Nykyään pariutuminen on kuin peliä. Ennen ei leikitty. Valkattiin nainen ja sillä selvä sen kanssa oltiin ja lapset tehtiin. Nainen ei myöskään esittänyt vaikeasti saatavaa tai muita temppuja.
Oliko ennen paremmin?
Anonyymi-ap
44613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Kyllä näin on!
Aina on ollut typeryyttä. Se tuntuu niin karulta että nyt sanotaan ihan pokkana että en halua kuin panna sua (=kevyttä hauskanpitoa/ ei mitään vakavaa). Miten otat vakavasti oikeasti ihastuneen tai uskot sitä yhtään kun suuri osa parinhausta on halua päästä toistamaan pornovideoita?
Akat olivat silloin pakkorakosessa ukkojen toimeentulon varassa . NYT on paremmin ollaan yhdessä jos sujuu mutta jos tökkii /etoo niin erotaan .Nainen tulee toimeen ilman miestäkin ja useimmin paremmin .
Niin ja mies on naisen kanssa rakkaudesta. Fakta on se että naiset ovat kylmempiä, miehet tarvitsevat kumppanin, äitihahmon.
Tässäpä se. Nainen ei enää ole miehen omistuksessa tai hänestä taloudellisesti riippuvainen. Naisilla on enemmän valinnanvaraa. Ja niin on miehilläkin, kun esimerkiksi lentomatkustaminen sallii parinhakumatkan olevan pidempikin kuin se naapurikylän juuson tai liisan luo vievä hiihtoretki.
"NYT on paremmin ollaan yhdessä jos sujuu mutta jos tökkii /etoo niin erotaan .Nainen tulee toimeen ilman miestäkin ja useimmin paremmin ."
Sairasta tekstiä.
Sekö on parempi että valitaan ukko rahojen perusteella, tehdään lapset ja erotaan sen vuoksi koska "useimmin yksin on paremmin".
Entäs lapset ja se perhe?
Olet varmaan yh-vanhemman räpeltävä lihava luuseri muija. Ellei sattuis olemaan itselläsi vielä sama tilannekin.
Yksi ongelma on myös se, että osa miehistä on sellaisia kuin sinä.
No ei se taloudellisista asioista kiinni ole. 1900-luvun alkupuolella luvulla syntynyt nainen on pystynyt olemaan taloudellisesti riippumaton ja elämään omalla työllä.
Ihmiset on pariutuneet kun on päädytty samoihin lakanoihin, nainen tulee raskaaksi ja mies kantaa vastuun ja päätetään mennä naimisiin. Näitä tarinoita on tosi paljon. Kaikista ei todellakaan ole tullut rakkausavioliittoja.
Naisille on luontaista lämpö. Jos naista kohtelee oikein niin lämpöä riittää.
Kaupungeissa, ehkä, ei maaseudulla.
Miksi kenenkään pitäisi kärsiä elämäänsä toimimattomassa/huonossa parisuhteessa? Jäisitkö itse parisuhteeseen jossa elämäsi on helvettiä? Suhteeseen jossa puoliso esimerkiksi hakkaa tai pettää?
-sivusta
Mun äiti on syntynyt 1946. Kävi töissä, asui omassa asunnossa maaseudulla kunnes tapasi isän. Olisi voinut elää niin koko loppuelämänsä.
Ajattelin jotain 1910-lukua, en 1900-luvun puoltaväliä, kun sanottiin "1900-luvun alkupuolella". Sukupolvessa ehtii jo tapahtua paljon.
Pysyivätkö he sitten yhdessä?
Katsokaa 1930-1960 lukujen suomi filmejä
Siellä käsitellään sen ajan teemoja.
Paljon uskottomuutta ja sopimusavioliittoja joissa ei tunteita.
Avioon mennään vahinkolapsen takia. Käsitellään myös miehen ryyppyputkia, väkivaltaisuutta ja uskottomuutta josta johtuen nainen rakastuu ja on myös uskoton.
