukaani..Ei silti ettäkö tekisin niillä jotain mutta olisi sekin edes ollut hyvä yritys.

Voi olla että näissä ylipainon hoitoasioissa panostetaan eri kunnissa tietysti eri tavoin,mutta näin ainakin meillä.

Lue lisää

Juu, kyllä tupakoiville löytyy valistusta ja kaiken maailman neuvoa ja apua, mutta Sairaalloisen lihavat jätetään OIKEESTI heitteille. Itse sain tarpeekseni puolitoista vuotta sitten kiloistani ja lainapeitteen vaatetuksesta ja olen laihtunut nyt 81 kiloa. Ja voin kertoa, että kaikki lääkärillä käynnit suuremmoisen kokoisena pääsin lähes järekseltäänkin läpi niin ettei lääkäri maininnut painostani mitään! Ei edes työterveyshuollossa!!!!! Ja haloo, mulla on pituutta 155 cm ja painoo oli silloin tosiaan reilusti. Ja voin kertoa myös sen ettei ihoni jäännyt roikkumaan vaan kutistui mukanani eli lääkäriksi opiskelevan kannattaa jatkaa opiskeluaan vielä eteenpäin....
Mulla muuten tuli monta hauskaa juttua mieleen tosta sun kirjoituksesta esim. siitä käsinojallisesta tuolista ite juutuin kerran tuttavani puutarha tuoliin niin, että ystävättäreni joutui repimään tuolin irti minusta....
Ei muuta kuin kovasti tsemppiä sinulle ja paljon aurinkoisia päiviä.

läskipossu on yhdyssana

Tulipa tuossa mieleeni klorin laskemisesta, onkohan kukaan koskaan laskenut läskille kilohintaa? tarkoitan siis> kun laihdutat jollakin menetelmällä, vaikka pisteillä, paljonko maksaa yksi kilo sitä poistunutta läskiä. Tai, jos syön vain sitä/tätä, paljonko on kilo läsl kiä. Tai niinpäin että yksi liikakilo on 7000kcal, paljonko maksaa suklaapatukka läskinä. Jos joku ymmärtää, mitä "ajan takaa".
Siis, jos läski on kallista, emme sitä osta, eikö niin. Jos se on vaikkapa 25e/kg, onko meillä "varaa" siihen.

*soputeltta* kirjoitti:

Tulipa tuossa mieleeni klorin laskemisesta, onkohan kukaan koskaan laskenut läskille kilohintaa? tarkoitan siis> kun laihdutat jollakin menetelmällä, vaikka pisteillä, paljonko maksaa yksi kilo sitä poistunutta läskiä. Tai, jos syön vain sitä/tätä, paljonko on kilo läsl kiä. Tai niinpäin että yksi liikakilo on 7000kcal, paljonko maksaa suklaapatukka läskinä. Jos joku ymmärtää, mitä "ajan takaa".
Siis, jos läski on kallista, emme sitä osta, eikö niin. Jos se on vaikkapa 25e/kg, onko meillä "varaa" siihen.

Lue lisää

Siis miten se lasketaan?

Esimerkiksi lakritsa =
100g = 377 kcal.

7000kcal/377kcal =18,56
100g x 18,56 = 1,856 kg eikös tuo lakritsi ole irtomyynissä 5,9 euroa kg = 1,856 x 5,9 euroa = 10 eutoa 95 centtiä.

Laihdutus valmiste lääkärin kautta en muista nimeä enään
-silloin-
vain laskin laihtuva läski lääkkeellä maksaa 21,25 euroa/kg.

tyynekaarina kirjoitti:

Siis miten se lasketaan?

Esimerkiksi lakritsa =
100g = 377 kcal.

7000kcal/377kcal =18,56
100g x 18,56 = 1,856 kg eikös tuo lakritsi ole irtomyynissä 5,9 euroa kg = 1,856 x 5,9 euroa = 10 eutoa 95 centtiä.

Laihdutus valmiste lääkärin kautta en muista nimeä enään
-silloin-
vain laskin laihtuva läski lääkkeellä maksaa 21,25 euroa/kg.

Lue lisää

Eli lääkerin määrämä lääke, on Redustil ja laihdutettu läski = 25,25 euroa kilo.
Karamelli (Fineli) 356 kcal/ 100 g =
Kilo läskiä, jenkkakahvoina; 1,966 kg = n. 5 euroa kg = 9,83 euroa kahvakilolle.
Suklaa jälleen Finelistä 517 kcal/ 100g =
tarvitaan siis 1,353 kg kiloksi läskiä kroppaan n. 1o euroa kg = siis 13,53 euroa; jenkka kahvana.
Kermajäätelä 192 kcal/100g =
3,645 kg ja olisiko 2,5 euroa kg = 9,112 euroa miselille hintaa.
POHJANA siis 7000 kcal = yksi kilo painoa lisää kropassa.

*soputeltta* kirjoitti:

Tulipa tuossa mieleeni klorin laskemisesta, onkohan kukaan koskaan laskenut läskille kilohintaa? tarkoitan siis> kun laihdutat jollakin menetelmällä, vaikka pisteillä, paljonko maksaa yksi kilo sitä poistunutta läskiä. Tai, jos syön vain sitä/tätä, paljonko on kilo läsl kiä. Tai niinpäin että yksi liikakilo on 7000kcal, paljonko maksaa suklaapatukka läskinä. Jos joku ymmärtää, mitä "ajan takaa".
Siis, jos läski on kallista, emme sitä osta, eikö niin. Jos se on vaikkapa 25e/kg, onko meillä "varaa" siihen.

Lue lisää

äläs kynäniska läskittele ettei tule isommalta turpiin?

tyynekaarina kirjoitti:

Eli lääkerin määrämä lääke, on Redustil ja laihdutettu läski = 25,25 euroa kilo.
Karamelli (Fineli) 356 kcal/ 100 g =
Kilo läskiä, jenkkakahvoina; 1,966 kg = n. 5 euroa kg = 9,83 euroa kahvakilolle.
Suklaa jälleen Finelistä 517 kcal/ 100g =
tarvitaan siis 1,353 kg kiloksi läskiä kroppaan n. 1o euroa kg = siis 13,53 euroa; jenkka kahvana.
Kermajäätelä 192 kcal/100g =
3,645 kg ja olisiko 2,5 euroa kg = 9,112 euroa miselille hintaa.
POHJANA siis 7000 kcal = yksi kilo painoa lisää kropassa.

