RANUAN OPISTOSEURAT

Miksi se pitää aina raamatun tekstin jälkeen sanoa; "jeesuksen nimeen , aamen ? Miksi ei voi yhtä hyvin sanoa; "jumalan nimeen, aamen ?"
Miksi ei voi sanoa puhtaasti, evanKELIUMI, vaan aina se pitää rumasti toistaa yhtämittaa, evanKELJUMI?. Miksi ei voi Isä meidän rukouksessa sanoa kaunniimmin; ÄLÄ saata meitä kiusauksiin, vaan aina rumasti ÄLÄKÄ. Pois se KÄ loppuosa. Vielä paremmin tuon virkkeen voisi sanoa näin: "Varjele meitä kiusauksiin joutumasta!"
Onko tarpeen toistaa lukemattomia kertoja puheen aikana sanaa evanKELJMI. MIksi pitää sanoa ; uskoVAINEN ? Eikö voi sanoa paremmin, uskova! Se uskovainen antaa mielikuvan, että ollaan uskoVINAAN.
Toistuu saarnoissa tietyt kliseet yhtämittaa, kuten ; saanko minä uskoa epäilykseni ja kiusaukseni anteeksi. Tulin tänne puhujan paikalle epäileväisenä ja suurissa kiusauksissa. Onko se vaan totuttu puhetapa, ja eikö uskova saa olla onnistunut uskon vaelluksessaan ? Kun syntejä saarnataan anteeksi, niin sitä pitää nimittää aina evanKELJUMIKSI. Parannuksen armo. Näitä kliseitä ei ev.lut. kirkko käytä. Miksi synteja ei voi saarnata sanoin, saatte uskoa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, niinkuin ev.lut. kirkossa tehdään.
Mut tosiaan, tuo evankeljumi sana ärsyttää, kun sitä toistetaan lakkaamatta, samoin jumalan valtakuntaa ja jumalan lapsia.
Puhe on aina samanlainen. Mitä järkeä on kuunnella samoja ikivanhoja juttuja vuodesta toiseen. Aina pitää vaan uskoa ja jaksaa uskoa ja pysyä uskossa. Kyllä kait sitä itse kukanenkin on uskovinaan, kun eihän uskoa voi totena pitää. Mutta kun samoja asioita ja kliseitä toistellaan joka saarnassa, niin kyllähän noi ihmiset tuolla antaa mennä puheet toisesta korvasta samantien ulos ja isoissa seuratapahtumissa pääpaino on pitää hauskaa syömisen ja muun rupattelun kanssa. Isoilla perehillä seurojen leirielämä on sitäpaitsi yhtä porukan huoltamista ,jolloin aika menee talouden ja vaunu huushollin hanskassa pitämiseen ( lasten paijaaminen, syöttö, vessassa käynti ja pesut, vahtiminen, vesien ja likavesien kuljetus. Litramyynnistä ruoan rahtaaminen, kauheat jonotukset vessoihin, ruokapaikoille..jne.

Toivoisin Srk:lta virallista kannanottoa perheväkivallan uhrien suojeluun sitoutumisesta ja heidän elintilan mahdollistamisesta vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä. Valitettavasti uhrien asema yhteisössä on hyvin vaikea ja ahdas. Järkyttävää, että Ranuan opistoseuroissa 2023 on voinut olla jakamassa ehtoollista pappi, joka on vapautettu puhujan tehtävästä järkyttävän ja pitkäaikaisen perheväkivallan vuoksi. Hän on tuhonnut perheensä elämän, mutta on kelvollinen jakamaan Herran pyhää ehtoollista tuntematta minkäänlaisia tunnon tuskia teoistaan. Tämä on aiheuttanut opistoseuroissa pahennusta ja järkytystä laajemminkin. Vaikuttaa siltä, että on tarve pelastaa pikaisesti perheväkivallan tahriman arvovaltaisen suvun mainetta, jotta voitaisiin ihmisille näyttää, että kaikki on hyvin. Kaikki tietävä Jumala näkee tämän kaiken, onneksi. Toivottavasti SRK sanoutuu tällaisesta väkivaltaisesta toiminnasta sekä väkivallan tekijöiden suojelusta vihdoinkin irti selkeästi. Jumala antakoon viisautta ja ymmärrystä, että nämä asiat kirkastuisivat vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä ja etenkin srk:n johtokunnassa!

