Joo siis kyrsii kaikki se mitä kuuluu siihen instituutioon olla kunnollinen kansalainen, ja olla ne kaikki jutut mitä tarttee siihen säädylliseen elämään ja vastakkaisen sukupuolen hyväksyttävyyteen, jotta pääsee kyntämään. Kun ne jutut on kumminkin niin teennäistä bullshittia. Ehkä mä vaan tiedostan liikaa, enkä vaan jaksa niitä uutisia ja niitä ja trendejä ja juoruja ja ties mitä juppileikkejä, joita joutuu pöyritellä siinä "normielämässä".
Naimakaupoilla.
Anonyymi-ap
74504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 74
Vanhimmat
ok
Ei se ole ok, että on ajanut itsensä siihen pisteeseen ettei osaa enää toimia tässä instituutiossa. En koskaan tahtonut sen menevän näin, mut en ehkä myöskään voinut muuta. Enkä tiedä enää kuinka päästä takaisin sinne zonelle, jossa vastakkaisen sukupuolen kanssa osais kuvitellakaan mitään tapahtuvan. Päissään korkeintan.
jaa
Sun olis ehkä pitänyt olla pidättyväisempi. Nautintokeskeinen elämä on täysi mindfuck. Paha kysymys, miten palataan niiltä teiltä takaisin... Hyvä kysymys.
Ehkä sinä hyvä mies tosiaan ihan vain ”tiedostat” liikaa, mene tällä vaikka👍
Kiitti, mut kun se tie ei vie rakkauden satamaan, ei ainakaan tunnu siltä.
Ei se viekään. Etit vaan uusia kicksejä etkä koskaan oo tyytyväinen. Et näe oikeasti niitä ihmisiä joita jahtaan, mitä niiden sisällä on ja mistä ne on tehty. Tunne-elämä on sotkettu samalla.
Enemmänkin niin päin, ettei osaa nähdä itseään kattavan riittäviä standardeja toisen puolesta. Sitten sanotaan että pitäis rakastaa itseään. No mut sitten onkin jo liian itserakas toiselle. Siinä on jotain pulmaa ehkä, mut helposti tuomitaan ihminen.
Hmm oon kuullut kommentin omasta riittämättömyydestä ennenkin näissä haasteissa. Onko se kuitenkin vähän se että elämänhallinta on vähän hukassa? En ymmärrä, haluaisin ymmärtää missä asioissa tai miksi kokee riittämättömyyttä.
Itserakkaus on ylpeyttä. itsensä rakastaminen on kärsivällisyyttä ja armollisuutta ja itsestä huolehtimista.
Miksi luoda päässään niitä standardeja toisen puolesta, sehän on sen toisen asia. Toinen hyväksyy jos hyväksyy, olet riittävä oikealle ihmiselle sellaisena kuin olet. Ei siinä täydellisyyttä kaivata. Tärkeämpää on olla aito, auki, sopiva. Rakkaus on kärsivällinen...
No kun olet "hulttio" niin millä standareilla sä lähennyt toista kuin jossain itsevarmassa kännissä, joka on keinotekoisesti luotu alterego. Mut kun sitä pitäis välillä olla selvinkinpäin ja kohdata se totuus itsestään tai todellisuus. No mut entäs kun se todellisuuskin sisältää aika paljon kuraa. On oltava pakokeinoja pois siitä paskasta. Sitten elät jossain luupissa, etkä pääse pois.
Jos susta naiset kiinnostuu, niin asiat on hyvin. Ne näkee sun persoonassa hyvä asioita. Ei tarvi olla itsevarma niinkuin kännissä. Jos nainen on kiinnostunut kun oot oma itsesi niin se riittää sille tai sitä oikeaa versiota susta se just haluaa. Vikoineen, kun oikein paljon tykkää. Kännimetsästykset taitaa olla sitten eri asia.
