Olin tässä yhtenä päivänä kävelyllä ja satuin olemaan tasoristeyksen lähellä juuri kun juna kulki siitä ohi. Minusta tuntui, että en uskaltaisi tuollaisen alle hypätä. Mutta kun ei ole asettakaan niin ei sitten löydy enää muita varmoja konsteja jotka olisivat nopeita. Mutta minä en täällä enää halua olla. En toki haluakaan aiheuttaa traumoja viattomille sivullisille, mutta jokin keino pitäisi löytyä. Minulla ei ole enää mitään toivoa saada välejä kuntoon enkä myöskään halua puolivihanneksena täällä kitua.
Mitenkähän sitä pääsisi pois?
Anonyymi-ap
71176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aloittajalle: otsikkoon viitaten: lähteminen ja luovuttaminen on aina helpompaa, kuin taisteleminen ja jääminen. Sinä ja elämäsi on aivan liian tärkeä ja ainutkertainen, jotta siitä kannattaa luopua ja lopettaa kaikki, mitä on.
Toista sinua ja sinunlaistasi ei ole, eikä tule. Jos sinulla on yksikin ihminen lähellä, niin keskustele hänen kanssaan. Ja jos ei ole, kannattaa mennä kävelemään jonnekin vaikka luontoon, metsään, tai rantaan. Siellä mieli rauhoittuu ja voi levätä. Omien synkkien ajatusten ja kehän katkaiseminen on tärkeää.
Ajattele, mitä asioita sinulla on vielä elämässä. Tai mitä voisit elämälläsi tehdä. Muiden kanssaihmisten auttamisesta tulee parempi mieli.
Et ole tässä maassa ja maailmassa ainoa, joka ajattelee elämän lopettamisen olevan ratkaisu kaikkiin olemassa oleviin ongelmiin. Kohtalotovereita kanssasi on monia.
Olet tärkeä ja arvokas ihminen. Muista se aina.
Kokeile sikun gpistesaunailtaa.
Ei pidä luovuttaa. Ihmissuhteet eivät ole ylitsepääsemättömiä ongelmia. Aina löytyy ratkaisu.
Keskustelu kuuntelevan ihmisen kanssa helpottaa.
Nokka pystyyn ja Kehvon hiekkatien pätkälle päivystämään! Uusia, kenties hieman yllättäviäkin, ihmissuhteita voi olla luvassa;)
Aina on mahdollisuus yrittää saada ihmissuhteet ja välit omiin läheisiin tai ystäviin takaisin, tai kuntoon. Tai sitten voi yrittää etsiä elämään uusia ihmisiä. Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Jep, eli Kehvolle kemps, sieltä löytyy!
Kaikille jotka haluaa pois, te ette ole tältä planeetaltakaan alunperin. Ja ei kai kukaan meistä lopulta täältä olekaan :
https://www.uudenajansarastus.fi/lawrence-r-spencer-kertoo-kirjasta-roswellin-avaruusolennon-haastattelu/