Vähän provo otsikko kun tiedän että useat ovat asiallisia ja empaattisia. Valitettavasti olen törmännyt narsisti hoitajaan. Onko muilla kokemuksia?
Ovatko kaikki mt-hoitajat sekopäitä?
Anonyymi-ap
2382021
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 238
Vanhimmat
20vuoteen ei ole ollut enää soveltuvuus kokeita opiskelijoille tuohon ammattiin .. mth koulutus oli kolme vuotta .. 20 vuottä ollut lähihoitaja ja vain kaks ja puolivuotta ..
Kyllä mun mielestä jo peruskoulun päästötodistukseen pitäisi liittyä seulonta, missä MT keissit voitaisiin suoraan lähettää osastolle...
Not.
Tarkoitin aloituksella psykopaatteja ja narsisteja, en mt-ongelmaisia joita voidaan hoitaa.
Millä pätevyydellä sinä noita diagnooseja jakelet?
Elämänkokemuksella
Sinä olet tyyppi, joka etsii foorumeilta ihmisiä, jotka ovat haavoittuvassa asemassa ja sirottelet suolaa heihän haavoihinsa tylyillä, loukkaavilla kommenteillasi.
Ei koskaan mitään muuta kuin toisen mitätöimistä ja vähättelyä.
Teidänlaisianne joutuu kärsimään kaikkialla. Olette kuin takiaiset.
Ja mitähän sinä näiltä forumeilta haet? Tilaisuutta iskeä, arvostella ja halveksia, jos kommentti ei ole mieleinen. Niin kuin olisit muita parempi.
Kyllähän sitä on joutunut itsekkin miettimään että miksi sitä tällaisella foorumilla tuhlaa aikaansa.
Kai sitä joskus kuvitteli että olisi sillä kokemuksellaan voinut auttaa jotain toista ihmistä, mutta ne autettavathan täältä on ajettu pois jo kauan sitten vihapuheilla ja disinformaatiolla.
Kai sitä sitten jotenkin yrittää tuoda vastapainoa sille disinformaatiolle, mutta eihän se tietenkään onnistu, sillä idiootit vetävät ihmisen tasolleen, ja voittaavat siellä kokemuksella.
Omalta osaltani voin kertoa, miksi luen näitä.
On tosi mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset suhtautuvat ylipäänsä psykiatriaan.
Paljon on vihamielisiä, tyytymättömiä kirjoituksia, vähemmän mitään positiivista.
Itsekin vuosikaudet potilaspuolella pyörineenä, ja lopulta psykiatriasta avun saaneenakin voin omalta kohdaltani sanoa, että mikään ei onnistunut moniin vuosiin, kun olin kaikessa vastaan, mitään en hyväksynyt, en uskonut, syyttelin tilanteestani lähinnä kaikkia muita.
Itsepähän tyrin kaiken monien vuosien ajan, kunnes ymmärsin, että jotakin on tapahduttava, ei elämä voinut niin jatkua.
Vaati, ja vaatii, tosi paljon omaa panostamista, jos haluaa kuntoon tulla, kukaan ei sitä pysty tekemään kenenkään puolesta.
Apua on kyllä saatavissa, jos sellaista haluaa ottaa vastaan ( valitettavaa vaan, nykyisin jonotusajat ovat liian pitkiä ). Itse venytin aivan liian pitkään, mutta turha ajatella, miksen tajunnut jo aiemmin.
Omalta kohdaltani luen näitä koska haluaan tietää mahdollisimman paljon miten ihmiset ajattelevat ja miten kukin selviintyy omista vaikeuksistaan . Juuri se miten potilaat ovat suhtautuneet sairauteensa on mielenkiintoista ja auttaa ymmärtämään ihmisiä joilla ei ole helppoa sairauden kanssa.
Riikka P urrran sanoin....muuten vaan nyrjähtäneet.
Hoitajat huoraa homoilee samaan tahtiin kuin potilaat syö lääkkeitä juo viinaa käyttää huumeita kannattaa ymmärtää että työpaikka on rahan tulo ei muuta näin se on.
En ole törmännyt narsistiseen hoitajaan. Vaikka olen niitä oman osuuteni vuosien varrella nähnytkin. (kaikkea muuta alisuoriutumista ja sähläämistä kyllä löytyy vuosien varrelta.)
Itseasiassa hoitajat ovat yleisesti ottaen aikamoisia kukkahattu tätejä.
Oikeastaan vasta ylilääkäreiltä alkaa löytyä sellaista "munaa" että he saavat sanottua asioita suoraan.
Sanon tämän yli 25 vuoden kokemuksella.
Psykopatia ja narsismi eivät katso henkilön kohdalla statusta, koulutusta, tai työtä, mitä tekee.
Eli persoonallisuushäiriöisiä on ja löytyy paikasta, kuin paikasta, alalta, kuin alalta. Itsekin olen törmännyt narsisteihin ja psykopaatteihin psykiatriassa toimivien kohdalla. Myös lääkäreistä, ikävä kyllä ja valitettavasti. Koulutus ei vie kyseistä ominaisuutta, tai taipumusta siihen pois. Edellä kirjoittanut kehui ylilääkäreitä tappiin asti. No, olen minä kyllä ainakin yhteen psykopaattisia piirteitä omaavaan ylilääkäriin törmännyt. Tai siis kohdannut. Taisi määrätä Leponexia joillekin hankaliksi katsomilleen potilaille... Joten enpä nyt menisi sanomaan, etteikö persoonallisuushäiriöisiä olisi kyseisellä alalla. Kyllä heitä siellä on.
Terapiastakaan ei taida olla niiden ominaisuuksien poistamisessa mitään varsinaista apua. Koska kysehän on jo syntymässä saaduista ja perimän sanelemista asioista.
Minäkin tiedän yhden hoitajan joka kehuu itseään leponex-hoitajaksi. Hän otti minulta kotiavun pois, kun en suostunut käyttämään leponexia.
Joku koulutus tai titteli eivät tosiaankaan estä mielenterveysongelmia, tai persoonallisuus häiriöitä.
Mutta työelämässä on kuitenkin kaikenmaailman työhöntulo haastatteluita tai muita tehtäviä, jotka enemmän tai vähemmän pitää yllä jonkinnäköistä vaatimustasoa ihmisen työkyvystä, eli ihan täysi reikäpää ei yleensä menesty työssä tai etene urallaan.
Mikään ala ei tietenkään ole immuuni mädille omenoille, mutta ottaen huomioon, että hoitoalalla on todella tiukka lainsäädäntö, ja mahdollisuudet tehdä kaikenlaisia valituksia, niin yleisempää on että ihmiset jotka tehtailevat anonyymejä valituksia virallisien sijaan, ovat itse vähän vinksallaan.
Ihmeellistä kun kieltäydytään lääkkeistä joita moni todella tarvitsee, vaikka itse kuvittelee ettei tarvitse.
Kyllä lääkärit tietävät kuka tarvitsee lääkkeitä ja kuka ei.
Eivätpä näy tietävän. Olen pärjännyt toisella lääkkeellä kohta vuoden. Se siitä lääkäreiden tietämyksestä. Leponex on kielletty monessa maassa ja on oikea tappolääke.
Mä tiesin kerran kans yhden tyypin joka halus olla niin sairas että sais kotiapua, mutta sit se ei halunnu olla niin sairas, että ois saanu siihen lääkettä.
Haluaisitko luetella nämä monet maat jossa se on kielletty?
En mä sitä kotiapua alunperin halunnut, vaan sitä tyrkytettiin minulle. Kun suostuin se evättiin. Ja olen koko ajan käyttänyt lääkettä.
En tiedä tarkalleen. On se ollut aiemmin suomessakin kielletty kuolemantapausten takia. Voit käyttää Googlea.
Haluaisitko kertoa, miksi se ei enää ole kuelletty suomessa?
Käytä Googlea. Mistä minä tiedän.
Kai minä sen tiedän ettet sinä tiedä, ilman googleakin.
Pikkasen taas sordiinoo siihen beeässän levittämiseen
Ruotsissa leponex on ainakin kielletty.
Siksi koska alettiin verikokeilla seurata valkosoluarvoja. Silti se on monessa muussa maassa edelleen kielletty.
Et halunnut kotiapua, mutta halusit valittaa siitä, kun se otettiin pois.
Sanattomaks vetää.
Nyt tuli niin uutta tietoo, että pitäskö siun käydä kirjottamassa se tuonne ruottalaisten wikipediaan, että hekin sais ajanmukaista tietoa??
https://sv.wikipedia.org/wiki/Klozapin
Siellä virheellisesti väitetään, että sillä ois ollu myyntilupa viimeset kolkytävuotta.
Jösses sentään teidän kanssa.
Niin kun sopeuduin ajatukseen ja se ehti jo alkaa, niin sitten se lopetettiin. Haluttiin kostaa minulle, kun en käyttänyt leponexia. Sopeuduin kyllä aika pian siihen etten kotiapua saanut.
Ei hoitoala mitään kosta kellekään , siinä jo tulee esiin oma sairautesi. Mitä hyötyä heillä on mitenkään kostaa kellekään.
Jos ei halua syödä lääkkeitä sairauteensa niin heidän kohdaltaan on sinuun yhteys poikki, olet itse tehnyt selväksi ettet tarvitse hoitoa , joten miksi valitat nythän ovat asiasi kuten pitääkin, ei lääkkeitä eikä apua siis olet sitten niinkuin ” terve”
Kuin monesti se pitää sanoa, että käytin toista neuroleptiä ja se auttoi sairauteeni. Olisi pitänyt käyttää sitä mitä he halusivat.
Niinpä, tietävät tai eivät.
Minun olisi pitänyt käyttää neuroleptiä kuulemma ennaltaehkäisevästi ( mahdollisesti joskus alkavan psykoosin takia ? ).
Nyt mennyt jo yli kymmenen vuotta ilman lääkitystä, sekä ilman psykooseja.
En ole sama kommentoija, mutta olihan se kielletty joskus -70-luvulla, kunnes otettiin uudestaan käyttöön, ilmeisesti siitä syystä, kun todettiin ( muka ) niin tehokkaaksi lääkkeeksi.
Ehkäpä ne ( lääkärit ) vertailee hyötyjä ja haittoja.
Haittoja siinä lääkkeessä kyllä onkin, mutta on se joillekin sopinut suhteellisen hyvin, paitsi käyttäjistä kyllä huomaa, että ovat ( osa ainakin ) vahvojen lääkkeiden vaikutuksessa.
Ei sitä verikokeiden takia kielletty, vaan uudestaan käyttöön otettuna alkoivat seurata valkosoluarvoja, koska riskinä on, että valkosolut voivat vähentyä.
Kotiapua ei evätä siitä syystä, ettei jotain tiettyä lääkettä suostu käyttämään, kukaan ei kosta mitään.
Kotiapu katsotaan sen tarpeellisuuden mukaan. Ja jos ovat todenneet, että et tarvitse kotiin apua, niin eivät ole siihen suostuneet.
Kaupunki tai kunta maksavat nämä kotiavut köyhemmille ihmisille, ja on myös paljon paikasta kiinni, aukeaako kukkaron nyörit vai ei. Kaikkialla sitä ei myönnetä, jossakin ehkä nihkeästi, jossain taas ehkä helpommin.
Se minulle sanottiin syyksi.
Kertoivatko he, miksi se lääke ei kelvannut heille, joka sinulla jo oli käytössä, jos se kerran oli ihan hyvä ?
Periaatteessa tuolla tavalla ei saa ihmistä kiristää, ja uskon, että tuo on voinutkin tapahtua ihan oikeasti.
On kyllä tullut asioita kuultua, myös itse koettua ja nähtyä. Joskus toimivat vähän kyseenalaisesti, mutta milläpä sen potilaana todistat.
Eivät kertoneet. Itse en käyttäisi leponexia mistään hinnasta, kun on muitakin vaihtoehtoja. Haittavaikutukset on niin suuret.
Haluatko yhtään kertoa tilanteestasi vaikkapa sen kotiavun suhteen.
Onko sinulla tarvetta kotiavulle? Etkö pysty tekemään kotona mitään, esim. kotitöitä?
Vai tarvitsetko apuja kodin ulkopuolella tapahtuviin juttuihin?
Jos sinulla on kotiapu alkanut jo toimia, ei sitä voi ykskaks pois ottaa syystä, että kieltäytyy jostain lääkkeestä.
Oliko kotiapu sovittu olemaan pitemmäksi aikaa, vai oliko se jokin lyhyempi kokeilu?
Maksajana on kuitenkin ilmeisesti kunta tai kaupunki, jonka kanssa ne kotiapu-sopimukset tehdään.
Kuka sinulle kertoi, että kotiapu loppuu? Jos se on kunnallisesti järjestetty, ei se psykiatrian puoli pysty mennä siihen väliin sitä keskeyttämään.
