Mitä tunnet

Kiva kaveri. 😌

EN
YHTÄÄN

MITÄÄN

!!!!!!!!!!

Lämpöä tunnen. Olikohan tarpeeksi pitkä viesti jo?

Eräs henkilö sai ärsyyntyneelle tuulelle joten vastataan moodin mukaisesti että kaikkea raivon ja rakkauden välistä 😁

Enää pelkkää oksetusta ja inhoa

Hymyilyttää, nyt 🙂

Jaa a toisaalta olo että vähön ärsyttää toisaalta sellainen olo että pitäisi kääriä johonkin kuplamuoviin turvaan ettei sille ikinä sattuisi mitään pahaa .

Rakkautta . Mulla tunne että haluaisin suojata hänet sellaisella rakkauden , välittämisen ja hellyyden suoja kehällä.

Ajatus hänestä hymyilyttää ja tunnen uteliaisuutta tutustua paremmin.

Hyiiiii

Hymyilyttää ja hyvä mieli näkemisestä , vaikken muuten jaksa tekemisissä / puheissa olla .
Hän on sellainen sähikäinen joka boostaa levottomaksi ja hyvännäköinen , arvaamaton ...

Hiljaista kaipuuta, välillä riipivää kaipuuta. Hellyyttä. Kiitollisuutta. Halua.

Kaipuuta, kipua, surua, ihania muistoja katseista ja pienistä jutteluhetkistä, sydänsuruja, rakkautta, pettymistä, toivoa ja kaikkea mahdollista mitä voi toivoa että joskus vielä saisin hänet kohdata.

Itkettää

Suurta kaipausta, hellyyttä ja ehkä jopa rakkautta.

Rakkautta ❤

Hellyyttä nyt ainakin. Suojelu-, huolehtimis- ja paijausvietti huutaa täysillä hänen kohdallaan.

Sekopäisen hulluna häneen olen edelleenkin enkä tiedä miksi. Ei edes tunneta kunnolla

Hellyyttä, arvostusta, lämpöä, ihmetystä, himoa, toivoa ja jotain outoa syvää yhteenkuuluvuutta. Hän on unelmieni ruumiillistuma ja se sekoittaa pääni. En osaa ottaa vastaan ja edetä tai viedä eteenpäin. Kuin universumin olisi tuonut puuttuvan palasen eteeni ja olen hämmennyksissäni voinko oikeasti nyt löytää kaipaamani rakkauden.

Menetettyä rakkautta..
Enkä kestä etten voi laittaa mitään viestiä. Sydän on aivan palasina.

Iloa, hellyyttä, intohimoa ja kenties rakk…

Suurta rakkautta tunnen häntä kohtaan.

Kyllä tässä täytyy painaa eteenpäin. Kävi vanhanaikaisesti ja luulin, että hänkin jotain kaipailee, kun laittelin suoraa viestiä? Pyh, Pää täällä vartti-tsätissä tekee temppuja, että täytyykin tästä lähteä juttelemaan naisille. Moikka ja ei muuta!

Hellyyttä ja ikävää.

Vaihtelee, kaikkea mahdollista. Ihan liikaa.

Mikä on kaivattu? Kertokaa nyt minullekkin. Höpöhöpö huruukkojen puuhaa.💩

Vaihtelee. Tänään mä tunnen syvää epätoivoa. Että menin kiinnostumaan. Että valkeni että minkälainen mies onkin ja miten syvästi loukkasi mua. Niin pettynyt että itkettää. Mulla on mennyt pitkä aika hukkaan tämän takia ja tulee menemään vielä aikaa. Pätkä mun elämästä on mennyt viemäristä alas ;(

Tunnen paljon mutta en vihaa, katkeruutta ja pelkoa.
Niihin ei ole mitään syytä.
Olen onnellinen siitä että edes kerran elämässäni olen saanut kokea mitä toista arvostava rakkaus on. Liian nuorena en vain sitä ymmärtänyt arvostaa.
Ikävä on kuitenkin ikuinen.

Rakastan häntä, yhä vaan ja edelleen. Hän on minulle tärkeä. 💖

En nyt muista miten se meni sanasta sanaan mutta.
Nyt Leijonaportin jälkeinen viikko on sellainen, että ylösnoustakseni minun täytyy kuolla.
En siis saa tuntea yhtään mitään tunnetta toista ihmistä, asiaa, paikkaa tai mitään muutakaan kohtaan. Minun täytyy olla siis tämän viikon verran kuollut, siitä tuo ylösnousemus.

Kaipaus on helpottanut, kunhan en pysähdy enempää häntä miettimään. Mutta tunnen silleen levollista oloa, että hän on selviytyjä.. joten varmastikin elää elämäänsä hyvillä mielin ja pärjää mukavasti.

Oli kiva törmätä ja edes hetki "tuntea". Jäi kuitenkin muistoihin hyviin.

Vihaa ja epäuskoa

Syvää vihaa.

Lämpöä, uteliaisuutta, intohimoa.

On erittäin hyvä ihminen.
Suunnatonta rakkautta ja kaipuuta ❤️.
Ehkä jonain päivänä ...
Naiselta miehelle.