Kukaan ei ole täydellinen, kaikki tekee virheitä ja kaikilla ei oo elämä kasassa kaikin puolin. Mulla ainakaan, täys työ pitää asiat kasassa välillä. Kumma ilmiö sellainenkin, että kun tapaa jonkun oikein sopivan josta välittää, niin on luonnollisesti halu ja motivaatio kasvaa ihmisenä ja olla paras versio itsestään. Eikä siinä ole mitään suorittamista, vaan tuntuu jotenkin hyvältä ja oikealta pyrkiä siihen.
Mikä saa sut pitämään itsestäsi hulttiona?
Mun mielestä tämä bullshit mitä ap kirjoitat on suurha harhaa tässä ajassa. Jota hokee ne jotka näkee elämänsä suurimmaksi tarkoitukseksi nautinnon. Itsekeskeisen. Mikä taas johtaa muiden ihmisten näkemiseen esineinä ja hyväksikäyttämiseen. Samalla omat aivot opetetaan koukuttumaan dopamiiniin, mikä vähentää sitä kärsivällisyyttä ja tasapainoisuutta ihmisessä.
Parisuhteen idea on rakkaus. Rakkaus jossa voi kasvaa ja joka parhammillaan parantaa ja korjaa ihmistä. On taistelupari, tuki ja turva, kun tulee vaikeita aikoja.
Se kulissi mikä siihen ympärille rakennetaan on toissijaista, ongelma on mun mielestä siinä että siitä kulissista tulee se pääasia! Miltä elämä toisten silmiin näyttää,
Jos lapsia haluaa niin avioliitto on turvallinen perusta kasvattaa lapsia. Rakkaudella ja turvallisessa ilmapiirissa ja ympäristössä.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus ei etsi omaa etuaan. Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa. Mikä on suurempaa kuin rakkaus. Äidinrakkaus on mulle yksi kauneimpia asioita maailmassa, suuri voima. Äidit on superihmisiä. Rakkaudessa on valtava ja mullistava voima, vaikka se alkaisi hiljaa ja kasvaisi hiljakseen.
Kirjoitit hyvin, mut kato. Kun sitä pitää aina olla niin äijää, tai ämmää ja pitää aina olla niin fressi ja täynnä itseään ja sitä matskua jota sulle tuotetaan. Kun mäkin oon täällä ja mä oon muuten just niin kuin te muutkin. Enkä anna tuumaakaan periks.
Mistä te ootte repineet sen itseluottamuksenne? Siitä että halusitte pistää pullaa uuniin ja sitten luulitte, että ne jälkiseuraamukset on jokin totuus elämästä. Ei se ole, se on vaan inhimillisyyttä ja osa ihmisluontoa. No sittenkö ollaan kumminkin tuomitsemassa, tai ainakin analysoimassa toisenlaisia inhimillisesti eläneitä.
En ymmärtänyt...
Lasten hankkiminen tuntuu kuulemma luonnolliselta (mulla ei oo lapsia niin en tiedä). Myöhemmin vasta voi tajuta, että olikohantää hyvä idea ollenkaan, vaikeaa. Sittenn pitää vaan selvitä ja pärjätä. Ei ihmisillä oikeasti ole homma hallussa, ne vaan yrittää parhaansa. Joka leikkiin lähtee se leikin kestäköön. Kuullut myös että vaikeimmat ajat lapsiperheessä on ollut joillekin niitä parhaita vuosia joita muistelee lämmöllä. On tää elämä kummallista.
Niin, sillä on aikansa. Uskonnollinen osuus on käytävä läpi.
Häh? En ymmässä uskonnollisuutta. Ymmärrän mitä on usko ja henki. Vapaampaa.