Kyllä minä nykyään pystyn tekemään, mutta aluksi oli vaikeaa kun olin puoli vuotta osastolla. Osastolta he suosittivat kotiapua ja sen alkaminen sovittiin. Ei ollut sovittu ajasta mitään. Hoitaja kertoi, että se loppuu kun en ole sitoutunut lääkitykseen, vaikka minulla oli toinen lääke käytössä.
No sehän on hyvä, jos nyt kuitenkin pärjäilet siellä kotona.
Ehkä ne katsoivat sen osastojakson jälkeen sen pienen ajan, miten alat pärjäillä, ja apu oli sitä varten.
Onko muuten kaikki nyt paremmin, niin kuin psyykkisesti?
Psykiatriassa ei valitettavasti lääkäreitä ole.Puoskareita kaikki tyynni.Ja psykiatrisia lääkkeitä ei missään tapauksessa saa luokitella lääkkeiksi.Myrkyt ei ole lääkkeitä!!!
Jos sulla olisi terve ymärrys,Mikä on psykiatristen lääkkeitten oikea todellisuus.Niin ei olisi sullekkaan mikään ihmeellinen asia miksi niistä kieltäydytään.
On hyvin.
No ei se Google aina anna oikeanlaisia vastauksia mitenkään. Oppikirjoista saa ne oikeat vastaukset .
Vaikea uskoa että syy kotiavun eväämiseen olisi ettei syö jotain lääkettä .kotiavun saa jos siihen on tarve fyysisen tai psyykkisen sairauden vuoksi.
Mikähän sen lääkkeen nimi mahtaa olla sitten, siitä et sanonut mitään
Mikä se toinen lääke on nimeltään , olis kiva tietää
Olisi kiva tietää mikä se toinen lääke on jos ei halua syödä leponexiä
Ensinnäkin on käytävä lääkärin koulutus ennenkuin voi erikoistua psykiatriksi , niin että siinä 10 vuotta opiskelua psykiatreilla kaiken kaikkiaan. Joten kyllä he tietävät lääkkeistä hyvin paljon, vaikka kuten nyt yrität vähätellä..
Joten ihminen jolla ei ole kitään koulutusta alalle ei tiedä siitä mitään. Eikä Google liioin ole aina niin hyvä tiedon lähde, kas kun siellä on niin paljon asiatontakin juttua .
Itsepäisyys usein on syynä näihin konflikteihin kunkkua itse tiedetään paremmin kun lääkärit mikä lääke olisi asiallista kullekkin
Mitä merkitystä sillä on mikä se toinen lääke on? Neurolepti kuitenkin.
Mitä sä sillä tiedolla teet?
Ei tarvitse uskoa, mutta totta se on.
Google on periaateessa ihan hyvä tiedon haku väline, mutta sen ongelma on se, että jos sinne tarkoituksella lähtee hakemaan väärää tietoa, niin sitähän sieltä myös saakin.
Ja tyhmän ihmisen vahvistusharha voi paksusti.
Hohhoijaa. Olkaa ihmeessä ilman hoitoa kun se hoito on niin huonoa.
Mut kun sit ei voi valittaa.
Niin se vaan onko lääkitys oikea, mielestäni lääkkeen nauttija kyllä tietää onko sopiva lääkitys ..
Vaan tietääkö, että tehoaako se?
Vaikea sanoa, huomaako välttämättä tehoa, mutta haittavaikutukset pystyy parhaiten itse käyttäjä kertomaan.
No Ullanlinnassa psykiatri on jo ilmeisesti tehnyt muitakin rikoksia potilaitaan kohtaan ei niitä tiedetä monikin potilas etsii apua väärästä paikasta ja lääkkeet ei auta kuulkaa jos ukkosia haluaa tappaa sinut tai lyö se on vaihdettava ukkoa ja asuinpaikkaa tai maata.Jos olet väkivaltainen muita kohtaan se on sinun syntisi jos muut on se on heidän syntinsä.
Lääkkeet siis rauhoittaa tekee hitaaksi ja estää toisaalta hoitamasta asioita moni kun pakenee väkivaltaa suhdetta tai uskontoa ääri.
No en tiedä narsisteista erityisesti, mutta kyllähän siellä on monenlaista menijää. Osa voi olla alalla, koska tuntee kutsumuksekseen auttaa, ehkä omiakin ongelmia tai ollut aiemmin. Osa on hakeutunut vallankäyttömahdollisuuksien takia. On sadisteja. Ja sitten nekin joilla on alunperin ollut hyvä tahto, voi muuttua ajan saatossa... Se on valitettavaa, että toiseuttaminen on alalla yleistä. Ei osata ajatella asioita omalle kohdalle. Se on jotenkin eri asia, mitä potilaalle/asiakkaalle on tapahtunut tai tapahtuu, kuin mitä itselle tai vaikkapa omalle lapselle. Uskoisin, että harva suostuisi itse mukisematta kärsimään lääkehaittoja, joista potilaalle sanotaan; "Lääkitys on välttämätön, lääkäri on sen määrännyt, ei voi mitään haitoille, sinä kuvittelet ne, ei varmasti johdu lääkkeestä, johtuu sairaudesta".
Mulla oli tosi toksinen mt-hoitaja kaks ja puoli vuotta. Puolusteli aina kaikkia jotka kaltoinkohtelivat mua ja piikitteli muutenkin ja en tarkoita injektioita... Jos kerroin saaneeni asioitani kiusaajieni suhteen järjesteltyä parempaan suuntaan, oli silminnähden pettynyt ja jopa yritti saada mua perumaan järjestelyjä. Hänen mielestään mun ois jotenkin pitänyt hyväksyä, että mua kohdellaan huonosti. Kun lopulta sain sanottua, että haluan vaihtaa hoitajaaa, niin sanoinkin ihan suoraan, että minusta tuntuu, että hän vihaa minua. Tuttuni mielestä samainen henkilö taas on hyvä hoitaja ja on käynyt hänellä lähemmäs parikymmentä vuotta. No tää onkin tuttu, ei ystävä, kaveripiirissä jossa tutustuttiin kauan sitten, monesta tuli minulle läheinen ystävä, mutta hänestä vain kaveri.
Kaikillahan on hoitohenkilökunnasta mielipiteitä ei ainoastaan psykiatrian alalta vaan yleensä myös yleisiltä terveyshoidon alalta. Joskus on vaan niin että väärät ihmiset ovat päässeet hoitamaan sairaita .
Usein juuri paykiatsårian alalta kuulee näitä epämiellyttäviä juttuja.
Aina ei ole kysymys että hoitohenkilökunta tekisi väärin, usein on potilaan huono itseluottamus joka saa luulemaan että hoitajat kohtelevat kaltoin.
Olin kerran viemässä yhtä potilasta vastaanotolle , ja lääkäri antoi hänelle tiukat ajat lääkkeiden ottoon, painostaan että se on tärkeää ottaa tietyillä ajoilla .
Kun tulimme ulos vastaanotolta niin potilas sanoi että näitkö miten lääkäri haukkui minua. Siis potilas katsoi sen haukkumiseksi kun lääkäri oli painostanut miten tärkeää on ottaa lääkkeet ajallaan. Silloin ajattelin että kuinkahan monia turhia valituksia oikeastaan tehdään, kun tavalliset ohjeetkin tulkitaan haukkumiseksi . Niin että jokainen asia pitää ajatella myös niin, miten joku sivullinen olisi ymmärtänyt sen, eikä aina tuoda esiin omaa itseään. Psykiatrisella osastolla ei tulla kaveriksi mitenkään hoitohenkilökunnan kanssa, vaikka moni luulee niin, ja pettyy kun siellä ollaan ainoastaan asiallisia
Yksittäinen ammattimainen valittaja pystyy elämänsä aikana generoimaan helposti rekkalavallisen valituksia, paperilla mitattuna.
Arvaa mistä tiedän. ;)
Enpä arvaa.
Omalla kohdalla olisi varmaankin rekkalavallinen valitettavaa kertynyt, jos olisin valittamiseen taipuvainen, mutta en näe siinä mitään järkeä.
Ei se parantaisi mitään, päinvastoin, pari valitusta kun olen joskus laittanut, kohtelu vain huononi joksikin aikaa, sekin tosin ohimenevästi.
Itse olen ehkä kaikkineen tusinan verran jos jonkun asteista "valitusta" tehnyt ja niistä suurinbosa on johtanut jollain tapaa positiiviseen päätökseen.
Kuulkaa kun ihmiset ei kaikki ole narkkeja itse vaan heihin työnnetään huumeita ja osaa vainoaa oikeasti uskonto hullut tai puoliso tai saatanalle laittavat lestat tai woodoo jengi käyvät ovien takana tekemässä taikoja.
Mietihän nyt vähän...tulee pikkuisen höpöhöpöjuttua.
Kukaan ei tee ovien takana mitään taikoja, eikä keneenkään työnnetä mitään huumeita.
Mt-puolesta en ole valituksia tehnyt, kerran yhden huomautuksen, johon sain asiallisen vastauksen.
Joskus ollut huonompia kokemuksia, mutta ei ne ole jääneet haittaamaan, elämä jatkuu.
Kleptomania myy jossain jakomäessä varastettua ruokaa rahasta niin mikä psykiatri siihen auttaa ?? Älkää olko hölmöjä menkää opettamaan kouluihin ettei saa varastaa.
Onko joku väittänyt, että sen kleptomaanin pitäisi mennä psykiatrille ?
Olen törmännyt. En kyllä tiedä onko se enemmän epäpätevyyttä. Mutta itseäni ärsyttää sellainen mutu tuntumalla työn tekeminen, mitä mt puolella näkyy paljon. Hoito ei perustu käypä hoitoon, vaan sellaiseen kokeilevaan mitä hoitaja tai lääkäri keksii. Olen läheiseni tukena ollut sivusta seuraamassa. Itse työskentelen tehohoidossa ja jos työskentelisin noin kuin mt puolella, potilaat kuolisivat.
Itse asiassa psykiatriassa on jo aiheutettu lukuisia turhia ennen aikaisia kuolemia ja monenlaista tuhoa paitsi somaattiselle, niin myös neurologiselle terveydelle määräämällä "lääkkeiksi" kutsuttuja myrkkyjä viattomille uhreille. Moni heistä ei tiennyt uskoessaan ja luottaessaan systeemiin ja siellä toimiviin lääkäreihin ja hoitajiin. Sinisilmäisyys ja liiallinen luottaminen maksoi ja maksaa edelleen monen turhan ihmishengen. He ovat uhreja. Tästä aiheesta ja asiasta ei vaan saa puhua ääneen, eikä keskustella tarpeeksi.
Itsellenikin määrättiin vuonna 2009 Leponexia, joka aiheutti todella vakavia sydänoireita. On ylipäätään ihme, että selvisin edes hengissä. Hoitohenkilökunta, etenkin lääkärit ja ylilääkäri pesevät asiassa kätensä. Ilmeisesti olin osa jotakin salassa pidettävää projektia, johon valittiin tietty ryhmä, joille annettiin kyseistä lääkettä osastolla. Tätä tehtiin P-Savossa, silloisessa Tarinan sairaalassa. Kenellekään heistä ei kerrottu mitään kyseisen "lääkkeen" haittavaikutuksista. Monet tuolloin tehdyt asiat rikkoivat kaikkia lääketieteessä pidettyjä hyviä toimintaperiaatteita ja kaikkia eettisiä toimintatapoja. Myös ihmisoikeuksia rikottiin räikeästi.
Mielivalta on varsin yleistä kyseisellä alalla. Eikä itsekritiikkiä osata harjoittaa ja tiettyjä hoitokulttuuriin kuuvia epäkohtia osata kyseenalaistaa. Sitä en tiedä, ovatko "kaikki" alalla olevat hoitajat sekopäitä, kuten aloituksessa mainittiin. En menisi yleistämään. Mutta aika paljolti siellä toimintakulttuurissa on ollut paitsi kuluneiden vuosikymmenten aikana, ja varmaan vieläkin, paljon korjaamisen ja parantamisen varaa ja aihetta siihen. Sitä en tuleeko sitä koskaan tapahtumaan. Pahinta pelkään, että ei. Itse en suosittele käyttämään ollenkaan nykyisiä Suomessa olevia mt-palveluita. Koska hoito pohjautuu liikaa potilaan alistamiseen, leimaamiseen, kontrollointiin, tyhjänpäiväisiin ja hyödyttömiin diagnosointeihin ja somaattista ja neurologista terveyttä tuhoaviin ja vahingoittaviin lääkityksiin. Etenkin pitkäaikaisessa käytössä, ja/tai suuriannoksiset lääkkeet aiheuttavat paitsi lisäsairauksia, myös ennenaikaista menehtymistä.
Enemmän olisi hyötyä ja apua mt-oireista kärsiville tausta ja juurisyiden selvittämisessä, ongelmien selvittämisessä lääkkeettömiin keinoin ja vuorovaikutukselliseen keskusteluun pohjautuvissa terapioissa.
Mikään " osa salaista projektia " et ole ollut, se on luulottelua.
Se on täysin uskottavaa, etteivät ne ( henkilökunta ) myönnä kaikkia lääkitysten mahdollisia haittoja.
