Minusta kannattaisi pitää erillään kaksi asiaa:
1) poliittinen journalismi
2) keskustapuolueen kritisointi.
Perustelen hieman.
Poliittinen journalismi esim. Matti Vanhasen avioeron, hänen ja Tanja Karpelan hotellitapaamisen, tanja Karpelan ja IS:n päätoimittajan avointen kirjeiden vaihto, jne. eivät liity millään tavalla keskustapyuolueen toiminnan kritiikkiin.
Kun journalistit - etenkin iltapäivälehdissä - kirjoittavat poliitikoista, heidän tavoitteensa ei ole mitään muuta kuin irtonumerolevikin nostaminen mahdollisimman korkeaksi.
Jos journalistit arvostelisivat keskustapuolueen toimintaa, se edellyttäisi, että journalistit kommentoisivat asioita, joihin keskustapuolue on ottanut (tai jättänyt ottamatta) kantaa.
Tällaisia kirjoituksia näkee lehdissä valitettavan harvoin.
Minusta on sääli, että keskustan toiminta puolueena jää nyt kokonaan mediassa kritisoimatta.
ielä suurempi sääli on se, että media, erityisesti iltapäivälehdet, näyttävät kostavan mm. Tanja Krpelalle sen, ettei tämä enää ministerinä ole yhtä halukas antamaan medialle juttuja kuin missinä ollessaan oli.
Luettuani Tanja Karpelan yksilöidyn 24 virhettä oikaisevan vastineen IS:n päätoimittajan likasanko-kolumniin, en voi tulla muuta kuin siihen johtopäätökseen, että kyse on henkilökemiasta ja jonkinasteisesta kostosta.
Ilmeisesti IS:n päätoimittaja on aika lapsellinen ihminen ja epäkypsä vaativaan tehtäväänsä, kun hän lähtee hyvin heikoille jäille solvaamaan entistä missiä ja nykyistä kulttuuriministeriä.
Keskustan toiminnassa olisi paljonkin kritisoitavaa. Mutta liian harvassa ovat ne journalistit, jotka siihen viitsivät ryhtyä ja vielä harvemmassa ne journalistit, jotka siihen käytännössä kykenisivät.
1) poliittinen journalismi
2) keskustapuolueen kritisointi.
Perustelen hieman.
Poliittinen journalismi esim. Matti Vanhasen avioeron, hänen ja Tanja Karpelan hotellitapaamisen, tanja Karpelan ja IS:n päätoimittajan avointen kirjeiden vaihto, jne. eivät liity millään tavalla keskustapyuolueen toiminnan kritiikkiin.
Kun journalistit - etenkin iltapäivälehdissä - kirjoittavat poliitikoista, heidän tavoitteensa ei ole mitään muuta kuin irtonumerolevikin nostaminen mahdollisimman korkeaksi.
Jos journalistit arvostelisivat keskustapuolueen toimintaa, se edellyttäisi, että journalistit kommentoisivat asioita, joihin keskustapuolue on ottanut (tai jättänyt ottamatta) kantaa.
Tällaisia kirjoituksia näkee lehdissä valitettavan harvoin.
Minusta on sääli, että keskustan toiminta puolueena jää nyt kokonaan mediassa kritisoimatta.
ielä suurempi sääli on se, että media, erityisesti iltapäivälehdet, näyttävät kostavan mm. Tanja Krpelalle sen, ettei tämä enää ministerinä ole yhtä halukas antamaan medialle juttuja kuin missinä ollessaan oli.
Luettuani Tanja Karpelan yksilöidyn 24 virhettä oikaisevan vastineen IS:n päätoimittajan likasanko-kolumniin, en voi tulla muuta kuin siihen johtopäätökseen, että kyse on henkilökemiasta ja jonkinasteisesta kostosta.
Ilmeisesti IS:n päätoimittaja on aika lapsellinen ihminen ja epäkypsä vaativaan tehtäväänsä, kun hän lähtee hyvin heikoille jäille solvaamaan entistä missiä ja nykyistä kulttuuriministeriä.