Yhdessä ovat, parempi olisi ollut erota.
Osalla tuon ikäsillä tai vanhemmilla voi olla periaatteena että hautaan asti mennään, pitävät eroamista sopimattomana.
Eli 1930-1960 avioliitto oli muodollisuus ja tapa niin kuin koulun käynti, mutta sen rituaalin jälkeen parilla oli kaikenlaista sutinaa myös liiton ulkopuolisiin. Ei avioliitto varsinkaan miehen uskollisuuteen velvottanut. Mies oli vaan sanonut tahdon ja sen jälkeen pelimies elämä jatkui
Mummoni sisko sai aviottoman lapsen. Karkotettiin muualle kunnes lapsi syntyi. Kova paikka. Vanhemmat htväksyi lapsen kun se oli syntynyt.
Tosi on. He ovat kasvaneet aikuiseksi hyvin erilaisessa maailmassa kuin nykyinen, oppineet ja tottuneet niille tavoille. Melko monet tuon ikäiset kyllä erosivat silloin 1980-luvun lopun jälkeen, kun avioeron saaminen helpottui huomattavasti avioliittolain muutoksen myötä. Siinä oli piikki avioeroissa, kun pitkään yhdessä kituuttaneet vihdoin pääsivät eroon toisistaan.
Fakta on se, että miehet ovat niitä kylmiä. He kaipaavat palvelijaa ja passaajaa, eivätkä osaa itse lainkaan hoitaa ja huolehtia. Noin stereotyyppisesti.
Nykyään on liian paljon valinnan varaa, niin ihmisistä on tullut todella nirsoja kun ne tietää että aina löytyy uus vaikka netistä. Ennen kun ei pariuduttu juuri kuin samalla kylällä tai kaupungilla olevien kanssa pääasiassa.
Kysymys ei ole enää edes nirsoudesta vaan siitä että aina halutaan jotain "uutta ja erilaista"
Kyse ei ole enää ihmisistä.
Kyse on "tunteista" eli pelistä, jännityksestä sekä vaihtoehdoista.
Se toinen ihminen ei ole enää ihminen vaan jonkinlainen ruoka-ateria jota maistellaan aikansa kunnes se ainainen pasta carbonara alkaa tökkiä ja vaihdetaan ruokalajia.
Ihme ADHS-touhua. Seksin ja parisuhteiden MacDonalds.
Nirsouttahan sekin on jos tavoitellaan vaan täydellisyyttä toisesta.
Ma en oo mitenkaan helposti lamoiava.
En perusta perhetta ihan kenen kanssa vain.
Kylla naisen nakokylmasta ( tai no, tyton)
Miehellakin pittee olla muutakin korvienvalissa kuin pelkka pano ja etta missahan asennossa tuota eukkoo sais seuraavankerran.
Jos tuo on sun ainut ongelma miehen kanssa niin voi tytöt miten pihalla olet.
Voisin sanoa, jep! Sukupolvi on muuttunut paljon, niin on Suomessa on paljon yksinasuvia. Yhdessä pubi ilassa kysyin parikunnalta, mitä ne ajatelivat tinderi:stä. Ne sanoivat, että kyllä. Kun on vähentynyt kasvotusten tutustumista, niin se tekee hieman enemmän vaikean. Sama koskee myös ystävyydessä, jos olet puhunut pitkään netissä
Ennen vaihtoehdot ja mahdollisuudet seuran etsimisessä rajoittui naapurin tai sen oman pahaisen pikkukylän Jormaan tai irmeliiin joka pahimillaan oli jotain sukuakin … ainakin aatelispiireissä.
Nykyään voit etsiä sitä mahdollisuutta koko maailmasta ja joka maasta …
Ja uusia mahdollisuuksia tulee enenpi vastaan helpommin koska ihmisiäkin on joka maassa moninkertainen määrä verrattuna entisaikoihin.