Toisekseen, uhriutumisesta ei ole itselle mitään hyötyä.
Juuri noiden vakavien riskien takia leponexia ei määrätä vahingossa, vaan se aina menee tarpeeseen.
Elä nyt kuvittele että psykiatriassa ei arviointi virheitä tehä?!Kyllä tehään ja kukaan ei mitään vastuuta halua ottaa.
Levozin on myös monelle aiheuttanut ennen aikasen kuoleman.Tästäkään ei vaan haluta puhua.
Kyllä tuon Leponexin kanssa ovat tarkkoja käytön suhteen, on juurikin se valkosolujen laskun riski, ym.
Vuosia sitten minulle määrättiin kahta siihen aikaan uutta masennuslääkettä käytettäväksi samaan aikaan. Puoli vuotta meni lääkkeiden kanssa kohtalaisen hyvin, vaikka jatkuvasti oli pientä flunssaa.
Ihan yleislääkäritkin kysyivät välillä niistä kahdesta lääkkeestä, syönkö niitä samaan aikaan.
Kukaan ei kuitenkaan puuttunut asian sen enempää.
Se puolisen vuotta kun oli mennyt, alkoi kuume nousta, koko kehoni meni aika nopeasti ihan punaiseksi, tosi sairas olo tuli. Kaikki tämä muutamassa tunnissa. Päivystykseen lähtöhän siitä tuli.
Päivystyksestä ei paljon muistikuvia ole, kun aika pian olin ihan tajunnan rajamailla, kuumekin taisi olla jo 41:n asteen hujakoilla.
Yö siinä meni, eikä siitä yöstä muistikuvia ole.
Verikokeita otettiin vielä muutamana päivänä sen jälkeen, jotain epäilivät.
Kirjauksissa oli jälkeenpäin maininta mahdollisesta agranulosytoosista. Se taitaa olla juuri se tila, kun valkosolut menee ihan alas.
Sattuipa kyseiset lääkitykset määrännyt psykiatri sinä yönä olemaan sairaalapäivystyksessä yöllä päivystävänä psykiatrina, ja hän oli kuulemma koko yön ajan käynyt minua päivystyksen puolella katsomassa suunnilleen puolen tunnin välein.
Oli tainnut säikähtää aikaansaannostaan, kun moneen kertaan kävi tarkastamassa.
Onneksi ei sentään henki lähtenyt, psykiatri kyllä katosi siitä laitoksesta sen jälkeen. En tiedä, lähtikö tapaukseni takia, vai muusta syystä, mutta ajallisesti " sopivasti " häipyi.
Tällä haluan kertoa sen, että kyllä vahinkojakin/virheitä sattuu.
Mikään ei tietenkään ole täydellistä. Sen takia olisikin erittäin tärkeää, ettei aina ulvottaisi sutta, niin sitten ne aidot ongelma tapaukset saisivat sen tarvitsemansa huomion.
Mutta sen verran epäreilu maailma on, että siellä uhriutuja jos toinenkin kiilaa aina eteen. Arvaa mistä tiedän?
Ja joissakin tapauksissa lääkäri on saattanut määrätä potilaalle kyseistä lääkettä mielivaltaisesti, tutkimatta tarkkaan ensin, että soveltuuko edes kyseinen lääke potilaalle. Mitään spefisiä taustatutkimuksia (sydämen toiminta ja sukutaustan selvittäminen sydänsairauksien osalta) ei minunkaan kohdalla tehty.
Historiassa ja varmaan vieläkin tehdään alalla vääriä ja jopa kohtalokkaita hoitopäätöksiä. Hyvä hoitovaste ei riitä perusteeksi ja oikeutukseksi tehdä mielivaltaisia ja terveyttä vahingoittavia hoitopäätöksiä.
Minultakaan ei tutkittu mitään muuta kuin otettiin sydänfilmi.
Suvusta ei kyselty mitään, sydänsairauksia ja niistä johtuvia kuolemia on suvussa ollut paljon.
Leponex ei onnekseni sopinut sydämelleni loppujen lopuksi, sentään huomioivat sen, ja ottivat kyseisen lääkkeen pois minulta.
Ehdin sitä tosin käyttämään useamman kuukauden.
Yleensä jos potilas on tarkkailtavana tehdään yölläkin tasaisin väliajoin tarkastuskierros, ja otetaan verenpaineet . Joten älä mitenkään kuvittele että joku muka sinun vuoksesi on lähtenyt minnekään . Tehnyt vaan työtään ja vaihtanut työpaikkaa. Siinä kaikki
Ymmärsitkö lukemaasi ?
Kirjoitinkin, etten tiedä lähtikö tapaukseni takia, en kirjoittanut että lähti.
Ja tiedän kyllä, että ovat varmasti tehneet mittauksia silloin yön aikana, vaikka ei muistikuvaa siitä olekaan.
Ja lääkärin, joka päivystää, käy julkisella puolella osastolla tekemässä töitä, sekä pitää vielä yksityisvastaanottoa, on vaikeaa sanoa vaihtavan työpaikkaa. Kyllä se väkisinkin vaihtuu aika tiuhaan tahtiin.
Siinä kaikki.
Onko lestadiolaiset laittanut saatanalle teitä vai joku muu uskonto ???
Hoitajia ja lääkäreitä on myös hoidossa hullujen huoneilman itse käyttäneet huumeita lääkkeitä pään sekaisin tai masentuneet tai ahdistuneet Burns out tai muuta.
No onhan tuo vähän provo.
Sama kun kysyis, että onko kaikki skitsofreenikot sairaudentunnottomia?
Ja kuinka moni siihen lankeaakaan. XD
Voi kun saiski kiksejä hölmöjen ihmisten kiusaamisesta, niin kävis aina kerran viikossa heittämässä tänne jonkun hoidonvastasen provon ja seurais sitten vaan kättensä töitä, kun porukka onanoi ittensä kliimaksiin.
Eikö kliimaksi onnistu ilman muiden kiusaamista ?
On varmaan vaikea elämäntilanne. Kuka nyt kiksinsä mistäkin saa ja millä tavalla.
Etkö osaa lukea? Hän kirjoitti että voikun saisi kiksejä.....niin kävisi.
Juu, ymmärsin kyllä vallan hyvin.
Ehkä hän haaveilee niistä kikseistä, mutta kysymys olikin siitä, olisiko se ainoa keino saada niitä kiksejä, koska se on vähän sairas keino.
Jos saisi kiksejä toisten kiusaamisesta, olisiko siinä järkeä ?
Ehkäpä tuo kertoo jollain tavoin syyn siihen, miksi nykyään on niin paljon kaikenlaista kiusaamista, ym.
Taitavat ihmiset saada siitä kiksejä...typerää.
Lukaseppa muutama ketju tältä foorumilta, ja kerro, että miksi niissä ihan samat ihmiset triggeröityy ihan samasta asiasta, kerta toisensa jälkeen.
Onko ne ketjut aloittanut joku trolli, vai ihminen jolla muuten vaan on jääny älppäri jumiin?
Onhan näitä tullut luettua, ja kellä lienee mikäkin päälle jäänyt tai ei.
Joskus kun näitä aloin lukea, niin kyllä tuli päätä pyöriteltyä jonkin verran, että kylläpä meitä ihmisiä onkin jos vaikka minkälaisia, alkuun tuntui jopa vähän uskomattomalta, että voiko olla tottakaan.
Toisaalta taas, olkoon kukin sellainen kuin on.
Ja huomaa tosiaan, kuinka paljon nykyään on huonosti voivia ihmisiä. Toki en itsekään ole sen kummempi, mutta en häiritse muita omilla ongelmillani, enkä myöskään muiden asioista tee itselleni ongelmaa.
Narsistisia on tullut vastaan usiampia.Ne kuvitteelee että aina vaan niitten mielipiteet on oikeita ja potilaan mielipiteet aina vääriä.
Tiedätkö edes mikä narsisti on? Sillä ei ole mitään tekemistä mielipiteen kanssa.
Tiedän.Mutta sinä et näytä tietävän.Kyllä narsisti persoonaan kuuluu just se että ne kuvittelee olevansa aina oikiassa.Vaikka niille juurta jaksain selitetään että nyt olet väärässä mutta ei halua koskaan sitä myöntää tai on ainaski tosi harvinaista.Jos ei narsistin kans halua olla samaa mieltä niin eiköhän rupia kaikin tavoin musertaan itsetuntoa.
Lue vaikka tuosta narsiti piirteet.Tuostaki listasta tulee esille että he ovat omasta mielestä aina oikiassa.
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000007795052.html
2. O niin kuin omnipotent eli kaikkivoipainen
Ihminen luennoi ja selittää muille asioista, joista tietää tosiasiassa vain hyvin vähän tai ei mitään. Hän väittää olevansa aina oikeassa.
Näistä vaaran merkeistä voit tunnistaa kaikkivoipaisen tyypin treffeillä ollessasi:
Hän antaa sinulle neuvoja asiasta kuin asiasta, vaikket pyytänyt sitä.
Jos yrität vaihtaa puheenaihetta, hän sivuuttaa aikeesi ja jatkaa ei-toivottujen mielipiteidensä laukomista.
Hänen mielestään ihmisten pitäisi kuunnella häntä enemmän, koska hän on aina oikeassa.
Hän inttää, että sinä olet väärässä jostakin asiasta ja sinun kannattaa kuunnella häntä.
Hän kehuskelee ja kertoo tarinoita hetkistä, kun hän todisti olevansa oikeassa ja muut olivat väärässä.
Hän laukoo totuuksia ja olettaa, että olet samaa mieltä hänen näkemyksensä kanssa.
Jos olet hänen kanssaan eri mieltä, hän ottaa sen loukkauksena ja hyökkää sinua vastaan – hän saattaa jopa suuttua. Huomaat yhtäkkiä olevasi puolustuskannalla väittelyssä, jota et yrittänyt aloittaa. Tajuat, ettet voi voittaa väittelyä, ja sinun on annettava periksi, jotta hän unohtaisi koko asian.
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000007795052.html
Mitä sitte mahdoit tarkoittaa että ei ole mitään tekemistä mielpiteen kanssa?
Tuossa se ny kuiteski ihan selkiästi sanotaan että narsistit ovat mielpiteissään omasta mielestään aina oikiassa.Hyvin tyypillinen narsistin kuvitelma itsestään.
No haluatko kertoa, miksi niin kovin väität olevasi aina oikeassa? Oikein linkkien kera?
Kerran oli samassa työpaikassa narsisti häärimässä.Siis maalaamossa.Se rupes maalaamaan väärällä värillä isoa satojen kappaleen erää metallikappaleita.Usiampi tyyppi kävi sille sanoon että nyt menee väärä maali niihin kappaleisiin,Mutta ei uskonut.Kerkes maalata ne kaikki.Sitte vasta usko kun toimitusjohtajaa pykälää alempi esimies kävi sille sanomassa että nyt teit mokan.
Jaa, ja väittävätkö monet sitten tällaisten syiden takia, että psykiatrian hoitohenkilöstö, lääkärit ja hoitajat olisivat narsisteja ?
Kovin monet heitä narsisteiksi nimittävät...kun ammattilaiset ovat asioista joskus eri mieltä kuin potilaat.
Harvempia psykiatrian alan edustajia voi sanoa ammattilaiseksi.
Ammattinimike heiltä kaikilta löytyy, mutta kuka sitten on edustavampi ja kuka ei.
Ihmisiä hekin ovat, ja me ihmiset olemme kovin erilaisia.
Kyllä se nyt on niin että,Kenenkään fyysisten sairaustilojen epäilyä ei saisi laittaa suoralta kädeltä psyykkeen piikkiin.Mutta sitä tehään ihan liikaa.
Kävi huonosti yhelle bb-julkkikselle kun fyysisen sairauden epäily suoralta kädeltä psyykkeen piikkin.
Tämäki tapaus on vaan jäävuoren huippu.
Jos yhden kerran tekee oman päänsä mukaan, ei se kerro vielä narsismista yhtään mitään.
Taisi tehä vähä enempi kuin sen yhen kerran.Ja ei kuulemma ollut koskaan sen oma syy jos sortui tekemään mokia.
Ja sitte kun se manipuloi sitä firman suurinta työnjohtajaa sen verran että pääsi maalaamon vuorovastaavaksi johtamaan maalaamon toimintaa.Ja samoissa kaupoissa myös kokoonpanon toiminnan valtas.Sitte se vasta painajainen alkoi.
Aivan käsittämättömiä kaaoksia saa todelliset narsistit aikaan.
Sitä painajaista kesti muutama kuukausi kunnes tilauskanta romahti ja yt neuvottelut.Siihen loppu se työ.Ainut kertanen tapaus tähän mennessä että työpaikan menettäminen oli ilonen asia.
Vai että omnipotentti. Pitäskö meidän vähän avata tätä listaa?
”Ihminen luennoi ja selittää muille asioista, joista tietää tosiasiassa vain hyvin vähän tai ei mitään. Hän väittää olevansa aina oikeassa.”
