Onko mielialalääke-ehdotuksia?

Anonyymi-ap

18v nuori, masennuksen takia määrättii alkuvuodesta escitalopramia mut ei vaikuttanu mihinkään nii se vaihtu venlafaksiinii jota oon nyt muutaman kuukauden käyttäny 300mg päivässä. Ei ole vaikuttanu yhtään, ihan samassa pisteessä ku alussa.

muilla mitään hyviä tuloksia mistään lääkkeistä? tottakai nää on aina yksilökohtasia mutta alkaa jo tuntumaa että oon immuuni lääkkeille

37

518

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Saatko mitään keskusteluapua tai jotain ?
      Vai löikö lääkäri vain reseptin käteen, että pärjäile ?
      Pelkät lääkkeet ei loppujen lopuksi yksistään auta mihinkään, vähän voivat jotain oireita lievittää.
      Keskustelu olisi hyvä siitä syystä, että voisi löytää keinoja hallita sitä omaa mielialaa, sen vaihteluita. Jostain se kuitenkin johtuu, eli joku aiheuttaa sen.
      Jos pääsee kiinni siihen syyhyn, joka mielialaan vaikuttaa, on ehkä helpompaa alkaa käsitellä asioita, tajuaa, mikä johtuu mistäkin, mitä sen kanssa tehdä, miten sen kanssa elää, jne.
      Puhuminen on usein yksi parhaista apukeinoista. Itseensä ei ole hyvä padota ongelmia.

      • Anonyymi

        joo, oon psykologilla käyny sen puol vuotta ja nyt vaihtuu aikuispsykiatriaan eli kuuntelijoita on! jostain syystä näistä vaan ei tuu läheisille puhuttua ollenkaan, häpeän tai tuskan siirron takia


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        joo, oon psykologilla käyny sen puol vuotta ja nyt vaihtuu aikuispsykiatriaan eli kuuntelijoita on! jostain syystä näistä vaan ei tuu läheisille puhuttua ollenkaan, häpeän tai tuskan siirron takia

        Ymmärrän mahdollisen häpeän tunteen, vaikkakin se on turhaa.
        Läheiset eivät varmastikaan ajattele sinua yhtään huonompana ihmisenä, vaikka heille puhuisitkin.
        Varmasti tulee ajateltua, että on jotenkin huono tai epäonnistunut, se aiheuttaa sitä häpeän tunnetta. Jos asioista alkaa puhua, voi myös kertoa, että itseä hävettää, senkin läheiset ymmärtävät.
        Ja monesti läheiset pitävät hyvänä asiana, jos masentunut pystyy puhumaan ajatuksistaan ja tunteistaan. Sitä ei vain tule itse ajateltua niiden toisten suunnalta.

        Masennus ja ahdistuneisuus ovat nykyään niin yleisiä ongelmia, että monet ihmiset niistä tietävät, ja monet jopa itsekin niitä kokeneet.
        Jos puhuu toisille, vaikka läheisille, se ei ole mitään tuskan siirtoa. He eivät mene rikki, jos heille puhuu omasta masennuksesta.

        Onko sinulla yhtään hyvää ystävää, jonka kanssa voisit ehkä ajatuksia vaihtaa ?
        Yksi vinkki on, että kirjoittaminenkin voi auttaa saamaan ajatuksia ulos omasta mielestä, jos puhuminen on vaikeaa. Jotkut kokevat sen hyväksi keinoksi.

        Älä oikeasti ajattele itseäsi mitenkään huonona tai heikkona ihmisenä masennuksesi takia, olet ihan tavallinen nuori, jolla nyt tällä hetkellä on vähän pitempiaikaista masennusta. Olisi hyvä pitää itsestään masennuksesta huolimatta, vaikka eihän se ihan helppoa ole. Masentuneena kun ei oikein mikään tunnu hyvältä.

        Ainoa hyvä puoli on se, että masennuksesta voi parantua, tai toipua, se on usein sellainen vaiva, että se haittaa ajoittain, ja sitten tulee taas parempia aikoja.
        Joillain masennus ei uusiudu enää yhden kerran jälkeen.

        Kerroit olevasi 18-vuotias, oletko jossain opiskelemassa ? Vai vaivaako masennus niin pahasti, ettei tekeminen onnistu ?
        Minulla on jo ikää paljon enemmän kuin sinulla, enkä ole koskaan kärsinyt suoranaisesta masennuksesta, ahdistuksesta kylläkin, ja muunlaisista psyykkisistä ongelmista.
        Eli tavallaan tiedän, mitä kaikkea tulee itsensä kanssa käytyä läpi, tiedän mitä on kun itsetunto menee heikoksi, ei osaa arvostaa itseään ollenkaan, ja tuntuu, ettei muutkaan näe juuri minussa mitään hyvää. Tulee syyteltyä itseä milloin mistäkin, vaikkei mitään syytä olisikaan.
        Ja vaikka noin olisi, siitäkin on mahdollista selvitä taas parempaan elämän vaiheeseen.
        Onneksi apua on saatavissa, yksin ei ole hyvä jäädä.

