Onko sinulla joku sellainen ihminen elämässäsi, joka kyselee säännöllisesti kuulumisiasi, kuuntelee murheitasi, tarjoutuu aina avuksesi ja on aina valmis jakamaan aikaansa sinulle, jos tarvitset häntä? Onko hän sellainen, joka vaikuttaa tekevän sen aina täydestä sydämestään. Onko se ihminen sellainen, joka hymyilee ja nauraa paljon, ja josta ajattelet, että tuollainen ihminen selviää aina kaikesta, vaikka mitä tulisi? Ehkä jopa tiedät, että sillä ihmisellä on tai on ollut elämässään aika tavalla vastoinkäymisiä, mutta aina asiat ovat näyttäneet järjestyvän. Jos sinulla on tällainen ihminen, niin kysytkö itse koskaan mitä hänelle kuuluu? Jos kysyt, niin kuunteletko mitä hän sanoo? Voi olla niin, että tuollainen ihminen hymyilee vaikka mikä olisi, koska ei halua kuormittaa muita. Voi olla, ettei kukaan koskaan kysy häneltä, että mitä sinulle oikeasti kuuluu. Hän on ystävällinen ja avulias, koska tietää mitä on jäädä yksin. Hänellä voi olla ihmisiä ympärillä, muttei yhtään oikeaa ystävää. Hän voi vihata lomia ja juhlapyhiä, koska yksinäisyys silloin korostuu. Hänellä voi mennä useita päiviä, ettei hän edes puhu kenenkään kanssa, ellei sitten itse soita jollekulle joka ehkä omien kiireiden keskellä saattaa vastata puhelimeen, tai sitten ei. Hän voi yksinäisyydessään miettiä, että jos nyt kuolisi, niin tulisiko kukaan edes hautajaisiin. Ei siksi että olisi kuolemassa, vaan siksi, että ajatus siitä, ettei ketään tulisi tuntuu pahalta. Sehän tarkoittaa sitä, ettei kukaan lopulta välittänyt yhtään.
Jos sinulla on tuollainen ihminen jollakin tavalla elämässäsi, niin miksi et joskus kysyisi kuulumisia. Se ei maksa mitään.
Jos sinulla on tuollainen ihminen jollakin tavalla elämässäsi, niin miksi et joskus kysyisi kuulumisia. Se ei maksa mitään.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kaunis ajatus.
Jotkut oppivat selviytymään omillaan.
Jokaiselle ei löydy tuollaista läheistä.
Mistä lie johtuu?
Niimpä. Itse olen juuri sellainen, että välitän läheisistäni.
MuttA ei toimi koskaan toisin päin, valitettavasti
Varmasti jotakin vikaa sitten henkilössä 🤷🏼♂️
Vai olisiko toisinpäin? Ehkä ennemminkin vikaa niissä muissa ihmisissä 🤦♀️
Ootko tyhmä?
Ootko tyhmä?
Tämä sun kommentti kertoo enemmän sun tyhmyydestä tai yksinkertaisuudesta. Mene peilin eteen ja kysy toi sama.
Kyllä täytyy olla pienellä ihmisillä huono olla, kun noin pitää jakaa sitä jopa tällaisella palstalla.
No kyllä täytyy olla joku incel nainen jos kukaan ei välitä 🤦♂️
Ei kyllä ole sellaista. Itse kyselen kyllä. En haaskaa aikaa enää niihin, jotka käyttää minua jotenkin hyödykseen tai pitää itsestäänselvyytenä. Jos minä arvostan toista ihmistä, odotan sitä myös vastapuolelta.
Kysyn ens kerralla. Kyllä normaalisti kysyn ihmisiltä kuulumisia ja myös kuuntelen. Tänään viimeksi .
Mutta ei niitä omia murheita mielellään halua kertoa just siks ettei kuormita toista.
Samanlainen minä olen. En halua vaivata ketään millään ruikutuksillani. Olisi silti hyvä, jos olisi joku joka ymmärtäisi vähän.
Kyllä minulla on, omat ainoat vanhemmat ketkä elossa on ja haluan todellakin pitää yhtä heidän kanssaan loppuun asti.se vaan sattuu geenit olemaan lapsella samanlaiset kuin vanhemmilla enkä minä tai kukaan sille voi mitään,ja jokaisella samanlainen juttu
Jos kaikkialle minne kävelet haisee paska, niin kannattaa tosiaan omaan kengänpohjaan vilkaista.
1. Uhraudu kyselemättä toisten puolesta
2. Ihmettele ja järkyty kun kukaan ei hierokaan selkääsi urotöidesi vuoksi
3. Uhriudu passiivis-aggressiivisesti
4. Onneksi olkoon, olet nyt marttyyri.
Marttyyri on aika kauas vedetty johtopäätös. Eikä uhriutumisestakaan ole välttämättä kyse. Ihmiset on erilaisia, tilanteet joskus monimutkaisia. Moni tuntee ja tietää aloituksessa tarkoitetun oloisia ihmisiä. Kaikki eivät tee itsestään numeroa, omista syistään, mutta ihmiset tottuvat ja olettavat paljon, juurikin kysymättä. Eli, ihan hyvä muistaa todellakin kysyä.
On onneksi pari ystävää joiden kanssa tämä toimii. Parisuhteissani tämä ei valitettavasti ole toiminut. Itse kysyn ja kuuntelen. Kerran erehdyin kertomaan mieltäni painavista asioista ja sain kuulla, että pilasin hänen päivänsä. Että näin.
En tiedä onko mulla ikinä ollut sellaista ihmistä jos ei omaa perhettä lasketa. Sinkku aikana ennemmin ihmiset pitivät yhteyttä .Ja ainakin silloin kun on parisuhde ei ketään kaveria oikeastaan kiinnosta miten menee. Ainut kun olin pitkään aikoinaan vuodepotilaana silloin kyselivät vointia. Itse olen enemmän kysellyt yleensäkin kuulumisia. Nyt en jaksa jos ketään ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Pelkään jopa että alan itkemään jos joku kysyy mitä sulle kuuluu. Siitä on niin kauan ja isot murheet.