Rakkaus on kestänyt aikaa, miksei se kestäisi arjenkin?
Voihan se olla, että osani on kaivata näin lopunkin elämääni.
Ainakin tiedän, että jossain on joku, joka sai minut tuntemaan. Näin ainoani.
Sinä näytit minulle sen kauneimman maailman puolen. Elät minulle sillä puolen maailmaa.
Voihan se olla, että osani on kaivata näin lopunkin elämääni.
Ainakin tiedän, että jossain on joku, joka sai minut tuntemaan. Näin ainoani.
Sinä näytit minulle sen kauneimman maailman puolen. Elät minulle sillä puolen maailmaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Yhteinen arki on lasten leikkiä verrattuna siihen, ettei ole kuin joku satunnainen kontakti. Yhteyden saa pidettyä yllä helpoimmin juuri arjessa ja yhteyshän on sama kuin rakkaus. En ole ikinä ymmärtänyt miten rakkaus voi kuolla arjessa. Jos teidän rakkaus on kestänyt pitkän aikaa ilman yhteistä arkea, se todennäköisesti kestää lähes mitä tahansa.
Ihanasti taas kirjoitit, jos eläisimme arjen yhdessä se olisi helppoa sinun kanssasi. Olisin onnellinen sinun kanssasi.
sinä siellä ja
minä täällä
erillään
silti
yhdessä aina
Navia ajatella, että arki on helpompaa kun satunnaiset kohtaamiset. Arjessa vasta voi oppia tuntemaan toista. Vuosikin on lyhyt aika yhdessä arjessa eläessä.
Kyllä tuon jo tässä iässä tietää😀 mutta rakkaudelle ois tahto rakentaa ja yrittää.
Hyva niin. Ja sovitaan niin.
.....
Rakkauden eteen kannattaa yrittää ja uskon, että se kestää arjenkin.
Naiselta miehelle tämä.
Aloituskin on naiselta miehelle.
Niin ajatukseni on jotenkin ristiriitainen, kun arkeahan sitä haluaisikin jakaa, mitäpä sitä muutakaan. Eihän rakkaus ihmisyyteen, jonka yhteinen arki mukanaan tuo, kaadu, senhän pitäisi vain vahvistua siitä.
Eikähän me muuta olla kuin ihmisiä vain.
Mutta tää nyt on hieman tällaista turhaa mietintää. Jos mulla olis edes oikea keskusteluyhteys hänen kanssaan niin en kirjoittais tänne.
Ei vaan jotenki uskalla enää edes yrittää. Tiiän. Että rakkautta on. Lie elämä on muuttunut hankalammaksi kuin se joskus oli. Tunteet vain ovat ennallaan.
Mä uskon mieluusti siihen, että rakkauden voimalla ja yhteisellä tahdolla sen arjen jaksaa paremmin kuin itsekseen. On se toinen siinä, jonka kanssa voi ja saa jakaa niin hyvät kuin huonotkin asiat. Ainahan se yhteiselo ei oo mitään luxusta tai etteikö se tökkisi välillä, mutta pääpiirteittäin ainakin ittelläni on parempi olla yhdessä jakaen kaiken ja mennä elämän haasteista läpi. Se rakkaus ja yhteenkuuluvuus on mun mielestä se, mikä määrittää paljon. Ja vaikka se toisen naama välillä tökkiskin, voi olla omissa oloissa ja omien harrastusten parissa, kunhan sanoo siitä, että nyt tarttee hetki saada aikaa ihan itselle. Ei se ole pois suhteesta vaan päinvastoin antaa sit vastavuoroisesti enemmän.
Noinhan se menee, jos suhde voi hyvin.
Niin. Kuitenkin joka suhteessa on ylä- ja alamäkiä. Yhdessä niistä on mentävä.
Joskus ne voi muuttua pelkäksi ylämäeksi eikä ihmiset silloin loputtomiin jaksa.