Kyllä tarvittaisiin naisia siellä johtokunnassa, jotta saataisiin ymmärrystä ja tunnetaitoja käsitellä hyväksikäyttö ja väkivalta asioita oikein. Samoin myös vanhojen miesten tilalle voisi vaihtaa johtokuntaan nuorempia, joilla on näkemystä lapsiperheiden elämään tässä ajassa.

Lestadiolaisen opin mukaan ei saa erota aviopuolisostaan ja jos eroaakin, niin uudestaan ei saa mennä avioon. Kaikkea höpöä sitä onkin. Ensinnäkään väkivaltaisessa liitossa ei ole terveydellisistä syistä hyvä olla ja mitä himskattia siitä tarvii välittää, saako erota tai mennä uudestaan naimisiin, koska sellaiset "synnit" saa uskoa anteeksi. Näin helppoa se siis on, niin mitä tuosta jankkaamaan. Jotkut ovat vaan niin kertakaikkisen aivopestyjä, että kärsivät mieluummin koko ikänsä huonoa avioliittooaan kun eroaisivat pois. Tiedän monia tapauksia, joissa ns. uskovat ovat eronneet ja uudestaan avioituneet, tehneet siis ns. parannuksen "synnistään" ja ovat onnellisia uudessa liitossa ja entisessä uskossaan kuin oikeat uskovat konsanaan.
Käytän tässä nimitystä "uskovat", koska tuo kummallinen sana "uskoVAINEN" on ikäänkuin kieroon vääntynyt.
Ja tahtoisin sanoa näille uskoville/uskovaisille , että raamattu on vain ihmisten tekemä "taideteos", mutta monille raamattu on samanlainen uskonopin kirja kuin koraani. Räikein esimerkki koraanin uskonkouluista tulee Afganistanista. Samaa uskonkoulun käymistä on jatkuvat seurat, joita SRK järjestää. Se on siis koulua, jonka käymisestä ei tule koskaan valmiiksi, eli uskoa pitää ylläpitää jatkuvilla paatoksisilla seuroissa istumisilla.
Otetaanpa esim. raamatun alkulehdiltä, jossa Jumala puhelee ja luo maailmaa. Eihän Mooses, joka tämän luomistarinan on väsännyt raamatun alkulehdille, ole ollut paikan päällä tekemässä tarkkoja muistiinpanoja, vaan on itse keksinyt tämän taiteellisen kirjakokoelman. Kuvitteletteko sitten niin, että Jumala olisi tuonut Moosekselle valmiin kirjan, kun eihän kirjoitustaitoa silloin juuri ollut olemassakaan. Jumalan sanottiin kiveen piirtäneen kymmenet käskyt. Kas kummaa, kun Jumala ei taikonut ihan oikeata kirjaa. On se Jumalan sormi ollut ihmeellinen, kun kiveen raapustanut ymmärrettävää tekstiä.
Kristityt haluavat pitää raamattua siis kirjaimellisena totena, vaikka lestadiolaisissa saarnoissa monet asiat selitetään vertauskuvallisiksi. Kuitenkin lestadiolainen selittää kamelin nelulansilmästä läpimenon kirjaimellisena ja monta muuta asiaa totena, kuten että kuollut pääsee heti uskosta näkemiseen. Ei muuten pääse. Miten siis sovitetaan yhteen käsitys, että kuolleista taijotaan ylös kaikki yhtä aikaa. Miten ruumis, josta ei ole jäljellä enää yhtään mitään, voi kömpiä maasta esiin ja millaisena mörkönä ?
Kirkastettuna ruumiina, sanoo saarnamiehet ja raamattukin. Kun ei tällaisiin hölynpölyihin kukaan oikeasti pysty uskomaan, niin ollaan siis uskovinaan uskovaisina.