Keskustan toiminnassa olisi paljonkin kritisoitavaa. Mutta liian harvassa ovat ne journalistit, jotka siihen viitsivät ryhtyä ja vielä harvemmassa ne journalistit, jotka siihen käytännössä kykenisivät.
Vastaukset 23
Vanhimmat
IS ja Iltalehti ovat joka päivä ilmestyviä 7-päivää lehtiä. Niillä ei ole mitään tekemistä minkäänlaisen journalismin kanssa. Ne ovat pelkkiä rahankeruuvälineitä, joilla kustantajat haalivat älykkyydeltään typerimpien kansalaisten ylimääräiset eurot, koska typerillä kansalaisilla on ylimääräisiä euroja sen maksamiseen, että saavat lukea juoruja julkisuuden henkilöistä.
Mainitsemiesi lehtien journalismista emme ole eri mieltä.
Itseäni harmittaa eniten, että asiallinen keskustapuolueen toimenpiteiden arviointi, erittely ja kritisointi jää nyt kokonaan tekemättä, kun media keskittyy henkilöjuoruihin keskustan politiikan asiasisällön - tai pikemminkin sen puutteen - täysin syrjään sysäten.
... se, että tämän koklipiläisen Iltiksen Pietilän saastajournalismi kaataa alleen asiallisen kirjoituksen niistä Keskustan saavutuksista mm. nykyisenkin hallituksen johtavana puolueena. Pietilä pelkää kepun poliittisen toiminnan esiintuloa.
mistä te kaikenmaailman iltisten kirjoitukset tiedätte, kun ette kuulema niihin koskisi viiden metrin kepilläkään?
Roskalehtiä kun ovat nääs..
Keskustan saavutuksillehan on olemassa mitä mainioin foorumi vielä jonkin aikaan, ennen kuin Keskisuomalaisen Eki jää eläkkeelle.
...tuolta ylempää, miten se samaisen koklippiläisen Erkon median Helsingin Sanomat kehuu Karpelaa! Mutta eihän Hesariin ole koskaan uskomista, eihän?
Vakavasti: HS jälleen todistaa olevansa sananvapauden lipunheiluttaja maassamme; sen varmistaa osaltaan sekin, että sen toimittajakunnassa on erilaisia poliittisia näkemyksiä, joskin suurin osa heistä lienee ammattilaisia journalisteja ilman erityisen sairaita poliittisia intohimoja.
Ammattilainen tuo Karpelasta myönteisesti kirjoittanut Kirsikka Moring myös on alallaan, eli kulttuuritoimittajana. Totta kai hänen tulee kehua kulttuuriministeriä, joka on saanut hieman lisätyksi kulttuurin rahoitusta. Ja kulttuuriministeri on toiminut oikein, kun on pitänyt huolta ministeriönsä toimialan edellytyksistä. Eri asia on, ovatko panostukset olleet oikeita, onko hallitus toiminut oikein, jos samanaikaisesti on vähennetty mm. koulutuksen, terveydenhoidon ja vanhustenhuollon saamaa rahoitusta.
No, jos lehden toimittaja on kehunut yhtä ministeriä, on lehden pääomistaja Aatos Erkko sen sijaan jyrähtänyt noista Sinun mainostamistasi hallituksen "saavutuksista" toteamalla, että ulkopolitiikkamme on nyt pelokasta ja jähmettynyttä. Erkon näkemys koskee luonnollisesti myös demariministereitä, ennenkaikkea juuri demariulkoministeriä, ja demaripresidenttiä.
Noin siis toimii vapaa lehti, ja niin sen pitääkin toimia. Ja myös lehden pääomistajan on syytä käyttää sananvapauttaan, mutta sananvapautta puolustava lehti voi olla - ja usein onkin - eri mieltä jopa pääomistajansa kanssa. Olisiko sellainen mahdollista esim. Ilkassa?
Media oli aiemman yhteiskunnallisen työnjaon puitteissa vallanpitäjien vahtikoira mutta nyt se on liittoutunut vallanpitäjien kanssa ajamaan omia taloudellisia etujaan muun yhteiskunnan kustannuksella. Siksi Musti ei enää hauku.
