Olen 21-vuotias, lähihoitaja ja työskentelen laivalla. Olen asunut omassa asunnossa 3 vuotta. Juhlin, käyn töissä, vietän nuoren elämää. Haluan matkustaa, työskennellä eri aloilla eri maisemissa. Haluan olla nuori ja toteuttaa kaikki unelmat. Ainoa unnelma mikä on jäljellä niin on rekkakortin hankkiminen. Muuten olen toteuttanut elämäni kaikki unelmat. Olen kiertänyt laivalla Euroopan maita, opiskellut ulkomailla ja elänyt OMAA elämää OMILLA töistä tienatuilla rahoilla.
Minulla on hyvä taloudellinen tilanne ja koti varusteineen, millä voisin kasvattaa lapsen. Mutta en halua, en vielä. Mietin vain, että onneksi teinivuodet "ovat ohi".
Teinivuosina seurustelin 2 kertaa ja kummallakin kerralla 1,5 vuotta. Olimme varmoja että kuulumme toisillemme ja meidät on tarkoitettu yhteen. JA PASKAT! Siinä huumassa (huom! ei huumeissa) ei vain nähnyt ja tajunnut sitä todellista tilannetta. Haloo, siinä iässä on koko elämä edessä.
Minä hankin lapsia, kun on niiden aika. En suinkaan aio odottaa ikäloppuun asti vaan siihen asti että olen varmasti valmis. Aikuisten oikeesti valmis. En haluaa yhdenkään alle 20 vuotiaan sanovan: mut hei. mähän oon valmis! Ei ole sellaista luonnon ihmettä, että olisi aikuinen 16-vuotiaana. Hankkikaa koulutus ja työpaikka. Rakkaudella ei ikävä kyllä nykyään kasvateta lapsia.
Itselläni on 3,5 vuotias veljentyttö, jolle olen kakkosäiti. Pystyyn huolehtimaan hänestä yksin sun muuta, mutta oman lapsen haluan kun tiedän mitä tulevaisuudelta tarkalleen haluan. Ja sen luulin tietäväni jo 18-vuotiaana mutta kuis kävi?
Tässä sitä kirjotellaan tällasta vaikka kello on 3.30 yöllä ja nukkumaanmenoaika oli jo 5 tuntia sitten mutta kun juutuin tänne.
Miettikää vielä tarkasti, jotta saatte elämän arvot kuntoon! Eläkää nuoruus nyt kun olette nuoria, ei 5-kymppisenä.
Minulla on hyvä taloudellinen tilanne ja koti varusteineen, millä voisin kasvattaa lapsen. Mutta en halua, en vielä. Mietin vain, että onneksi teinivuodet "ovat ohi".
Teinivuosina seurustelin 2 kertaa ja kummallakin kerralla 1,5 vuotta. Olimme varmoja että kuulumme toisillemme ja meidät on tarkoitettu yhteen. JA PASKAT! Siinä huumassa (huom! ei huumeissa) ei vain nähnyt ja tajunnut sitä todellista tilannetta. Haloo, siinä iässä on koko elämä edessä.
Minä hankin lapsia, kun on niiden aika. En suinkaan aio odottaa ikäloppuun asti vaan siihen asti että olen varmasti valmis. Aikuisten oikeesti valmis. En haluaa yhdenkään alle 20 vuotiaan sanovan: mut hei. mähän oon valmis! Ei ole sellaista luonnon ihmettä, että olisi aikuinen 16-vuotiaana. Hankkikaa koulutus ja työpaikka. Rakkaudella ei ikävä kyllä nykyään kasvateta lapsia.
Itselläni on 3,5 vuotias veljentyttö, jolle olen kakkosäiti. Pystyyn huolehtimaan hänestä yksin sun muuta, mutta oman lapsen haluan kun tiedän mitä tulevaisuudelta tarkalleen haluan. Ja sen luulin tietäväni jo 18-vuotiaana mutta kuis kävi?
Tässä sitä kirjotellaan tällasta vaikka kello on 3.30 yöllä ja nukkumaanmenoaika oli jo 5 tuntia sitten mutta kun juutuin tänne.
Miettikää vielä tarkasti, jotta saatte elämän arvot kuntoon! Eläkää nuoruus nyt kun olette nuoria, ei 5-kymppisenä.
Vastaukset 43
Vanhimmat
On hyvä, että olet sinut elämäsi kanssa, juuri tuollaiseen kaikkien pitäisi elämässään pyrkiä.
Ihminen on kaikista onnellisin kun itse tietää mitä elämältään haluaa ja minkä kokee mielekkääksi.
Pari asiaa vain pomppasi tekstistä silmilleni."Rakkaudella ei ikävä kyllä nykyään kasvateta lapsia" Hmm.. Voisin toisaalta jopa yhtyä tuohon siinä mielessä,että rahallahan niitä nykyään tunnutaan kasvattavan. Tarkoitit varmaan silti tuolla sitä, että vanhemmuuteen tarvitaan kypsyyttä.( vai ajatteletko todella että mitä rikkaampi perhe, sitä onnellisemmat lapset???hah, minä ainakin olen onnellinen että aikanaan elin lapsuuteni köyhässä perheessä) Se on totta, mutta kypsyys vanhempana lähtee juuri äidin/isän rakkaudesta. Nuori ihminen voi olla hyvin kypsä vanhempi ja luulenpa että nuoret vanhemmat ainakin rakastavat lapsiaan ja tietävät myös miten niitä yleensäkin kasvatetaan. Ja eihän teiniäiti ole kauaa teiniäiti.. tällä siis tarkoitan sitä että ikä se karttuu nuorillakin ja äitiys jatkuu kuolemaan saakka. Suurimman osan hekin ovat äitiydestään ns. normaali-ikäisiä äitejä.
