Tutkimusten mukaan uusperheet eroavat useammin kuin eka kierroksen perheet

Juurikin noin ♥️

Onko eron välttäminen se todellinen ja ainoa tie onneen? Että käyttää tämän yhden ainoan elämän siihen, että nyky-yhteiskunnan ihanteiden mukaan roikkuu mahdollisimman pitkään samassa suhteessa? Koska ne ihanteetko kertovat tärkeämpää kuin sydän? Entä jos meitä ei ole luotu siihen? Entä jos menee huti? Pitääkö hampaat irvessä tehdä töitä hamaan hautaan saakka? Entä jos sittenkin mahdollisimman monen kohdata karikoita, pettymyksiä, surua, kasvaa ja löytää onnen lähteitä läpi elämän?

Demokraattisn voimin ei pitäisi käydä vastustamaan kirjoitettua sanaa, joka on vanhempaa kuin keksityt lait.

Uusperheet ovat jo valmiiksi epäonnistuneita perheitä joten..

he osaavat kaksi asiaa:

Epäonnistua ja erota.+

Uusperheet eivät onnistu. Tottuminen vie ne kaikki vuodet. Lapset oireilevat. Vanhempien rakkaussuhde näivettyy nopeasti olemattomaksi. Kaverisuhteeksi.
Loppu tuli.

Nushii paljon

Älkää yleistäkö, jos itselle on käynyt huonosti, niin ei se kaikkien muiden suhteisiin päde.

Sinällään ihan ymmärrettävää, sillä yhteensovitettavana on tuolloin yleensä paljon monimutkaisempi kuvio. Onhan se harmi, jos ei onnistu, mutta ero on parempi kuin vaikea yhteiselo, myös lapsille.

Se on vähän joka asiassa niin, että ensimmäinen kerta kirpaisee ja sitä lykkää, pelkää mitä muut ajattelee, tuleeko seurauksia ja millaisia, selviänkö tästä. Kun on sen kerran tehnyt (eronnut) niin huomaa, että tämä olikin ihan hyvä juttu ja seuraava ero on jo helpompi päätös. Koskee muitakin kuin parisuhteita.

Epäilemättä ja monistakin syistä, mm. ne hampaat irvessä sinnittelevät jäävät sinne ensimmäiselle kierrokselle.
Itselläni kesti uusperhe-elämä tuplasti kauemmin kuin alkuperäinen ydinperhe. Ja oli vähintäänkin kaksinverroin parempaa aikaa, onneksi en jäänyt ensimmäiseen. Harmillista tavallaan että eroon päädyttiin, mutta se tosiaan oli vähemmän kivuliasta toisella kertaa, kaikilla oli jaettu ymmärrys että elämä jatkuu ja uusia ovia aukenee.