Jolloin piti olla vaatimattomampi, osata pitää suhteesta huoli koska se oli taloudelisesti elinehto etenkin naiselle ja se et tapasit jonku koskaan oli pitkälti kiinni sun omasta toiminnasta (lähdetkö illanviettoihin,tansseihin ja muihin vaikka 30 km päästä pyörällä) tai sun omista monesti vaarallisista ja kalliista ulkomaanmatkoista.
Ja ennen uskonto rajoitti tapaamisen vapauksia monesti paljonkin .
Naiselta
Ennen vanhaa mentiin 18 vuotiaana naimisiin, petettiin ja juopoteltiin ja koettiin väkivaltaa suhteessa muttei erottu. Ikinä.
Nykysin kun petos tulee julki. Nainen ottaa eron.
Kun ukko antaa selkään. Nainen ottaa eron
Kun mies vaan juopottelee ja huorittelee. Nainen ottaa eron
Ikävää aina tuollainen, mutta uskon että nykyään on vähemmän tuot väkivaltaa vaikka hulluja riittää aina. Terveisin mies kuka jätti naisen joka hakkasi öisin.
Ennen se suku valitsi kenen kanssa avioidutaan
Vaikka morsiamen ja sulhasen mieltymyksillä oli merkitystä parinvalinnassa, vanhempien mielipiteellä oli edelleen suuri paino. Laki vaati vihittävien omaa suostumusta liitolle, mutta pelkkien tunteiden varaan avioliittoa ei vieläkään rakennettu. Etenkin maaomaisuus oli vielä pitkään poliittisen ja taloudellisen vallan lähde, eikä se sopinut romanttisen rakkauden pelinappulaksi. Niin aateliskartanoissa kuin talonpoikaistuvissakin pidettiin edelleen syntyperää ja turvattua toimeentuloa hyvän yhteiselämän parhaina rakennuspuina. Jos perinnöksi jätettävää maata ei ollut pelissä mukana, oli morsiuspari vapaampi toimimaan mieltymystensä mukaan.[2]
Pelkkä rakkaus avioliiton perustana ei vakuuttanut edes naisia. Esimerkiksi 1700-luvun Ruotsissa elänyt kirjailija Hedvig Charlotta Nordenflycht pelkäsi rakastuneiden naisten joutuvan vain huijatuiksi, jos he solmivat avioliiton pelkkien tunteiden ohjailemina. Vaarana oli, että papin aamenen jälkeen ”teatteri vaihtuu, jumalattaresta tulee orjatar ja orjasta monarkki”.[3]
Elämänkumppani haettiin vielä 1700-luvulla ylipäätään omasta piiristä: kauppiaat naivat kauppiaiden leskiä ja tyttäriä, papit pappisperheiden jälkeläisiä, piispoiksi kurkottavat piispojen tyttäriä, talonpojat talollisperheistä, rengit piikoja ja aateliset omasta säädystään. Esimerkiksi papinviran saamisen ehtona saattoi olla naimakauppa viran edellisen haltijan lesken kanssa. Ruustinnoille järjestely toimi eräänlaisena leskeneläkkeenä, joka turvasi naisen ja hänen lastensa toimeentulon. Papithan eivät omistaneet virkojaan tai pappiloitaan, ja kun he luterilaisella ajalla saivat mennä naimisiin, heidän leskiensä kohtalo muodostui ongelmaksi. Kauppiaan leski saattoi periä kauppahuoneen, käsityöläismestarin leski verstaan ja talonpojan leski maatilan, mutta papin leskelle ei jäänyt mitään.[4]
Aviosopimus oli yleensä elinikäinen ja se sisälsi kunnioitukseen ja tottelevaisuuteen liittyviä velvollisuuksia. Luterilaisen kirkon huoneentaulu ja lakikirjan naimakaari antoivat miehelle oikeuden päättää monista asioista vaimonsa puolesta. Lain mukaan avioliitto voitiin myös purkaa, mutta ainoastaan huoruuden perusteella, tai jos puoliso oli ”omavaltaisesti” kadonnut jäljettömiin. Asumuserokin tunnettiin ja myös se vaati puolisoiden epäsovun puintia sekä maallisissa tuomioistuimissa että kirkollisissa elimissä. Kihlauksesta oli niin ikään haettava virallista kihlaeroa, jos pariskunta tuli katumapäälle ennen häitä.[5]
https://netn.fi/fi/artikkeli/jarjella-ja-tunteella-aviovuoteeseen-suomalaisen-avioliiton-ja-yhteiselaman-historiaa
"Ennen"...siis satoja vuosia aiemmin.
