Homopojan kasvatus

Lapsena minua sanottiin laihaksi, touhukkaaksi ja araksi. Isä ei kuitenkaan sellaisia puhunut, hän oli jäyhä ja asiallinen, hieman ylipaininen entinen urheilija. Olin siis kerkeävä sekä hyvässä että pahassa ja isä ohjasi minua ihan kädestä pitäin. Tarvittaissa hän sieppasi minut kainaloonsa ja kantoi saunan pukuhuoneeseen. Siellä odotti jakkara ja valmiiksi riivitty koivuvitsa. Hän kellisti minut selälleni syliinsä ja alkoi laskea husujani. Yhtäkiä lamaanuin tuijottamaan isän lihaksikkaita käsivarsia ja komeaa hauista. Olisin halunnut olla yhtä lihaksikas kuin isä, mutta se ajatus unohtui pian, sillä minut pyöräytettiin mahalleni ja vitsa rupesi töihin. Muutama kyynet siinä irtosi ja vähän marinaa. Tällainen oli ensimmäinen piiskaus jonka muistan. Olin silloin ekalla koulussa.

Olin luultavasti 6. luokalla, kun rupesin epäilemään oman nuppini terveyttä. Syy oli se, että olisin valmis piiskattavaksi, jos näkisin papan hauikset paljaana. Kurituksesta huolimatta olin ylpeä maakunnan voimakkaimmasta isästä. Tuossa iässä minua jo kutkutteli alapäässä, jos piiskaamisesta puhuttiin.

Teini-iässä minulle selvisi, että tulen aina olemaan tälläinen luuviulu ja se aiheutti melkoista häiriökäytöstä ja isä kitki minulta huonoja tapoja vitsan voimalla. Olin jo 17 v, kun faija piiskasi minut kunnolla. Raivosin täysillä vastaan, mutta isän tyyli ja ote pitivät. Sain todella reippaasti selkääni, eikä papan hauikset minua tuossa tilanteessa kiihottanut.

Mutta yöllä oli pääni tiukasti isän kainalossa ja minä makasin hänen sylissään yrittäen puskea hänen sylistään vapaaksi. En tietenkään onnistunut siinä ja sain vitsaa. Vielä yli kaksikymppisenä olen innostunut yöaikaan isän piiskattavaksi. Se onnistuu, onhan hän maakunnan vahvin mies.