En laita koklipiläisiä tarralappuja kehenkään, vaikka olenkin ihan samaa mieltä Sinun kanssasi siitä, ettei tää IS:n Pietilä kykene asialliseen kirjoittamiseen kepusta
Siitä onko keskusta mikään johtava puolue tai pelkääkö yleensä kukaan yhtään mitään keskustan suunnasta, voinemme jutella joskus toiste. ;-)
Olipa hyvä, ettet räävi roskalehtien kirjoitteluja täällä, vaan teet aihealueen mukaisen avauksen.
Elikäs käsittelet "kokoomuslaisen hyvillä pöytätavoilla" nimenomaan Keskustaa ja sen harjoittamaa politiikkaa avauksessasi:)
Eiks nii?
Minä kiristoin keskustaa aina kun aihetta huomaan.
Asiallisesti olen täysin samaa mieltä kirjoituksesi kanssa. Käyttämäsi termistö kuitenkin hieman ihmetyttää.
"Poliittinen journalismi esim. Matti Vanhasen avioeron, hänen ja Tanja Karpelan hotellitapaamisen, tanja Karpelan ja IS:n päätoimittajan avointen kirjeiden vaihto, jne. eivät liity millään tavalla keskustapyuolueen toiminnan kritiikki"
Mielestäni poliitikkojen yhsityiselämä ei kuulu poliittiseen journalismiin ollenkaan, sen sijaan keskustapuolueen (politiikan) kritisointi on osa poliittista journalismia, niinkuin kaikkien muidenkin puolueiden kritisointi.
Poliitikkojen yksityiselämän kanssa mässäileviä kirjoituksia varten on omat terminsä: iltapäivälehtijournalismi ja likasankojournalismi.
Hyvä kun korjasit termit kohdalleen.
väännössä EU:n rajavalvontaviraston johtajasta.
STT:n uutinen kertoo:
Eversti Ilkka Laitinen on valittu EU:n uuden rajavalvontaviraston pääjohtajaksi. Viraston hallintoneuvosto nimitti hänet tehtävään keskiviikkona Varsovassa, johon myös virasto sijoitetaan. Laitisen toimikausi alkaa ensi tilassa ja kestää viisi vuotta.
EU:n komissio tarjosi viime viikon lopulla pidettyihin loppuhaastatteluihin kolme nimeä. Laitisen lisäksi pääjohtajan paikasta kisasivat espanjalainen Gil Arias ja italialainen Rodolfo Ronconi.
****************
Suomi sai ensimmäisen EU-viraston pääjohtajan.
Eli kyllä Matti Vanhanen taitaa olla sittenkin kovempi mies Suomen etujen puolustajana kuin Paavo Lipponen.
Päteviä ihmisiä pitää aina valita, kun paikka on auki. Hyi olkoon, että puoluekanta olisi mikään valintaperuste!!!!!
Joku tuossa jo huomautti, että poliittinen journalismi on nimenomaan esim. keskustapuolueen kritisointia. Se että Vanhasen hotellivisiitit, avioerot ja Karpelan tempaukset aiheuttavat kriittistä kirjoittelua lehdistössä, on terveen ja ammattitaitoisen journalismin olemuksen tervein piirre. Ajattelet ilmeisesti niin, että yksityinen ei ole yleistä?
Kuitenkin: Juuri Vanhanen ja Karpela ovat isoon ääneen (kepun ministereinä) antaneet suomalaisille eettisiä ja moraalisia ohjeita elämän rakennuspuiksi ja käytännön asioiden järjestämiseksi (politiikan perimmäinen tarkoitus?). Jos tutkiva journalismi paljastaa aukkoja tällaisten henkilöiden puheiden ja tekojen välillä, sitä on tervehdittävä ilolla.
Entinen seksiobjekti on huolissaan lasten internetkäytöstä, nykyinen uskontoministeri harrastaa uskontoaan valtaväestön omaa uskontoa halveksivasti, pääministerin "Talo-metsässä"-ideoligia ei pelastanut edes hänen omaa avioliittoaan ja ne jatkuvat pääministerin mielenmuutokset, jotka kertovat hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan, viestittävät karua poliittista viestiään: "Emme ole luotettavia, vaikka oma puolueemme tukee meitä".
