Onko olemassa sellaista kuin karkki/ sipsiriippuvuutta? Minun ongelmani ovat karkit, sipsit ja limut. Kaikki menee hyvin niin kauan kun ei ole karkkia, mutta jo yksikin karkki saa aikaan sen, että ahmin sitten herkkuja koko loppupäivän. Tänään töissä sain yhden suklaakonvehdin ja sanoin säästäväni sen huomiseksi, sillä olisin voinut asennoitua tänään siihen että sallin itselleni huomiseksi yhden karkin, jolloin riippuvuutta ei ehkä olisi syntynyt. Mutta tänään minun olisi pitänyt olla ilman karkkia, sillä olen tällä viikolla syönyt karkkia tai jäätelöä lähes päivittäin ja lupasin itselleni syödä tänään vain kunnon ruokaa. Työkaverini käski minun kuitenkin syödä sen karkin samantien. No kotiin päästyäni olenkin sitten ahminut kaikenmaailman herkkuja. On sama kuin tarjoisi alkoholistille päivänpäätteeksi kaljapullon, kyllähän kaikki tietävät mitä siitä seuraa. Miksi sitten karkkiriippuvuuteen suhtaudutaan eri tavalla? Vai onko sellaista kuin karkkiriippuvuus? Mielestäni kaikki merkit itsessäni viittaa riippuvuuteen, sillä en pysty syömään vain yhtä karkkia, jos syön yhen karkin niin se on sitten menoa ja syön loppupäivän karkkia. Myös karkittomat päivät ovat todella vaikeita, kuten alkoholisteille selvät päivät. Onko tällainen outo riippuvuus teidän mielestänne sairasta? Onko olemassa muita jotka kärsivät samasta ongelmasta kanssani?
sairasta riippuvuutta vai kuvitelmaa
outolintu
91296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Juu mä olen monesti miettiny samoja juttuja. Mun ongelma on oikeastaan vain ja ainostaan karkit. En koskaan osta sipsejä, en koskaan himoitse niitä. Limsaa join ennen silloin tällöin, mutta koin sen niin turhaksi, että päätin vain lopettaa sen. Ja helposti se kävi. En koskaan osta keksejä, en kahvipullia. En käy hampurilaisilla tai pitsoilla.
Syön terveellistä, normaalia ruokaa ja tutkin aika tarkkaan, mitä suuhuni pistän. Mutta tähän on yksi poikkeus. Ja se on karkki. Ja nimenomaan irtokarkki ja karkkipussit, suklaahimojakaan minulla ei ole juuri koskaan.
Mutta irtokarkkia olisi pakko saada usein ja voisin todellakin syödä sitä monta sataa grammaa joka ikinen päivä. Ja todellakin, jos saan edes yhden namun, se on menoa. Himoni on valtava ja syön karkkia niin kauan kun sitä vain on tarjolla, yleensä aina huonoon oloon asti.
Olen kyllä onnistunut kuin ihmeen kaupalla vähentämään tuota karkinsyömistä aika paljonkin. En siis todellakaan syö sitä päivittäin, vaikka mieli kyllä tekisikin. Ottaa päähän vain se, että ylipäätään syön sitä edelleen ja kohtuu usein, sillä minulla on aikamoinen kasa liikakiloja ja vaikka elämäntapani muuten ovatkin melko terveelliset, en minä tällä mässyttämisellä ainakaan laihtumaan pääse.
Niin ja muuten, näin auringon paistaessa toinen intohimon kohteeni on jäätelö.. siinäpä nuo kaksi herkkua, joita en vaan voi vastustaa.
Minusta tuo sinun vertauksesi alkoholisteihin on ihan paikkansa pitävä. Yhtä lailla ihminen voi koko päivän himoita vaikka sitten suklaalevyä kuin kaljapulloakin. Se vaan ei ole ehkä yhtä hyväksyttävää ja tunnustettua. Mikä sinänsä on aika naurettavaa. Ja toisaalta, mieluummin olen kyllä karkkiriippuvainen kuin alkoholisti. Hehän pilaavat monesti monen muunkin elämän..en usko, että minun mässytykseni vahingoittaa ketään.