        Kun olet siirtymässä sinne aikuispsykiatrian puolelle, niin kannattaa siellä ottaa nuo lääkitysasiat puheeksi, varmasti joku toimivampi lääke saattaisi löytyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        joo, oon psykologilla käyny sen puol vuotta ja nyt vaihtuu aikuispsykiatriaan eli kuuntelijoita on! jostain syystä näistä vaan ei tuu läheisille puhuttua ollenkaan, häpeän tai tuskan siirron takia

        Se kurja olotila pitäisi aina katkaista jollai tapahtumalla , esim jos olet jossain ja tapaat vanhan tutun ja alatte juttelemaan , niin siinä ajassa kun juttelette on huono olo poissa.
        Eräät ihmiset menevät laulamaan karaokea ja saavat siitä hyvän mielen, kas kun laulaessa saa keuhkot sitä mitä ne tarvitsevat siis ilmaa , ja käytät samalla monia lihaksia esim vatsassa kun laulaa, toiset sanovat että hetkeksi katkeaa huono olo ja voi olla jopa hyvällä ololla kauemminkin. Monet ihmiset ovat itse löytäneet niksejä jotka helpottaa oloa.
        Toivottavasti pääset eroon pian sairaudestasi ja alat taas olemaan kuten ennen sitä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrän mahdollisen häpeän tunteen, vaikkakin se on turhaa.
        Läheiset eivät varmastikaan ajattele sinua yhtään huonompana ihmisenä, vaikka heille puhuisitkin.
        Varmasti tulee ajateltua, että on jotenkin huono tai epäonnistunut, se aiheuttaa sitä häpeän tunnetta. Jos asioista alkaa puhua, voi myös kertoa, että itseä hävettää, senkin läheiset ymmärtävät.
        Ja monesti läheiset pitävät hyvänä asiana, jos masentunut pystyy puhumaan ajatuksistaan ja tunteistaan. Sitä ei vain tule itse ajateltua niiden toisten suunnalta.

        Masennus ja ahdistuneisuus ovat nykyään niin yleisiä ongelmia, että monet ihmiset niistä tietävät, ja monet jopa itsekin niitä kokeneet.
        Jos puhuu toisille, vaikka läheisille, se ei ole mitään tuskan siirtoa. He eivät mene rikki, jos heille puhuu omasta masennuksesta.

        Onko sinulla yhtään hyvää ystävää, jonka kanssa voisit ehkä ajatuksia vaihtaa ?
        Yksi vinkki on, että kirjoittaminenkin voi auttaa saamaan ajatuksia ulos omasta mielestä, jos puhuminen on vaikeaa. Jotkut kokevat sen hyväksi keinoksi.

        Älä oikeasti ajattele itseäsi mitenkään huonona tai heikkona ihmisenä masennuksesi takia, olet ihan tavallinen nuori, jolla nyt tällä hetkellä on vähän pitempiaikaista masennusta. Olisi hyvä pitää itsestään masennuksesta huolimatta, vaikka eihän se ihan helppoa ole. Masentuneena kun ei oikein mikään tunnu hyvältä.

        Ainoa hyvä puoli on se, että masennuksesta voi parantua, tai toipua, se on usein sellainen vaiva, että se haittaa ajoittain, ja sitten tulee taas parempia aikoja.
        Joillain masennus ei uusiudu enää yhden kerran jälkeen.

        Kerroit olevasi 18-vuotias, oletko jossain opiskelemassa ? Vai vaivaako masennus niin pahasti, ettei tekeminen onnistu ?
        Minulla on jo ikää paljon enemmän kuin sinulla, enkä ole koskaan kärsinyt suoranaisesta masennuksesta, ahdistuksesta kylläkin, ja muunlaisista psyykkisistä ongelmista.
        Eli tavallaan tiedän, mitä kaikkea tulee itsensä kanssa käytyä läpi, tiedän mitä on kun itsetunto menee heikoksi, ei osaa arvostaa itseään ollenkaan, ja tuntuu, ettei muutkaan näe juuri minussa mitään hyvää. Tulee syyteltyä itseä milloin mistäkin, vaikkei mitään syytä olisikaan.
        Ja vaikka noin olisi, siitäkin on mahdollista selvitä taas parempaan elämän vaiheeseen.
        Onneksi apua on saatavissa, yksin ei ole hyvä jäädä.

        Kun olet siirtymässä sinne aikuispsykiatrian puolelle, niin kannattaa siellä ottaa nuo lääkitysasiat puheeksi, varmasti joku toimivampi lääke saattaisi löytyä.

        kiitos sulle noista sanoista, huomaa että tiiät asiasta jotain. samalla myös kiva saada muilta kommenttia omaan tilanteeseen vaikka se anonyymiä onkin :)

        kaveripiiri supistunu tosipaljon viimesen vuoden aikana. on mul kuitenkin kavereita, mut oon huomannu et oon laittanu itteni olkapään roolii kaikissa ihmissuhteissa. paljon sit tuleeki kuunneltua kaikkie huolia mut ei taas puhuttuu muille. kyl muut saattaa sillon tällö kysyäkki mite menee mut en vaa suuta saa auki.

        opiskelen lukiossa, piti pidentää opintoja tän homman takia mikä tottakai on nihkee asia eriksee ku kaikki kaverit kerkes jo valmistuu nii sielläki pääsee viettää yksin aikaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        kiitos sulle noista sanoista, huomaa että tiiät asiasta jotain. samalla myös kiva saada muilta kommenttia omaan tilanteeseen vaikka se anonyymiä onkin :)

        kaveripiiri supistunu tosipaljon viimesen vuoden aikana. on mul kuitenkin kavereita, mut oon huomannu et oon laittanu itteni olkapään roolii kaikissa ihmissuhteissa. paljon sit tuleeki kuunneltua kaikkie huolia mut ei taas puhuttuu muille. kyl muut saattaa sillon tällö kysyäkki mite menee mut en vaa suuta saa auki.

        opiskelen lukiossa, piti pidentää opintoja tän homman takia mikä tottakai on nihkee asia eriksee ku kaikki kaverit kerkes jo valmistuu nii sielläki pääsee viettää yksin aikaa.