Lue lisää

mutta kun en osaa laskea. Kallista on, läski!
Ei taida olla mulla enää varaa kasvattaa läskivarastoa, on on tyyristä on.
Löysin tuolta laihdtus-palstan kautta hyvät sivut: www.nutris.fi
heti koekäytin, ja huomasin, mitä syön väärin ja mitä liikaa ja mitä liian vähän. Maksaa, mutta pittää nyt katsoa tuo testiviikko, jaksaako sitä listaa täytellä. Käväiskää.
Kiitos Tyynekaarina laskemisesta!
Soputelttailija

Olen reilun puolen vuoden aikana tiputtanut 20 kiloa, vauhti on ollut hurja, mutta olen vähentänyt syömistä ja aloittanut liikunnan. Liikunnalla tarkoitan liikkumista joka ei ole kävelyä vaan sen verran rankkaa että tulee kunnolla hiki. Nyt olen normaalipainoinen, reilu 60 kiloa, kun vielä syksyllä painoa oli liki 85 ja kaikki vaatteet puristivat.

nainen-20kg kirjoitti:

Olen reilun puolen vuoden aikana tiputtanut 20 kiloa, vauhti on ollut hurja, mutta olen vähentänyt syömistä ja aloittanut liikunnan. Liikunnalla tarkoitan liikkumista joka ei ole kävelyä vaan sen verran rankkaa että tulee kunnolla hiki. Nyt olen normaalipainoinen, reilu 60 kiloa, kun vielä syksyllä painoa oli liki 85 ja kaikki vaatteet puristivat.

Lue lisää

suomi24 on vähän pällipaikka, kuka nyt tekee tästä aiheesta foorumin kun monet kynäniskat ja anorektikot kamppailee ruman kehonsa kehonsa kanssa ja sit pitäis vielä laihduttaa.

hirteen tää suomi24, mulla olis varaa vaikka nostaa syyte tästä.


sitäpaitti ne jotka nyt haluu laihduttaa ni on liian laiskoja. Helppo se on laihtua kun juoksee joka päivä n. tunnin mut muut pellet vaan syö vähemmän eikä jaksa ku kävellä.

naurettavaa.

laihuus on rumaa.

lihava.. kirjoitti:

suomi24 on vähän pällipaikka, kuka nyt tekee tästä aiheesta foorumin kun monet kynäniskat ja anorektikot kamppailee ruman kehonsa kehonsa kanssa ja sit pitäis vielä laihduttaa.

hirteen tää suomi24, mulla olis varaa vaikka nostaa syyte tästä.


sitäpaitti ne jotka nyt haluu laihduttaa ni on liian laiskoja. Helppo se on laihtua kun juoksee joka päivä n. tunnin mut muut pellet vaan syö vähemmän eikä jaksa ku kävellä.

naurettavaa.

laihuus on rumaa.

Lue lisää

Mikä sinun ongelmasi on?

Mapi kirjoitti:

Mikä sinun ongelmasi on?

rauhassa saatanan anorektikko

kaikessa kirjoitti:

rauhassa saatanan anorektikko

käsitteet sekaisin!

ei oo mitään pakkoo laihduttaa useille ulko näkö ei oo este

eli vaivaudut menemää kuvitelkaa lääkärille.. miksi et jaksa juosta päivittäin esim. 15min putkeen ja kävellä tunnin? onko vaikeaa?

laiskat ne tyytyy syömään vähemmän.

sinä olet kirjoitti:

eli vaivaudut menemää kuvitelkaa lääkärille.. miksi et jaksa juosta päivittäin esim. 15min putkeen ja kävellä tunnin? onko vaikeaa?

laiskat ne tyytyy syömään vähemmän.

Lue lisää

Pakko kai tähän on itsekin kommentoida. Mää olen vasta parikymppinen ja olen pienestä asti ollut ylipainoinen. Ala-asteikäisenä harrastin paljonkin liikuntaa, mutta silti olen aina ollut kaikkien indeksien mukaan lihava. Jotenkin siihen on vain tottunut..
Maaliskuussa 2005 sain tarpeekseni. Vaaka näytti 104kg ja sillon pelästyin (pituutta on 168cm)! Päätin ystäväni kanssa ruveta tosissaan pudottaa painoa. Ruvettiin yhdessä lenkkeileen ja vaihdoin ruokailutottumukseni terveellisiksi. Korvapuustit vaihtui porkkanoihin ja salaattiin yleensä. Tänä aamuna vaaka näytti 90kg. Olen tyytyväinen, vaikka olen painonpudotuksessa vasta alkutekijöissä. Malliksi en halua, mutta sen kokoiseksi, että vaatekaupasta voi ostaa normaalimitotettuja vaatteita.
Pullaa olen nytkin syönyt aina silloin tällöin, mutta en joka päivä niinkuin ennen maaliskuuta. Elokuussa aion olla jo lähellä seuraavaa tavoitettani nimittäin 80kg rajapyykkiä :) Kyllä se siitä! Ota itseä niskasta kiinni, lähde lenkille ja noudata terveellisiä elämäntapoja! Tsemppiä kaikille!

terveys ennen kaikkea kirjoitti:

Pakko kai tähän on itsekin kommentoida. Mää olen vasta parikymppinen ja olen pienestä asti ollut ylipainoinen. Ala-asteikäisenä harrastin paljonkin liikuntaa, mutta silti olen aina ollut kaikkien indeksien mukaan lihava. Jotenkin siihen on vain tottunut..
Maaliskuussa 2005 sain tarpeekseni. Vaaka näytti 104kg ja sillon pelästyin (pituutta on 168cm)! Päätin ystäväni kanssa ruveta tosissaan pudottaa painoa. Ruvettiin yhdessä lenkkeileen ja vaihdoin ruokailutottumukseni terveellisiksi. Korvapuustit vaihtui porkkanoihin ja salaattiin yleensä. Tänä aamuna vaaka näytti 90kg. Olen tyytyväinen, vaikka olen painonpudotuksessa vasta alkutekijöissä. Malliksi en halua, mutta sen kokoiseksi, että vaatekaupasta voi ostaa normaalimitotettuja vaatteita.
Pullaa olen nytkin syönyt aina silloin tällöin, mutta en joka päivä niinkuin ennen maaliskuuta. Elokuussa aion olla jo lähellä seuraavaa tavoitettani nimittäin 80kg rajapyykkiä :) Kyllä se siitä! Ota itseä niskasta kiinni, lähde lenkille ja noudata terveellisiä elämäntapoja! Tsemppiä kaikille!

Lue lisää

sulle! ...mut osaisko kukaan täällä kertoa kuin pääsis eroon käsivarsien alla roikkuvista "heltoista" ilman et lihasmassa hirveesti lisääntyy??

olkoon kirjoitti:

sulle! ...mut osaisko kukaan täällä kertoa kuin pääsis eroon käsivarsien alla roikkuvista "heltoista" ilman et lihasmassa hirveesti lisääntyy??

