Niin siinä kävi kun rakastuminen iski vuonna 2019. Siitä lähtien kaikki on ollut pelkkää alamäkeä. Itsetuhoisuutta oli noin vuosina 2020-2021. Maailmakin sekosi, lopullisesti. Sitten tunteeni turtuivat ja muutuin välinpitämättömäksi. Kyynisyys. Tässä ollaan, odottaen poispääsyä melkeinpä laskemalla päiviä. Niiden laskeminen saa tosin ajankulun hidastumaan, joten se ei kannata. Sellaiset 50 vuotta olisi mahdollisesti vielä edessä. Mitäköhän tässä keksisi, kun on vielä niin tuhottoman paljon aikaa jäljellä? Tietoisuuden muutokset ja rajatilakokemukset kiinnostavat. Lisää elämää vuosiin.
Järjelle näkemiin
Anonyymi-ap
5297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mistä pääsyä pois? En ihan ymmärtänyt. Nuo viimeisessä lauseessa olevat asiat on olleet mun sydäntä lähellä lähes aina, mutta jostain syystä ne on jääneet takavasemmalle. Ennen tuli luettua niistä paljonkin. Hmmmm, voishan tuon aloittaa tietty uudelleen. Harmitus, kun tuli annettua kaikki kirjallisuus siitä pois. No mut netistä löytyy varmaan kaikkee ainakin näin aluksi. Kiva, kiitti! Sain tästä napattua kopin, jota ei mulle edes heitetty, mutta tää vois oikeesti olla mun juttu jälleen. Kiitti! 👍
Aaaa sori. Joo ymmärsin nyt, mitä tarkoitat.
Miten rakkaudelle kävi?
Se (eli hän) ilmestyi aivan yhtäkkiä ja sitten sekosin hänestä. Emme puhuneet eli kaikki jäi täysin auki. Kokemus muutti minua pysyvästi ihmisenä. Se voi olla todella yllättävä ja jopa turmiollinen tilanne jos sellaiseen joutuu. Menetin itsekontrollini siten että en pystynyt oikeastaan edes liikkumaan välillä. Mieleni on varmaan luonut sen myötä suojamuurin ympärilleen jotta vastaavaa ei pääsisi enää tapahtumaan. Jos niin kävisi uudestaan niin se ainakin tuntuisi vähemmän yliluonnolliselta kuin se aiempi kerta.
Ei liity minuun. Olin tuolloin kokonaan pois. Kaikesta.