Toinen asia mikä ei sinänsä liity vanhemmuuteen on se, miten tekstistäsi paistaa, niinkuin nykyään melkein jokaisella, ikärasismi.
Korjatkaa jos olen väärässä mutta mielestäni elämä on madollisuuksia täynnä kuolemaan saakka.
En ikinä ole ymmärtänyt sitä, että kaikki unelmat pitäisi äkkiä toteuttaa alle kolmikymppisenä, että sitten sen jälkeen olisi loppuelämä yhtä tylsistymistä ja vanhan toistoa. Minä ainakin aion, jos siltä tuntuu, vaikka matkustaa maailman ympäri 80- vuotiaana. Tuntuu ettei nykyään sallita sitä että "seniorikin" voi toteuttaa unelmiaan, matkustella, pitää hauskaa ja oikeasti elää elämäänsä. Nuorillako on vain oikeus unelmiin?
Siis tämä rahakysymys. Olen itsekkin kasvanut maalla köyhässä perheessä. Sielä opittiin työnteko heti kun opittiin kävelemään. Olen ylpeä siitä että olen maalta.
Toisaalta pitää miettiä mitä perheen perustaminen maksaa. Tai ei se perustaminen vaan elättäminen. Voihan sen tehdä niinkin että elää sossun rahoilla, mutta kun minun periaatteeni on se, että niin kauan kun olen työkykyinen niin tienaan itse rahani.
Ja siinäkin olit oikeassa että eihän sitä elämää alle 3-kymppisenä eletä. Minusta tulee joskus se teräsmummo mikä toteuttaa loput unelmansa kun lapset ovat aikuisia. Kuten urani. Opiskelen merikapteeniksi, mutta tiedän että se kestää 10 vuotta ennenkun valmistun. Perustan perheen siinä välissä ja jatkan kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja kyetäkseen pitämään itsestään huolta.
Mutta kehotan silti nuoria miettimään. Itse olin mukamas niin valmis sun muuta mutta nyt lähiaikoina huomasin miten elämä voi muuttua.
Ja mitä tohon seuraavaan tekstiin tuli niin hei, laivalla purjehtiminen ON VAIN MINUN unelmani. Toisilla on toiset unelmat, jotka eivät välttämättä minua nappaa.
Ihmisiä on monenlaisia ja toivotan onnea heille jotka eivät ole kanssani samaa mieltä. En onneksi ole mikään diktaattori joka päättää mistään mutta toin vain ilmi oman mielipiteeni.
(viittaan myös mollan keskusteluun)
huh mitä tekstiä..ite olen jo yli kahden kymmen,et turha alkaa sitte mitää teinittelemään yms. Asiaan,ensinnäkin maajussit elättää ittensä valtion rahoilla,ajelee mersuilla (yleensä traktorilla tai puimurilla..)mut kuitenkin,ootko koskaan huomannu et ne on ne maalaisten kakarat ketkä opiskelee ulkomailla?!kun tekee vielä kotona niitä maajussin hommia mistä sitte saa rahaa?Kaupunkilaiset opiskelee kaupungissa,menee kesätöihin,ettii ite sen kesätyöpaikan..toista se on maalla kun aamulla herää,ei tarvi ku kävellä ovesta ulos niin on "kesätyöpaikassaan"Ja pointtina tässä on se et kaupunkilaiset joutuu ite hankkimaan työnsä yms.itse. Enkä kirjota tätä siks et olisin sulle kateellinen tai jostain katkera. Vaikka olen vasta 21,mulla on OMA asunto,uusi auto,kalliit huonekalut (kirjotan samalla lailla ku säkin leijuit tavaroillas ym.)ym,ym.. Mut arvaappa mitä?vaikka oon kaupungista,olen kaiken hankkinut itse käymällä töissä. Vaikka vanhemmillani on paljon rahaa,ni en ikinä pyydä niiltä mitään,enkä ota vastaan. Kerroppa vielä millasta on maalaiselämä?vaikka tiedän koska olen itekkin maalla asunu 4v,mut eipä oo perheeni koskaan mitää maajusseja ollu,eikä talo maatila..
tämä kyllä hyppää niin aiheesta että huhhuh, mutta vastataanpa kuitenkin.
Vai että mersuilla... jst joo.. kyllä mulla on ihan tavallinen OMA auto OMILLA rahoilla hankittu eikä millään valtion tuella. Toi on niin paskapuhetta mitä vaan voi olla. Mä opiskelin kaupungissa ja pääsin meidän luokalta vaihtoon kolmen muun kanssa ja OLIN AINOA MAALTA. En usko että sillä on mitään väliä onko maalta vai kaupungista, ihan yhtä moni opiskelee ulkomailla.
Mitä työntekoon tulee... Se leipä mitä SÄ syöt on MAALLA KASVATETUSTA VILJASTA TEHTY. Tai kai sitä viljaa voi kaupungissa kasvattaa kans. Se SOKERI MITÄ SÄ SYÖT ON MAALLA KASVATETUISTA JURTEISTA TEHTY. Se PERUNA MITÄ SÄ SYÖT, ON MAALLA KASVATETTU. Ja siitä minä tienasin joka kesä vuoden rahat siitä asti kun olin 9-vuotias. Enkä sillä että myin niitä perunoita sulle vaan sillä että ITSE POIMIN NIITÄ.