Lihasmassa ei lisäänny vahingossa. Mitäs jos vaan treenaisit niitä käsiä siellä salilla.

Jos tulee "liikaa lihaksia", mitä etenkään naisille ei tapahdu ilman hyvin määrätietoista treenaamista hyvin isoilla painoilla, niin lopetat vaan treenin, niin lihasmassa häviää kyllä.

Kunhan et samalla palauta pizzoja ja Nutellaa päivittäiseen ruokavalioosi, niin heltatkin pysyvät poissa.

sinä olet kirjoitti:

eli vaivaudut menemää kuvitelkaa lääkärille.. miksi et jaksa juosta päivittäin esim. 15min putkeen ja kävellä tunnin? onko vaikeaa?

laiskat ne tyytyy syömään vähemmän.

Lue lisää

ongelmas on, mene pois pilkkaamasta ja ivaamasta, sua ei täällä tarvita.

mee pois kirjoitti:

ongelmas on, mene pois pilkkaamasta ja ivaamasta, sua ei täällä tarvita.

tuolla ylempänä tolle ivaajalle!

sinä olet kirjoitti:

eli vaivaudut menemää kuvitelkaa lääkärille.. miksi et jaksa juosta päivittäin esim. 15min putkeen ja kävellä tunnin? onko vaikeaa?

laiskat ne tyytyy syömään vähemmän.

Lue lisää

Olen sairas. Jouduin syömään useita vuosia kortisonia ja en pystynyt liikkumaan.
Kävin perussairauteni vuoksi erikoislääkärissä. Hän antoi minulle hyvät ohjeet. En siis mennyt lihavuuteni vuoksi lääkäriin.

Älä hyvä "viisas" hauku tyhmäksi ja laiskaksi ihmistä, josta et tiedä yhtään mitään.

sinä olet kirjoitti:

eli vaivaudut menemää kuvitelkaa lääkärille.. miksi et jaksa juosta päivittäin esim. 15min putkeen ja kävellä tunnin? onko vaikeaa?

laiskat ne tyytyy syömään vähemmän.

Lue lisää

Olen sairas. Jouduin syömään useita vuosia kortisonia ja en pystynyt liikkumaan.

Kävin perussairauteni vuoksi erikoislääkärissä. Hän antoi minulle hyvät ohjeet. En siis mennyt lihavuuteni vuoksi lääkäriin.

Älä hyvä "viisas" hauku tyhmäksi ja laiskaksi ihmistä, josta et tiedä yhtään mitään.

olkoon kirjoitti:

sulle! ...mut osaisko kukaan täällä kertoa kuin pääsis eroon käsivarsien alla roikkuvista "heltoista" ilman et lihasmassa hirveesti lisääntyy??

Osta noin 2-3 kg:n käsipainot kotiisi. Ne ovat huomattavasti halvemmat kuin kuntosalilla käynti.
Mene yhden polven varaan tuolille, roikuta käsipainoa ja nosta hieman painoa ylöspäin, oikaise sitten käsivarsi taaksepäin siten, että käden takaosan "allit" saavat tuntuman.

Toinen liike: makaa selällään penkillä, roikuta käsipainoja pääsi yli ja sieltä nosta painoja ylöspäin. Tunnet mikä liike on oikea, kun se tuntuu löllöissä "alleissa". Sisua ja työtä se vaatii, mutta ei siinä mitään miehekkäitä muskeleita naisille kasva.

Onnea yrityksillesi !

Itselläni lähti epävirallisesti laihdutus käyntiin jo viime syksynä.

Ensimmäinen vaihe

-tietämättömänä liikenteeseen. Ostin 3 kuukauden salikortin ja ajattelin, että kun käyn joka päivä salilla tunnin verran niin varmasti laihdun.

Toinen vaihe

-Helmikuussa alkoi jo ärsyttää kun kiloja ei ole karissut kuin 1 - 2 neljän kuukauden aikana. Sitten alkoi ruokavalion muutos. Tajusin vihdoin, että ruokavalio on avainsana laihduttamiseen.
Suosin kevyttä ja vähän kaloreita. Silti usein pidin "mättöpäiviä" jolloin painoni nousi taas takasin. kuitenkin loppusaldona kolmen kuukauden jälkeen -8kg.

-kolme viikkoa sitten aloitin vähähiilihydraattisen dieetin (enkä edes syö pekonia tai todella rasvaista ruokaa). Olo on mitä mahtavin. Päiväateriat on helppo suunnitella, kiva käydä salilla varman treeniohjelman kanssa jne jne. hauskaa ja motivoivaa on ollut. Tähän mennessä saldo on -11kg helmikuusta lähtien.

En tiedä jaksatteko edes lukea tätä huonosti jäsentelemääni tekstiä, mutta lyhyesti sanottuna

::: Älä ota liian nopeaa vauhtia ruokavalion muutoksessa ja liikunnan lisäämisessä, se tuhoaa motivaation aika nopeasti.

Ota asioista selvää, lue ruokaoppia, liikuntaoppia, vertaile eri ruokavalioita. mieti miten haluat laihduttaa. tapoja on kymmeniä!

Hei taas, minä olen se, joka kirjoitteli tuolla aikojen alussa otsikolla "paras keino sinulle" ja neuvoin sitä lääkettä hakemaan ja kirjaamaan aluksi vain ylös ns. normaalit pisteesi, mitä nykyään syöt. Oikein ylpistyin, että olet ottanut neuvoistani vaarin :-) Eikö olekin valaisevaa kirjata ylös, miten paljon sitä oikeastaan syökään. Minä ainakin koin valtavan ahaa-elämyksen. Ei ole ihme, että paino nousee, jos joka päivä syö vähintään 50 pistettä. Ja en toki väitä, että olisin ollut asiasta täysin epätietoinenkaan, mutta jotenkin asia konkretisoituu, kun ne pisteet laskee. Ja vielä tuo mainitsemasi kainostelupuoli eli ei kehtaa vetää ihan vanhaan malliin, kun rannehan siinä väsyisi, jos kaikki pitäisi vielä kirjoittaakin :-)

Tuo on pelkästään hyvä, että fyysinen ahdistuksesi on viimeisen viikon aikana noussut. Kuulostaa siltä, että rupeat kohta olemaan kypsää kauraa hyville päätöksille. Äläkä turhaan sitä lääkärille soittoa pelkää. Hän on luultavasti vain tyytyväinen, kun olet itse noin aktiivinen, että otat asian puheeksi ja toimit terveytesi eteen. Ja niin kuin jo silloin aiemmin sanoin, niiden vaikutuksen huomaa yllättävän pian. Itse aloin syösä lääkettä ennen kuin olin itse vielä ehtinyt motivoitua ja laskeutua näihin "tiloihin", joissa nyt olen. Aivopesun tein siis itselleni vasta, kun kemikaalit virtasivat jo suonissani :-) Ja nyt parin kuukauden jälkeen olen jo ihan hurahtanut tähän touhuun, elämä hymyilee ja olen vähissä erin ruvennut urheilemaankin.

