Koska sana 'nimiäiset' esiintyi ensimmäisen kerran? Perheen omat juhlat julkaistiin 1998 muistaakseni, mutta oliko itse sana jo vähän aiemmin käytössä?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mitä sanoo Anneli Aurejärvi-Karjalainrn?
Linkkitetyssä jutussa kerrotaan, että vanhempia joudutaan joskus muistuttelemaan lapsen virallisesta nimeämisestä. DVV:n henkikirjoittaja käyttää sanoja "nimenantojuhla", "ristiäiset". Nimenantojuhla on toki pidempi ilmaus, mutta nimiäiset kuulostaa väännökseltä ristiäisistä.
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/4e46aad8-1c93-4770-a2e4-282b3c3a2b1f
Nimenantojuhla on myös oikein hyvä sana!
Jutussa kerrotaan myös, että nyt käytössä on myös sähköisessä muodossa oleva verkkolomake. Jos sähköisen verkkolomakkeen käyttö ei ole mahdollista, voi ilmoituksen tehdä paperilomakkeelle.
Digitaalisesta asiointitavasta on nopeasti tullut suositumpi, kertoo henkikirjoittaja Saija Lyytinen Digi- ja väestötietovirastosta.
IMO 'nimiäiset' on parempi, koska on lyhyempi eikä kuulosta niin kankealta.
Nimenantojuhla on liian pitkä. Nimiäiset on ehkä vähän liikaa ristiäisten kaltainen, mutta silti paras vaihtoehto, mitä tällä hetkellä käytössä.
Nimijuhla, yksinkertainen ja lyhyt eikä tule mieleen ristiäiset.
Toimii tuokin. En silti oikein näe mikä ongelma on liittymässä ristiäisiin. Yhtä lailla käytetään harjakaiset-sanaa.
Ristiäiset ja nimiäiset ovat samankaltaiset ja herättää ehkä samankaltaisia mielleyhtymiä tai sitten ei herätä mitään, merkitystä ei tiedetä. Samaa tarkoittavia sanoja saa tietysti olla useita. Kuka mistäkin tykkää. Ehkä juhlan nimeä tärkeämpi on niiden sisältö.
Mitään nimijuhlaa ei ole pakko viettää. Juhlien järjestäminen voi toki olla hauskaa mutta myös stressaavaa ja epäilen että usein suunnittelu ja toteutus jää pääasiassa äidin tehtäväksi. Mieleen pujahti ajatus, että mikäli isä on uskonnoton (kuten täällä usein väitetään; isä uskonnoton, äiti kirkkoon kuuluva) niin ehkä isä voisi olla päävastuussa järjestelyistä ja antaisi äidin levätä. Uskonnottomalla on ehkä enemmän tietoa uskonnottomista juhlista kuin kirkkoon kuuluvalla puolisolla. Yhdessä tekemällä toki oppii.
Tässä mukavan epävirallisilta vaikuttavat juhlat, ilman turhaa pönötystä, mutta etukäteis järjestelyjä nekin vaativat. https://www.hulinaiset.fi/juhlintaa/rennot-nimiaiset/
Hyvä kehote isille!
Muuten, ei nimiäisten kutsulistan tarvitse olla hirmu laaja. Ja voi kutdut pitää kahdessa erässä, yhtäältä lähisuvulle ja toisaalta kavereille.
Eikö mies tyypillisesti ole jokusen vuoden vaimoa vanhempi? Silloin on ollut jokunen vuosi enemmän aikaa erota kirkosta. Eli siis siinä mielessä useammin uskonnoton.
Ai jaa, et se on iästä kiinni.
Naiset elää keskimäärin pidempään joten tasoitus tapahtuu ehtoo puolella :D
No ei pelkästään, mutta esimerkiksi 30-34 -vuotiaista kirkkoon kuuluu 48,9 % ja 35-39 -vuotiaista 48,5 %. Noin prosenttiyksikön kymmenyksen vuodessa siis laskee vielä tuossakin iässä, vaikka eroajista puolet on alle 30-vuotiaita.
Taidat olla Jori?
Minä olisin toki selvittänyt myös tuon ikäeron tilastoista. :=)
Se on reilu kolme vuotta.
Meinaatko että vieraslistan voi pitää lyhyenä ja ottaa tuopin kavereiden kesken jos isit alkaa juhlia järjestää :D
Kahdet kutsut on hyvä idea.
Mikä astuu mieleen american prometheuksesta?
Mieheen astuu joku ja mies voi synnyttää ET- oppikurssin mukaan
Anneli vastasi. Turun suunnalla sana on ollut käytössä jo 1990-luvun puolivälissä, ennen vuotta 1995. Mahdollisesti aiemmin, mahdollisesti muuallakin.
Nimenantojuhla voi olla hieman myöhemmin (kuin olisi kasteen aikataulu) sen mukaan, mikä on äidin ja isän ja vauvan vointi.
Nimrmantojuhla eli nimiäiset.