Mistäs kaikista asioista nämä hoitajat on sulle luennoineet? Betonin lujuuslaskennasta? Olio ohjelmoinnista? Eiköhän meillä ole syytä olettaa että he ovat luennoineet tasan ja anomastaan hoitoon liittyvistä asioista. On vielä syytä olettaa, että hoitajilla on kokemusta kymmenistä, ellei sadoista hoidettavista, mutta asiakas ei välttämättä ole elämänsä aikana hoitanut ketään.
Pitäskö jo tässä välissä suoraan käydä siellä peilin luona kysymässä että kukas se väittikään aina olevansa oikeassa?
”Hän antaa sinulle neuvoja asiasta kuin asiasta, vaikket pyytänyt sitä.”
Ihminen joutuu hoitoon siinä vaiheessa, kun hänen omat neuvot eivät tahdo riittää elämän elämiseen. Eiköhän se ole ihan heidän työ antaa niitä neuvoja.
”Jos yrität vaihtaa puheenaihetta, hän sivuuttaa aikeesi ja jatkaa ei-toivottujen mielipiteidensä laukomista.”
Hoitajat eivät edelleenkään ole mitään betonin lujuuslaskennan ammattilaisia, eivätkä he ole sinun kavereitasi, jos sinulta ne muuten puuttuu. Geneerisesti he siis puhuvat vain hoitoon liittyvistä asioista, niin epämiellyttäville kun ne sairaasta ihmisestä tuntuukin.
”Hänen mielestään ihmisten pitäisi kuunnella häntä enemmän, koska hän on aina oikeassa.”
Maailmassa ei edes tarvittaisi neuroleptejä jos ihmisen saisi järkiinsä puhumalla.
”Hän inttää, että sinä olet väärässä jostakin asiasta ja sinun kannattaa kuunnella häntä.”
Mikä luulosairaus se olisi, jos ei harva se kerta joku joutuisi kyseenalaistamaan sitä ajattelumallia?
”Hän kehuskelee ja kertoo tarinoita hetkistä, kun hän todisti olevansa oikeassa ja muut olivat väärässä.”
Jos niitä kymmeniä tai satoja ihmisiä on hoitanut, ja niistä suurin osa on tyytyväinen hoitoonsa, niin eiköhän sinne niitä onnistumisiakin mahdu.
”Hän laukoo totuuksia ja olettaa, että olet samaa mieltä hänen näkemyksensä kanssa.”
Maailmassa / yhteiskunnassa on asioita, joita pidetään yhteisinä konsensuksina. Se on yksi paikka missä mielisairaudet prokkaa näyttävästi.
”Tajuat, ettet voi voittaa väittelyä, ja sinun on annettava periksi, jotta hän unohtaisi koko asian.”
Miksi se maailma ei pysty muuttumaan yhden ihmisen ajatusvääristymien mukaan?
Mutta itsehän sen sanoit.
Narsistit ovat mielipiteissään omasta mielestään aina oikeassa. Hyvin tyypillinen narsistin kuvitelma itsestään, silloinkin kun se on vain hoitoa.
Jos moni käy sanomassa niin, eikö silloin ole aikamoinen narsisti kun kuitenkin tekee väärin,
Kyllä sitä pitäisi kuunnella toistenkin mielipiteitä ei kai kaikki voi olla väärässä jotka yrittävät sanoa että on väärä maali käytössä .
Joten aikamoinen narsisti kun ei usko enemmistöä vaan tekee oman päänsä mukaan = väärin
Tunnen yhden ihmisen johon kaikki nämä kohdat sopivat. Hyvin charmikas ihminen josta kaiki uudet ihmiset sanovat että ihana ihminen, muuttavat kyllä mielipiteensä aika äkkiä kun huomaavat hänen luonteensa
Tiedän sen, että fyysisiä sairaustiloja laitetaan psyyken piikkiin, on ihan omakohtaista kokemusta.
Se ei kuitenkaan tee lääkäristä saman tien narsistia, vaikka kuinka yrittäisi asetella potilaan sairautta " korvien väliin ".
Kyllä se vaan niin on että lääkärit eivät kuvittele mitenkään olevansa oikeassa, sillä tietävät että ovat oikeassa.
Sitten eräällä potilasryhmällä on tapa koko ajan kyseen alaistaa asioita ja tuoda niitä omia mielipiteitänsä esiin joilla ei ole mitään tukea lääketieteessä . Joten kukahan tässä on se narsisti
Totuus on kuitenkin se että moni fyysinen sairaus johtuu psyykkisestä paineesta. Esim joku kulkee valittaen selkäänsä ja todella on siitä kipeä , on huomioitu että selkäkipu katoaa kun saa psykiatrista hoitoa.
Ihminen voi jopa halvaantua pahasta masennuksesta ettei pysty liikkumaan .
Joten kun et ole tietoinen lääketieteestä mitään niin älä yritä mitätöidä asioita mistä on niin monet ihmiset parantuneet.
Mikä sellainen ala on jota ei saa kyseenalaistaa? Kyllä potilas saa käyttää omia aivojaan eikä lammasmaisesti tarvitse kumartaa auktoriteetteja. Kyse on kuitenkin hänen omasta kehosta ja psyykeestä. Mitä nyt kukakin antaa keholleen tehdä ilman vastarintaa.
Tein nuorena sen mokan, että heittäydyin lammasmaisesti ja lopetin välittämisen kaikesta.
Tehkää mitä teette, antakaa lääkkeitä mitä annatte, jne..
En käyttänyt omia aivoja enää paljon yhtään, ja elämä menikin, ja oli, monet vuodet aivan sekaisin.
Kun tolpilleni tokenin, ymmärsin, mitä kaikkea oli vuosien varrella tapahtunut, mikä siihen oli johtanut, ja parasta kaikesta, sieltä vielä selvisin.
Joskus kun kysytään, mikä elämässä kaduttaa eniten, olen sanonut katuvani sitä, etten silloin nuorena välittänyt vaan annoin periksi.
Pahempaakin on tapahtunut, mutta niitäkään ei olisi tapahtunut ilman sitä nuoruudessa periksi antamista ja luovuttamista.
Enää en kumartele, vaan sanon mielipiteeni sekä kyseenalaistan tarpeen vaatiessa.
Millätavalla toisen ihmisen seikkaperäinen mustamaalaaminen todistaa hänet narsistiksi?
Ettei taas kertoisi enemmän sinusta itsestä.
Aivoja saa käyttää, mutta kunhan ei käytä niitä oman vahvistusharhan vahvistamiseen.
Tai eihän se kiellettyä ole, siitä vaan paskuri sataa omaan niskaan.
Kannattaa lukea kirja Tappava psykiatria ja lääkinnänharha
Pääseekö psykiatriaan, edes jos käyttää aivojaan oikein?
Älä nyt hulluja kuvittele että lääkärit ei tee koskaan arviointi virheitä?!!!
Sitä varten on kuule potilasvahinko vakuutus josta voi hakea korvauksia.Tosin lievemmistä kärsimyksistä ei saa mitään.
Tuskin kuiteskaan joka tapauksessa on masennus syyynä.
Kyllä ne kaikki kivut toki häviää kun tarpeeksi vahvoja turruttavia lääkkeitä syö.Muttei se mitään todellista hoitoa ole.
Mutta sairaudentunnoton yrittää selittää, että lääkäri tekee aina virheen, vaikka tietää ettei näin ole tapahtunut.
Valitettavasti joudun sanoon että kyllä fyysisiä tiloja on määritetty psyykkisiksi tiloiksi ihan todistetusti.
Jos kuvittelet että psykiatrinen hoito on parantanut.Se on kyllä taysin puhdas plasebo vaikutus.psykiatrinen hoito itessään ei hoida eikä paranna yhtään mitään.
Oli narsistia tai ei,Mutta väärin se on ruveta leikkiin toisten vakavilla asioilla.
"Ihminen voi jopa halvaantua pahasta masennuksesta ettei pysty liikkumaan"
Höpsis.Masennus ei saa koskaan tämmöstä aikaan.
Kysymys on vakavasta me/cfs tilasta.
Eihän se täydellinen ole, mutta onhan se muuttunut ja aikapaljon hyväänkin suuntaan. Pitää aika ignorantti olla jos ei sitä ymmärrä.
Vai on muuttunut paremmaksi?
Miksi mielenterveyden ongelmat aiheuttaa nykyään eniten ennenaikaista eläköitymistä?
Ainoa asia mikä ei ole tainnut muuttua tässä vuosien tai vuosikymmenten saatossa, on lääkkeiden sivuvaikutukset.
Jos mielenterveydestä tai sen hoidosta ei tiedä muuta, kuin ne sivuvaikutukset, niin äkkiäkös sitä tulee selittämään, että hoito ei ole parantunut
Ehdottomasti yleisin teoria on se, että masennus lisääntyy siksi, että nyky ihmisellä on aivan liian helppo elämä. Teorian mukaan ihminen joka painii karhujen kanssa, ja suoksee susia karkuun, ei yksinkertaisesti ole aikaa masentua.
Itse en ihan täysillä tätä teoriaa liputa, koska kuvittelen että oma elämä on ollut tarpeeksi vaikeaa, vai käytetäänkö mittarina sitä, että miten paljon joutaa tänne foorumille kirjoittelemaan? Ehkä se onkin totta.
Toinen yhtä yleinen teoria on monisukupolviset ketjut joita nykyisessä individualistisessa hoitomallissa ei oteta huomioon. Joka neljäs lapsi tai nuori asuu perheessä jossa on mielenterveysongelma, ja heistä runsas neljäkymmentä prosenttia on vaarassa sairastua itse.
Näyttäisi siis siltä, että yksilön oikeuksien nimessä, on annettu useampien ihmisten sairastua. Ikiliikkuja jolla täyttää tilaston kuin tilaston.
Se sairauden tunnoton narratiivi, että terveille ihmisille annettaisiin lääkkeitä jotka sitten sairastuttaa on skitsofreenikon puhetta. Ja kun nyt asiaan päästiin, niin on mielenkiintoista että skitsofrenia aiheuttaa saman verran eläköitymistä kuin ennenkin. Mistäköhän se voisi johtua? Siitä että suulla ei jakseta tehdä enempää diagnooseja vai siitä että se on ihan oikeasti joku "biologinen" sairaus?
Vai johtuuko tämä kaikki vain siitä, että hoito on parantunut nimenomaan sillä, että nykyisin tunnistetaan mielenterveys ja sen haasteet tehokkaammin, ja että niiden invalidisoiva vaikutus tunnustetaan herkemmin?
Onko se sitten hyvä asia, että muutkin kuin skitsofreenikot pääsee eläkkeelle. On sitten kokonaan toinen keskustelu, jota lienee turha käydä tällä foorumilla.
Silloin voi joskus unohtaa sen pääsemisen, saattaa vaikka joutua.
Tästä olen täysin eri mieltä.
Kävin pitkän hoidon laitoksessa läpi, sattuneista syistä.
Sain ammattitaitoisten lääkärien ja hoitajien, sekä psykologin apua, ja kuinka ollakaan, elämänlaatuni on siitä lähtien ollut paljon parempaa kuin ennen sitä.
Se hoitojakso pelasti henkeni, ilman sitä olisin kuollut jo kauan sitten pelkästään elintapojeni seurauksena.
Psykiatrisessa hoidossakin ihminen alkaa parantua vasta siinä vaiheessa, kun tunnistaa oman tilansa.
Joiltain se onnistuu ilman psykiatriaa, jotkut taas saattavat sitä tarvita.
Lestadiolaiset etsii virheitä muista laittaa saatanalle syyttelee olemattomasta haukkuu Jumalan luotuja päivittäin ja vihaa ihmisiä.
Elämä saattaa olla liian helppoa, mutta jotkut ihmiset eivät riitä itselleen, ja siitä voi seurata henkistä kärsimystä, ahdistusta, masennusta, ym.
Onko narsisti-sanasta tullut nykyään yksi yleisimmistä haukkumasanoista ?
Kun tuntuu, että sitä niin kovin herkästi ja yleisesti käytetään vaikka minkälaisissa yhteyksissä.
Joskus välittyy, että kaikki sellaiset ihmiset, jotka eivät miellytä jotain ihmistä, nimetään sitten narsisteiksi.
Kaikkia vain ei voi miellyttää, asioista saa olla eri mieltä.
Kyllä. Narsisti sana on kokenut inflaation, eikä vähiten narsistien itsensä toimesta.
Kyllä monella on itselläänkin mt ongelmia. Esimerkiksi traumatisoitunut siskoni on ryhtynyt terapeutiksi. Freud itse oli jonkin sortin addikti ja tunteeton Psykopaatti sairaanhoitaja sabotoi sitten ihan tervepäisen lääkärini tekemään työtä. Noh, onneksi tuon lääkärin yksi lause on pelastanut elämäni ja päässyt ytimeen mistä ongelmani johtui. Minun etuni on se, että olen petsoonaltani terve ja itse reflektoin hyvin. Se on virallisesti todettu kokeneelta tiimiltä. Jos pystyy olemaan realisti kaikesta huolimatta niin muiden sekoilu ei välttämättä lopulta estä elämässä eteenpäin menoa. Siskollani terapeutteus on nyt opiskelu aikana noussut päähän ja hänellä on jonkinlainen besserwisser kausi menossa missä hän koittaa nyt hallita ja neuvoa, puuttua ym. Olen vähän kuin koekaniinina.
