Alan elämään jokaisen huomisen niinkuin tappaisin itseni illansuussa. Yritän tehdä asioita joista edes jotenkin nautin ja kun ilta koittaa niin olen liian väsynyt tekemään tai ajattelemaan yhtään mitään ahdistavaa joka voisi laukaista ajatukset teoiksi.
Masennuksen päihittämiseksi keksin ratkaisun
Anonyymi-ap
29381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Minä ehdottaisin, että koita ajatella ihan muuta kuin itseäsi ja sitä masennustasi. Keksi jotain sellaista, että et ajattele itseäsi ja olotilaasi niin paljon. Älä mieti onko päivä huono vai hyvä, elä se päivä. Joku päivä huomaat nauttineesi elämästä.
Ala juoksemaan. Juokse kunnes ei sureta tai v*tuta enää. Jos ei auta niin jatka juoksemista, jossain kohtaa se massa päässäsi valahtaa pois ja näe taas.
Ei se massa valahda noin vaan....
Yritetty on. Ei minulla ainakaan juokseminen parantanut masennusta.
Sivullinen
Minusta sulla on hyvä strategia. Tee asioita, joista tykkäät. Kun teet niitä, se kohottaa mielialaani ja toiminta pitää ajatukset pois mudasta.
Miten se sun mielialaa kohottaa?
Muuten hyvä mutta mistä elanto? En halua olla työnkautta ihmisten kanssa missään tekemisissä. Olen ollut koko elämäni ajan ja aina vituttanut.
Ketä kiinnostaa? Kirjoita päiväkirjaasi.
Ilmeisesti sinua kiinnosti. Valvoitko taas koko yön palstalla huu.me.issa?
Virheellinen kommentti. Hylätty.
Oletko koittanut rakastua masennukseesi, se voi lähteä silläkin?
Toinen on se, että tajuat miten merkityksetöntä kaikki oikeasti on.
Tällä ei ole mitään merkitystä eikä tarkoitusta, joten sinä riität eikä sinunkaan tarvitse olla yhtään mitään koska mikään muukaan ei ole yhtään mitään.
100 vuoden päästä ollaan kaikki kuoltu mitkä elää nyt eikä meitä ole enää. Meitä ei edes muista kukaan. Ollaan palattu takaisin olemattomuuteen mistä tultiin eikä meitä kiusata elämällä enää ikinä. Ei ikinä! :) Aivan mahtava tieto kun ymmärtää miten rajallinen ja pieni aika täällä ollaan ja sitten se on ohi.
Joten ole miten huvittaa tämä perhosen siiven iskun mittainen hetki tällä planeetalla, kaikki pääsee kotiin sinne mistä tulikin, joku päivä ja ihan luonnollisesti.
Hyvää syksyä sinulle, äläkä pelkää tervehtyä, koska sinulle voi käydä niin.
Et tiedä mistä puhut
Täältä sivusta kommentoin.
Jotenkin luulen, että et koskaan ole ollut oikeasti masentunut. Merkityksettömyyteen ei kerta kaikkiaan voi rakastua. Kaiken merkityksettömyys on masennuksen hirvein puoli. Se tuhoaa ihmisen, kun tulevaisuutta ei voi edes kuvitella.
Sitten en ole masentunut
En minä väkisin ketään ala pelastamaan. Riitti että pelastin itseni kärsittyäni vuosikymmeniä.
Homoile lisää.
Onko oikeasti ohi? Voitko vannoa ettei synny uudelleen ja samat psykopaatit ovat edelleen lääkäreinä ja työnjohtajina eivätkä koskaan tee ruumiillista työtä vaan käyttävät muita hyväkseen.
Tässä on sellainenkin ongelma että jotkut ovat voineet toteuttaa unelmansa eläessään ja voineet nauttia elämästä. Joku on eläessään ollut miljönääri voittanut vaikka lotossa. Ajellut parhaimmilla autoilla ja elänyt hienossa talossa. Onko se reilua että kun minä olen olemassa koen vain kaikki paskat jutut. Haluan olla yksin en saa olla yksin. En halua tehdä jotain niin sitten pakotetaan. Solvataan vuosia töissä, koulussa. Minä olen aina se joka tekee kaikki ruumiilliset työt. Lääkäri ei tee koskaan eikä myöskään paranna minua.
Toi on hyvä tapa ajatella, ehkä se elämänilo löytyy.
No älähän nyt tollaisia meinaa
Ei olis kyl mitään menetettävää koko elämä on tuhottu jo
Elät mahdollisimman hurjaa ja riskialtista elämää. Hakeudut vaaralliseen seuraan jne. Jos sitä kautta ei jo itsessään kuolema tule, niin sinut on tarkoitettu tänne tarpomaan pidemmäksikin aikaa.
Hyvä juttu. Sinulla elämänhalu paistaa tuon tekstin läpi ja se olemassa kun jaksat ajatella noin toivottavasti jaksat myös alkaa tekemään niitä asioita. Oikeastikin jokainen päivä voi olla viimeinen eli sinänsä niin pitäisi jokaisen elää.
Itsehän olet omaan masennukseen syy pää miksi käyttäydyit mua kohtaan niin huonosti jos olisit ollu nätisti niin vielä vaihdeltaisiin teksyiviestejä
Onneksi ei ollut tuollaista "ystävää" masennuksen aikana.
Sanon tämän niin selvästi kuin kykenen:
Kukaan ei sairastu masennukseen sen takia, ettei voi kanssasi vaihtaa tekstiviestejä.
Aloittajalle voimia. Painin myös masennuksen kanssa erään kriisin laukaisemaan. Ulkoapäin kaikki elämässäni ns hyvin. Juoksen itseni henkihieveriin ja pelaan (ennen) rakastamiani lajeja, ja pahinta on, kun mikään ei tunnu miltään (muulta kuin ahdistavalta) ja se epätoivo. Yritän kuitenkin uskoa että tämä menee ohi, koska vuosia sitten oli sama juttu. Jos tästä jotsin hyvää etsii, niin olen ainakin oppinut ymmärtämään masennusta ja masentuneita. Tämä on tappava sairaus.
Tee näin.
Juuri se että saa ajatukset pois siitä masennuksesta korrelloitua johonkin muuhun,on avain . Masentunut käpertyy itseensä,menee sykkyrään. Koko elämä pyörii masennuksen ympärillä. Jää pois sosiaalisista ympyröistä,rypee masennuksessaan. Tuntee arvottomuutta. On monesti yhteiskunnan elätti. Töihin lähtö auttaa. Vaikka kuin ensin pelottaisi.saa sosiaalista elämää,tulee muuta ajateltavaa. Tai menee vapaaehtoistöihin. Näkee kaikenlaista,ei jää rypeen omassa olossaan,ei kenties jää edes aikaa siihen. Voi jopa helpottaa jonkun toisen oloa omalla stoorillaan. Ei tahdo kenellekkään muulle samaa oloa,ottaa sen elämäntehtäväkseen. Ja sateen jälkeen,mitä tapahtuukaan,aurinko nousee.👍💩