        Anna itsellesi aikaa, ei ole kiire mihinkään.
        On ihan hyvä olla joskus olkapää muille, mutta on hyvä muistaa se omakin jaksaminen.
        Aina saa sanoa ei, jos jotain ei halua tehdä, muita ei tarvitse miellyttää, kukaan ei hylkää, vaikka tekisi joskus oman pään mukaan.
        Se, että opinnot pitenivät, ei siinäkään ole mitään pahaa.
        Tuleeko sinun syyllistettyä itseäsi joistain asioista, vaikkei vika olisikaan sinun ?
        Siinä kohtaa puhutaan itsetunnosta, ja kun itsetunto on alhaalla, ei osaa riittävästi arvostaa itseään. Silloin tulee pakostakin paha olla.
        Vaikkakin nyt on masennusta, se voi ajan myötä helpottaa ja sitten näkyy taas valoa tunnelin päässä.
        Jokaisella ihmisellä mielialat heittelee jonkin verran, kenelläkään ei mene aina hyvin tai ole aina helppoa elämässään.


      • Anonyymi

        😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍

        💋 ­­N­y­­m­f­o­m­a­­­a­­n­­­i -> https://ye.pe/finngirl21#179672511

        🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Ihan huuhaata koko lääkitys. Lääkefirmojen bisnes.

      ----"Monet ihmiset käyttävät masennuslääkkeitä, koska heidät on saatettu uskomaan, että heidän masennuksensa on biokemiallinen syy, mutta tämä uusi tutkimus viittaa siihen, että tämä usko ei perustu todisteisiin", sanoi tutkimuksen johtava kirjoittaja Joanna Moncrieff, psykiatrian professori University College Londonista. ja konsulttipsykiatri Koillis-Lontoon NHS:ssä -säätiössä.

      "On aina vaikea todistaa negatiivista, mutta uskon, että voimme turvallisesti sanoa, että useiden vuosikymmenien aikana tehdyn valtavan tutkimuksen jälkeen ei ole vakuuttavia todisteita siitä, että masennus johtuisi serotoniinin poikkeavuuksista, erityisesti alhaisemmista tasoista tai alentuneesta aktiivisuudesta. serotoniini.

      https://www.theguardian.com/society/2022/jul/20/scientists-question-widespread-use-of-antidepressants-after-survey-on-serotonin

      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taasko unohtu se linkki, missä kerrotaan masis lääkkeiden toimintamekanismi?

        https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/medix-palkinnon-saa-eero-castrenin-tutkimusryhma/?public=6694b6981662b5933df0bdcaf7a2f626

        Taas unohtu se että tuo sinun jakamasi castrenin linkki jota pidät jonainen absoluuttisena totuutena on vain yksi teoria eikä tuo tarkoita että aivokemioiden keinotekoinen muokkaaminen noin on terveellistä saatika edes pitemmän päälle hyödyllistä aivoille.

        Eikä se osoita että lääkkeet edes toimii masennukseen. Esim pitemmän päälle myöskään. Niitähän on pidetty aivan naurettavan vähän plaseboa parempina jossain vakavammissa masennustiloissa

        Mutta usko vaan uskontoosi :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taas unohtu se että tuo sinun jakamasi castrenin linkki jota pidät jonainen absoluuttisena totuutena on vain yksi teoria eikä tuo tarkoita että aivokemioiden keinotekoinen muokkaaminen noin on terveellistä saatika edes pitemmän päälle hyödyllistä aivoille.

        Eikä se osoita että lääkkeet edes toimii masennukseen. Esim pitemmän päälle myöskään. Niitähän on pidetty aivan naurettavan vähän plaseboa parempina jossain vakavammissa masennustiloissa

        Mutta usko vaan uskontoosi :D

        Jostain joskus luin, että niitä serotoniineja ja dopamiineja ei pitäisi sotkea millään antagonisteilla. Kaipa se jotain lääkeaineita tarkoittaa.
        Mutta jotkut ovat toista mieltä, ja jotkut taas jotain muuta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taas unohtu se että tuo sinun jakamasi castrenin linkki jota pidät jonainen absoluuttisena totuutena on vain yksi teoria eikä tuo tarkoita että aivokemioiden keinotekoinen muokkaaminen noin on terveellistä saatika edes pitemmän päälle hyödyllistä aivoille.

        Eikä se osoita että lääkkeet edes toimii masennukseen. Esim pitemmän päälle myöskään. Niitähän on pidetty aivan naurettavan vähän plaseboa parempina jossain vakavammissa masennustiloissa

        Mutta usko vaan uskontoosi :D

        Oletko koskaan kuullut käsitteestä "Informed consent"? Tai ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?

        Vai onko se vain yksi kortti kaksinaamaisten ihmisten natsikorttipakassa, jota heilutellaan silloin kun todellisuus ei miellytä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jostain joskus luin, että niitä serotoniineja ja dopamiineja ei pitäisi sotkea millään antagonisteilla. Kaipa se jotain lääkeaineita tarkoittaa.
        Mutta jotkut ovat toista mieltä, ja jotkut taas jotain muuta.

        No ei niitä tasoja kannata sotkea. Kun jotain on liikaa, keho downreguloi reseptoreita. Lopussa aivoissa on kemiallinen epätasapaino. Alussa sulla ei ollut mitään epätasapainoa kuin psykiatrin mainospuheissa eikä muutakaan vikaa mitä pitäisi korjata.


    • Anonyymi

      Liikunta, raitis ilma, terveellinen ruokavalio ja riittävä lepo. Lisäksi sopivasti mielekästä tekemistä päiviin. Siinä mielialalääke-ehdotukseni.

