Onko ketään muuta, joka olisi nukkunut vain ja ainoastaan yhdellä kyljellä pari vuotta kuten minä? Alitajunta sanoo ettei vaihdeta kylkeä eikä mennä selälleen. Tämä alkoi pahasta kiertohuimauskohtauksesta selinmakuulle mennessä. Sitä on joskus ennen tullut myös vasemmalla kyljellä ollessa muttei koskaan oikealla kyljellä (päänkiertäjälihakset ja niska ihan jumissa ja hermopuristus). Nyt on huimaus helpottanut ehkä 50 % kiitos hoitojen joissa olen käynyt pitkään, mutta fobia on jäänyt. Onko ketään vastaavanlaista? Olisi kivaa kuulla.
Onko muita huimauspelkoisia?
Uupunut
3465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni oli muutama vuosi sitten aika jolloin pystyin nukkumaan vain selälläni, tosin kyse ei ollut mistään erityisestä fobiasta vaan ihan kokemuksen tuomasta tiedosta että kyljellään/mahallaan nukkuessa alkaa käytännössä aina pyörryttämään tai huimaamaan.
Itselläni tuossa oli joskus elementtejä kiertohuimauksesta, mutta kyse oli myös tajunhimmenemis-tyyppisestä ilmiöstä, ikäänkuin aivot eivät olisi saaneet tarpeeksi happea. Varsin ilkeä tunne siis ja tuohon liittyi myös pelkoa tajunnan menettämisestä. Luonnollisesti tuossa alkoi myös karttamaan asentoja joissa huimaus oli viimeksi iskenyt/pahentunut. Syynä kaikelle tälle oli ilmeisesti juuri jännitysniska. Mahdollisesti myös selässäni olevalla skolioosilla oli vaikutusta.
Nykyään harrastan varsin nopeaa sauvakävelyä pari kolme kertaa viikossa ja niska/hartia-ongemat ovat pysyneet kurissa. Huimausta ei nykyään esiinny missään nukkuma-asennoissa. Jonkin vastaavan liikunnan lisäksi suosittelen että hommaat jostain semmoisen hintavamman niskatyynyn joka on tehty lämpöön reagoivasta materiaalista ja muotoutuu niskasi mukaan. Kannattaa nähdä vähän vaivaa että löytää itselleen parhaan mahdollisen tyynyn. Huono, niskaa painava tyyny luonnollisesti vain pahentaa asioita.
Tiettyä nukkuma-asentoa koskevaa fobiaa kohtaan en suoranaisesti osaa antaa neuvoja. Uskon kuitenkin että huimauskohtaukset sinänsä eivät ole "vaarallisia". Ja toisaalta jos niska on huonossa kunnossa, todennäköisesti tulee taas uusia asentoja joissa niitä alkaa esiintyä.
Huimaus on tuttua mulle.Ketänyt jo 15 v.Alkoi ihmeelisen pään raskautena ja sitten kävely oli vuodesta toiseen kuin lankulla kävelyä.
Silmiä pakotti, niskassa sykki sydän, siitä puhkes armoton stressi.Lääkärit vaan ihmetteli.
Paniikki-,pelko-, ahdistuskohtauksia. Tuntui kun olisi tulossa hulluksi.Pelkkä ajatuskin korkeasta paikasta sai huimaamaan.
Kymmenen vuotta sitten, kiropraktikko löysi vian...lukkiutunut 2.3 nikama, joka aiheutti hermopuristuksen ja vaivat helpottui.
Nykyään kärsin yhä ankaran stressin aiheuttamasta burnout/loppuunpalamisoireista ja joskus tuntuu vaikealta.
Niska ja kallonpohjan lihakset ovat edelleen lukossa...kroonista siis, ehkä sitten 10-20 v. päästä helpottaa.
niinpä... kiropraktikko ja fysioterapeutti saa puristukset pois ja lihakset vetreiksi, mutta siinä onkin kova työ, että ne ei heti mene samaan jumiin, kun taustalla on stressiä ja psyykkisiä syitä joiden takia koko kroppa menee jumiin, kun ei pysty kohtaamaan jotain tai ei kestä jotain elämässä ilman panssaria, lihakset pitää jännityksellä ihmisen "kasassa". Kehoterapioista (kuten Rosen-menetelmästä ja Horstmann-tekniikasta) sekä tunteita purkavasta psykoterapiasta on apua tällaisissa tapauksissa. Sain muuten parisen viikkoa sitten korva-akupunktiohoitoa ja se näyttää jotenkin tehonneen tohon huimauspelkoon.