Tsemppiä sinulle ja jos jotain kysyttävää tuosta ärrällä alkavasta tulee, kysy vaan, kerron mielelläni.

Ehkä meistä onkin toinen toisillemme apua ja innoitusta painonvahtimiseen tälleen sähköisesti. Vastauksia olet saanut roppakaupalla. Mä myös käyn lukemassa päivittäin tän "tavallisen tarinan".
Itse olin tänään "onnesta soikea" kun kävin laittamassa aamupalani nutriksen sivuille. Se onnitteli! mua, kun olin saanut tarpeelliset ravinto-ym muut aineet eilen syötyä. Tuntui hyvältä, vaikka se vietuaalisesti tapahtuikin se onnittelu. Tsemppausta mikä tsemppausta. Käy sinäkin tutustumassa siihen, tuolla aiemmin olenkin sen osoitteen jo maininnut, mutta tässä: www.nutris.fi
kokeiluviikko on ilmainen.
Jatkakaamme taistelua!

*soputeltta* kirjoitti:

Ehkä meistä onkin toinen toisillemme apua ja innoitusta painonvahtimiseen tälleen sähköisesti. Vastauksia olet saanut roppakaupalla. Mä myös käyn lukemassa päivittäin tän "tavallisen tarinan".
Itse olin tänään "onnesta soikea" kun kävin laittamassa aamupalani nutriksen sivuille. Se onnitteli! mua, kun olin saanut tarpeelliset ravinto-ym muut aineet eilen syötyä. Tuntui hyvältä, vaikka se vietuaalisesti tapahtuikin se onnittelu. Tsemppausta mikä tsemppausta. Käy sinäkin tutustumassa siihen, tuolla aiemmin olenkin sen osoitteen jo maininnut, mutta tässä: www.nutris.fi
kokeiluviikko on ilmainen.
Jatkakaamme taistelua!

Lue lisää

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000655&posting=22000000008656585

Se mitä sinä tarviit on ryhmähenkeä. :-) On paljon helpompaa laihduttaa porukassa jolle voi kertoa sortumiset ja onnistumiset.

Minä kampesin Bertan, Mäyriksen ja Pian porukkaan (kiitos heille kun huolivat). Tuu sinäkin sinne kun hauskalta tyypiltä vaikutat. :-)

T-paitojen kaula-aukot on nykyään pienempiä kuin ennen. Koska T-paidatkin on pienempiä, on niiden kaula-aukotkin pienempiä. On muuten ihan tosi juttu, kun on käytössä vielä 90-luvulla ostettuja t-paitavanhuksia, niissä on näköä ja kokoa eikä kaulaa kurista.

Mutta kyllä sitä pehmikettä kertyy kummallisiin paikkoihin. Kun tuttavani (valitettavasti en minä) laihtui, hänen silmälasinsa sangat alkoivat hölskyä, kun pää kaventui niin kovasti.

Ongelma kun on se,että työaikani ovat siis ihan hirvittävän epäsäännölliset,ja vielä yleensä 6-7pv viikossa.Hankala hankkia lenkkikaveri kun ei uskalla koskaan luvata milloin ehtii muutakuin puolentunnin varoitusajalla...

Kuules nuori mies, tekstisi oli suorastaan huolestuttava. Ensin ajattelin, että siinä nyt vain kirjoittaa poika, jolla syystä tai toisesta ei ole ruokahalua (tuli mieleen joku hormonaalinen sairaus tai masennus tms), mutta lopputekstissä jo paljastitkin korttisi. Sieltähän paljastui ihan aitoja lihomisen pelkoja ja viitteitä syömishäiriöön. Pojilla anoreksia on harvinaisempi, mutta kyllä sitäkin ilmenee. Ja vaikuttaa isltä, että tietosi ihmisen fysiologiasta ja ravitsemustieteestä ovat hyvin vähäiset. Sanoit mm., että kaikki ruoka lihottaa. Se on iso vale. Ensinnäkin, jos et ole vielä kuullut, ihminen tarvitsee ruokaa pysyäkseen hengissä, kyetäkseen toimimaan ja lapsilla kasvamaan ja kehittymään. Jokainen aikuinen (hieman painosta riippuen) kuluttaa vuorokaudessa noin kaksituhatta kaloria, vaikka ei sormeaankaan heilauttaisi, energiaa kuluu näet myös mm. sisäelimien toimintaan. Toinen asia on, kuinka paljon ja minkälaista ravintoa ihmiset suuhunsa pistävät ja kuinka paljon esim. liikkuvat. Mutta jokaisen pitää silti syödä.

Ja tällä palstalla keskustelevat tietävät kyllä ravitsemusasioista keskimääräistä tallaajaa enemmän, joten sinunkaltaistesi aggressiivisten "vihan lihavia" -tyyppien antama tiedollinen anti on melko mitätön. Tekstistäsi loisti hillitön katkeruus ja viha lihavia ja ylipäätään syömistä kohtaan ja samalla rivien välissä pilkisti pelko siitä, että sinusta itsestäsi tulisi sellainen. Koetko hallitsevasi itseäsi paremmin, kun et syö? Tai olevasi siten vähemmän halveksittu? Onko perheessäsi lihavia ihmisiä vai pelkäävätkö hekin syömistä? Onko sinulle aina tuputettu ruokaa? Miksi syöminen on sinulle aina ollut noin vaikeaa? Miten se sinun äitisi suhtautuu siihen Heseen kun noin kiroilemaan yhtäkkiä ryhdyit?