Yksityinen on oikeassa demokratiassa yleistä, usko pois.
Jos haluat liittyä selittelijöiden juoruakkakuoroon, niin en estä.
Oma mielipiteeni ei kirjoituksesi johdosta muuttunut miksikään, niin huonosti perustelit asiasi, sori vaan tällä kertaa.
Ok.
..joissa keskustelua tasapainoisten kesken käydään, ovat nykyisin harvoin enää avoimia.
Tällaiset suuret vapaat palstat vetävät puoleensa mielisairaita joilla on huomatuksi tulemisen tarve mm. k.k.korhoset ja seppo lehdot muutamia esimerkin omaisesti mainitakseni.
Palstat vetävät puoleensa monenlaisia.
Seppo Lehtoa en muuten tunne. Siksi kysyn, että hänkö on se demariluuseri, joka suoltaa joka päivä viikosta toisen kaikki nämä Karpela-avaukset tälle saitille?
Niinhän se pitkälti on, mitä kirjoitat, mutta muista, ettei tavallinen lukija pysty tällaisia analyyseja tekemään. Sensaatiokirjoittelukin jättää vääjäämättä lukijan mieleen mielikuvia, jotka kulkevat hänen mukanaan siihen asti, kun hän sanoo päätöksentekijöistä hänelle kuuluvan oman sanansa. Ja tätä käytetään mielestäni keinona manipuloida ihmisiä tarkoitushakuisesti. Ja pidän varmana, että tätä käytetään entistä enemmän. Seuratkaa tilannetta.
Koska Iltasanomat nyt on tässä journalismikeskustelussa väkisin mukana, kun se itse on siihen päänsä työntänyt. Ja kun se kerran kuuluu Erkon konserniin, niinhän se kuuluu Me Naiset-lehtikin, niin laitan oheen "pienen" kritiikin Sanomatalosta. Älkööt siitä isot herrat suuttuko!
"Muistattehan sen ajan, jolloin Kiasmaa rakennettiin Helsingin arvokkaimmalle paikalle ja millaista keskustelua siitä käytiin lehdistössä, ei kai Helsingin Sanomat ollut poikkeus, sehän on Helsingin tarkkaavainen silmä ja korva. Mutta voitteko kertoa Helsingin Sanomien kirjoituksista, joissa olisi kirjoitettu Sanomatalon rakentamiseen liittyvistä täsmällisistä kiemuroista? Helsingin Sanomat ei julkaissut uutisia siitä, että Sanoma-taloon lisättiin kesken rakentamisen kahden kerroksen verran lisäkorkeutta, eli se on parikerrosta rakennuslupaansa korkeampi. Onko Helsingin Sanomat puhunut tästä? Näin Aatos Erkko voi istuskella kerroksessa, jota ei oikeastaan saisi olla lainkaan olemassa. Näin tämä Sanomatalon norsunluutorni seisoo Helsingin keskeisimmällä paikalla ja oikeastaan voisi sanoa edellisenkin valossa, että se symboloi monien mielestä omaa demokratianvastaista mahtiaan. Ketkä kaupunginvaltuutetut muuten siunasivat tämän hankkeen ja mistä puolueesta he olivat? Tai ketkä kaupungin virkamiehet olivat asiasta päättämässä?
Pitäisikö todeta Eino Leinon sanoin: "Pieni tyytyy pienehen, minä ylös koita en"..."ylhäällä käy suuret tuulet, ällös pyri ylemmä".