Nooh, tästä paasauksesta huolimatta en aio tänäänkään lähteä karkkisäkkiä hakemaan. Ehkä sitten viikonloppuna :P
eli söin kohtuuttomasti karkkeja. Lopetin yli vuosi sitten. Sen jälkeen olen syönyt vain jouluna ja pääsiäisenä etukäteen asian harkiten ja itselleni luvan antaen. Pysyin kohtuudessa. Uskon, että karkkihimon saa kuriin vain radikaalilla otteella. Minulla on nykyisin karkkihyllyn luona ihana olo: tuota mun ei tarvitse edes miettiä!
Olen laihtunut toistakymmentä kiloa ja siinä karkkien syönnin lopettaminen on auttanut merkittävästi.
Kuulostaa siltä, että olet riippuvainen. Minä pääsin omasta todella pitkästä karkkiriippuvuudesta eroon (ainakin toistaiseksi) täyslakolla. Pannassa ovat karkit ja keksit, muuta makeaa saa syödä.
Ajattelen, että vielä joku päivä tämäkin asia on hallussa ja voin syödä pari palaa suklaata. Toistaiseksi on kuitenkin vain 2 vaihtoehtoa, joko kaikki tai ei mitään.
Kumma kyllä, nyt 7 kuukauden jälkeen ei makea enää maistu entiseen malliin. Ensimmäiset kuukaudet olivat todella vaikeita, mutta nyt ei tarvitse enää edes miettiä karkin ostoa.
Tässä pätee kohdallani sama kuin alkoholistilla, kunhan en syö ensimmäistä karkkia...
Tsemppiä karkkivieroitukseen,
kamro
wou! ootte kyllä tosi hienoja ihmisiä kun olette pystyneet lopettaan karkinsyönnin. Kaipaisinkin nyt neuvoja siihen, miten minä pystyisin lopettaa karkinsyönnin kokonaan? pelkkä ajatuskin tuntuu tuskalliselta. Miten te olette siihen pystyneet? mulla ei ole itsekuria yhtään, joten nyt kaikki neuvot ovat tarpeen.
Itse lopetin karkinsyönnin kerralla. Päätin ensin rajat, mitä saa syödä ja mitä en. Mulla kiellettyjä ovat karkit ja keksit, muita herkkuja saa syödä. Ensimmäiset kuukaudet oli vaikeita. On hyvä miettiä valmiiksi, millä tavalla ratkaisee ne tilanteet kun tulee hirveä karkinhimo. Paras olisi tietysti, jos löytäisi muuta mukavaa tekemistä kuin syömisen.
Jos repsahtaa, niin pitää yrittää ajatella että huominen on taas karkinsyönnin lopetuksen ensimmäinen päivä. Muuten voi masentua ja homma jää.
Vähitellen himo on jäänyt pois, enkä muutenkaan enää välitä niin hirveästi makeasta. Syön toki joskus mutta lähinnä viikoittain.
Tsemppiä!
Kamro
Minulla taas hillittömien homojen kohteena sipsit... Karkeista on helpompi pysytellä erossa, koska usein makean ajatteleminen ellottaa. Suolaiset, eli sipsit ovatkin sitten pahempi juttu. Jos pussin ostaa, se tulee syötyä kerralla, yksin ja salassa muilta. Ja yksi pussihan ei ole mikään pieni määrä... Todisteet eli tyhjä pussi pitää myös hävittää muiden huomaamatta, koska hävettää niin paljon repsahdus. Aina on kamala morkkis sipsien jälkeen, mutta kummasti se tunne ei yleensä yllä kauppaan sipsihyllyille asti.
Nyt olen ollut "kuivilla" jo kohta kuukauden! Tuntuu tosi hienolta, ja enemmänkin se tunne auttaa kaupassa ohittamaan sipsit. Olen ylpeä itsestäni, enkä nyt halua pilata tätä saavutusta sortumalla. Ja kyllä, kuukausi on saavutus, muut herkkuriippuvaiset tietävät kyllä mistä puhun...
Hillittömien himojen kohteena tietysti, eikä homojen... hehee, peräti huvittava lyöntivirhe!
en edes huomannut ensin.. mutta hauska moka!! *nauraa*