Meeppä kuule vuodeks maajussiks niin et kyllä sulla kaupunkilaiskakaralla hymy hyytyy. Jyväjemmarien tuntipalkka on tänä vuonna hieman yli 4 euroa. Tuleeko sillä toimeen? EI! Mutta olisko parempi jos kaikki tuotteet tuodaan ulkomailta? Siinä on ammatti, jota tehdään sydämmestä ja mikä on arvostus?
Mä olen tasan varma siitä että me ei oltu mitään rikkaita. Mutta jos se maa, mikä meillä on ja maatila myytäisiin niin me oltais luultavasti rikkaita. Mutta kun ne on meidän, ollut sukupolvelta toiselle niin perinteitä kunnioittaen pidämme ne. Mut etpäs oo ikinä miettinyt minkälaiset ylläpitokustannukset kaikella on. Kiinteistöverot yms.
Ja hei, kyllä mä ite olen joka työpaikkani hakenut; kaupoista, päiväkodista, laivalta yms. Et sun on ihan turha alkaa sanoa että mä olisin kesätöissä kotona. Ei, se on sivutyö, mitä tehdään töiden jälkeen yömyöhään.
Pidä säkin kalliit huonekalut. Mä olen onnellinen näillä normaalihintaisilla huonekaluilla.
Mut pointti on se, että on ihmiset maalta ja kaupungista. Eläkööt kukin missä on onnellinen. Ei se ole sen kummempaa. Mut unohda puheet että maajussit elää valtion tuella. Se on täyttä paskaa.
Mut elä omaa elämääs ja kato vähän nenääs korkeemmalle (jos vaan näet). Äläkä tuu sanomaan mulle että et arvosta maajusseja, koska ne tuo pöytään sen minkä SINÄ, arvon neiti, SYÖT. Lihat, ruoat, maidon, leivän yms. mikäli vain syöt suomalaisia tuotteita.
Aurinkoista kesää sulle sinne kaupunkiin!
Ja anteeksi vielä tämä aiheesta hyppiminen. Tämä kun ei liity mitenkään aiheeseen! Pyrin vain vastaamaan kaikille!
todellakin poikkesi tämä kyllä aiheesta, mutta sen verran on sanottava että minä olen maalta kotoisin, joten tiedän HIEMAN enemmän aiheesta.
Meijän kylän nuorista aikuisista joka ikinen on saanut työpaikan kaupungista tai taajama-alueilta.
Ja ihan siitä syystä, että kaupungeissa todella arvostetaan maalaisia. Yksikin työnantaja oli todennut että haluaa työntekijät, jotka ovat alunperin maalta, koska he tietävät mitä on työnteko ja ovat täsmällisiä jne. Katsohan kun maalla eletään työnteon keskellä, ei turhaan olla joutilaina niiku näkyy kaupungeissa nuoret olevan (10 vuotiaat vetää kovina röökiä jossain kiskan kulmalla ja näyttelevät keskaria ohikulkijoille)
Toinen asia mikä tulee mieleen kun nuo maalaisten hienot mersut nostettiin esille..Maalaiset yleensä ostaa eka auton omilla rahoillaan jo teini-iässä, eivät ajele isin hienolla autolla niin kuin nämä kaupunkilaiset. Ja ei kait maalaisjuntit mersuilla ajele ainakaan meillä päin. Jos auto sitten hajoaa niin on se rikkaus kun sen ite osaa korjata ja ei tarvihe sille isäpapalle selitellä miten tuli sen autolla törttöiltyä neljän ruuhkassa. Enempi ne tökeröt mersukuskit on muuten kaupunkilaisia. (Täälläpäin muuten mersukuskit on niin ylpeitä autostaan etteivät osaa käyttää edes vilkkua)
Ite olen asunut myös kaupungissa jo kohta 5 vuotta maalla eletyn lapsuuden ja alkunuoruuden jälkeen. Kyllä se on niin lepposta tuo elämä täällä. Kaikki on niin lähellä jne. Eniten huvittaa se että muksuille ja nuorisolle maksetaan kaupungissa esim. roskien viennistä ja huoneen siivoamisesta kun ei ole mitään muutakaan tekemistä mitä voisi tarjota. Joo joo, en nyt yleistä, ei varmasti kaikille ole näistä maksettu.
Kyllähän se on niin että maalaiset tajuaa rahan ja työnteon päälle paljon enemmän kuin koko ikänsä kaupungissa eläneet hienohelmat ja naismaiset pojat.
Ja suurin rikkaus maalla on vapaus. Se ei oo niin justiisa jos nakuna kävelee omalla pihallaan tai pitää vähän isompaa meteliä. Kaupunkiasuminen on liian helppoa, mutta ahistavaa vapauden puutteen kannalta.
Luulenpa että tähän vietiin joku vastaa "tervemenoa takaisin maalle" mutta tiiättekö mitä: Jään kyllä ihan vaikka piruuttaan teijän kiusaksi kaupunkiin leveilemään maalaisella taustallani. Minunlaisiani kyllä sitäpaitsi riittää ihan joka kaupunkiin!
ps. On se kumma kun kaupunkilaiset turistit ihan onnessaan kiertelee kesällä maaseutuja ja suorastaan ihailee idyllisiä kyläkauppoja, Maalaiset taas eivät näe kaupungeissa mitään uuta tai ihmeellistä
Toivottavasti joku otti tämän tekstin tosissaan niin saa nauraa vielä lisää :)
siinä oli tekstiä! olet kyllä niin oikeessa!!! Ja mä voisin sanoa että tervetuloa maalle (ei tervemenoa).
Luokkakaverin kanssa (kaupungista) just juteltiin ja sano että kyllä on niin ihana olla maalla omassa rauhassa ja blaa blaa blaa. Mä olen koko s*******nan talven saanut kuulla että "mitä järkee on asuu maalla". Kyllä näihin palveluihin tottuu. Täällä on kaikki riittävä; kauppa, huoltoasema, pankki, ravintola yms.
