Nyt on täältäkin jo kysyttävä neuvoa. Poikani on jo 30v. ja siis skorpioni. Hän ei saa minkäänlaista otetta elämäänsä. Muut lapseni ovat menestyneet elämässään, mutta tämä senkun oikkuilee. Jos häntä vähääkään yrittää neuvoa tai auttaa, hän suuttuu ja alkaa leikkiä marttyyria. Hän jättää muille huonon omantunnon ja eikä vastaa puhelimeen moneen päivään. Sitten vasta kun hänen rahansa on loppu, hän alkaa soitella ja kertoilla surkeasta elämäntilanteestaan. Tällöinkin hän pyrkii syyllistämään muita, mutta apua saatuaan ei edes kiitä. Tuntuu kuin häntä olisi käsiteltävä silkkihansikkain! Hänellä ei ole minkäänlaista halua rakentaa elämäänsä eteenpäin. Hän suhtautuu kaikkeen niin negatiivisesti. Kurssitkin hän aina keskeyttää, koska löytää niistäkin aina huonoja puolia.
Kuitenkin tiedän, että hän olisi hyvikin lahjakas jos edes vähänkin aloitekykyä, myönteisyyttä ja rohkeutta löytyisi.
Nykyään hän vain pelailee tietokoneella ja nukkuu puoleenpäivään asti.
Rakastan häntä yhtäpaljon kuin muitakin lapsiani ja hän kyllä tietää sen.
Olisko teillä muilla skorpiooneilla tähän mitään sanottavaa? Tietenkään en anna liikaa painoa näille horoskooppiasioille, kunhan nyt täältäkin neuvoa kyselen.
Kuitenkin tiedän, että hän olisi hyvikin lahjakas jos edes vähänkin aloitekykyä, myönteisyyttä ja rohkeutta löytyisi.
Nykyään hän vain pelailee tietokoneella ja nukkuu puoleenpäivään asti.
Rakastan häntä yhtäpaljon kuin muitakin lapsiani ja hän kyllä tietää sen.
Olisko teillä muilla skorpiooneilla tähän mitään sanottavaa? Tietenkään en anna liikaa painoa näille horoskooppiasioille, kunhan nyt täältäkin neuvoa kyselen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kaipaa omaa rauhaa, eikä silloin tarvitse vastata
jos ei halua!!
Olemme veljeni (32v) kanssa molemmat skorppareita ja ihmisinä aivan kuin yö ja päivä. Minä elämässä pärjäävä nainen, jonka saisi varmaankin hakata millinpaloiksi enkä sittenkään luovuttaisi. Poikasi on aivan kuin veljeni, joka heittää rukkaset heti naulaan, kun tulee vähänkin ongelmia vastaan. Ihmetellyt itsekin, miten jo voi luovuttaa niin helpolla ja itsetunto aivan nollissa. Tosin siitä minä syytän äitiämme, joka paaponut ja suojellut kuopusta kaikelta mahdolliselta, kyllä se joskus kostautuu, kun ihmistä kasvatetaan kuin pumpulipallossa. Vaikeaa enää aikuista miestä omille jaloilleen nostaa kenenkään toisen, jos mies ei sitä itsekään halua!
Kuvauksesi kuulosti ihan täydellisesti eräältä ihmiseltä. Hän on myös miespuolinen skorpiooni. Vaikeuksien hetkellä hän on juuri tuollainen ja vetoaa minuun että varmaankin ymmärrän, koska olen myös skorpioni. Pidän merkistäni, mutta tuo mies tuntuu pilaavan koko merkkini. Moiespuoliset skorpparit nyt sattuvat jostain syystä olemaan täysin mahdottomia ja tuntuu että heitä ei voita millään muulla kuin sillä että on suuremmat lihakset tai enemmän valtaa. Tiedä sitten mikä on. Mutta sinulle en voi muuta kuin toivottaa lämpimästi onnea ja pitkää pinnaa sitä sinä kyllä tulet tarvitsemaan. Ai niin ja jos poikasi tietää että sinä olet se joka antaa aina periksi ei mikään tule muuttumaan. Skorpionit eivät arvosta heikkoutta vaan joko halveksivat sitä taikka käyttävät hyväkseen. Joten pysy siis vahvana.