Ehkä teillä potilailla on vain liian kaventunut katselmus ja suppea vastaanottokyky mihinkään kommenttiin teistä, mitä ette halua kuulla. Ja ei ne kemiat aina täsmää, mutta harvemmin narsisteja löytyy tuosta työstä. Ehkä narsistin ja narsistimaisen käytöksen ero mennyt teillä ristiin, plus narsistimaisuuden määrite muutenkin? Narsisti muuten syyttää toista miltei aina narsistiksi, jos ei jokin asia onnistu. Eli peili kehiin myös.
Mulle sattu aika outo psykiatri.En tässä rupee kaikkia yksityikohtasia kertoon.
Ennen eläköitymistä kirjotti mulle 2vuotta kuntoutustukea vaikka kriteerit ei enää edes täyttyneet.Olin silloin jo kuntotunut niin hyvin että olisi pitänyt hakeutua työmarkkinoille.
Eikö se noin usein mene? Osa saa helpolla diagnoosin myös luullen muun olevan oikeampi tulos tai päätös, osa ei edes kunnon perusteilla saa oikeaa vaikka pitäisi. On omakohtaisia kokemuksia ainakin Ilmarisesta, joskus erikoislääkärit ja ja Kelassa moni virkailija ihmettelivät päätöstä ja valituksen tulosta myös. Ihmiselämä pilalla, mutta ei se eläkeyhtiö ole mielestään koskaan syypää, vaikka yksi lääkäri heillä kumoaisi monen muun kouluttautuneemman erikoistuneen lääkärin mielipiteet. Mutta hienoa, jos sulle on myönnetty jotain haussa olevaa, hyvä tuuri on sulle sattunut. Myös mielenterveysdiagnoosi vaikuttaa etenkin jos on persoonallisuushäiriöitä, Bipo tai vaikka skitsofrenia, pelkkä masennus ei tuollaiseen päätökseen riitä kuin vain määräaikaisesti.
Tämä on valitettava ongelma meidän yhteiskunnassa. Se mielikuva siitä että MT-kuntoutuja olisi joku kunnalliskodin asukki, jolta kuola valuu pellon laidassa.
Näinhän ei ole ollut enää pitkään aikaan, vaan kuntotujat kuntoutuu, ja heillä suurimmalla osalla on sitä täsmätyökykyä.
Tämä "ajattelun" ongelma, ei ole pelkästään vanhoissa hoitotahon edustajissa, vaan valitettavasti istuu myös tiukassa kuntoutujien puolella.
Muistakaa että kaikilla ihmisillä on aina oikeus työhön. Yksi hyvä reitti on esimerkiksi se IPS työhönvalmennus, jota löytyy jo about puolella suomen Hyte alueista.
Jo toipuneena mt-potilaana voin sanoa, että aika isolla joukolla potilaita taitaa olla ongelmana se, jos hoitava taho sanoo jotain, mistä potilas ei tykkää, niin saman tien alkaa mennä asiat pieleen.
Sitten henkilökunta on heti narsisteja, ja vaikka mitä.
Myös se, kun ihmisellä on paha olla, ja hoitava taho pääseekin kiinni siitä, mikä on pielessä, niin potilaalla menee herkästi pasmat sekaisin " voi ei, se tajusi mikä mun ongelma on ", vaikka alun alkaen onkin juuri siihen ongelmaan apua lähtenyt hakemaan.
En tiedä, onko sen taustalla sitten häpeä, vai mikä siinä on.
Lisänä vielä sekin, kun monet apua hakiessaan ovat oikeasti heikossa kunnossa henkisesti, ehkä pohjalla kytee myös jonkinasteinen pelko psykiatria kohtaan, eikä uskalleta sanoa vastaan.
Tai jos vastaan sanotaan, se ei välttämättä suju ihan asiallisesti ja rauhallisesti, vaan voidaan alkaa uhota kiukuissaan.
Mistäkö tiedän ? Siitä kun olen tuon kaiken läpi käynyt takavuosina. Ainoa, että en alkanut uhota, se ei ole kuulunut luonteeseeni eikä käytökseeni, ei ennen eikä edelleenkään.
Se vielä, että tajusin aika monia asioita vasta jälkeenpäin, eli siinä vaiheessa kun aloin olla paremmassa kunnossa. Eikä sekään tarkoita, että tulisin koskaan olemaan täysin hyvässä kunnossa, mutta riittävän hyvässä silti.
Sanoiko se psykiatri suoraan, että olet ihan kunnossa, mutta hänpä nyt laittaa pari vuotta kuntoutustukea ?
Aika oudoltahan tuo vaikuttaa.
Se oli höylillä päällä kun oli just pääsemässä eläkkeelle.
eräs mt sairaanhoitaja kertoi potilaiden kuullen kerran että inhoaa näitä skitsofrenia potilaita joita suomalaisista on 1% väkiluvusta. että olisi soveltuvuus kokeet alalle paikallaan.
Normaalia tuolla alalla häiriintyö yhdestä tyypistä, muttei kerro mitään siitä että ne työntekijät olisi narsisteja.
en ole väittänyt totesin vain minkä olen itse havainnut
Mikä narsismittomuus se saa taas ajattelemaan, että juuri minun ajatusten likakaivojen tyhentäminen olisi niin hemmetin hienoa hommaa?
Sellainen hoitaja ei ole kelvollinen hoitamaan sairaita ihmisiä
Jos on edes pienimmässä määrin asenteellisuutta mt-potilaita, tai siihen ryhmään kuuluvia, tai tietyn sairaustaustan, tai diagnoosin omaavia kohtaan, niin kyseisen alalle suuntautuvan henkilön pitää miettiä ja kysyä itseltään jo ennen opiskelemaan menoa, että kannattaisiko hänen hankkiutua aivan jollekin toiselle alalle. Ja jos asenteellisuus tulee ja ilmenee myöhemmin jo opiskelujen päätyttyä ja työhön mennessä, niin sama juttu, etsiä itselleen jokin aivan muu ammatti, ura ja työ. Ihan jo itsensäkin, saatika hoitamiensa potilaiden vuoksi.
Minäkin tunnen yhden psyykkis - hoitajan noin vaan yhden kerhon kautta. Ja täytyy sanoa etten ymmärrä onko hän voinut koskaan auttaa ketään potilaita työssään .
Hyvin negatiivinen luonne , ja tuomitseva tyyli tavallisissa asioissa.
Monilla saattaa olla työpaikalla erilainen " rooli " kuin normielämässä.
Työn ulkopuolella kun tuntee jonkun, ei voi tietää millainen hän on työpaikallaan.
On noita hoitajia tullut tunnettua vuosien varrella. Ainakin työnsä ulkopuolella ovat olleet ihan hyviä tyyppejä.
Yhden kanssa otettiin usein baarissa olutta kun hänellä oli vapaapäivä, osastolla ollessani ei tietenkään puhuttu siitä mitään.
Yksi hoitaja takavuosina oli suljetulla töissä, käyttäytyi todella alentavasti, oli töykeä, kiukkuinen, ym. Tulipa sitten myöhemmin avo-osastolle tuuraamaan jonkun hoitajan kesäloman ajaksi, oli aivan erilainen käytökseltään, vitsaili, jutteli ja pelasi korttia potilaiden kanssa, oli koko ajan iloinen ja positiivinen.
Ei olisi samaksi ihmiseksi osannut ajatella. Niin se työympäristökin voi näköjään ihmiseen vaikuttaa. Vaikka aika surullista jollain tavalla.
Tarkoitatko, että vanhusten hoitoonkin voi osallistua vain sellaiset työntekijät jotka kilpailevat siitä kuka saa vaihtaa kakkavaipat?
Sitähän se foorumin perus narsku ajattelee, että tulee se hänen tuotos sitten ylä tai alapäästä, niin se on aina niin arvokasta että hoitajien pitää hihkuen viedä se kotiinsa seinälle ja palvoa sitä jonain jeesuksen käärinliinana.
Joka työssä on hyvät ja huonot puolensa. Jos tätä ei taas ymmärrä, niin ei ole tarpeeksi ollut töissä.
Tässä taas näkee, kuinka narsisti-sanaa käytetään herkästi. Sanan merkitys katoaa.
Joku kertoo oman mielipiteensä jostain, niin heti joku tuntematon alkaa nimittämään häntä perus narskuksi.
Voi kamalaa, jos toinen olikin asiasta eri mieltä...
Nyt minäkin kai sitten olen heti narsku....
Erittäin hyvä huomio, mutta toisaalta se kohtalaisesti kuvastaa sitä ihmistä joka vaatii että kaikki hoitajat olisivat palvelemassa heitä jotenkin jumalan armosta.
Miksi minun pitää maksaa taksikuskille siitä että kännissä oksennan hänen takapenkilleen? Miksi heille ei ole jotain soveltuvuuskoetta että rupeisi arvostamaan sitä?
Herätkää pahvit!
Mitä sä yrität sanoa? Vertaatko jotain kännioksentelua mt-ongelmiin?
Mitä yrität sanoa? Että vain osa häiriökäyttäytymisestä täytyy tuomita?
Itse en ole koskaan edes halunnut, vaatinut, tai edes ajatellut ajatuksen tasollakaan, että kenenkään mt-hoitajan, tai saatika sitten lääkärin pitää "palvella" minua. En tarvitse hyysäämistä, eikä moni muukaan varmasti aja sitä edes takaa. Mutta alalla on tehty ja historiassa tapahtunut aivan liian paljon valuvikoja, asenteellisuutta, potilaan ihmisarvon mitätöimistä, ihmisoikeuksien rikkomista, sekä tarpeetonta potilaiden leimaamista ja huonoa kohtelua, että niistä varmasti aikaiseksi saisi gradun, ja ison kirjankin.
Riittäisi, jos myönnettäisiin, että potilaita on, ainakin joskus, kohdeltu huonosti ja asiattomasti, tuotettu heille henkistä ja fyysistä kärsimystä, sekä pyydettäisiin anteeksi, uudistettaisiin psykiatriaa ja siellä käytössä olevia hoitometodeja, menetelmiä ja käytöstä. Sekä kohdeltaisiin inhimillisesti, hyvin, arvostavasti ja empaattisesti ja kohdattaisiin ihminen ihmisenä, eikä sairauden viitekehyksen sisäisesti ja sen sanelemalla tavalla. Keskityttäisiin oireiden taustalla oleviin juurisyihin. Ratkottaisiin ongelmia ratkaisukeskeisin ja dialogisin menetelmin.
Katsoin juuri kalenteriani, ja se näyttäisi olevan se sama päivä, milloin kaikki sairaudentunnottomat pyytävät anteeksi sitä kaikkea, mitä he omaistensa päälle oksentavat.
Eiköhän se mielenterveyden hoito ole muotoutunut sellaiseksi mitä se on, ihan olosuhteiden pakosta.
Oletko sinä omainen vai mistä moinen ilkeys ja viha kumpuaa?
Vai olenko vain tavan hullu jolla onkin sairauden tunto. Onko sellaisia edes olemassa?
Sekö se tässä hiertää, kun ei voi syyttää hoitoalalla olevia kun jo kanssa hullut näkee ne rasistiset ajatusvääristymät.
Sun päässä hiertää selvästikin. Sairaudentunto on yhdyssana.
Minä en ainakaan "oksenna" kenenkään päälle, tai ainakaan halua kuormittaa ketään omilla huolillani. Itse asiassa voin huomattavasti huonommin silloin, kun käytin neuroleptejä. Masennusoireet pahenivat, kaikki positiiviset tunteet katosivat, sain todella pahoja aggressiiviisuuskohtauksia. Sekä ratkesin juomaan.
Mitä tulee tuohon viimeiseen lauseeseen. Niin sehän se vialla onkin. Katsos, kun siinä käy sillä tavalla, että kun ihminen opiskelee, lukee itsensä esim. lääkäriksi, hänelle saattaa tulla ns. jumaluuskompleksi. Eli alkaa uskoa niihin jämähtäneisiin ja lukkoonlyötyihin hoitometodeihin, tai sairausdiagnostiikkaan jne. Ei enää ajattele, ja kyseenalaista, voisiko potilaita hoitaa myös toisilla ja muilla tavoilla. Eli monille käy niin, että he poteroituvat niihin norsunluutorneihinsa, tulevat ylimielisiksi, ja alkavat kohdella potilaita ns. alemman luokan ihmisinä, jos edes sellaisenakaan. Tämä koskee myös ihan muillakin aloilla olevia, ei siis pelkästään lääketieteessä, tai hoitoalalla toimivia.