Ja nyt kesä tulee. Kaupunkilaiset tuovat tänne kiireen ja stressin. Onhan se ihan kivaa kun on elämää mutta on se kiva kun tulee syksy ja kaupunkilaiset häipyy.
Että näin!
Kiitos iitu!
varsinais-suomes vaan isit ostaa autot kakaroille
ei meilläpäin vaan vaikka varsinais-suomes asunkin
ainakin..ja turha väittää vastaa.
varsinais-suomessa on yli sata muutakin paikkaa! ja mä en ole sieltä päinkään!
vitsi mikä kakara olet vielä itse.Mäkään en ole vie vanhus,vaikka ikää onkin jo 30v ja mun elämä on edelleen täynnä mahdollisuuksia, vaikka lapsia on 5 JA vaikka sain ekan 17vuotiaana en ole koskaan sossua tarvinnut ja töitä teen.
Mitä jos kasvaisit aikuiseksi.
sitä just tarkotin et siellä näin,ku kerroin.
Täällä on kai ihmiset sen verran köyhiä ettei ne lapsilleen ostele autoja. Omilla rahoilla nuoret alottaa ostamalla aluksi 80-luvun autoja ja siitä sitten pikkuhiljaa uudempia.
Monen suusta olen kuullut, että ostavat mielummin vähän vanhemman auton, että saavat rempata sitä.. ja rakennella siitä ihtesä näkösen. Osa tekee tosi hyvänki näkösiä (osa ei). On se ihan hyvä harrastus kun miettii että ainakin täällä se vähentää esim.joka viikonloppuista juopottelua.
Ehkä kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä. Ehkä kaikki eivät halua enää viettää villiä elämää enää kaksikymppisenä.
Sanoit: "En haluaa yhdenkään alle 20 vuotiaan sanovan: mut hei. mähän oon valmis! Ei ole sellaista luonnon ihmettä, että olisi aikuinen 16-vuotiaana." Minusta 16-vuotiaalla ja melkein kaksikymppisellä on hieman eroa. Monella 19-vuotiaalla voi olla jo koulut käyty ja työpaikka.
Jos itse olet tuota mieltä, et voi olettaa että kaikki muutkin ikäisesi haluaisivat ajella maailman ympäri laivalla. Itse en ole teiniäiti, enkä sellaiseksi aiokkaan, mutta tiedän sen, että ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikki halua samoja asioita. Monet sinua nuoremmat ovat jo voineet asettua elämään ja löytää sen oikean, vaikka sinulle ehkä niin ei käynytkään.
Nuo ovat sinun, ja vain sinun unelmiasi! Ne kuulostavat ihan mukavlita, olet saanut mitä olet tahtonutkin. Ja pointsit siitä sulle. Koska juuri sinun unelmasi/tavoitteesi/tahtosi ei ole ollut saada lapsia vaikkapa 18-vuotiaana, ei se tarkoita, etteikö juuri se olisi jonkun toisen unelma/haave.
Siskoni sai esikoisensa 17-vuotiaana, ja on nyt 21, kahden lapsen äiti. Hän elää onnellista perhe-elämää, ja nauttii siitä. Molemmat lapset ovat tietoisesti "tehtyjä". Hänellä on omaakin aikaa, ja hän toteuttaa muitakin haaveitaan, kuin perhe-elämää.
Hän koki olevansa tuolloin valmis vanhemmaksi yhdessä silloisen poikaystävänsä, nykyisen avomiehensä kanssa.
Hänen unelmansa oli tehdä lapset nuorena, ja hän teki. Onko siinä jotakin väärää?
Heillä on kaikki edellytykset olla hyviä vanhempia, oli jo silloin neljä vuotta sitten, kun ensimmäinen lapsi syntyi. Heillä on ihana koti ja piha, isällä on työpaikka, jolla väliaikaisesti elättää perhettä. Lasten hieman kasvettua, siskoni jatkaa opiskeluitaan.
Sinusta tuo kuulostaa ehkä kamalalta, mutta siskoni ja hänen avomiehensä elää unelmaansa! Onko sinulla jotakin sitä vastaan?
Pakko myöntää että yleistin aika paljon, mutta kun miettii että kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin. Olen onnellinen että näitä tapauksia löytyy ja toivon heille pitkää yhteistä tietä. Mutta kun valitettavan usein asiat ovat toisin. Olen ammattini kautta nähnyt valitettavan paljon sellaista, että lapsen todellinen äiti onkin isovanhempi tms.
Lueppas noita abortti juttuja ja mieti muiden tapauksia. Toivon kovasti, että kaikki teiniäidit eläisivät siskosi kaltaista elämää, mutta kun näin ei ole ja sille en voi minä mitään.
Hauskaa kesää! =)
on sinun kaltaisiasi ihmisiä, jotka toivovatkin, että olisivat esim. perustaneet jo perheen tai jotakin muuta, mitä ei sitten tullutkaan tehtyä.
Varmasti on teiniäitejä, jotka ovat tulleet vahingossa raskaaksi, ja katuvat raskautta, mutta kyllä sellaisia äitejä on joka ikäluokassa.
Jokainen tekee virheitä, ja jokainen varmasti on katunut jotakin asiaa elämässään. Sinä et ehkäpä kadu tämänhetkistä lapsettomuuttasi, mikä on ok, pitää vain muistaa, että joku tahtoo ne lapset nuorena, joku hieman vanhempana. Joku katuu päätöstään teiniäitiydestä, joku siitä, että ei tehnyt lapsia nuorena. Toiset ei kadu ollenkaan.