Ja oireellista on myös se, että liikut noissa mitoissa näillä palstoilla lihavia haukkumassa ja halveksumassa. Itse en ainakaan lukisi palstaa, joka ei ollenkaan koskettaisi minua.

sananen kirjoitti:

Kuules nuori mies, tekstisi oli suorastaan huolestuttava. Ensin ajattelin, että siinä nyt vain kirjoittaa poika, jolla syystä tai toisesta ei ole ruokahalua (tuli mieleen joku hormonaalinen sairaus tai masennus tms), mutta lopputekstissä jo paljastitkin korttisi. Sieltähän paljastui ihan aitoja lihomisen pelkoja ja viitteitä syömishäiriöön. Pojilla anoreksia on harvinaisempi, mutta kyllä sitäkin ilmenee. Ja vaikuttaa isltä, että tietosi ihmisen fysiologiasta ja ravitsemustieteestä ovat hyvin vähäiset. Sanoit mm., että kaikki ruoka lihottaa. Se on iso vale. Ensinnäkin, jos et ole vielä kuullut, ihminen tarvitsee ruokaa pysyäkseen hengissä, kyetäkseen toimimaan ja lapsilla kasvamaan ja kehittymään. Jokainen aikuinen (hieman painosta riippuen) kuluttaa vuorokaudessa noin kaksituhatta kaloria, vaikka ei sormeaankaan heilauttaisi, energiaa kuluu näet myös mm. sisäelimien toimintaan. Toinen asia on, kuinka paljon ja minkälaista ravintoa ihmiset suuhunsa pistävät ja kuinka paljon esim. liikkuvat. Mutta jokaisen pitää silti syödä.

Ja tällä palstalla keskustelevat tietävät kyllä ravitsemusasioista keskimääräistä tallaajaa enemmän, joten sinunkaltaistesi aggressiivisten "vihan lihavia" -tyyppien antama tiedollinen anti on melko mitätön. Tekstistäsi loisti hillitön katkeruus ja viha lihavia ja ylipäätään syömistä kohtaan ja samalla rivien välissä pilkisti pelko siitä, että sinusta itsestäsi tulisi sellainen. Koetko hallitsevasi itseäsi paremmin, kun et syö? Tai olevasi siten vähemmän halveksittu? Onko perheessäsi lihavia ihmisiä vai pelkäävätkö hekin syömistä? Onko sinulle aina tuputettu ruokaa? Miksi syöminen on sinulle aina ollut noin vaikeaa? Miten se sinun äitisi suhtautuu siihen Heseen kun noin kiroilemaan yhtäkkiä ryhdyit?

Ja oireellista on myös se, että liikut noissa mitoissa näillä palstoilla lihavia haukkumassa ja halveksumassa. Itse en ainakaan lukisi palstaa, joka ei ollenkaan koskettaisi minua.

Lue lisää

Ensinnäkin olen pahoillani jos olin aggressiivinen. Ei ollut tarkoitus.. Kyllä voipi hyvinkin olla että tiedät näistä asioista paljon enemmän kuin minä.. sillä asiahan ei kosketa oikeastaan ollenkaan minua... Hermostuin vaan vähän tekstin lopussa! ;D Sorry!

Ei minulla ole minkäänlaisia lihomisen pelkoja! Noh.. Oikeastaan olen vähän kateellinen niille "lihaville" henkilöille jotka pystyvät ahmimaan vaikka mitä.. Kun itse en ole ikinä jaksanut syödä oikein kunnolla.. jotta olisin edes NORM.painoinen... Minulla ei ole minkäänlaista anoreksiaa.. Olen ollut koko elämäni vain hoikka.. jo 6 vuotiaana muut mainitsivat vanhemmilleni että miksi tuo poika syö niin vähän..? Olen koko elämässäni ollut hoikka.. JA HALUAISIN EHDOTTOMASTI LIHOA! Se on vain hyvin vaikeaa.. Perheessäni ei ole lihavia ihmisiä... sorry.. ihan tollasia normaaleja ne kaikki on. Ei kai se mikään ongelma ole että on hoikka.. mutta jos joku tietää hyvän konstin jolla sais sitä massaa vähän kohotettua helposti, niin sitten antakaa muutama vinkki..!


Luin palstan ihan kiinnostuksesta. Miten oma äitini tähän liittyy?? ;D

Älä saarnatko minulle! Järkeviä vastauksia, kiitos!

kannattaa ensin poistaa malka omasta silmästä sanoo jo vanha viisauskin. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa,siis pitikö oikein älähtää muitten lihavuudesta, miksi?
Mä tunnen monta lihavaa ja monta laihaa ihan tasapuolisesti käyvät lääkärissä ja hoitamassa sairauksiaan, ostamassa lääkkeitä jne. Ei se siitä lihasta ole kiinni.
Kaverini on laiha kuin jäätelötikku, painaa sukat jalassa 48kg, niinpä vaan sai rintasyövän.
Joten mitä täällä vaahtoot, mene pois, kiitos.

tai ruokaa laittaessaan...Teen 10-12 tunnin työpäiviä 6-7pv viikossa,lisäksi huollan isoa taloa ja yksityistä eläintarhaa...Joten enköhän ole oman osuuteni tehnyt.

Lihavuus johtuu muuten aika usein siitä että tuntuu ettei OLE AIKAA huolehtia mitä suuhunsa pistää,eli epäsäännölliset ruoka-ajat ja sitten kun vauhdissa jotain syö,se ei yleensä ole porkkana...Valitettavasti.

Kun olin hoikka,elämäntilanteeni oli se,että opiskelin ja asuin yksin,eli oli aikaa vaikka millä mitalla tarkkailla ruokavaliotaan,käydä kuntosalilla ja liikkua.Käytännössä hoikkana pysyminen oli harrastus,se vei kaiken vapaa-ajan.

Kun olen tehnyt täyttä häkää töitä aamukuudesta iltakymmeneen,ei kuule tule ensimmäiseksi mieleen lähteä lenkille reippailemaan siinä vaiheessa...Uskotko?

Joukkueteltta kirjoitti:

tai ruokaa laittaessaan...Teen 10-12 tunnin työpäiviä 6-7pv viikossa,lisäksi huollan isoa taloa ja yksityistä eläintarhaa...Joten enköhän ole oman osuuteni tehnyt.

Lihavuus johtuu muuten aika usein siitä että tuntuu ettei OLE AIKAA huolehtia mitä suuhunsa pistää,eli epäsäännölliset ruoka-ajat ja sitten kun vauhdissa jotain syö,se ei yleensä ole porkkana...Valitettavasti.

Kun olin hoikka,elämäntilanteeni oli se,että opiskelin ja asuin yksin,eli oli aikaa vaikka millä mitalla tarkkailla ruokavaliotaan,käydä kuntosalilla ja liikkua.Käytännössä hoikkana pysyminen oli harrastus,se vei kaiken vapaa-ajan.

Kun olen tehnyt täyttä häkää töitä aamukuudesta iltakymmeneen,ei kuule tule ensimmäiseksi mieleen lähteä lenkille reippailemaan siinä vaiheessa...Uskotko?

Lue lisää

Nuorena, yksinelävänä, opiskelevana on helppo laihtua, koska aikaa jää liikkumiseen ihan liiankin kanssa.

Vaan annas olla, jos on mukuloita tai tosipitkät työpäivät tai muuta pakollista huollettavaa, niin eipä riitä enää aikaa tai energiaa punttisalille.

