että tästä palstasta olisi päästävä eroon, oman henkisen hyvinvoinnin vuoksi...
Miten se onnistuu? Joskus olen pitänyt jopa viikon tauon, mutta aina palasin takaisin.
Nyt kuitenkin alkaa tuntua siltä, että tästä on paljon enemmän haittaa kuin "hyötyä". Tuuleen huutamista vain. Ajan tuhlausta. (Ja ei, en voi jutella kaivattuni kanssa oikeassa elämässä, joten sitä on turha ehdottaa...)
Miten se onnistuu? Joskus olen pitänyt jopa viikon tauon, mutta aina palasin takaisin.
Nyt kuitenkin alkaa tuntua siltä, että tästä on paljon enemmän haittaa kuin "hyötyä". Tuuleen huutamista vain. Ajan tuhlausta. (Ja ei, en voi jutella kaivattuni kanssa oikeassa elämässä, joten sitä on turha ehdottaa...)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minusta tuntuu samalta ja pikkuhiljaa koukku irtoaa, Yksi päivä huomasin katsovani mieluummin sitä ylen alkuillan tylsää pappisarjaa kuin tulin tänne. En tykkää siitä pappisarjasta ollenkaan, mutta silloin voitti palstan. Tällaisia hetkiä on koko ajan enemmän ja enemmän.
Ainot jotka ei ehkä pääse on nuo, jotka elää näistä hahmoista eivätkä kaipaa ketään todellista ihmistä. Luulen että tämä on heille todellisinta sosiaalisuutta mitä voi olla.
Minä en omista televisiota, joten siitä ei valitettavasti omalla kohdalla korviketta löydy. Mutta yksi päivä huomasin lähteväni kävelylle alkuillasta podcastia kuuntelemaan sen sijaan, että olisin ollut läppärillä täällä. Tietokoneella tulee istuttua muutenkin ihan liikaa joka päivä, joten joku muu harrastus pitäisi löytää palstailun sijaan...
Mutta välillä se ikävän tunne on niin kertakaikkisen pakottava, että sitä on vaikea pitää sisällään. Silloin tulee purettua tänne... Jos en käy enää täällä, niin miten ihmeessä selviän sen polttavan kaipuun kanssa? Sitä vain ihmettelen... -ap
Voitko avata miksi et voi jutella oikeassa elämässä? En ole tässä tuomitsemassa, että sen takia en kysymystä esitä.
❤️
Älä huoli, minä erotan sinut täältä muiden joukosta ja tiedän, että sinulla on sydän paikallaan. :)
En halua sen kummemmin yksityiskohtiin mennä, mutta kohtasimme tilanteessa, johon ns. "henkilökohtaiset intressit" eivät voi kuulua ja suhteen tulee olla asiallinen ja asianmukainen. Siinä ei paljon auta, vaikka kuinka kaipaa/välittää/haluaa/toivoo. Kädet ovat sidotut. Joskus siihen ikävään on pakahtua. Niinä hetkinä palstasta on ollut hyötyä. -ap
Onko tuo "henkilökohtainen intressi" sellainen tilanne, että siihen ei voisi koskaan tulla muutosta, eli onko se lopullista?
❤️
Minulla on juuri tuo tilanne ollut. Ikävä on ihan koko ajan. Ja tänne eksyn jatkuvasti kun on hetki mahdollista.
Töissä rakastuin. Eikä se ole oikea paikka luoda suhdetta toiseen.
Se on ihan hirveä tilanne. Varsinkin, jos sattuu olemaan ihminen, joka ihastuu/rakastuu ani harvoin... -ap
Aika moni ihminen on tavannut kumppaninsa töissä joten hyvin on mahdollista tuollainen.
Ei se ole mitenkään kiellettyä ettei töissä voisi rakastua. Tiedän monia tapauksia.
Onhan kaikki periaatteessa mahdollista. Päätyväthän ihmiset yhteen vuosienkin jälkeen, kun eroon kerran ovat joutuneet. Ihmeitä tapahtuu, ja joskus rakkaus todellakin puskee läpi kaikkien niiden harmaimpien kivienkin.
Mutta tuossa tilanteessa implikaatio on se, että toinen laittaisi elämänsä hyllylle pitkäksikin aikaa. Eihän sitä toivo ihmiselle, josta välittää. Hän ansaitsee elämän täynnä iloa, lämpöä ja rakkautta, jos ei minun kanssani, niin sitten jonkun muun. En minä pystyisi vaatimaan toiselta, että odota, kun minulla nyt sattuu olemaan sinua ikävä. Ei minun ikäväni saa olla hänen ongelmansa. Ennemmin niin, että hän on onnellinen, miten sitten koskaan onnensa löytääkin. -ap
Kiitos kun avasit tätä. Käsitän niin, että kyse on toisen tilanteesta, ei sinun?
❤️
Ei sillä sinänsä ole väliä kumman tilanteesta on kyse, lopputulema on joka tapauksessa se mikä se on. Mutta nyt alkaa mennä kyynelehtimiseksi taas, joten poistun paikalta ja koetan keskittyä johonkin muuhun. Onneksi(?) on yksi "hyväntekeväisyyskäännöshomma", jonka olen lupautunut tekemään. Rupean vaikka kääntämään sitä. Saa ajatukset johonkin muualle taas vähäksi aikaa...
Mukavaa iltaa sinulle. -ap
Sama täällä.. sydän on ihan palasina. Olisitpa hän. En oo koskaan rakastunut näin paljon toiseen. Koko ajan ahdistaa kun tietää ettei nähdä jäi vaan ne rakkautta sykkineet katseet..
Kiitos samoin sinulle.
❤️
Mikset voi?
On kai sinusta itsestä kiinni myös mitä voit tehdä.
Avasin tuota jo tarpeeksi yllä. -ap
Etkö osaa käsitellä itseäsi?