Eli haluat elää itsenäistä elämää,matkustaa.
Se on sinun elämäsi.Minun haaveeni on olla äiti ja nyt onneksi olen 19v äippä.Olen erittäin onnellinen näin.Lapsen isän kanssa seurusteltu 6v,että ollaan varmoja että olemma täällä toisiamme varten.
Minä olin valmis äidiksi jo 16-vuotiaana.Minulle ei raha ja ammatti merkitse mitään,vaan pieni tyttäreni ja perheeni.
Jos rakkaudella ei lasta kasvateta niin johan on maailma.Äiti ja isä käyvät töissä aamusta iltaan,että voidaan kasvattaa lapsi.
No mutta sinun unelmasi ovat toteutunueet,mutta minusta sinun on turha kirjoitella että 16v ei ole valmis äidiksi.Se ei ole kiinni iästä,vaan ihmisestä,jotkut voivat ottaa vastuun pienestä elämästä,toiset ei.Ilmeisesti sinä et.
Olen itse ajatellu melkee samoja juttuja. Parempi kuiteski pitää ajatukset salassa kun ei täällä ymmärretä muuta ku et pannaan ja hankitaan kakara ja elätään onnellista barbie-elämää.
Näin on!
Kyllä täällä voi ajatuksiaan kertoa, mutta ärsyttävää tollanen jatkuva yleistäminen.
Olen kyllä saanut tarpeeksi huomata, kuinka teiniäitejä arvostellaan ja haukutaan huonoiksi vanhemmiksi!
Nämä on mielipide juttuja, etenkin tämän ketjun aloittava teksti.
Itse en usko hetkeäkään, että hänen elämänsä olisi jotenkin "parempaa" kuin minun, vaikka minulla lapsi onkin. Ei se lapsi sitä menosa välttämättä huononna, minulla elämääni tuli huomattavasti enemmän sisältöä lapsen myötä.
En minä "pannut ja hankkinut kakaraa ja elä barbie-elämää!". He haloo!!
Lapsen hankkiminen oli täysin tietoinen päätös sekä minulta että poikaystävältäni (nyk. avomies). Olen kasvanut lasten parissa, olen hoitanut niin vauvasta 5-vuotiaaseen ennen kuin oman lapseni hankin. Minulla oli siis jopa enemmän kokemusta lasten hoidosta, kuin monilla muilla, vaikkapa ne saisivat omat lapsensa vasta 30-vuotiaana. Ja silti kaikki kyseenalaistavat, osaanko minä vaihtaa vauvalle vaipat, tai tukea häntä oikein.
Me rakastettiin toisiamme ja haluttiin lapsi. Niinpä sitten jätettiin ehkäsyt pois ja kas, lapsi tuli. Onko siinä sitten jotain pahaa? Olenko minä huono äiti, koska mittarissa ei ole 25vuotta?? Enkö ole tarpeeksi maailmaa nähnyt? Tuskinpa minä olisin sen parempi äiti, vaikka olisin lapseni hankkinut vasta tulevina vuosina.
Enkä minä, todellakaan, kuvitellut, että elämä tulee olemaan jotakin "barbie-elämää" lapsen synnyttyä, mutta kyllä se parani!
Ei sitä voi sanoin kuvata, miltä tuntuu saada oma lapsi syliinsä ensimmäistä kertaa!
Minä rakastan elämääni! Rakastan lastani, miestäni ja arkeamme! En ehkä joka sekuntti nauti siitä, että pitää herätä yöllä syöttämään lasta, mutta kaikenkaikkiaan nautin elämästäni erittäin paljon!
Sanokaa mitä sanotte, mutta te teette itsestänne naurettavan noiden yleistystenne kanssa!
Minusta se barbien elämä on paljon lähempänä ns.ura-äitin elämää ku teiniäitin!
Mietippä nyt: Barbeilla on aina se komea, uskollinen Ken, joka käy hyvä palkkaisessa työssä ja Barbie itse on korkeasti koulutettu, mahdollisesti kauneusleikkauksissa käyvä citynainen. Ja tavaraahan niillä riittää avoautoista 2kerroksisiin taloihin. Lapsensaanti on niin helppoa ettei seksipuolta paljon tarvi ees mietti
Näin se on
vastaavasti myös monet teiniäidit syyllistyvät ihan samaan: yleistämiseen. Että kaikki vähän vanhempana lapsensa tehneet ovat itsekkäitä, urakeskeisiä ihmisiä, jotka lykkäävät lapsensa jo vauvana hoitoon, ja pitävät sitä siellä aamusta iltaan.
Miksi pitää olla näitä joko-tai -ääripääesimerkkejä? Välillekin mahtuu monta hyvää vaihtoehtoa.
Minusta lapsen ja työelämän ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään, kyse on organisointitaidoista. Kyllä äiti voi olla mukana työelämässäkin unohtamatta kuitenkaan lapsensa parasta. Se että äiti käy töissä, ei automaattisesti tee lapsesta heitteille jätettyä ressukkaa ja äidistä tunteetonta uraohjusta, joka ajattelee vain itseään ja rahaa. Oletteko koskaan kuulleet työajan lyhennyksestä, osittaisesta hoitovapaasta, sairaan lapsen hoitovapaasta..?
Muistetaanpa jokainen kunnoittaa toistemme valintoja - olipa se sitten lasten hankinta nuorena tai vanhempana, kotiäitiys, töissä käynti...
...mutta minulla ei ole tarvetta hehkuttaa onnellisuuttani täällä ylitsevuotavin sanoin.