      • Anonyymi

        Moni joka elää sinun ohjeitten mukaisesti saa silti masennuksen ja lääkkeillä saanut sen aisoihin.
        Joten jos sitä alkaa netistä etsimään asioita lääkityksestä erityisesti lääkitystä vastaan , niintottakai löytää etsimänsä . On monia itse tehtyjä ns ”: professoreita ”:jotka jostain syystä
        Mielellään kirjoittelevat lääkevastaisia juttuja mediaan.
        Se joka työskentelee psykiatrian sektorilla, on nähnyt miten ihmiset ovat saaneet elämänsä takaisin lääkityksen avulla. Sitten on tietysti ulkoilu, uni, ja ravinto myöskin tärkeä tekijä.
        Joten oikeaa tietoa saa alan kirjoista ,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moni joka elää sinun ohjeitten mukaisesti saa silti masennuksen ja lääkkeillä saanut sen aisoihin.
        Joten jos sitä alkaa netistä etsimään asioita lääkityksestä erityisesti lääkitystä vastaan , niintottakai löytää etsimänsä . On monia itse tehtyjä ns ”: professoreita ”:jotka jostain syystä
        Mielellään kirjoittelevat lääkevastaisia juttuja mediaan.
        Se joka työskentelee psykiatrian sektorilla, on nähnyt miten ihmiset ovat saaneet elämänsä takaisin lääkityksen avulla. Sitten on tietysti ulkoilu, uni, ja ravinto myöskin tärkeä tekijä.
        Joten oikeaa tietoa saa alan kirjoista ,

        Siinä olen samaa mieltä, että sairaudentunnottomat ihmiset voisivat ihan hyvin pysyä siellä omassa neurolepti keskustelussaan, eikä tulla väittämään tietävänsä kaiken masennuksesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moni joka elää sinun ohjeitten mukaisesti saa silti masennuksen ja lääkkeillä saanut sen aisoihin.
        Joten jos sitä alkaa netistä etsimään asioita lääkityksestä erityisesti lääkitystä vastaan , niintottakai löytää etsimänsä . On monia itse tehtyjä ns ”: professoreita ”:jotka jostain syystä
        Mielellään kirjoittelevat lääkevastaisia juttuja mediaan.
        Se joka työskentelee psykiatrian sektorilla, on nähnyt miten ihmiset ovat saaneet elämänsä takaisin lääkityksen avulla. Sitten on tietysti ulkoilu, uni, ja ravinto myöskin tärkeä tekijä.
        Joten oikeaa tietoa saa alan kirjoista ,

        Sopiva lääkitys ja oikea maltillinen määrä , niin ehkä hyvin toimii. Eikä myöskään loppuelämän lääkitykseksi, vain tarvittavan ajan muun avun/hoidon tueksi.
        Monesti on tullut nähtyä reilua ylilyöntiä lääkkeiden määräämisten kanssa, varmasti vähemmilläkin määrillä pärjäisi. Siitä kun ei ole mitään hyötyä, että määrätään 2-4 eri lääkettä ja aika reiluilla annoksilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moni joka elää sinun ohjeitten mukaisesti saa silti masennuksen ja lääkkeillä saanut sen aisoihin.
        Joten jos sitä alkaa netistä etsimään asioita lääkityksestä erityisesti lääkitystä vastaan , niintottakai löytää etsimänsä . On monia itse tehtyjä ns ”: professoreita ”:jotka jostain syystä
        Mielellään kirjoittelevat lääkevastaisia juttuja mediaan.
        Se joka työskentelee psykiatrian sektorilla, on nähnyt miten ihmiset ovat saaneet elämänsä takaisin lääkityksen avulla. Sitten on tietysti ulkoilu, uni, ja ravinto myöskin tärkeä tekijä.
        Joten oikeaa tietoa saa alan kirjoista ,

        Keitä ovat nämä mainitsemasi lääkevastaisia juttuja mediaan kirjoittelevat, "itse tehdyt" ns. "professorit"? Anna nyt vaikka alkuun esimerkki tällaisesta lääkevastaisesta jutusta. Silloin muutkin pääsisivät ihan itse arvioimaan, kuinka puutaheinää juttu on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moni joka elää sinun ohjeitten mukaisesti saa silti masennuksen ja lääkkeillä saanut sen aisoihin.
        Joten jos sitä alkaa netistä etsimään asioita lääkityksestä erityisesti lääkitystä vastaan , niintottakai löytää etsimänsä . On monia itse tehtyjä ns ”: professoreita ”:jotka jostain syystä
        Mielellään kirjoittelevat lääkevastaisia juttuja mediaan.
        Se joka työskentelee psykiatrian sektorilla, on nähnyt miten ihmiset ovat saaneet elämänsä takaisin lääkityksen avulla. Sitten on tietysti ulkoilu, uni, ja ravinto myöskin tärkeä tekijä.
        Joten oikeaa tietoa saa alan kirjoista ,

        "Se joka työskentelee psykiatrian sektorilla, on nähnyt miten ihmiset ovat saaneet elämänsä takaisin lääkityksen avulla."
        Tämä dokkari ei kuiteskaan mitenkään tue väitettäsi.

        https://www.youtube.com/watch?v=btBuaOOB0VI


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sopiva lääkitys ja oikea maltillinen määrä , niin ehkä hyvin toimii. Eikä myöskään loppuelämän lääkitykseksi, vain tarvittavan ajan muun avun/hoidon tueksi.
        Monesti on tullut nähtyä reilua ylilyöntiä lääkkeiden määräämisten kanssa, varmasti vähemmilläkin määrillä pärjäisi. Siitä kun ei ole mitään hyötyä, että määrätään 2-4 eri lääkettä ja aika reiluilla annoksilla.