Joten, kun liikkuminen jää vähälle, niin sitten ei auta muu, kuin kituuttaa ja olla syömättä herkkuja. Välillä se onnistuu, ja välillä sitten ei. Ja tosi on, että motivaatiota täytyy välillä etsiskellä vuositolkulla, ennen kuin taas saa tsempattua pari kiloa painoa pois...


Ja kun tekee rankasti töitä, niin pitäähän sitä toki sitten sen eteen syödäkin, ainakin itse löydän itseni jääkaapilta 12 tunnin työputken tai muuten stressaavan työrupeaman jälkeen.

Joten helppoa ei laihtuminen ole, mutta lihominen on.

alkup. kirjoittajan pitäisi ehdottomasti kirjoittaa KIRJA!!! Ihan tosissaan!!! Lukijoita riittäisi...

Broileri kirjoitti:

alkup. kirjoittajan pitäisi ehdottomasti kirjoittaa KIRJA!!! Ihan tosissaan!!! Lukijoita riittäisi...

mutta vasta kotikoneeni muistin uumenissa,tarinani läskeistä.Ja sinne taitaa jäädäkkin,tokkopa oikeasti kiinnostaa tarpeeksi useaa lukea.

Oletko lukenut Jenny Dahlbergin Sopivasti Lihavan?Eli kirja läskeistä on olemassa,(siinäkin syy miksi omani jää koneelle,vaikka kirjoitukseni oli jo puolessa välissä ennenkuin kyseinen kirja julkaistiin,en halua vaikuttaa "halvalta kopiolta")joskin tässä kirjassa ärsytti suunnattomasti se,kuinka kirjoittaja korosti sitä ettei ole kiinnostunut miltä näyttää,on laiska jne...Ja kaiken huippuna se,etteikö hän ajattelisi tosiaan mitään muuta kuin RUOKAA!

Ja minä kun ajattelen että olen juuri siksi lihava kun en ehdi ajatella ruokaa tarpeeksi...

Kyseisestä kirjasta ei siis saanut nyhdettyä hirveästi irti mitään,toisteltiin vain perinteistä voikunminäolenlihavajarumamuttaeivoimitään-kaavaa...

Eli juuri ne kliseet mitä lihavista aina ajatellaan.Tulee vain mieleen ajatus onko kirja sittenkään tosielämästä vai vain tehty pönkittämään yleisiä käsityksiä...

Joukkueteltta kirjoitti:

mutta vasta kotikoneeni muistin uumenissa,tarinani läskeistä.Ja sinne taitaa jäädäkkin,tokkopa oikeasti kiinnostaa tarpeeksi useaa lukea.

Oletko lukenut Jenny Dahlbergin Sopivasti Lihavan?Eli kirja läskeistä on olemassa,(siinäkin syy miksi omani jää koneelle,vaikka kirjoitukseni oli jo puolessa välissä ennenkuin kyseinen kirja julkaistiin,en halua vaikuttaa "halvalta kopiolta")joskin tässä kirjassa ärsytti suunnattomasti se,kuinka kirjoittaja korosti sitä ettei ole kiinnostunut miltä näyttää,on laiska jne...Ja kaiken huippuna se,etteikö hän ajattelisi tosiaan mitään muuta kuin RUOKAA!

Ja minä kun ajattelen että olen juuri siksi lihava kun en ehdi ajatella ruokaa tarpeeksi...

Kyseisestä kirjasta ei siis saanut nyhdettyä hirveästi irti mitään,toisteltiin vain perinteistä voikunminäolenlihavajarumamuttaeivoimitään-kaavaa...

Eli juuri ne kliseet mitä lihavista aina ajatellaan.Tulee vain mieleen ajatus onko kirja sittenkään tosielämästä vai vain tehty pönkittämään yleisiä käsityksiä...

Lue lisää

"Sopivasti lihava"-kirjan olen lukenut. Jotenkin se ei kolahtanut. Ehkä siksi, kun on ikänsä taistellut kiloja vastaan...
Mutta kirjoita Sinä uusi opus. Lihavia riittää, kirjoja lihavista ja laihtumisen tuskasta kaivataan. Vai löytyykö monta teosta laihduttamisen ongelmasta/lihavuuden ongelmasta?
Tai siitä ongelmasta, ettei huomaakaan, miten lihava on, ennen kuin huomaa olevansakin sitten TOSI lihava...

On vain laihdutusoppaita, mutta niistä ei löydy kovin pitkäksi aikaa pureskelemista.

Kirjailija jo olet; ei kun vaan julkaisemaan!!!

Se on muuten laihduttamisessa se ongelmista suurin: miten löytyy tsemppi, joka kestää sitten tuulet ja tuiskut läpi elämän. Mahtaa harmittaa, jos jaksaa tsempata hoikkana tai ainakin hoikempana yhdeksänkymppiseksi, ja sitten antaa periksi herkuille ja 100-vuotispäivänä on taas yhtä lihava kuin 60 vuotta sitten. Hukkaan meni hyvät laihdutukset?

lisää kaivataan... kirjoitti:

"Sopivasti lihava"-kirjan olen lukenut. Jotenkin se ei kolahtanut. Ehkä siksi, kun on ikänsä taistellut kiloja vastaan...
Mutta kirjoita Sinä uusi opus. Lihavia riittää, kirjoja lihavista ja laihtumisen tuskasta kaivataan. Vai löytyykö monta teosta laihduttamisen ongelmasta/lihavuuden ongelmasta?
Tai siitä ongelmasta, ettei huomaakaan, miten lihava on, ennen kuin huomaa olevansakin sitten TOSI lihava...

On vain laihdutusoppaita, mutta niistä ei löydy kovin pitkäksi aikaa pureskelemista.

Kirjailija jo olet; ei kun vaan julkaisemaan!!!

Se on muuten laihduttamisessa se ongelmista suurin: miten löytyy tsemppi, joka kestää sitten tuulet ja tuiskut läpi elämän. Mahtaa harmittaa, jos jaksaa tsempata hoikkana tai ainakin hoikempana yhdeksänkymppiseksi, ja sitten antaa periksi herkuille ja 100-vuotispäivänä on taas yhtä lihava kuin 60 vuotta sitten. Hukkaan meni hyvät laihdutukset?

Lue lisää

Olisihan se aika kiva kokeilla kelpaisiko kenellekkään kustantajalle...Saiskohan julkaistua salanimellä Joukkueteltta:)

Niin,onhan tosiasia,että 99% ylipainoisista haluaisi olla hoikka,ja ainakin 90% on tainnut yrittää laihduttaa jokusen kerran.On sitten ihan tuulesta temmattuja tilastotietoja,oikeasti en voi tietää onko näin...!