Valitettavasti onnesi ylenmääräinen hehkutus luo tunteen "selityksen makua"... joku on pielessä, kun sitä täytyy toitottaa.
Näinhän asia ei välttämättä ole, mutta sellainen käsitys rivien välistä tulee.
Onnea kuitenkin elämääsi, ja hyvää kevättä!
En nyt tiedä siitä hehkuttamisesta. Eikä siinä ole ollenkaan selityksen makua. Koitan vaan selittää että olen onnellinen näin vaikka olen JO (?) 21 v. eikä ole lapsia. Enkä minä koe itseäni mitenkään ikälopuksi kun minulla ei ole kolmea lasta vieressä leikkimässä!
En ole missään vaiheessa haukkunut jotakin huonoksi äidiksi sen perusteella, että hän käy töissä!
En itse ole edes huomannut väittämääsi "toistuvasta yleistämisestä" tuota asiaa koskien.
Onhan asiasta mediassa keskusteltu, mutta ei siinä olleet teiniäidit huutamassa neuvoja työssäkäyville äideille.
Itse haluan hoitaa lapsiani kotiäitinä niin kauan, kuin se on heille hyväksi. Haluan kuitenkin, että jossakin vaiheessa lapseni menevät tarhaan, jossa oppivat sitten ryhmässä olemista. Mielestäni tämä on ehdottomasti paras ratkaisu lapsilleni. Myös minut on hoidettu pienenä näin.
En silti sano, että se olisi paras ratkaisu muidenkin lapsille, jokainen päättäköön omistansa!
Kyllä minä olen kuullut työajan lyhennyksestä, osittaisesta hoitovapaasta ja sairaan lapsen hoitovapaasta. Hyväksyn ne kaikki, ja joku haluaa elää elämänsä sekä töissä käyden/uraa luoden ja samalla lapsiaan kasvattaen. Se on ok! Minä en halunnut tuota tapaa, mutta sekin on kai ok.
Kuten sanoit, muistetaan jokainen kunnioittaa toisten valintoja ja päätöksiä!
Sen kuvanhan tuosta kai saa, kun sitä lukee. Luin tekstin itsekin, ja kyllä se hieman siirappiselta vaikutti.
Ei se meidänkään elämä aina sitä ruusuilla tanssimista ole, niinkuin ei kai kenenkään? Tottakai välillä tulee itkettyä kun on turhautunut olo, mutta pääpiirtein elämäni on sellaista, kuin olen sen tahtonutkin olevan.
Näin varmasti hyvin monella ihmisellä.
Pääpointtini tekstissä oli se, että joku voi olla täysin tyytyväinen elämäänsä, vaikkei mahtuisikaan tämän ketjun aloittajan kriteereihin. Jokaisella omat unelmansa!
Hauskaa kevättä ja kesää!
olet oikeassa ja olet väärässä.. jokaisella on omat mielipiteet ja haaveet, ja nuo sinun haavesi eivät välttämättä ole sitä mitä joku muu tahtoo.. minusta lapset kannattaa tehdä nuorena, tietysti olisi hyvä olla työpaikka, mutta olen monen nähnyt elävän ihan mukavaa elämää, ilman sitä vakituista ja kiinteää rahan tuloa, kyllä niitä lapsia rakkaudellakin kasvatetaan, millä muullakaan?? Tiedän tiedän myös rahaa, mutta en haluaisi sen olevan se tärkein elementti lasten saamiseen...
Ehkä on helpompaa elää nuoruutta viiskymppisenä, kuin yrittää tehdä niitä lapsia silloin... :)vai mitä?
Onko teidän mielestänne 25-vuotias vanha, ikäloppu ja kykenemätön saamaan lapsia? Minusta se on väärin ajateltu. Ihmisellä on elämää myös ikävuosina 20-35 v. Ei siis ole vaihtoehtoa että lapset hankitaan joko 16-vuotiaana tai 40-vuotiaana.
Itse aion lapseni hankkia parin vuoden sisällä. Haluan antaa lapselleni kunnon kasvatuksen. Haluan lapsen tuntevan vanhempiensa olevan aikuisia, ei lapsia.
Olen edelleen sitä mieltä, että nuorena mennään ja perhe perustetaan kun ollaan kypsiä. Ja minäkin luulin olevani kypsä jo 17-vuotiaana!
Näin tällä kertaa!
"Tiedän tiedän myös rahaa, mutta en haluaisi sen olevan se tärkein elementti lasten saamiseen..."
Luuletko että kaikki ne, jotka lykkäävät lasten hankkimisen vähän myöhempään, tekevät sen vain rahasta?
Melkoinen yleistys!
Onko siinä jotain pahaa, että jotkut haluavat varmistaa taloudellisen toimeentulonsa ja riippumattomuutensa (yhteiskunnasta, puolisostaan...) ennen lasten tekoon ryhtymistä?
Muista sinäkin, että lapsilisäsi, kotihoidontukesi, äitiyspäivärahasi jne. tulevat toisten veronmaksajien kukkarosta - myös niiden haukkumiesi "vähän myöhemmin lapsensa tekevien" kukkarosta.
Se ettei sitten vanhempana saakaan enää lapsia, ei ole sinun ongelmasi.
myöhemmin lapsia tekevätkin saa niitä samoja tukia?
Miksi pitäisi olla taloudellisesti riippumaton puolisosta? Ne lapset ovat sen puolisonkin.
Mutta ei siinä mitään pahaa, jos haluaa tehdä lapsensa milloin vain.