Sairaus, diagnoosi ja lääkekeskeisistä hoitometodeista ei välttämättä itse potilaalle ole juuri yhtään mitään hyötyä. Se, että se on heillä on jonkinlainen päätavoite, ja että fokus on vain siinä, niin siinäpä sitä mennäänkin aika tavalla katajikkoon. Potilaan kohtaaminen ihmisenä, jolla on henkilöhistoria, tunne-elämä ja ajatuksia. Sekä se, että oireet kertovat aina jotakin siitä, mitä ihminen pelkää, mitä hän on kokenut jne. Mutta jostakin kumman syystä tunteet ja niiden ilmaiseminen tuntuu olevan alalla olevilla kummallisia, ja ei-toivottuja ja ei-hyväksyttyjä. Sama koskee sitä, että aivan liian harvoin itse potilailta itse kysytään, mitä he itse toivoisivat omalta hoidoltaan. Joo, niitä kyselyjä kyllä varmaan tarjotaan ja lähetetään, kun hoitojakso on päättynyt. Mutta onko siellä edes marginaalia ja kysymystä, mitä kehitysideoita on itse potilailla kyseiseen hoitoon ja kaikkeen siihen liittyen. Minulle tuli jo ennen vuotta 2010 se tunne, että potilaiden omilla mielipiteillä, ajatuksilla, tunteilla ja toiveilla ei ole mitään merkitystä, eikä arvoa. Minusta se on väärin. Ja siksi tästä syystä psykiatria ei tule menemään eteenpäin. Koska potilaiden ajatuksia, tunteita ja ihmisarvoa mitätöidään ja vähätellään alalla aivan liian paljon. Ja yksiä pahimpia kompastuskiviä on nimenomaan alalla oleva tietty asenteellisuus ja se, että potilaita ei kuunnella.
Koitapa ajatella vaikka niin päin, että istuisit itse taksin ratissa ja asiakas oksentaisi kännissä sinun takapenkille. Arvostaisitko sitä ?
Vuosia sitten vaikutti omalla kohdallanikin aika ristiriitaiselta se, kun ensin hoitotahot halusivat saada minut kuntoon, voimaan paremmin, ja sitten kun se kovan työn tuloksena tapahtui, että olin paljon paremmassa kunnossa, ei sekään ollut hyvä.
Ei tahdottu hyväksyä, kun kerroin, että menee hyvin, suhtauduin lääkärin mukaan epärealistisen optimistisesti omaan pärjäämiseen.
Kai tämä pärjääminen on nyt sitten ollut jo yli kymmenen vuotta todella epärealistista, vaikka hyvin on mennyt.
Asiaa tuli aikanaan aika paljon mietittyä, mikä loppujen lopuksi on hoidon/hoitojen tarkoitus.
Onko joku potilas oksentanut/kussut sun muroihin?
Ei taida olla, kun en ole koskaan syönyt muroja.
Eli sellanen aika klassinen lumihiutale tarina.
Oletko koskaan miettinyt montako kertaa / tuntia viikossa, tämä sinun haikailema yksilöllinen hoito olisi?
Legenda kertoo että vanhusten huollossa suosituin työkenkä on croksi, koska ne on helpoin pestä.
Hoitotaho voi pyytää anteeksi vain hoidossa tehdyistä virheistä. Ne eivät voi pyytää anteeksi sinun omia ajatusvääristymiä, ne sinun pitää antaa anteeksi itse itsellesi.
Jos sitä anteeksiantoa et kykene tekemään itsellesi, et iki kuuna päivänä pysty myöskään näkemään sitä kaikkea muutosta mitä mielenterveyden ympärillä on tapahtunut tämän vuosituhannen puolella.
Etkä pysty antamaan kehitysehdotuksia hoidolle, vaan kaikki "ehdotuksesi" tulee alitajuisesti vain olemaan "vaatimuksia anteeksiannollesi" ilman että ne todellisuudessa kehittää hoitoa.
Mitkä asiat, tai mikä asia tekstissäni on "ajatusvääristymiä"? Ne taitavat olla ja ovatkin itsesi tekemiä tulkintoja.
Minulla ei ole tarvetta pyytää itseltäni anteeksi yhtikäs mitään.
Et vain näe ja ymmärrä kirjoitukseni pointtia. Sitä, että jo siinä asetelmassa, mitä liittyy psykiatriaan, asenteisiin ja käytössä oleviin hoitomenetelmiin on paljon korjattavaa. Potilasta ei pidetä tasavertaisena, eikä edes ihmisenä. Kaikilla termeillä ja diagnooseilla luodaan osapuolia erottavia muureja. Pidetään alempana. Kuule, kun minä näin paljon jo tuolloin monta vuosikymmentä sitten. Sairaalat ovat kaikista paikoista lähestulkoon hierarkisimpia ja autoritäärisyyteen perustuvia paikkoja. Ehkä ei ole oikein puhua kastijärjestelmästä, mutta ei se kaukana siitäkään ole. Puhutaan nyt sitten nokkimisjärjestyksestä, tai kuka, tai ketkä ovat arvoasteikossa ylimpänä. Ylilääkärit, tutkijat, muut lääkärit, hoitajat, sitten tulevat muut sairaalassa työskentelevät. Potilaita pidetään alempaan kastiin kuuluvana. Ja se näkyy kohtelussa ja kaikessa. Jos potilas joutuu suljetulle, eli ns. pakkohoitoon, niin kaikki oikeudet ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan hoitoonsa viedään kokonaan. Mitään ihmisoikeuksia ei ole, kaikki, mitä väitetään ovat pelkkää sanahelinää. Kirjoittaisin tähän enemmänkin, mutta en jaksa kirjoittaa enempää.
Mitä tulee viimeisiin lauseisiisi, niin ei voisi olla kauempana totuudesta. Minä en ole ollut koskaan vaatimassa itselleni mitään. En kehitysideoita, tai mitään muutakaan. Koska en ole narsisti, enkä edes omaa sellaisia piirteitä. Keksit niitä ihan omasta päästäsi. Et tunne ketään täällä kirjoittavia, mutta on sinulla otsaa väittää heistä kaikenlaista valhetta. Teet tänne kirjoittavista diagnooseja heitä edes näkemättä.
Sananvapautta olen kyllä käyttänyt ja ollut somessa. Olen vain ilmaissut omia mielipiteitäni. Joidenkin mielestä sitä ei ilmeisesti saisi tehdä. Koska pelätään totuuden paljastumista. Sitä, että psykiatriassa on käytetty mm. valtaa väärin.
En tiedä, minkä kokoisissa työpaikoissa urasi olet tehnyt, mutta mitä isompi työnantaja, niin sen monimutkaisempi siellä on se hallinto, Koskien, niin taloushallintoa, henkilöstöhallintoa ja tietenkin sitä operatiivista tuotetta itseään, kaikkine laatu ja volyymi kriteereineen.
Sairaalat sattuvat olemaan about niin isoja työnantajia, mitä tässä maassa kuunaan löytyy.
Tähän voisi sanoa, että asiantuntija on ihminen joka tietää yhä enemmän yhä vähemmästä. Heiltä tilataan raportteja siitä, että onko leponexi tehokkaampaa kuin muut lääkkeet, tai toimiiko injektio paremmin kuin suunkautta otettavat lääkitykset.
Sitten ihmiset jotka muodostavat näistä yksittäisistä asioista kokonaisuuksia, käsittelevät niitä stradegia palavereissa ja vastaavissa.
Sitä kutsutaan tiedolla johtamiseksi. Alan kuuminta shittiä tällä hetkellä. Kannattaa tusustua.
Kuvitellaanpa sellainen tilanne, että joku potilas menee valittamaan lääkärille väsymystä, masennusta ja itsetuhoisuutta. Hänet viedään tarkkailujaksolle ja kenties lääkäri tekeekin hänestä pakkohoitopäätöksen. Tällöin häneltä viedään käytännössä kaikki mahdollisuudet vaikuttaa omaan hoitoonsa. Lääkäri tekee hänestä sitten ajan kanssa päätelmiä, että hänellä on harhaisuutta ja sekavuutta. Ja hänellä saattaa jo olla pohjalla lähtötilanteessakin skitsofreniadiagnoosi. Mutta entäpä jos se väsymysoire jää kokonaan tutkimatta. Leponex-lääke vain pahentaa kyseistä oiretta. Ei suinkaan paranna sitä. Tällöin hoitohenkilökunnalta jää kokonaan hoitamatta se oikea, taustalla oleva sairaus.
Sama saattaisi koskea esim. sellaista nuorta, joka hakeutuu terveyskeskukseen masennuksen ja itsetuhoisuuden takia. Mutta psykiatriassa kaikki ja kaikkea katsotaan vain sairaus, diagnoosi ja lääkekeskeisesti. Jos nuorelta ei kysytä missään vaiheessa, mikä häntä masentaa, taustasyyt jäävät kokonaan selvittämättä. Esim. kiusaamista esiintyy edelleen aika paljon kouluissa, päiväkodeissa ja työpaikoilla. Mutta ihanko tosissaan joku kuvittelee, että (masennus, krooninen väsymysoireyhtymä, tai ympäristön taholta yksilöön kohdistettu kiusaaminen) että joillakin pillereillä ne taustalla olevat ongelmat korjaantuvat ja hoituvat? Tai Leponexilla? Täytyy olla aika yksinkertainen, jos tuolla tavalla ajattelee.
Se juuri on psykiatriassa on vikana, että siellä ajatellaan aivan liian lääke ja sairauskeskeisesti. Ei oteta lainkaan huomioon oireiden taustalla olevia juurisyitä, niitä ei selvitetä, niistä ja yksilöstä ei olla millään tavalla kiinnostuneita, määrätään vain lääkkeitä, eikä potilaasta ja hänen hyvinvoinnistaan oikeasti välitetä mitään. Sitä en tiedä, mistä alalla olevat piittaavat ja missä heidän fokuksensa on.
Mutta kyseisessä hoitokulttuurissa on todella paljon korjattavaa, jo asenteista lähtien. Kaikki lähtee toisen ihmisen oikeasta tavasta lähestyä, kuunnella ja ymmärtää häntä. Että nähdään asiat isommassa perspektiivissä, ja nähdään ne kaikki osatekijät, joista ihmisen hyvinvointi koostuu. Ja keskitytään yksilön oikealla tavalla tukemiseen, kannustamiseen ja auttamiseen.
Miksi pitäisi kuvitella? Eikö käy, että on kokenut sen kaiken läpi?
Tietenkin sillä erotuksella, että tiedän tarkkaan mitkä ovat minun omia ongelmia, ja mitkä hoidon ongelmia. Taas pieni mutta olennainen ero.
Olosuhteet, elämäntilanteet, stressi, unettomuus, liialliset paineet, ympäristön asettamat paineet, ympäristön suhtautumiset, toisten yksilöön kohdistama kiusaaminen, yksinäisyys, yhteisön ulkopuolelle jääminen ja syrjäytyminen. Siinä muutamia asioita, jotka aiheuttavat mt-oireita. Ne eivät parane ja korjaannu, eikä niitä hoideta millään lääkkeillä. Joku edellä kirjoittanut väitti, tai mainosti tällä palstalla taas niitä lääkkeitä avuksi kaikkeen. Se on vääränlainen tapa ajatella ja asennoitua. Ja tätä on tapahtunut psykiatriassa ja hoitokulttuurissa aivan liian paljon.
Psykiatriassa ja henkisesti huonosti voivia ihmisiä pitää lähestyä ja auttaa/tukea inhimillisesti, kuunnellen, empaattisesti ja ymmärtäen, ja oireiden taustalla olevien ongelmia selvittäen ja niitä ratkaisukeskeisesti.
Toivottavasti joku edes ymmärtää tämän pointin.
Kiitos!
Siinä se taas pata kattilaa soimaa. Ne harvat ressukat jotka tänne uskaltautuu tulemaan pyytämään jotain apua, niin huudetan heti hiljaiseksi jollain hoidon vastaisella propakandalla.
Missä on se empatia tai kuunteleminen? inhimillisyydestä puhumattakaan?
Kun joku tuolla kyseli, että mitä ajatusvääristymät voisivat olla, niin se että rakentelee mielessään sellaisia semi epärealistisia worst case skenarioita, ja tarjoilee niitä alan standardina, niin alkaa jo viitata vähän siihen suuntaan.
"Kuvitellaanpa sellainen tilanne, että joku potilas menee valittamaan lääkärille väsymystä, masennusta ja itsetuhoisuutta."
No hei, kuvitellaanpas.
1. Omalla kohdalla, ensin tuli akuutti työryhmä käymään kotiin, ja totesi, että nyt on elämä aika pahasti solmussa.
2. Seuraavana tapasin päivystyksen päivystävän lääkärin, joka totesi että nyt voisi olla hyvä lähteä sinne tarkkailu osastolle.
3. Tarkkailuosastolla minut vastaanotti heti hoitaja, ja mielisairaalan päivystävä lääkäri
4. Päivän tai parin sisään tapasin osaston oman lääkärin ja oman hoitajani
5. Osastolla ollessa juttelin lähes päivittäin oman hoitajani kanssa, riippuen hänen työvuoroistaan, ja vähintään kerran viikkoon tapasin osaston lääkäriä.