Jos puhuttaisiin vuosikymmenistä kiitos.
Mua kiinnostaa mitä oli paiutuminen 80- ja 90-luvulla. Siitä lähtien on se isoin muutos tapahtunut.
En sano että meininki olisi ihanteellista ollut silloinkaan mutta huomattavasti selkeämpää kuin tänä päivänä, silloin tähdättiin johonkin eikä vain lilluttu kuin puolukka ämpärissä joka asiassa.
Sama arvio pätee muuhunkin kuin pariutumiseen.
Pariutuminen 80- ja 90-luvuilla oli sitä että tavattiin koulussa, opiskellessa, työpaikalla, ravintolassa, harrastuksissa jne.
Sitten oli toki näitä palstoja lehdissä jne. joissa tarjottiin seuraa.
Nykyään se ongelma on se että ihmiset ovat muutenkin niin sairaan kiireisiä ja joka paikassa on paljon virikkeitä. Sen vuoksi Tinder on olemassa tai jotkut pikadeitit koska ihmiset kaipaa virikkeitä ja heti pitäisi tehdä vaikutus.
Olisiko kyse sukupolvikokemukseen liittyvästä psykologisesta epävarmuuden tunteesta?
1980-luvulla syntyneet, jotka 2010-luvulle tultaessa olivat parhaassa lapsensaanti-iässä, olivat lapsuudessaan ja nuoruudessaan kokeneet kaksi yhteiskunnallista shokkia.
Ensimmäinen shokki ajoittui 1980-luvun toiselle puoliskolle, jolloin Suomi eli nopeaa taloudellista nousukautta, mutta johon liittyi myös yhteiskunnan rakenteita järkyttäviä muutoksia: muun muassa alkoholin käyttö, avioerot, itsemurhat ja liikennekuolemat lisääntyivät jyrkästi.
Tätä taloudellisen huuman ja henkisen pahoinvoinnin jaksoa seurasi toinen shokki eli 1990-luvun taloudellinen lama, jolloin jyrkästi kasvanut työttömyys ja konkurssien aalto ravistelivat yhteiskuntaamme. Inhimillisiä rakenteita koetellutta shokkia seurasi taloudellinen shokki.
Tutkimusten mukaan tällaiset traumaattisiin verrattavat, lähellä toisiaan toistuvat lapsuuden stressikokemukset jättävät yksilötasolla psykologisia muistijälkiä, jotka voivat aikuisiässä manifestoitua psyykkisinä häiriöinä tai muokata käyttäytymistä, miksei myöskin vakaan parisuhteen muodostamista ja lisääntymiskäyttäytymistä.
Turvallisen kumppanin löytäminen on vaikeaa, jos kantaa sisällään nuoruuden herkän vaiheen kokemusta talouden epävarmuudesta ja lähimpien ihmissuhteiden rikkonaisuudesta.
Vielä vaikeampaa on ajatella lasten tekemistä epävarmaksi koettuun suhteeseen ja maailmaan.
https://www.ts.fi/lukijoilta/4872925
Täh?
Ei vaan teknologia on nykyään edennyt siihen pisteeseen.