Miksipä siis lukea lihavasta joka vaikuttaa ainoastaan ylimieliseltä,ristiriitaista kun toisaalta tuntuu kirjassa olevan ylpeä kiloistaan,toisaalta rypee itsesäälissä huumorin takana.Huumorillahan asia täytyy ottaa jos aikoo jaksaa,mutta eri asia miltä kantilta.

On tietysti aikamoinen kynnys lähteä julkistamaan kilokamppailunsa aivan oikealla nimellään,vaikka tietysti taas on niinkin että jonkunhan se pitäisi tehdä..

Jotenkin takaraivossa piilee kuitenkin se ajatus,että leimataan jotenkin julkisuushakuiseksi,ja nyt kun tämä ruotsalaisneito kirjan on jo tehnyt,kopioijaksi.

Joukkueteltta kirjoitti:

mutta vasta kotikoneeni muistin uumenissa,tarinani läskeistä.Ja sinne taitaa jäädäkkin,tokkopa oikeasti kiinnostaa tarpeeksi useaa lukea.

Oletko lukenut Jenny Dahlbergin Sopivasti Lihavan?Eli kirja läskeistä on olemassa,(siinäkin syy miksi omani jää koneelle,vaikka kirjoitukseni oli jo puolessa välissä ennenkuin kyseinen kirja julkaistiin,en halua vaikuttaa "halvalta kopiolta")joskin tässä kirjassa ärsytti suunnattomasti se,kuinka kirjoittaja korosti sitä ettei ole kiinnostunut miltä näyttää,on laiska jne...Ja kaiken huippuna se,etteikö hän ajattelisi tosiaan mitään muuta kuin RUOKAA!

Ja minä kun ajattelen että olen juuri siksi lihava kun en ehdi ajatella ruokaa tarpeeksi...

Kyseisestä kirjasta ei siis saanut nyhdettyä hirveästi irti mitään,toisteltiin vain perinteistä voikunminäolenlihavajarumamuttaeivoimitään-kaavaa...

Eli juuri ne kliseet mitä lihavista aina ajatellaan.Tulee vain mieleen ajatus onko kirja sittenkään tosielämästä vai vain tehty pönkittämään yleisiä käsityksiä...

Lue lisää

Mikäli en ajattele, mitä suuhuni pistän ja taistele jatkuvasti kiusauksia vastaan, paino nousee muutaman kilon vuosivauhtia ihan huomaamatta. Mikäli haluan painon tippuvan, täytyy ainakin minun AJATELLA entistä enemmän sitä, mitä suuhun laitan.
Kun on kiire, en laihdu. Vaikka luulen, etten syö, syön sittenkin jossakin välissä. Koska lihon.

Laihtumiseni onnistuu vain, mikäli on paljon energiaa (ei siis stressiä), aikaa ajatella syömisiä ja suunnitella syömisiä.

Joukkueteltta kirjoitti:

Olisihan se aika kiva kokeilla kelpaisiko kenellekkään kustantajalle...Saiskohan julkaistua salanimellä Joukkueteltta:)

Niin,onhan tosiasia,että 99% ylipainoisista haluaisi olla hoikka,ja ainakin 90% on tainnut yrittää laihduttaa jokusen kerran.On sitten ihan tuulesta temmattuja tilastotietoja,oikeasti en voi tietää onko näin...!

Miksipä siis lukea lihavasta joka vaikuttaa ainoastaan ylimieliseltä,ristiriitaista kun toisaalta tuntuu kirjassa olevan ylpeä kiloistaan,toisaalta rypee itsesäälissä huumorin takana.Huumorillahan asia täytyy ottaa jos aikoo jaksaa,mutta eri asia miltä kantilta.

On tietysti aikamoinen kynnys lähteä julkistamaan kilokamppailunsa aivan oikealla nimellään,vaikka tietysti taas on niinkin että jonkunhan se pitäisi tehdä..

Jotenkin takaraivossa piilee kuitenkin se ajatus,että leimataan jotenkin julkisuushakuiseksi,ja nyt kun tämä ruotsalaisneito kirjan on jo tehnyt,kopioijaksi.

Lue lisää

Koska on niin monta lihavaa maailmassa, niin mahtuu tänne yhtä monta kirjaakin lihavista. Niin monta erilaista elämäntarinaa on kuin on ihmistäkin.
Ja voithan aina kirjoittaa kuvitteellisen kirjan, vaikka oliskin totta. Ja vaikka salanimellä, niinhän ne muutkin tekee.

Jos nyt joku svärje on lihavuudestaan kirjan sattunut kirjoittamaankin, nin älä ihmeessä omaa kirjaasi sen kopioksi hauku. Onhan niin monta rakkausromaaniakin ja laihdutusopasta ja eräkirjaa ja matkaopasta. Miksei sitten monta erilaista kirjaa lihavan ihmisen elämästä????

Suurin osa ketjuun vastaajista on antanut posittivista palautetta, ja iso syy siihen on se, että kirjoituksesi kosketti, oli omakohtainen mutta hauska, hyvin kirjoitettu, kieliopillisesti esimerkillinen. Kertakaikkiaan sellainen, josta tulee hyvälle mielelle, vaikkakin asia on mitä vakavin. Miksei kirjasi siis koskettaisi samalla tavalla kaikkia muuitakin lukijoita (joista suuri osa on lihavia)!

Joten ei kun vaan kustantajalle ja julkaisuun ja joululahjakirjaongelmat on ratkaistu!!!

broileri kirjoitti:

Koska on niin monta lihavaa maailmassa, niin mahtuu tänne yhtä monta kirjaakin lihavista. Niin monta erilaista elämäntarinaa on kuin on ihmistäkin.
Ja voithan aina kirjoittaa kuvitteellisen kirjan, vaikka oliskin totta. Ja vaikka salanimellä, niinhän ne muutkin tekee.

Jos nyt joku svärje on lihavuudestaan kirjan sattunut kirjoittamaankin, nin älä ihmeessä omaa kirjaasi sen kopioksi hauku. Onhan niin monta rakkausromaaniakin ja laihdutusopasta ja eräkirjaa ja matkaopasta. Miksei sitten monta erilaista kirjaa lihavan ihmisen elämästä????

Suurin osa ketjuun vastaajista on antanut posittivista palautetta, ja iso syy siihen on se, että kirjoituksesi kosketti, oli omakohtainen mutta hauska, hyvin kirjoitettu, kieliopillisesti esimerkillinen. Kertakaikkiaan sellainen, josta tulee hyvälle mielelle, vaikkakin asia on mitä vakavin. Miksei kirjasi siis koskettaisi samalla tavalla kaikkia muuitakin lukijoita (joista suuri osa on lihavia)!