6. Tapasin fysioterapeutteja, taide terapeutteja, psykologeja 1-2 kertaa viikossa.
Tämän lisäksi tehtiin lukuisia testejä. Labroja, kuvantamisia, ja lähete unihoitajalle.
Eli puhutaan lähemmäs kymmenestä henkilöstä jotka ovat aktiivisesti seuranneet minun ja minun väsymystä, masennusta ja itsetuhoisuutta.
Itseäsi saat huijata niin paljon kun haluat, mutta älä tule tänne väittämään että joku harhaisuus olisi yhden ihmisen päähänpisto.
Sieltä kiusaava toisen persoonaa lyttäävä epäempaattinen kommentti, vai että "lumihiutale", jotkut ihmiset taitaa olla olemassa vain siksi että saa keksiä ilkeitä nimityksiä muille. Ego tripillä olla.
Mt hoito on myös bisnestä. Siksi ne ei halua päästää sinua elämään oman näköistä vapaata elämää. Siellä on susia lampaiden vaatteissa myös.
Montako tuntia viikossa on se tämä sinun yksilöllinen hoito?
" Ne eivät parannu ja korjaannu "
Miksi väität noin ?
Monet ovat selvinneet vaikeista elämäntilanteista, ja aika monet heistä juurikin psykiatrian avulla.
Oma kokemukseni joitain vuosia sitten avohoidosta oli, että kyllä siellä kuunneltiin, miten menee, onko jotain, joka painaa mieltä, jne.
Toki aikoinaan osastohoidot, pari kertaa pakkoineenkin, on sitten asia erikseen. Sieltä tuli kokemusta aivan laidasta laitaan, sekä hyvää että huonoa.
Kyllä noin itsekin tuli ajateltua, ja varmasti osittain onkin sitä bisnestä.
Tuohon viimeiseen lauseeseesi en ota kantaa, itse en ole ajatellut edes ammattilaisista mitenkään susina tai lampaina.
Hekin ovat ihmisiä, ja me ihmiset olemme erilaisia.
Ennen oli yhdessä laitoksessa esim. itsetuhoisen potilaan ollessa kyseessä, jos oli ollut eristyksessä, sen perään oli vierihoitoa vuorokauden verran. Hoitaja oli oikeasti aika vierellä sen 24/7.
Se oli ainakin todellista yksilöllistä hoitoa....
MT hoito taitaa olla sen verran paskaa bisnestä, että voi ihan itse yrittää saada siitä elantonsa.
Kas kun alipalkatut natsihoitajat ovat aivan liian kalliita.
Jos jotakin esim. kiusataan ympäristön taholta, sitä ei paranneta ja hoideta millään lääkkeillä. Ja jos joku jollakin on kotona perheessä ongelmia vaikkapa vuorovaikutussuhteissa, tai on paljon riitoja. Koska sehän on tosiasia, että kaikki elämäntilanteet ja ongelmat läheisten kanssa heijastuvat myös henkiseen hyvinvointiin. Joku edellä kirjoittanut toi aiemmin keskusteluketjussa esille mm. Leponex-lääkkeen. Ja sama koskee muitakin lääkkeitä. Eivät ne olosuhteet muutu paremmiksi lääkityksillä. Ei niitä hoideta lääkkeillä. Se on jo ajatuksenakin täysin absurdi. Jos esim. joku alalla oleva tuollaista väittäisi, ja väitettäisiin hänen kiusaamisesta seuranneen masennuksen olevan jotakin hoidettavissa olevaa sairautta, joka hoituisi lääkkeillä, niin se olisi sen oikean ja todellisen ongelman sivuuttamista. Mitä itse asiassa on ainakin historiassa tapahtunut. Psykiatreja, tai alalla olevia ei ole yleensä kiinnostanut se, mitkä ovat potilaan oireiden taustalla olevat ongelmat. He keskittyvät kunkin potilaan kohdalla vain sairauksiin, niiden diagnosointiin ja lääkemääräämisiin. Sekä hoitopäätösten tekemiseen.
No. Ensin mainittu esimerkki on omalta kohdaltani. Itselläni oli nimenomaan kyseessä se tilanne, jossa sairastuin krooniseen väsymysoireyhtymään. Mutta sairaalan henkilökunta, kaikkine lääkäreineen aloittikin kohdallani Leponex-lääkityksen. Sillähän sitä kroonista väsymysoireyhtymää hoidetaan! Viimeinen toteamus on sitten huumoria...
Kun toit esille tuon termin "worst case skenarion", niin minun kohdallani se ainakin todellakin tapahtui. Niin ja muuten, arvaa, miten siinä lopputulemassa kävi? Eivät ne väsymysoireet koskaan kadonneet psyykelääkkeitä ja neuroleptejä käyttämällä. Ei tietenkään, koska niistä kyseisistä oireista tehty tulkinta oli aivan väärä. Sairastan edelleen kroonistä väsymysoireyhtymää, itse asiassa nyt tulee täyteen jo se 23 vuotta. Neuroleptien käyttämisen lopetin pysyvästi pari vuotta sitten. Enkä todellakaan kadu sitä päätöstä.
Kyllä sitä on tapahtunut ylilyöntejä, vääriä diagnosointeja, ja hoitopäätöksiä psykiatriankin historiassa. Jotkut eivät vain näytä tuota asiaa millään uskovan ja tajuavan, että niinkin on voinut käydä ja tapahtuu varmaan edelleenkin.
...sairaalan henkilökunta..
Miksi olit silloin sairaalassa, kun tuli väsymysoireyhtymä ? Oliko psykiatrinen laitos ?
Saitko sitten jonkun muunkin diagnoosin CFS:n lisäksi ?
Pelkän väsymysoireyhtymän takia ei tarvitse mennä sairaalaan, jollei siihen sitten liity jotain muutakin.
Tavallisessa terveyden huollossa ( ei psykiatrian puolella ), ei kirjoiteta kyseiseen oireyhtymään Leponexia.
Oikeasti kyllä olen pahoillani puolestasi, tuo ei ole mikään helppo sairastettava oireyhtymä.
Kaikki tapaukset ei ole niitä pahimpia mahdollisia tapauksia.
Pahimpia mahdollisia tapauksia varten on olemassa erilaiset valitus mahdollisuudet.
Väsymysoireyhtymä ei ole este tilanteelle jossa tarvitaan leponex lääkitystä.
Se että juuri nyt ei syö lääkettä x ei ole este sille että jossain vaiheessa elämää ei olisi ollut tai tulisi olemaan tarvetta lääkkeille.
Virheitä ja ylilyöntejä on aina sattunut ja tulee aina sattumaan. Mutta miksi niitä ei koskaan satu potilaille????
Kyseinen lääke ( Leponex) aiheutti minulle sydämen sykkeen ja verenpaineen liiallista nousua, sekä mm. kipua käsivarteen. Jos olisin suostunut jatkamaan sen lääkkeen käyttöä, olisin varmasti kuollut infarkteihin ja sydämen toiminnan pysähtymiseen. Lähisuvussa on sydän ja verisuonisairauksia, jonka perusteella minulle ei olisi pitänyt edes määrätä kyseistä lääkettä. Mitään spefisiä tutkimuksia ei kohdallani tehty, eikä edes kartoitettu sydänsairauksiin sairastumisen riskiä. Mitkä ovat hoitovirheitä. Enkä lähtenyt tekemään mitään turhanpäiväisiä, omalta kannaltani epäsuotuisaan tulokseen johtavia valituksia ja kanteluita, koska ne eivät johda mihinkään. Hoitohenkilökunta ja lääkärit kyllä osaavat keksiä lukemattomia, jopa uskottavilta kuulostavia puolusteluja minkä tahansa lääkityksen aloittamisen puolesta. Yksi niistä ovat sairauden hoito, ja "hyvä hoitovaste".
Mutta kuka ajattelee asiaa lainkaan potilaan somaattisen, tai sydänterveyden kannalta? Mistä syystä se tunnutaan unohtavan psykiatriassa toimivien puolelta kovin kepoisasti? Tässä kohtaa muistutan, että en usko olevani ainoa, jolle on käynyt vastaavalla tavalla. Ei ole kovinkaan pitkä aika siitä, kun joku julkisuuden henkilö kuoli infarkteihin. Minulle sen sijaan ei tule yhtään yllätyksenä se, että useat psyykelääkkeet ovat sydänvaikutteisia ja vaikuttavat sen toimintaan jopa ennen aikaiseen kuolemaan johtavalla tuloksella. Se taas ihmetyttää, miten laajasti ja aivan liian usein psykiatriassa pestään kädet, ei myönnetä, lääkkeiden haittavaikutuksia, eikä oteta vastuuta edes potilasvahingoista. Eikä myönnetä alalla olevia, tai hoitometodeissa olevia epäkohtia. Eettisyys ja ihmisen elämän kunnioittaminen kun tuntuu olevan vieras asia psykiatriassa.
Mutta eihän sinulle ole leponexia sen takia määrätty, että sinun käsi tai sydän olisi liian hyvässä kunnossa, vaan sen takia, että sinulla on ajatusvääristymiä, kuten se, ettei kannata valittaa!
Diagnosoitu sairaus, tai lääkkeellä oleva hyvä hoitovaste ei riitä lääkäreitä oikeuttamaan sitä, että aiheutetaan samalla kenties vakavaa haittaa muulle somaattiselle terveydelle ja sydämen toiminnalle. Se ei ole eettisesti tavalla oikea tapa toimia, eikä ole edes millään tavalla loogisesti perusteltavissa. Itse asiassa Leponexin määrääminen potilaalle on edesvastuutonta toimintaa. On erittäin hyvin tiedossa, että useimmilla neurolepteillä on haitalliset vaikutukset sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaan. Joidenkin potilaiden kohdalla niiden ( neuroleptien ja Leponexinkin) käyttäminen saattaa aiheuttaa tietyn sairaustaustan omaavilla infarkti, eli myös sydänkohtausriskin. Se on kiistämätön fakta.
No minkästakia se lääke lopetettiin? Senkö takia että harhaluulot loppui, vai juuri mainitsemiesi somaattisten haittojen takia.
Kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutukset, myös niissä jotka tehoaa.
Ne psyk potilaat jakautuu aika jyrkästi kahteen kategoriaan.
1. Ne jotka haluaa parantua:
- Hoito kestää kuukausia tai vuoden pari.
- Luottavat hoitaviin tahoihin ja toimivat hyvässä yhteistyössä.
2. Ne jotka eivät halua parantua:
- Hoito kestää loppu elämän.
- Yrittävät manipuloida läheisiään sekä hoitavia tahoja. Yrittävät harhauttaa kaikkia ja kauhistuvat jos joku pääsee heidän "päänsä sisään" eli vähänkään tajuaa niitä todellisia ongelmia. Kun luottamusta ei ole niin todelliset ongelmien juurisyyt halutaan pitää omana salaisena tietona ja antaa hoitaville tahoille vain tarkasti harkiten valheellista tietoa joka auttaa saamaan läpi potilaan vaatimat asiat.
- Eivät halua parantua vaan haluavat hetkellistä helpostusta oloonsa.
- Haluavat itse määrätä hoidostaan koska tietävät kaiken paremmin kuin psykiatriaan erikoistunut lääkäri joka on tehnyt työtään vuosikymmeniä ja auttanut lukemattomia ihmisiä saamaan toimintakykynsä takaisin.
- Ovat sitä mieltä että MT-hoitajat ja psykiatrit ja psykologit ovat kaikki tai ainakin suurin osa jotain sadisteja joiden pyrkimys on estää parantuminen. Tämä johtuen siitä että hoitajat ja lääkärit eivät orjallisesti tottele potilasta.
- Kaipaavat huomiota ja haluavat tahallisesti pahentaa tilaansa saadakseen enemmän huomiota.
- Rakentavat itselleen uhritarinan ja nousevat omissa silmissään marttyyreiksi. Jos vaikka sukulaiset hylkää vaativan, uhkaavan, manipuloivan tai jopa väkivaltaisen MT-potilaan niin sitten ne sukulaiset on pahoja ihmisiä. Kun kaikkien pitäisi ymmärtää ja tukea maailmankaikkeuden tärkeintä ihmistä.
- Itsessä ei ikinä ole mitään vikaa vaikka olisi totaalinen hirviö toisia ihmisiä kohtaan.
Paitsi että skitsofreniasta ei voi parantua. Lääkitystä on käytettävä koko iän ajan.
Itseasiassa voi. Noin kolmannes paranee.
Vastaavasti komannes on agressiivisia lähimmäisiänsä kohtaan ilman lääkitystä.
Mitä se paraneminen tarkoittaa? Harva kykenee vahvoilla psyykenlääkkeillä työelämään takaisin. Moni ei ole edes ollut koskaan työelämässä. Joskus vaan on sopeuduttava ettei parane. Ja jos paranisi niin lääkkeitähän ei enää tarvitsisi. Milloin lääkäri suostuu vähentämään esim skitsofreenikon lääkitystä, ei milloinkaan.