        Psykiatria on hevonpaskaa joka vie pahimmillaan ihmisiä kohti isompia lääkeannoksia ja voimakkaampia aineita.

        Se lähtee siitä että psyykenlääkkeet aiheuttaa kemiallisen epätasapainon ja luonnottoman tilan aivoissasi ja hermostossasi ja siitä seuraa oireita x, esim vieroituksessa tai haittana ja siihen määrätään lääkkeitä y. Ja tervemenoa lääkkeidennapsimisreitille!

        Tervemenoa sinne reitille ,bye bye!

        Osa selviää niillä miedoilla aineillaan lyhyitä aikoja. Osa huomaa kuinka psykiatrian aineet on turmelleet kehon ja mielen 10 v myöhemmin ja niitä on mennyt pitkä putki. Miettii kannattiko aloittaa laisinkaan koska elämässä tulee piste jolloin selviytymiskeinot on kuitenkin opiskeltava.

        Minä ajattelin valita tuolla reitillä olon jälkeen terveellisen monipuolisen ravinnerikkaan ruokavalion, kehon luonnollisten tarpeiden tyydytyksen (liikunta, valo, vitamiinitasojen noston normaalille tasolle),tunteiden hyväksymisen, asteittaisen tekemisen nostamisen ja aktivoitumisen, juurisyiden kuten traumojen käsittelyn, sen etten usko että aine ratkaisee elämäntuskan koska elämä on täynnä kärsimystä (vasta yksi läheinen esim sairastui elämänlaatua alentavaan sairauteen ja kuoli samaan aikaan perheenjäsen jota ei vielä teini-iän ja aikuisuuden kynnyksellä tajuakaan mitä paskaa elämä voi suoltaa niskaan kun ei vielä resilienssiä ole joka tapauksessa).

        Te pilleristit, teillä on oikeus vielä muuttaa mielenne kun elämä opettaa. Tulkaa sitten vuosien päästä kertoon miten menee :) mä voin haukkua teitä sairaudentunnottomiksi sitten vieroitusoireidenne kanssa kun huomasitte ettei pilleri korjannutkaan elämäänne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria on hevonpaskaa joka vie pahimmillaan ihmisiä kohti isompia lääkeannoksia ja voimakkaampia aineita.

        Se lähtee siitä että psyykenlääkkeet aiheuttaa kemiallisen epätasapainon ja luonnottoman tilan aivoissasi ja hermostossasi ja siitä seuraa oireita x, esim vieroituksessa tai haittana ja siihen määrätään lääkkeitä y. Ja tervemenoa lääkkeidennapsimisreitille!

        Tervemenoa sinne reitille ,bye bye!

        Osa selviää niillä miedoilla aineillaan lyhyitä aikoja. Osa huomaa kuinka psykiatrian aineet on turmelleet kehon ja mielen 10 v myöhemmin ja niitä on mennyt pitkä putki. Miettii kannattiko aloittaa laisinkaan koska elämässä tulee piste jolloin selviytymiskeinot on kuitenkin opiskeltava.

        Minä ajattelin valita tuolla reitillä olon jälkeen terveellisen monipuolisen ravinnerikkaan ruokavalion, kehon luonnollisten tarpeiden tyydytyksen (liikunta, valo, vitamiinitasojen noston normaalille tasolle),tunteiden hyväksymisen, asteittaisen tekemisen nostamisen ja aktivoitumisen, juurisyiden kuten traumojen käsittelyn, sen etten usko että aine ratkaisee elämäntuskan koska elämä on täynnä kärsimystä (vasta yksi läheinen esim sairastui elämänlaatua alentavaan sairauteen ja kuoli samaan aikaan perheenjäsen jota ei vielä teini-iän ja aikuisuuden kynnyksellä tajuakaan mitä paskaa elämä voi suoltaa niskaan kun ei vielä resilienssiä ole joka tapauksessa).

        Te pilleristit, teillä on oikeus vielä muuttaa mielenne kun elämä opettaa. Tulkaa sitten vuosien päästä kertoon miten menee :) mä voin haukkua teitä sairaudentunnottomiksi sitten vieroitusoireidenne kanssa kun huomasitte ettei pilleri korjannutkaan elämäänne.

        Toi voi yhtälailla olla niiden harhaa jotka on hoitoalalla että lääkkeet auttaa ja ajatusvääristymä. Näkevät usein potilaan akuutissa tilanteessa jolloin lääkkeestä voikin olla tehoa ehkä alkumetreillä (plaseboa ei voi sulkea pois jossa potilas uskoo että lääke alkaa auttamaan koska on vielä hoitosuhdekin lääkäriin ja johonkin auttajaan päällä mikä saa homman tuntumaan tosi tehokkaalta ja kenties samaan aikaan toteuttaa elämässään muutoksia) mutta ajan myötä lääkkeen teho laimenee, lääkkeet pahimmillaan kroonistaa kärsimyksen, tulee viekkareita, haittoja

        Niistä taas hoitoväki ajatusvääristymänään toteaa että kyse on potilaan kroonistunut sairaus. Sitten kun ne ei tehoa se oli vain potilaan paha sairaus ja potilas on hoitoresistentti.