Kannattaa seurata aina sitä mitä esim. Yhdysvaltojen suurkaupungeissa tapahtuu, se tulee aina tapahtumaan lopulta muuallakin kuten Suomessa.
"
Turvallisen kumppanin löytäminen on vaikeaa, jos kantaa sisällään nuoruuden herkän vaiheen kokemusta talouden epävarmuudesta ja lähimpien ihmissuhteiden rikkonaisuudesta."
Ei tällä ole mitään tekemistä minkään "Suomi-tarinan" kanssa.
Rikkonaisia ihmissuhteita on ollut suurkaupungeissa jo vuosikymmeniä ja kun maailman vauhti vain kiihtyy sekä kehen tahansa voi tutustua tällä sekunnilla niin suhteisiin tulee aivan uudet säännöt.
Ihmiset eivät pysy mukana maailman muutoksessa ja sekoilevat.
Lakkaa psykoanalysoimasta ihmisiä väestötasolla 90-luvun lamasta. Ne ovat ollutta ja mennyttä. Ei kukaan niistä enää muista eikä välitä mitään.
Se on juurikin noin ja vielä vaikeampaa jos perheessä oli
90 luvulla perheväkivaltaa tai sosiaalisissa kanssakäymisessä ongelmia .
En jaksa koko tilannetta ja ympäristöä kirjoitella tähän missä elin ja olin. Silloin.
Mutta huomaan kyllä että asiat vaikuttaa vieläkin ja
On esimerksi vaikeaa luoda hyviä ihmissuhteita ja kiintymyssuhteista kun
Kun ne omat saadut kaytösmallit ja rakennuspalikat ei oikein tue nykyelämän
käsitystä kivasta ja sosiaalisesta ihmisestä… saati hyvistä sosiaalisista taidoista .
Naiselta.
Sä oot edelläkävijä ja on hyvä että sun kaltaisia tyyppejä on jotka
pitää muuta maailmaa silmällä. Niitä pitääkin olla 😌
Mutta älä silti unohda et sä elät edelleen takapajulassa mihin maailman ilmiöt ei todellakaan rantaudu ihan samaa tahtia kun muualle…
No joo ehkä PK-seudulle ja Turkuun mutta niiden lisäks on myös muu suomi joka putos 90 luvulla puusta eikä pysy kehityksessä ja ajassa perässä 😅😅
Naiselta
Oli tuhat kertaa paremmin. Ne ajat eivät enää palaa.
Nainen tarvitsee nykyään oikean miehen
Eikä pullaposki joo joo miehiä
Jeesukseen uskoville ohjetta: aika on ollut paha syntiinlankeamuksesta lähtien. Kyllähän nyt tietysti ihmiset tekevät julkeasti syntiä, mutta ei ole uskovan tehtävä parantaa maailmaa. Jeesus tulee tuhoamaan tämän maailman ja kaikki ketkä ovat hänen vihollisiaan. Meillä on vaikutusta vain lähipiiriimme eikä siksi ole syytä pahoittaa liikaa mieltään toisten tekemisistä. On parempi tähdätä itse taivaaseen ja kirkkauteen. Menneisyyttä haikailemalla unohtuu päämäärä, joka on tulevaisuudessa ja tässä hetkessä, taivas. Rakkaudessakin jos saatte naisen tai miehen jota rakastatte niin menkää hänenkin kanssaan kohti taivasta ja Jeesusta. Poispäin pahasta. Viattomuuteen, hyvyyteen ja rakkauteen. Tänä aikana tapahtuu kaikkea kieroa ja inhottavaa mutta se antaa meille mahdollisuuden loistaa entistä kirkkaampina tai tarkalleenottaen, Jeesus meissä loistaa kirkkaampana. Olkaa uskollisia, laupiaita myös vastustelijoille.
Se miten aiemmin on ollut pakko vaan kitkuttaa yhdessä, vaikka elämä olisi kuinka persiistä tahansa, ei todellakaan ollut hyvä.