Ei se kyllä noin mennyt. Kolmannes pääsee työelämään takaisin, kolmannes pärjäilee kotonaan ja kolmannes kroonistuu laitokseen.
Tais ysärillä viimeks olla noin paljon laitospaikkoja, mutta sillonhan ei käytettykään lääkkeitä.
Mistä tuon aggressiivisuuden vetäisit?
Mitä, eikö kaikki tieto asukkaan mad in xxx sivulla?
Se on tännekkin useaan otteeseen linkatussa artikkelissa, joita linkkaaja ei ilmeisesti itsekkään viitsinyt lukea ajatuksella.
Kyllä käytettiin. On faktatietoa.
Kuuluu yleis sivistykseen, silloin kun anteeksiantoja haetaan.
Yleissivistys on yhdyssana.
Niinhän sinä luulet.
Kommenttisi oli aika ja liiallisella tavalla yleistävä, liioitteleva, yliampuva, rasistinen, asiavirheitä täynnä ja monella tavalla ihmisrvoa loukkaava. Itse asiassa erittäin kammottavaa tekstiä. Toivottavasti et ole kyseisellä alalla, vaan etsitydyt ihan toiseen ammattiin ja työhön.
Sen verran komppaan, että agressiivisuus asiaa ei todellakaan tarvitse joka toisessa postauksessa korostaa, tai mitenkään mustamaalata MT-kuntoutujia, mutta vähintä mitä voi keskustelulta vaatia, on se, että keskustelijoilla on perus asiat ja tieto kohdallaan.
Yleistävästi kirjoitettu ja stereotypisesti ajateltu. Niputetaan kaikki mt-oireista kärsivät samanlaisiksi. Epäasiallinen, törkeä, ihmisarvoa mitätöivä ja loukkaava teksti. Kuvattiin enemmän narsistin piirteitä, mutta heitä on muuallakin, myös hoitoalalla. Juuri mikään edellä kuvattu ei perustu faktoihin.
Toivottavasti kyseinen kirjoittaja alalla, vaan hakeutuu toiseen ammattiin ja työhön.
Eivät kaikki paranekaan, monet voivat kyllä toipua ja pärjätä elämässään kohtalaisen hyvinkin.
Eikä kaikki kykene sinne työelämään takaisin, vaikka muuten voi elämän tilanne olla hyvä ja hallinnassa.
Ysärillä kuule käytettiin lääkkeitä, ja todella runsaasti.
Osastoillakin ihmiset olivat kuin eläviä Zombeja, niin lääkkeissä monet, ettei ymmärrys toiminut.
Itsekin olin koko ysärin niin lääkittynä, että on ihme kun siitä selvisin elävien kirjoissa.
Onnekseni sain mahdollisuuden päästä vielä " maistamaan " elämää.
Mitä enemmän tuntee ja tietää mt-potilaita ja -kuntoutujia, huomaa kyllä, että suurin osa heistä on arkoja, omaavat murskaantuneen itsetunnon, harvemmat ovat niitä aggressiivisia.
Siitähän se leimaaminen juuri johtuu, kun monet ajattelevat mt-ongelmista kärsivistä tuolla tavalla, ja ikävä kyllä, nimenomaan yleistämällä kaikki samaan nippuun.
Potilaat, toipilaat, toipuneet, parantuneet....hekin/mekin olemme ihan tavallisia ihmisiä, jotka olemme kohdanneet vastoinkäymisiä jossain elämämme vaiheessa.
Useimmat heistä omaa myös sairauden tunnon ja syövät lääkkeensä. Eivätkä siksi ole agressiivisia.
Olet oikeassa . Sen lisäksi alalla on useista suhteistaan epäonnistuneita narsisteja. Jotkut jopa alkavat etsiä uusia uhreja samasta sukupuolesta.
Ja monella heillä on itsellään käsittelemättömiä ongelmia. Autetaan muka muita, mutta itseä ei kyetä kohtaamaan. Juuri nyt kesällä tuli tämäkin nähtyä alkoi syyttelemään, että olenko kuullut kehopositiivisuudesta. Käänsi puhumani asiat ihan päälaelleen ja koki hänen suunnatonta ylipainoaan arvosteltavan, vaikka sellaista en ajatellut. Mutta jos siis olisin yrittänyt auttaa tätä auttajaa pidentämään elämäänsä. Olisi hän sen diagnosoinut vaikka miksi, ettei tarvitse kohdata omaa totuuttaan. Tälläisiä auttajia arvelen olevan paljon. Aiheet saattavat vaihdella.
Ala pääsääntöisesti on narsisteja täynnä jotka haluaisivat sanella mitenkä muiden kuuluisi elää elämäänsä. Aika harvassa on varmasti he jotka oikeasti osaavat kuunnella muunlaisia tapoja elää.
Jos olet tavannut yhden ongelmallisen ammattilaisen, et voi tietää muusta mitään.
Missään asiassa ei voi yleistää, ei myöskään mt-puolen työntekijöitä.
" Tällaisia auttajia arvelen olevan.. " Se kun ei ole pelkän arvelun varassa.
Jos olet valmiiksi noin arvellut ja olettanut, sinua voi olla aika vaikeaa auttaa.
Mitä enemmän on negatiivisia ennakkoluuloja, on ongelmana se, ettei herkästi huomaa mitään positiivista.
No höpö höpö, väkisinkö haluaisit auttaa ja tehdä diagnoosin tuntemattomalle kirjoittajalle?
No sanoja maailmaan mahtuu, kuin myös diagnosoijia jotka kokevat voivansa sekaantua toisten asioihin tai perheeseen. Puhuin itseasiassa sukulaisesta. Sitä voisi kutsua vaikka sananvapaudeksi jos joku ilmaisee mielipiteen. Vai vielä pitäisi pakkoauttaa. Ettet nyt vain yleistäisi sinäkin.
Suvakkinarsisti on sellainen, että kaikkien pitää olla samanmielisiä ja palvella hänen päähänpinttymiään ja mielikuvia muista ihmisistä.
Ajattele mitä sanot ettet sano mitä ajattelet.
Koko se ajatus että terveet ihmiset kävis sairailla ihmisillä hoidossa on vaan ajatuksena absurdi.
Minäkin kerroin vain oman mielipiteeni, ei sitä tarvitse ottaa mitenkään henkilökohtaisesti.
Voisitko vielä kertoa senkin, minkä diagnoosin olen mahdollisesti edellisessä kommentissa tehnyt ? Mielestäni en ole diagnosoinut ketään enkä mitään, siihen minulla ei ole koulutusta.
En ottanut mitään henkilökohtaiseksi. Kannattaisi siis sinun lukea vielä kirjoituksesi ajatuksella se kyllä hiukan särähti. Minua ei tarvitse auttaa esim, mistä sellaisen syyllistämisen tempaisit?
Myös olen lukenut entisen ammattilaisen kirjoituksen ihan lehdestä, jossa hän varoittaa kertomasta kenellekään ammattilaiselle, että on ollut elämässä positiivisia kausia, koska se aiheuttaa uudenlaista reagointia joka ei ole positiivisuutta nähnytkään. En nyt enää muista sananvalintoja, mutta siitä hän halusi todella isosti mainita.
Niin ja osaan kyllä lukea/tajuta mitä alan ammattilaiset puuhailevat julkisuudessa, on ollut vaikka minkämoisia psykopaatteja, vaimonsa paloittelijoita, huumeaineiden potilaille myyjiä yms. Myös ne muut jotka aika-ajoin jotain julkisuuteen antaa, heidän tekstinsä kuullostaa kovin narsistiselta ja puusimäiseltä joka ei kerro mitään muuta, kuin omista näkemyksistään. Seksuaalihäiriköistä puhumattakaan. Esim erään nykyään jo aikuisen miehen elämä pilattiin, kuin joku hyypiö aina, kun olivat samassa huoneessa kahdestaan, kävi sukupuolielimiin kiinni lapsena. Että kyllä näitä auttajia mahtuu monenlaiseen junaan. En todella voi arvostaa, kuin ihan pientä osaa jotka eivät yritä ylittää rajoja jotka eivät kuulu heidän elämäänsä.
Ja kyllä olen itsekin nyt opetellut erinlaisten ihmisten kuuntelemista, ei heitä voi murjoa olemalla itse oikeassa. Mutta lisää kuuntelemalla alkaa hahmottua selkeämpi kuva tästä ihmisestä. Hihittelin työnatajalle yhdestä asiakkaasta, oikeastaan siksi, etten kaikkea tajua, mutta kerta toisensa jälkeen ymmärrys häntä kohtaan kasvaa. Tai sitten ei, mutta ehkä tulevaisuudessa No hänpä pomo sitten laittoi autistipojan harjoittelemaan työtäni, sekin oli mukava seikkailu jossa taisi oppijia olla ihan kaksikin. Eli mikään ulkopuolinen taho, ei voi luokitella muiden olemista. Ihminen on hyvä ihan itsenään ja sen hetkisine tuntemuksineen. Ei tarvita muuta eikä muuttajaa. Ihan arkipäivän kuuntelu riittää. Eikä siis niitä apuja ja neuvojakaan. Mutta kuuntelijaa on moni ihminen vailla, jonka kanssa voi olla omanlaisensa.
Eli hernettä en vetänyt nenääni, mutta näillä erinlaisilla palstoilla on todella paljon ihmisiä jotka eivät mieti ulosantejaan. Ja varsinkin tätä työkseen tekevillä. Arvelen sanaa käytin siksi, että se on lievä, mutta kyllä tarkoitin sitä vakavasti, se on todella suuri ongelma ja näkyy ympärille. Kenellä vain älyä hiukan on näkee tämän teatterin verhojen taakse.
Niin hienoilla sanoilla me saamme helposti muita ojennettua, hyvä sinä.
Ei niin tärkeää ole ojennella muita, tärkeämpää on, että osaa pitää itsensä ojennuksessa.
Terveydenhoitoalalle ei ole soveltuvuustestejä, paitsi AMK:ssa osittain, jos pyrkii sisään pääsykokeella. Lähihoitajien aikuiskoulutukseen saattaa olla.
No eihän niihin musteläiskä testeihin prokkaa mikään muu kun skitsofrenia, ja jostain syystä sekään ei itsessään ole ongelma, vaan se että miten sen kanssa pystyy opiskelemaan, elämään ja toimimaan.
Aika monet on valitettavasti epävakaita ja käyttäytyvät kuin potilaansa.
Minulla on heistä kokemusta ja olen myös tämän huomannut.
Siis tarkoitat, että olet itsekin epävakaa ?
Sillä tavalla tuon kertomasi voi käsittää.
En minä ainakaan niin käsittänyt. Voi olla tuttavana hoitajia.
Mistä niille niitä hoidettavia riittää, jos kaikki on jo alalla?
No jos tuttavana on hoitaja, mutta ei tunne potilaita, niin ei voi verrata tuttava-hoitajaa ja potilaita toisiinsa. Silloin ei ole kokemusta.
Kun kirjoitti, että on heistä kokemusta, niin tavallaan vaihtoehdot ovat vain, että hän on itse epävakaa potilas, tai epävakaa hoitaja.
Tai sitten työpaikallaan näkee epävakaita potilaita ja epävakaita työkavereitaan.
Ei vaan toiset haluaa väenväkisin hoitaa vaan sitä teeämmänpuolta.
Minusta aloitus ei ole aivan asiallisesti muotoiltu... Tai ainakin se on myöskin aika tavalla yleistämistä. On toki selvää, että narsisteja, tai psykopaatteja on ihan joka alalla, joka paikassa ja työpaikoilla. Koska eihän se katso ikää, sukupuolta, ammattia, tai sosioekonomista, tai terveydellistäkään taustaa.
Mielenterveystyön tulee kestää sitä, että epäkohtia tuodaan esiin ja potilaita kuunnellaan. Jos on itse hyvä hoitaja niin ei pidä loukkaantua siksi jos ammattitaidotonta kyseenalaistetaan.
Mielenterveystyö kestää ihan hyvin sille annettya kritiikkiä. Liekkö se syynä siihen että usein siihen kritiikkiin tahdotaan lisätä raflaavaa esson baaria, tai suoranaisia valheita esitetään kritiikkinä.
Niinhän sinä luulet...
Kyllä se kestääkin, mutta vuosien varrella on tullut huomattua, jos jotain tuo esille, niin aika herkästi ne työtä tekevät asettuvat puolustuskannalle ja alkavat selitellä jotakin asiaa melkein kuin poliitikot, antamatta kuitenkaan selkeää vastausta.
Anteeksi aloitukseni. Tietenkään eivät ole.
Olen kohdannut osastolla todella symppiksiä hoitajia. Heille saattoi puhua kaikki harhat ja he ymmärsivät. Avopuolella on ollut joskus ymmärtämättömiä hoitajia. Olen kiitoksen velkaa, että hoitivat minut kuntoon. Ap.