Ihme porukkaa tääl pätemässä

Asioista joista ei todellisuudessa tiedä mitään. Se addiktion syntyminen ei oo oma valinta. Se että meitä on kellä on ongelmii päihteiden kanssa ainaki omalla kohdalla on se että huumeita saa helpottamaan nopeemmin mitä lääkärilt saa apua. vakava masennus ja määrittämätön ahdistuneisuushäiriö adhd ja lievä asperger löytyy mut silti kenenkään ei tarvii pelkää että oon niin sekasin että käyn päälle vaik sitä pelätty jo ku olin pentu koska erotuin joukosta. Meist on jokainen syntynyt tahdostaan riippumatta. Ei musta oo harmii kellekkään jos mut kohtaa ku ihmisen. Totta kai päihderiippuvainenkin reagoi siihen jos oot yhtä asiallinen ku moni näissä alotuksissa. Sit se että meidän pitäs tuntee huonoo omaa tuntoo siitä että me aiheutetaan kärsimystä meidän läheisille on paskapuhetta ja itsekäst ajatteluu ku ajatus on että oon itsekäs ku vaik mun äiti on huolissaan vaik se on päättäny jo ku sain ekat diagnoosit ettei musta tuu koskaan mitään ja huutelee mun diagnoosit työpaikalla ja koko suvulle. Mul on
huumeongelma mut perjaatteet kunnossa siltä osin että mulle se valkolakki ei oo tärkee saavutus toisin ku mun monella sukulaisella. Enkä ikinä vois edes miettii että tekisin lapsii vaa siks että ulospäin näyttäis hyvältä muiden takia niinkun mutsi ja faija. Mä en oo löytäny mun paikkaa ikinä ja mä en haluu olla vastuussa että mun lapsi käy saman paskan läpi. Vaik olis syntynyt hyvään sukuun nii sulle ei silti välttämät tuu ne samat hyvät kortit. Siks voit miettii ennenku tuomitset muita. En mäkää leimaa kaikkii ketkä tupakoi arvaamattomaks tai hulluks jos tavannut yhen arvaamattoman hullun tupakoitsijan. Jos sul on kaikki hyvin ja selviit ilman huumeita nii onnee, kaikki ei silti selvii. Mä en oo itsetuhonen tällä hetkellä mut en skippaa mitään vaan siks ett saatan kuolla nuorena. Omast mielestä joku 80 vuotta on liikaa maan päällä. Oon ton mutsille ja faijallekki sanonu etten unelmoi pitkästä elämästä vaa 40 vuotta olis täydellinen elinikä ja sano että toivottavasti mun mieli muuttuu mut toi on vaa mun näkemys. Jos nyt satun kuolemaan aikasemmin nii sit se tapahtuu. Ei varmaa kenelkää oo mikää palava halu olla tääl pitkään siin vaihees ku normaalitki pienet arjen asiat tuntuu ahdistavalt taistelult. Mielialalääkkeet auttaa joskus siinä määrin, ettei vaa tunne samallail mut amfetamiini on mikä auttaa mua keskittymään edes vähän mut ei auta tulemaan agressiiviseks. Mun läheiset kyl pärjää ilman muaki hyvin ja en mä oo vastuussa kenestäkään eli mielummin heitän lusikan nurkkaan vaik tän loppuvuoden sisällä ku kidun johki vanhainkotivuosiin ja oon lopun aikani vihanneksena unohdettuna jossai hoitolaitoksessa. Toivottavasti tää valasi joitain siitä ettei kaikki vaa oo nii yks selitteistä