Joten ei kun vaan kustantajalle ja julkaisuun ja joululahjakirjaongelmat on ratkaistu!!!

Lue lisää

sotakirjojakin on montaa sorttia, miksei siis tällaista: Mein kampf-taisteluni läskiä vastaan
Etulinja rakoilee-puolustus perääntyy
Motissa-ei ulospääsyä- Tostapa ala valkkaamaan.
Kyllä meitä potentiaalisia lukijoita on, rohkeesti vaan.
En ole sitä ruattalaista lukenu, mutta kuulostaa valitusvirreltä. Meillähän ei sitä ongelmaa ole, eihän?

Joukkueteltta kirjoitti:

Olisihan se aika kiva kokeilla kelpaisiko kenellekkään kustantajalle...Saiskohan julkaistua salanimellä Joukkueteltta:)

Niin,onhan tosiasia,että 99% ylipainoisista haluaisi olla hoikka,ja ainakin 90% on tainnut yrittää laihduttaa jokusen kerran.On sitten ihan tuulesta temmattuja tilastotietoja,oikeasti en voi tietää onko näin...!

Miksipä siis lukea lihavasta joka vaikuttaa ainoastaan ylimieliseltä,ristiriitaista kun toisaalta tuntuu kirjassa olevan ylpeä kiloistaan,toisaalta rypee itsesäälissä huumorin takana.Huumorillahan asia täytyy ottaa jos aikoo jaksaa,mutta eri asia miltä kantilta.

On tietysti aikamoinen kynnys lähteä julkistamaan kilokamppailunsa aivan oikealla nimellään,vaikka tietysti taas on niinkin että jonkunhan se pitäisi tehdä..

Jotenkin takaraivossa piilee kuitenkin se ajatus,että leimataan jotenkin julkisuushakuiseksi,ja nyt kun tämä ruotsalaisneito kirjan on jo tehnyt,kopioijaksi.

Lue lisää

Se ruottalainen kirja oli kyllä laihduttajien KAUHISTUS! Lähinnähän siinä selvästi mollattiin lihavia, siitä oli itseironia kaukana, siinä haukuttiin selvästi muita lihavia (olis kertonut vaan omista ongelmistaan eikä kaverinsa ahminnoista)...

Joten sitä kirjaa ei kyllä voida pitää minkäänlaisena esikuvana.
Tuo Sinun alkuperäinen viestisi oli kyllä niin mukaansa tempaavaa luettavaa, että se hakkaa mennen tullen tuon Jennin sepustuksen.

Lihavuudesta, lihavuuden iloista ja suruista, laihduttamisen vaikeudesta/motivaation puutteesta on HIRVEÄN vähän hyvin kirjoitettuja kirjoja!!!

Pääasia, ettei kirjasi lopu siihen, että päähenkilö laihtuu 100 kiloa ja sitten löytyy komea prinssi ja puoli valtakuntaa ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti hoikkina ja ihanina lihaskimppuina, lihomatta ikinä uudelleen.

Wiineri kirjoitti:

Se ruottalainen kirja oli kyllä laihduttajien KAUHISTUS! Lähinnähän siinä selvästi mollattiin lihavia, siitä oli itseironia kaukana, siinä haukuttiin selvästi muita lihavia (olis kertonut vaan omista ongelmistaan eikä kaverinsa ahminnoista)...

Joten sitä kirjaa ei kyllä voida pitää minkäänlaisena esikuvana.
Tuo Sinun alkuperäinen viestisi oli kyllä niin mukaansa tempaavaa luettavaa, että se hakkaa mennen tullen tuon Jennin sepustuksen.

Lihavuudesta, lihavuuden iloista ja suruista, laihduttamisen vaikeudesta/motivaation puutteesta on HIRVEÄN vähän hyvin kirjoitettuja kirjoja!!!

Pääasia, ettei kirjasi lopu siihen, että päähenkilö laihtuu 100 kiloa ja sitten löytyy komea prinssi ja puoli valtakuntaa ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti hoikkina ja ihanina lihaskimppuina, lihomatta ikinä uudelleen.

Lue lisää

Se prinssi kun onneksi sattuu jo olemaan:)

Täytynee varmaan hieman sulatella ajatusta;)

Joukkueteltta kirjoitti:

Se prinssi kun onneksi sattuu jo olemaan:)

Täytynee varmaan hieman sulatella ajatusta;)

Kustantajan tappioksi jää, jos ei älyä hyvää kirjaa huolia julkaistavaksi... Aina kantsii yrittää!

Aloin lukea uudelleen sitä Sopivasti-lihava-kirjaa. Oikeestaan se on aika huono suomennos. Tökkii lauserakenteet ja kieli on kömpelöä. Ja oikeestaan se kirjoittaja aika ilkeesti kertoo sen Linda-kaverinsa asioista... Ilmankos jäi sen ekan lukemisenkin jälkeen sellainen olo, ettei nyt heti uudelleen sitä kirjaa halunnut lukea.

Hyvä kirjahan on sellainen, ettei sitä malta laskea kädestä, ennen kuin se on luettu kannesta kanteen, ja sitten kun se on luettu, harmittaa hirveesti, että se ei ole enää kesken... Sitten pitää aloittaa vaan alusta.

Joten siitä vaan tekstiä suoltamaan. Monet suomalaiset kaunokirjoittajat kirjoittaa paljon huonompaa kieltä kuin Sinä.

Kun on sana hallussa, niin sitä pitää käyttää.
Siitä kirjasta on vielä paljon iloa meille kaikille lihaville tai lihaviksi aikoville tai lihavuudesta luopujille. Tosin kirjailijattarelle se teettää sitten ympäripyöreitä päiviä, jolloin oman ruokailun tarkkailuun jää entistäkin niukemmin aikaa ja energiaa. Punttisalilla käynnistä puhumattakaan...

Mutta tekeehän sitä ihminen hullumpiakin asioita elämässään, kuin kirjan kirjoittaa.

Joten siitä vaan...

mene pois täältä sinä ilkeä ihminen.
Tiedätkö, onnettomuudet tulee tilaajalle itselleen, se on karman laki.

Sinä idiootti taidat olla nuori koska et tiedä elämästä mitään ja se,että tulet tänne haukkumaan ihmisiä kertoo millainen ihminen itse olet!Kirjoituksesta paistaa läpi se,että älykkyysosamääräsi on todella alhainen ja olet varmasti ainoastaan apukoulun käynyt.Toivottavasti elämä kohtelee sinua kuten sinä kohtelet muita!HÄPEÄ!