Outoa vaan, että ensin väität, ettei raha ole se syy ja sitten alat perustella kauheesti syitä, miksi rahaa pitäisi kuitenkin olla.
puhuit itseäsi vähän pussiin, mutta ei se mitään... :) tahdoin vain kertoa sinulle, että en aiokaan ottaa ongelmaa siitä, ettei vanhempana saa lapsia, totesin vain, kun ensimmäinen sanoi, ettei kannata elää sitä nuoruutta 50veenä.. annoin asiaan toisen näkökulman. Aurinkoista kesää!
Tottahan myöhemminkin lapsensa tekevä saa samoja tukia, ainakin osittain, mm. lapsilisä ja äitiyspäiväraha. Harvemmin kuitenkaan muita tukia (asumistukea, toimeentulotukea...).
Mielestäni hän on kuitenkin ne ansainnut, koska on jo kantanut kortensa kekoon (tehnyt töitä -> maksanut veroja; siksihän töissäkäyvän äidin päiväraha on huomattavasti korkeampi kuin sellaisen, jolla työhistoriaa ei ole). Teinivanhemmat ovat harvoin näin ehtineet tehdä. Tokihan monet tekevät sen sitten jälkikäteen, mutta silti...
Mielestäni on vähän eri asia elää itse ansaitsemillaan rahoilla kuin olla muiden kukkarolla...
Puolisosta on hyvä olla riippumaton siten, ettei joudu ns. kuseen, jos jotain yllättävää sattuu (puoliso jättää, kuolee tms.).
Tottakai rakkaudella se lapsi kasvatetaan mutta se mitä minä tarkoitin oli se, että vaikka kuinka yrittäisin niin en minä sillä rakkaudella saa ruokaa ja vaatteita kattoa pään päälle lapselleni. Vai mikä on äitily-88:n mielipide?
sulla on kaikki hyvin.
Mutta miksi olet täällä teiniäitien (joilla varmasti myös on useimmiten elämä hallussa) palstalla puhumassa täysin teiniäitiyteen liittymättömästä aiheesta? Oisko matkustuspalsta ehkä sopivampi sulle?
ja ookke moi!!!!
*nauraa kuoliaaks ittensä lukiessaan siun juttua!*
Jokainen tekee itse oman onnellisuutensa. Sulla sitä näköjään on vajeen kera kun oikein tänne tulet sitä todistelemaan, eikös?
Ehkä mun onnellisuuttani on tulla äidiksi 18-vuotiaana. Sä et voi sanoa mistä kukin saa tulla onnelliseksi, koska se mikä tee mut onnelliseksi ei tee sua onnelliseksi. Sä saatat osata matikkaa hyvin, joku toinen osaa musiikkia, jokaisella ne omat osa-alueensa. En lähde siksi sanomaan että sä et voi olla onnellinen noin, koska en minä sitä tiedä.
Sä olet vissiin vasta viime aikoina keksinyt, että nuoruus pitää elää heti... hm. Vaikka joku eläisi sitä 75-vuotiaana, asia ei ole sun. Ei kaikille tule sitä villitystä kaksikymppisenä, että nyt äkkiä koetaan elämää ennen kun joudutaan kantaa vastuuta.
Mutta, koska tarkoituksenasi oli aikaansaada provo ja matkia TT83:ta, taidankin lopettaa tämän tähän.
Toivon vaan, hyvä lapsi (aivan, sellainen todistelee omaa onneaan muille) että aikuistut vähän ja aukaiset silmäsi huomaamaan, ettei onni ole kiinni siitä, miten paljon ottaa vastuuta missäkin iässä. HALUAA ottaa.
olet kateellinen tälle ketjun aloittajalle, etkä näemmä kovinkaan onnellinen. Katkeraa luettavaa..
Onhan tuo naurettavaa, että pitää tulla hehkuttamaan nimenomaan teiniäidit & -isät foorumille, kuinka on NIIIN onnellinen ilman lapsia, ja kuinka jokainen muu tapa on väärä.
On lapsellista je aika epäkypsää selittää, että esimerkiksi teiniäidit eivät voi olla onnellisia. Ehkä tämän koko ketjun aloittaja on onnellinen kun ei tarvitse kantaa vastuuta kuin itsestään, ja se on OK, mutta typerää selittää, että kaikki muut ovat sitten onnettomia, kun eivät ole eläneet elämäänsä juuri tietyllä tavalla..
Kiva tietää. :D Perustele.
Se, että juuri sinä et ole kypsä äidiksi, ei tarkoita sitä, että kukaan muukaan sinun ikäisesi tai sinua nuorempi ei olisi.
Minäkin olen nuori ja haluan toteuttaa unelmani. Minulta on saavuttamatta vielä kolme tämänhetkistä unelmaani, saada kolme lasta, reissata euroopassa ja ostaa moottoripyörä.
Yksi lapsi minulla jo on, ja toinen tulossa. Moottoripyörän ostan siinä vaiheessa, kun lapset pärjäävät kotona ilman minuakin. Esimerkiksi nuorimman ollessa 14. Tällöin voin olla vaikkapa päivän ajelemassa mieheni tai kaverini kanssa. Muksujen kotoa pois muuttaessa lähden pidemmäksi aikaa reissaamaan Suomea pärrälläni.
Eurooppaa pääsen kiertämään heti kun haluan! Ollaan miehen kanssa ajateltu, että lähdetään perheen kanssa reissaamaan siinä vaiheessa, kun nuorinkin on siinä iässä, että reissusta tajuaakin jotain, ja että hän saa siitä itselleen muistoja. Pääsemme perheellä reissaamaan niin paljon, kun rahotus riittää, ja kyllähän me kaksinkin miehen kanssa päästään, pistetään muksut vain mummille. Ja reissata saadaan taas sitten kun lapset ei asu kotona.