Itse skorppari naisena en tule toimeen ollenkaan skorppari miesten kanssa. Aina sama juttu. Leuhkivat ja kehuskelevat koko ajan kaikella. Autoilla, tavaroilla, ulkonäöllään ym, ym. Eikä katetta kehumisille kuitenkaan. En tiedä onko heikko itsetunto vai mikä. Ja jos jotakin tapahtuu on vika kaikissa muissa kuin heissä. Heitä on väärin ymmärretty. Heitä on kohdeltu kaltoin. Muut kuvittelee, valehtelee ja puhuu pahaa heistä. Kuulostan vihaiselta mutta oikeasti en ole. En vain tajua ihmistyyppiä ollenkaan. Kaikkien tuntemieni skorppioninaisten kanssa ymmärrämme toisiamme ja tulemme hyvin toimeen. Mutta ne miehet...
Ihan samanlainen kuin veljeni, ainoo vaan että se on rapu.
Siinähän se ongelma tulikin jo esiin. Mies on jo 30 vuotias, ja äiti hyysää.Poikaasi ahdistaa varmasti se, ettei hän pääse kasvokkain todellisen elämän kanssa. Syy ei ole tietenkään ainoastaan sinun vaan poikasi on nahjus. Sille et voi mitään, eikä se sinulle kuulukaan.
Asuuko poika vielä äitinsä kanssa? LOpeta sääli, ja ala vaatia. Töihin tai kouluun,muuten näkemiin.
Polta ne silkkihansikkaat ja käytä rautahansikkaita. Poikasi pystyy mihin vain, kunhan laitetaan todellisuus nenän eteen.
hei!
tämä todella on väärä palsta kysellä ongelmiin vastauksia, jos astrologiaa halutaan käyttää ongelmien ratkonnassa, kannattaa kääntyä ihan oikean sellaisen puoleen, sillä pelkkä aurinkomerkkitulkinta voi jopa johtaa harhaan :))
äideillä on tapana höösätä lapsiaan, olivat he minkä ikäisiä tahansa, hoitosuhde kääntyy päälaelleen vasta kun äiti on noin 80 vuotias ja pahasti dementtinen :)
itse varmasti höösään poikaani enemmän kuin tytärtä, johtuen luonne-eroista,: tytär on todellinen käytännön lahjakkuus (yksi unohdus koulussa ekaluokkalaisena) ja poika on sitten päinvastoin (neljännellä luokalla alkoi muistaa asioitaan ilman jatkuvaa valvontaa). se että teenkö pojasta näin täysin kädettömän selkenee joskus jatkossa...kuten muukin. se että toimii yhden kanssa näin, on hyvä ja kun toimii samoin toisen kanssa, onkin suurinpiirtein suureksi haitaksi, mutta eihän sitä voi tietää etukäteen. mokia sattuu, tärkeintä on kuitenkin että lapsi kokee olevansa hyväksytty sellaisena kuin on. ehkä pojallasi on "huono kausi" joka menee ohi itsekseen ajan kanssa?? anna pojan kuitenkin pärjätä omillaan niin paljon kuin mahdollista, sillä siitähän se itsearvostus hänellä kasvaa kun huomaa että osaa ja pärjää...älä tue rahallisesti ainakaan liian helposti. mutta muuten suomessa ollaan liikaa jossain tietyn iän jälkeen suurin piirtein katkaisemassa välit lapsiin ja vanhempiin kun vaikkapa välimeren maissa kiinteät välit säilyvät läpi koko elämän.....kaikki suloisesti sekaisin.