Jotkut suomalaiset itse käyttävät yhä termiä suomettuminen ja sen merkityksellä nikkaroivat. Voitaisiinko sitten puhua jälkisuomettumisesta, oltaisiinko silloin paremmin ajan hermolla? Tämähän merkitsisi sitten terminologiana sitä, että ihmisiä ohjaillaan tarkoitusperäisen mediakirjoittelun avulla omaksumaan näkemyksiä, joita median takana olevat valtapiirit haluavat ihmisille syöttää. Radio, TV ja suuret mediatalot pelaamassa valtapeliä tiedonvälityksen kustannuksella? Ja tämä jälkisuomettuminen tuntuu pelottovalta sen tähden, ettei tavallinen ihminen sitä hevin pysty havaitsemaan. Se joka haluaa pitää ylintä valtaa, sillä on oltava media hallinnassaan? Onko näin? Vai onko media itsessään jo länsimaissa yhtä kuin ylin valta?
Mitä tulee paparazzien ja lööppilehdistön tiedonvälitykseen, niin siitä tuntuu puuttuvan melko tarkkaan vastuullinen tiedonvälitys. Nämähän uhraavat riippumattoman tiedonvälityksensä siekailematta kaupallisuudelle.
Erään keskustelufoorumin kirjoittajan mukaan: "Muistathan rähinän Kiasmasta. Monet olivat artikkelit puolesta ja vastaan. Taustalla nousi jokin lasipalatsi vaivihkaa: Sanomatalo! Erikseen piti käydä katsomassa, mikä se oli.""
Minua kiinnostaisi tietää syy siihen, miksi sanomatalo oli alkuperäisedssä kaavassa/rakennusluvassa kaksi kerrosta matalampi kuin myös perustelut sille, miksi kerroksia lisättiin ja miten tämä isäys perusteltiin.
Jos taas pelkkiä syyllisiä haet, niin Pekka Korpinen on niistä ensimmäinen.
Kiasman kohua en itse vertaisi sanomataloon, koska sanomatalon arkkitehtuuri on aika perinteinen Kiasmaan verrattuna eikä se näy katukuvassa ollenkaan niin selvästi kuin Kiasma.
>>> Ilmeisesti IS:n päätoimittaja on aika lapsellinen ihminen ja epäkypsä vaativaan tehtäväänsä, kun hän lähtee hyvin heikoille jäille solvaamaan entistä missiä ja nykyistä kulttuuriministeriä.
>>> Keskustan toiminnassa olisi paljonkin kritisoitavaa. Mutta liian harvassa ovat ne journalistit, jotka siihen viitsivät ryhtyä ja vielä harvemmassa ne journalistit, jotka siihen käytännössä kykenisivät
Likasankojournalismista ei nousta enää kuiville. Kaikenlainen asiakirjoittelu, samoin kuin esim. asiapitoisten tv-ohjelmien tekeminen, on käynyt yhä mahdottomammaksi. Suomalaiset ylpeilevät lukutaidollaan ja lukemisharrastuksillaan, mutta tosiasia on ettei Suomessa enää esim. kannata kustantaa muualla maailalla hyvin myyviä korkeatasoisia tietokirjoja. Kohta meillä ei mitään muuta olekaan kuin Ilta-Sanomat - samaa paskaa vähän eri nimisenä: Iltalehti, Seiska, Oho, Katso - ja käytännössä myös rimaansa jatkuvasti alittava Suomen Kuvalehti.
Juorut ovat lukevan naisväen mieleen - ja kohta koko tiedonvälitys on pakotettu seuramaan samassa muotissa mukana. En näe juurikaan toivoa.
Tuollakin keskusteltiin asiasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000008620055
Suomalaisten koulutustasoa kehutaan, mutta minusta tuntuu, että liian iso osa kansasta on jätetty vain valmiuksien asteelle on opetettu lukemaan, muttei erittelemään ja analysoimaan lukemaansa ja ymmärtämään samalla myös lukemansa asian taustoja.
Tästä johtuu, että ne jutut myyvät, jossa politiikka henkilöityy julkkiksiin ja ne jutut, joissa eritellään politiikan asiasisältöjä eivät myy.
Media on bisnestä, joka ei tee sellaista, mitä liian iso osa kansasta ei osta. Jopa Ylen epäkaupallisilla kanavilla toimittajat pannaan kilpailemaan katsojamääristä ja vain vähän annetaan tilaa asiaohjelmille, joiden kohdalla suuret enemmistöt kääntävät kanavaa.