        Osa ei edes pääse näkemään potilaan lääkkeiden kanssa kipuilua pirstonaisessa hoitotsydeemissä. Potilas ei edes kerro kaikkea sitä että lääkkeellä ei ota enää eteen, hän on kemiallinen kastraatti lääkeriippuvuudessa jossa yksikin unohdettu lääke tuo sähköiskuja päähän. Mutta kyllä on niin tehokas lääke että kun yrittää lopettaa niin lääke korjaa pahan olon kuin krapularyyppy krapulan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toi voi yhtälailla olla niiden harhaa jotka on hoitoalalla että lääkkeet auttaa ja ajatusvääristymä. Näkevät usein potilaan akuutissa tilanteessa jolloin lääkkeestä voikin olla tehoa ehkä alkumetreillä (plaseboa ei voi sulkea pois jossa potilas uskoo että lääke alkaa auttamaan koska on vielä hoitosuhdekin lääkäriin ja johonkin auttajaan päällä mikä saa homman tuntumaan tosi tehokkaalta ja kenties samaan aikaan toteuttaa elämässään muutoksia) mutta ajan myötä lääkkeen teho laimenee, lääkkeet pahimmillaan kroonistaa kärsimyksen, tulee viekkareita, haittoja

        Niistä taas hoitoväki ajatusvääristymänään toteaa että kyse on potilaan kroonistunut sairaus. Sitten kun ne ei tehoa se oli vain potilaan paha sairaus ja potilas on hoitoresistentti.

        Osa ei edes pääse näkemään potilaan lääkkeiden kanssa kipuilua pirstonaisessa hoitotsydeemissä. Potilas ei edes kerro kaikkea sitä että lääkkeellä ei ota enää eteen, hän on kemiallinen kastraatti lääkeriippuvuudessa jossa yksikin unohdettu lääke tuo sähköiskuja päähän. Mutta kyllä on niin tehokas lääke että kun yrittää lopettaa niin lääke korjaa pahan olon kuin krapularyyppy krapulan

        "On monia itse tehtyjä ns ”: professoreita ”:jotka jostain syystä
        Mielellään kirjoittelevat lääkevastaisia juttuja mediaan."

        Ai siis puhuitko meistä potilaista jotka kärsivät vieroitusoireista,PSSD:stä eli lääkkeen puhkaisemista seksuaalisista häiriöistä, lääkkeen pitkäaikaiskäytön ongelmista ynnä muusta kun olemme olleet osa ei kontrolloitua pitkän ajan käytön tutkimusta koska oikeat tutkimukset on aika lyhyitä. Joilla on tutkittu vielä ei kontrolloiduissa tutkimuksissa sarjamaistakin käyttöä eri pillereitä koska sitä tutkitaan vielä vähemmän?

        Eikä kellään kiinnosta tutkimuksen tulokset?

        Jotka on itse joutuneet miettimään miten selvitä allikosta johon psykiatria on meidät tiputtanut vaillinaisella informaatiolla lääkkeillä? Jotka on lopussa havainneet että ei vit, ei mulla tainnutkaan olla serotoniinivajeita aivoissa kuten psykiatria väitti jota lääke korjaa vaan aineet teki tosiasiassa epätasapainoa aivoihin ja hermostoon? Jotka huomaa vuosia myöhemmin että on muitakin keinoja pärjätä olonsa kanssa ja masennus biologisena sairautena on reliabiliteetiltaan aika kehno sairaus. Tuska kuuluu elämään, sitä ei ole pakko aineilla hoitaa kuntoon kun oppii selviytymiskeinoja

        Kiitos professorin arvonimestä, ihanaa!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria on hevonpaskaa joka vie pahimmillaan ihmisiä kohti isompia lääkeannoksia ja voimakkaampia aineita.

        Se lähtee siitä että psyykenlääkkeet aiheuttaa kemiallisen epätasapainon ja luonnottoman tilan aivoissasi ja hermostossasi ja siitä seuraa oireita x, esim vieroituksessa tai haittana ja siihen määrätään lääkkeitä y. Ja tervemenoa lääkkeidennapsimisreitille!

        Tervemenoa sinne reitille ,bye bye!

        Osa selviää niillä miedoilla aineillaan lyhyitä aikoja. Osa huomaa kuinka psykiatrian aineet on turmelleet kehon ja mielen 10 v myöhemmin ja niitä on mennyt pitkä putki. Miettii kannattiko aloittaa laisinkaan koska elämässä tulee piste jolloin selviytymiskeinot on kuitenkin opiskeltava.

        Minä ajattelin valita tuolla reitillä olon jälkeen terveellisen monipuolisen ravinnerikkaan ruokavalion, kehon luonnollisten tarpeiden tyydytyksen (liikunta, valo, vitamiinitasojen noston normaalille tasolle),tunteiden hyväksymisen, asteittaisen tekemisen nostamisen ja aktivoitumisen, juurisyiden kuten traumojen käsittelyn, sen etten usko että aine ratkaisee elämäntuskan koska elämä on täynnä kärsimystä (vasta yksi läheinen esim sairastui elämänlaatua alentavaan sairauteen ja kuoli samaan aikaan perheenjäsen jota ei vielä teini-iän ja aikuisuuden kynnyksellä tajuakaan mitä paskaa elämä voi suoltaa niskaan kun ei vielä resilienssiä ole joka tapauksessa).

        Te pilleristit, teillä on oikeus vielä muuttaa mielenne kun elämä opettaa. Tulkaa sitten vuosien päästä kertoon miten menee :) mä voin haukkua teitä sairaudentunnottomiksi sitten vieroitusoireidenne kanssa kun huomasitte ettei pilleri korjannutkaan elämäänne.

