Ollut kännissä, oli silloin ihan mahdoton. Istuttiin iltaa siellä rantasaunalla, itsellä oli hyvä olo. Meillä oli naapurin lapsikin mukana maalla. Ilta oli mukava, vaikka tämä J:n tyttö oli nolannut itsensä ja makasi puolialastomana penkillä tosi paljon lihonneena. Saimme kutsun seuraavana iltana taas, sanottiin että voidaan mennä, silloin elossa oleva Marja katsoi säälivästi ja sanoi meinaatko mennä oikeasti. Ihmettelin tuota ja sanoin että totta kai. Olo oli tosi hyvä. Päästiin rantasaunalle exäni lähti käymään jossakin, sen J tyttö miehineen oli poissa sillloin. Silloin se iski, muutamassa sekunnissa. Ja en saanut eroa, eivät päästäneet pois ja hälyttivät ambulanssin. Eivät vieneet sillloin sairaalaan, mitään psykottista ei havaittu. Sitten viikosta uusiutui, sillloin tapoin itseni siihen raivoon. Säästyin paljolta, pääsin pois sairaalasta muutamassa päivässä ja kaikki oli menossa hyväksi. Sitten iskivät viikon päästä uudelleen, se vielä lähempänä, 10min. Lääkemäärä takia ei tutkittu lääkeannoksia, huumetestit kai otettiin. Pääsin pois taas hyvissä ajoin. Sitten söit lääkkeet ja se lopetettiin melko pian koska oireet ei täsmännyt eikö ollut mitään oireita. Sitten alkoi jotain, ja muutettiin pois. Kaikki kääntyi hyväksi kunnes sama porukka, iski jälleen. En edes uskonut että tuo oli hakkaus vaan ajattelin oikeasti olevani sairas ja tapoin itseni koska olin burn outissa, juuri saanut vauvan ja tosi väsynyt. Vihasin itseäni, piiskasi itseäni. Kunnes tajusin asiat kun asuttiin maalla. Sitten alkoi se kiusaaminen siellä, annettiin olla ja keskityttiin muuhun. Pian kiusaaminen tuli pihaan ja taas exän painostukseen. Vuokrat oli ajallaan mutta vuokranantaja rupesi tekemään kanssa kiusaa, ivaili kaikkia ja kysyi jos voisi auttaa ja tuoda leipäapua. Ostin huineksluja someem löydettiin kivoja juttuja. Se oli aikamoinen painostus, kuin ihmeen kaupalla sain eron ja päätettiin muuttaa. Sitten tapahtui se kolari ja suku teki ilmoituksia vaikka mihin. Puhui koko ajan ympäriinsä paskaa ja vihjaili kaikkea päin naamaa. Ne on oikeasti hirveää sakkia. Nyt elämä on taas kunnossa mutta pelko välillä elää mitä seuraavaksi ja mitä kaikkea ovat tehneet. Mutta pitää keskittyä omaan elämää ja luottaa tulevaan.
Muistan sen illan se Ha... oli edellisiltana
Anonyymi-ap
3185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta itse jäin miettimään niitä lääkemäärä, en käsittää että olen elossa. Voisiko olka että jokin huumaavalääke neutralisoi noita vaikutuksia?
Nyt kun muistan mehän saatiin siitä asunnosta suositus juuri tältä samalta porukalta. Siellä myös kummitteli, myös ulko-oven avaus kuului välillä aamu viideltä.
Ei siinä mitään että selvisin mutta että vaurioita ei ollut edes sisuskaluissa, ei yhtään missään. Kiitos lääkäreille. Mutta joku kemiajuttu tässä on.