Kyllä minäkin saan toteutettua kaikki unelmani, aivan kuten sinäkin.
Minua ei kiinnosta lähihoitajan ammatti, laivalla työskentely tai rekkakortin ajaminen. En silti halveksi sinua niistä, niinkuin sinä tunnut halveksivan minua, koska en ole noita asioita "saavuttanut" elämässäni.
En minäkään ole elänyt muiden rahoilla, itse ne olen tienannut. Myös minulla on hyvä taloudellinen tilanne, koti ja myöskin lapsi.
Minäkin olen onnellinen siitä, että teinivuodet on ohi. Muistelen niitä silti lämmöllä, olihan se hauskaa aikaa.
Minäkin seurustelin teininä muutaman kerran, ja luulin, että eläkepäiviin asti yhdessä ollaan. Ja eihän ne kestäneet.
Olen myös 21-vuotias, ja odotan siis toista lastani. Vanhin tyttö täyttää kohta 3.
Olen seurustellut lasten isän kanssa viisitoista vuotiaasta, ja koko ajan on tuntunut, että tämä on se oikea. Toki voi käydä niin, että joskus eroamme, mutta voi myös käydä niinkin, että emme eroakkaan. Olen silti onnellinen näistä kahdesta lapsestamme, vaikka ero joskus tulisikin.
Sinulla ei ole siis tullut aikaa lapsille, ok.
Sanoit, että et ole vielä valmis, sekin on ok. Minä olen valmis äidiksi, ja olin jo silloin, kun ensimmäisen lapseni sain. Eikö siitä kerro jo se, että elin onnellisessa parisuhteessa, halusimme lapsia ja meillä oli hyvät mahdollisuudet kasvattaa heidät/hänet.
Tiedän myös 17-vuotiaan, joka on hyvä äiti. Hän oli valmis kasvattamaan ja rakastamaan lasta, miten voit siis väittää, että hän ei ollut äitiyteen valmis? o__O
Siitäkin huomaa, ettet ole äidiksi valmis, koska korjoitit, että lapsia ei rakkaudella kasvateta. Millähän sinä ajattelit niitä sitten kasvattaa?
Toki siihen vaikuttaa myös koti ja rahallinen tilanne, mutta onhan se rakkaus toki tärkein asia. Kyllä minä lapsen voisin synnyttää, vaikkei minulla kotia olisikaan, mutta jos olisi koti, mutta ei löytyisi rakkautta, niin en ainakaan pitäisi lasta.
Sinun elämäsi arvot tuli selväksi, ja kovasti yrität tunkea omia arvojasi muillekin, etkä voi uskoa, että kaikilla on omat arvot.
Minulle tässä maailmassa tärkeintä on lapset! Aina ja ehdottomasti lapset! Ei ole mitään, mikä menisi heidän edelleen! Heidän jälkeen tulee mieheni ja oma perheeni (siis sisarukseni ja vanhempani) ja muut läheiset ihmiset. Näiden jälkeen tulee terveys ja onnellisuus yms. ja vasta sitten materiat, kuten se moottoripyörä tulevaisuudessa.
Ei nuoruuttaan menetä lasten tulon myötä.
Mitä se nuoruus sitten on? Bilettämistä? Kyllähän se onnistuu vaikka lapsiakin löytyy. Jätetään vain lapset kotiin isänsä hoivaan ja sitten bilettämään! Jos miehen kanssa halutaan mennä, niin lapset mummille tai joku muu hoitamaan.
En tosin kauheasti edes kaipaa bilettämistä, tällähetkellä ykkösjuttu on olla äiti, ja nähdä kun muksut kasvaa. Hauskaa pidetään perheen kanssa tai pyydetään sukulaisia/kavereita kylään tai mennään itse. Viinaa ehdin juoda myöhemminkin.
Kummasti sinua kiinnostaa tämä äidit ja isät palsta..miksi pyörit täällä?Ettei vaan vauvakuume vaivaa, mutta ei ole löytynyt miestä kenen kanssa lapsosia tehdä??
Minä olen sitä mieltä ettei lapsien tekoa vanhuuteen kannata jättää.
Satuin eksymään yksi yö tänne kun ei ollut muutakaan tekemistä. Päätin ilmoittaa OMAN mielipiteeni teinivanhemmista. Onhan minulla ollut vauvakuume monta vuotta mutta odotan kunnes löydän itselleni vakituisen työn ja saan kouluni käytyä loppuun. Pidän näitä tärkeinä asioina niin minun kuin lapsen elämässä. Haluan myös että oma lapseni elää nuoruutensa ja hankkii työpaikan ennenkuin hankkii lapsia. Ja sitähän on vaikea lapsen ymmärtää jos äiti on käynyt ainoastaan peruskoulun ja autokoulun! Jippii!
Ja miehestä se ei ole kiinni. Sellanen on. Vakituisessa työssä sun muuta. Ja vaikka tultaisiin toimeen hänen rahoilla niin en halua, koska minusta on reilumpaa että menot jaetaan tasapuolisesti. En ala toisten elätettäväksi.
Miulle on turha tulla selittämään että olen katkera kenellekään teiniäidille. En todellakaan. Kyllä mekin voitaisiin pistää perhe pystyyn vaikka saman tien, mutta minun ammattivalinnat on valitettavasti (teidän mielestä) sellaiset että lapset ja työ eivät sovi yhteen. Sen vuoksi olen päättänyt odottaa vielä pari vuotta. Ja mielestäni 23-vuotiaana en ole ikäloppu ja kykenemätön tekemään lapsia.
tuo litania tänne kuuluu?
Pointtisi?