        " Voin haukkua teitä.."
        Ei ollut kovin asiallista, vieläpä jos olet itse käynyt läpi tuon lääke"putken".
        Onko sinua silloin haukuttu, miltä se tuntui ?
        Ajattelitko, että voisit laittaa vahingon kiertämään ?
        Jos sinulla on jo asiat paremmin nykyisin, niin keskity parempaan elämään.
        Murehtimalla menneitä niistä ei pääse koskaan irti, ja ne kiusaa mielessä sitten jatkuvasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria on hevonpaskaa joka vie pahimmillaan ihmisiä kohti isompia lääkeannoksia ja voimakkaampia aineita.

        Se lähtee siitä että psyykenlääkkeet aiheuttaa kemiallisen epätasapainon ja luonnottoman tilan aivoissasi ja hermostossasi ja siitä seuraa oireita x, esim vieroituksessa tai haittana ja siihen määrätään lääkkeitä y. Ja tervemenoa lääkkeidennapsimisreitille!

        Tervemenoa sinne reitille ,bye bye!

        Osa selviää niillä miedoilla aineillaan lyhyitä aikoja. Osa huomaa kuinka psykiatrian aineet on turmelleet kehon ja mielen 10 v myöhemmin ja niitä on mennyt pitkä putki. Miettii kannattiko aloittaa laisinkaan koska elämässä tulee piste jolloin selviytymiskeinot on kuitenkin opiskeltava.

        Minä ajattelin valita tuolla reitillä olon jälkeen terveellisen monipuolisen ravinnerikkaan ruokavalion, kehon luonnollisten tarpeiden tyydytyksen (liikunta, valo, vitamiinitasojen noston normaalille tasolle),tunteiden hyväksymisen, asteittaisen tekemisen nostamisen ja aktivoitumisen, juurisyiden kuten traumojen käsittelyn, sen etten usko että aine ratkaisee elämäntuskan koska elämä on täynnä kärsimystä (vasta yksi läheinen esim sairastui elämänlaatua alentavaan sairauteen ja kuoli samaan aikaan perheenjäsen jota ei vielä teini-iän ja aikuisuuden kynnyksellä tajuakaan mitä paskaa elämä voi suoltaa niskaan kun ei vielä resilienssiä ole joka tapauksessa).

        Te pilleristit, teillä on oikeus vielä muuttaa mielenne kun elämä opettaa. Tulkaa sitten vuosien päästä kertoon miten menee :) mä voin haukkua teitä sairaudentunnottomiksi sitten vieroitusoireidenne kanssa kun huomasitte ettei pilleri korjannutkaan elämäänne.

        Eiköhän sekin ole ihan pillereillä hoidettava sairaus, jos kuvittelee muita pilleristeiksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toi voi yhtälailla olla niiden harhaa jotka on hoitoalalla että lääkkeet auttaa ja ajatusvääristymä. Näkevät usein potilaan akuutissa tilanteessa jolloin lääkkeestä voikin olla tehoa ehkä alkumetreillä (plaseboa ei voi sulkea pois jossa potilas uskoo että lääke alkaa auttamaan koska on vielä hoitosuhdekin lääkäriin ja johonkin auttajaan päällä mikä saa homman tuntumaan tosi tehokkaalta ja kenties samaan aikaan toteuttaa elämässään muutoksia) mutta ajan myötä lääkkeen teho laimenee, lääkkeet pahimmillaan kroonistaa kärsimyksen, tulee viekkareita, haittoja

        Niistä taas hoitoväki ajatusvääristymänään toteaa että kyse on potilaan kroonistunut sairaus. Sitten kun ne ei tehoa se oli vain potilaan paha sairaus ja potilas on hoitoresistentti.

        Osa ei edes pääse näkemään potilaan lääkkeiden kanssa kipuilua pirstonaisessa hoitotsydeemissä. Potilas ei edes kerro kaikkea sitä että lääkkeellä ei ota enää eteen, hän on kemiallinen kastraatti lääkeriippuvuudessa jossa yksikin unohdettu lääke tuo sähköiskuja päähän. Mutta kyllä on niin tehokas lääke että kun yrittää lopettaa niin lääke korjaa pahan olon kuin krapularyyppy krapulan

        Koko maailma on yksi iso ajatusvääristymä, ja vain minä olen oikeassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koko maailma on yksi iso ajatusvääristymä, ja vain minä olen oikeassa.

        Oletko nyt täysin oikeassa siinä, että väität itsesi olevan aina oikeassa ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " Voin haukkua teitä.."
        Ei ollut kovin asiallista, vieläpä jos olet itse käynyt läpi tuon lääke"putken".
        Onko sinua silloin haukuttu, miltä se tuntui ?
        Ajattelitko, että voisit laittaa vahingon kiertämään ?
        Jos sinulla on jo asiat paremmin nykyisin, niin keskity parempaan elämään.
        Murehtimalla menneitä niistä ei pääse koskaan irti, ja ne kiusaa mielessä sitten jatkuvasti.

        Ne ansaitsee haukkumisensa, jotka vähättelee toisten kokemia ongelmia lääkkeistä ja kutsuu niitä suunnilleen huru-ukoiksi jotka lääkkeiden ongelmista kertovat.Ehkä se elämä sitten opettaa myöhemmin itseäkin, miksi ne toiset oikein paasasi. Muuten en toivo kellekään mitään ikävää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eiköhän sekin ole ihan pillereillä hoidettava sairaus, jos kuvittelee muita pilleristeiksi.

        No ethän sinä tietenkään pilleristi varmaan olekaan joka täällä lääkkeisen hyötyjä kehut :D Pilleristit kun tietää mihin se polku johtaa.

        Ei se minua ihmetytä ettei pillerit ole auttaneet tämän ketjun nuorta ihmistä koska ne on aika paskoja. Sanotaanko että se voi olla myös siunaus, pitemmän päälle. Kun sitä oloaan voi parantaa paljon muullakin vaikka toki psykiatrian puolella ei ole kuin pillerit + terapiaoppeja. Ainiin sähköhoitokin vielä ja magneettistimulaatio. Masennuksestahan ei mitenkään voi päästä eteenpäin ellei vähintäänkin jollain psykiatrian keinolla kajoa aivoihin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ethän sinä tietenkään pilleristi varmaan olekaan joka täällä lääkkeisen hyötyjä kehut :D Pilleristit kun tietää mihin se polku johtaa.

        Ei se minua ihmetytä ettei pillerit ole auttaneet tämän ketjun nuorta ihmistä koska ne on aika paskoja. Sanotaanko että se voi olla myös siunaus, pitemmän päälle. Kun sitä oloaan voi parantaa paljon muullakin vaikka toki psykiatrian puolella ei ole kuin pillerit terapiaoppeja. Ainiin sähköhoitokin vielä ja magneettistimulaatio. Masennuksestahan ei mitenkään voi päästä eteenpäin ellei vähintäänkin jollain psykiatrian keinolla kajoa aivoihin

        Sie et taida hirmupaljoo tietää mielenterveydestä tai sen hoidosta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sie et taida hirmupaljoo tietää mielenterveydestä tai sen hoidosta?

        Tiedän hyvinkin paljon mitä hoito on resurssipuutteisessa mt-systeemissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän hyvinkin paljon mitä hoito on resurssipuutteisessa mt-systeemissä.

        Resurssipuutteet, ja hankalat potilaat, ei ole helppoa.
        Itsekin tosin aikanaan vain potilaspuolella, ja vieläpä joskus hankalana sellaisena.
        Vasta jälkeen päin tullut mietittyä asioita.
        Varmasti on henkisesti rankkaa työtä, psykiatrinen hoitotyö.


    • Anonyymi

      Joskus oikeasti lääkkeistä on hyötyä, joskus oikeasti se potilas on oikein diagnosoitu ja tarvitsee lääkinnällistä apua selvitäkseen. Ymmärrän, että kaikki haluavat haukkua lyttyyn SSRI-lääkkeet, mutta en olisi itse ilman niitä enää tässä, vuosia käytin niitä pysyäkseni kiinni elämässä, ja onneksi en lopettanut. Lääkitys ei toki auta yhtä hyvin niitä, joilla se syy olla masentunut elämässä on edelleen läsnä, mutta lääkitys auttaa selviämään etenkin, jos ei ole lievä masennus vaan jo kaikki menetetty. Masennustakin on monen eri tasoista, eikä ehkä lievimmällä tasolla kannata hankkiutua lääkeriippuvaiseksi liian helpolla, silloin terapia voisi olla parempi vaihtoehto, koska lääkitys on vain apua oireisiin, ei se poista syytä syytä itsestään. Vaikeaa on kuitenkaan vastata mitenkään tietämättä, miksi olet masentunut. Jokin trauma, tapahtuma elämässä, jonkun menetys, muuten vain alakulo? Koulukiusaamista, huono itsetunto, liikaa somea tai itsensä muihin vertaamista? Toivottavasti jokin lääke auttaisi, ja toivon, että saat muutakin apua kuin vain lääkettä toisen perään.

      • Anonyymi

        tuo mun masennus aika monen asian summa, ei mitään tiettyä syytä. en ehkä tähä yksityiskohtasesti ala selittämää mut muutoksia elämässä, suht paljon ihmissuhdeongelmia, minäkuvan muuttumista.

        tottahan tuo on ettei se pelkällä lääkityksellä lähe. tota puhumista kuitenki harrastan ja elämäntapoja yritän parempaan suuntaan muokata! olis vaan kiva jos lääke tekis edes sitä oireiden helpotusta mihin se on tarkotettu.


    • Anonyymi

      Paras lääke masennukseen on reipas liikunta raikkaassa ulkoilmassa aamuin illoin. Puoli tuntia kerrallaan, se riittää.

      Myös raskas ruumiillinen työ on hyväksi. Se karkottaa synkät ajatukset. Joitakin auttaa kovat nyrkkeilyharjoitukset.

    • Anonyymi

      Minä vedän ainakin mitä pillereitä haluan ja v***t välitän muiden horinoista. Jos olet muuten vetämässä itseäsi roikkumaan, niin kannattaa ensin käydä muut vaihtoehdot läpi.

      • Anonyymi

        Miksi kiikkuni on niin karu, siinä on vain yksi naru...


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta

      Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee
      Maailman menoa
      417
      1762
    2. Miksi jollain jää "talvi päälle"

      Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli
      Maailman menoa
      176
      1390
    3. Minua itkettää tämä tilanne

      Meidän pitäisi jutella. Eikö niin? Miehelle.
      Ikävä
      105
      1378
    4. Miksi koulut pakottavat

      Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja
      Maailman menoa
      125
      1304
    5. Mitkä oli suurimmat

      Syyt mihin hänessä ihastuit alussa ja pikkuhiljaa tunteiden edetessä
      Ikävä
      45
      1046
    6. Minulla oli tunteita

      Tein itsestäni pellen. Sait hyvät naurut ja minä 💔
      Ikävä
      63
      946
    7. Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024

      Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit
      Suomi24 Blogi ★
      0
      922
    8. Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!

      Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s
      Maailman menoa
      92
      891
    9. Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?

      Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!
      Ikävä
      116
      885
    10. Se katse silloin

      Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt
      Ikävä
      32
      866
    Aihe