Intohimo ei vielä ole rakkautta vaikka kuvittelisit palvovasi toista, jos tarkoituksesi ei ole toimia toisen parhaaksi ja yhteiseksi parhaaksi. Eli on osattava kuunnella toisenkin tarpeita, osattava arvostaa ja kunnioittaa. Ei mitään palvontaa vaan sitä että toinen olisi onnellinen kanssasi. Ja kumpikin toimii näin. Epätasapaino syntyy siitä, kun omistava intohimo kohtaa empatian. Empaattinen tuhoutuu…
Nuo kaksi viimeistä lausetta. Aivan totta. Itkettää nyt... :(
Siis kyse ei ole ollut siitä millaisia asioita sen toisen kanssa joutuu pyöritellä, vaan se mitä sellaseen institutionaaliseen elämään kuuluu. Se kun kuitenkin pyörii aika pitkälti seksin, tai pariutumisen ympärillä. Se mitä sulla pitää ja olla ja se mitä pitää kestää, jotta pääsee sinne parittelu-asteelle. No siinä tietenkin on varianssia, mut mistä sen voi tietää varautumatta kaikkeen.
Ajattelet että pitää olla kulissit jo kunnossa että pääsee kivaan osuuteen.? Eikö toiseen tutustumisessa ole mitään kivaa? Onko sulla koskaan enää tunnetta toisesta ihmisestä? Odotat että näet, tykkäät ihan vaan katsoa toista, tykkäät kuulla mitä toinen ajattelee kaiken maailman asioista... ja jos toisesta tykkää niin on kärsivällinen as kuuntelee sen toisen tarpeen että koska on aika, ei se ole reilua ola vaativa. Nykyään pitäis olla heti valmis, mitä jos on vaikka haavoja niissä jutuissa ja tarvii voida luottaa. Mitä jos joku ihana nainen on sellainen? Juurikin se dopamiinin perässä juokseminen on tehnyt kärsimättömäksi?
Naisia kiinnostaa persoona, ei status. Suurta osaa jotka on järkeviä. Onkohan tullut pyörittyä likaa vääränlaisten naisten kanssa, jotka on mukana siinä paneskelupelissä, jossa statuksella on ehkä väliä?
Ihme sanonta institutionaalinen elämä. Ei rakkaus ole instituutio, se on tunne. Mä en voi ymmärtää miten toiset näkee asian näin. Ei se oo sen kummempaa kun elämää yhdessä toisen kanssa. Asui yhdessä tai ei. Ei pariutumisessa ole kyse siitä että laitetaan rooli päälle ja astutaan instituutioon, silloin on vääristä syistä mukana. Tunne toiseen ja aitous puuttuu. Eikö sulla ole näitä enää??
Onko aloittaja koskaan rakastunut ensi silmäyksellä??Siinä tuntuu mahassa lepattavia perhosia,tulee semmonen psykoosi tyyppinen olotila.Se on se hyvä alku ainakin.Siinä ei laskelmoida ,siinä haluaa olla ihastuksen lähellä ja saada vasta ihannointia.Sitten jos pääsee seurusteleen tämän ihastuksen kanssa, alkaa pikkuhiljaa muodostuun laajempaa kuvaa tyypistä.
Ei kannata kiirehtiä.On lupa nauttia toisesta ja se on suotavaa.Mutta jos siinä sitten seurustelun aika vähääkään tuntuu siltä ettei yhteinen tulevaisuus ole helppoa kannattaa olla itselleen ja toiselle heti rehellinen ja lopettaa kauniisti suhde.Monesti ihmiset rakastuu omiin ihannekuvitelmiinsa ja se harha romuttuu takuulla ajan saatossa,se on peiliin katsomisen paikka.
No siis kun näkee asiat vain niin inhorealistisesti. Voiko toinen nähdä sitä minään persoonallisuuspiirteenä, jos se naisia kerran kiinnostaa. Voiko kukaan ymmärtää tälläistä. Kun usein tuntuu, et on parempi olla vain hiljaa. Ettei pilais mitään, tai toisia omilla ajatuksillaan. Kun toisilta ne asiat vain näyttävät luonnistuvan paremmin. Ne vain painaa menemään ja ne saa paritella ja hunajaa ja rakkautta. Ei ne ajattele kuten mä ja siks ne onnistuu siinä.
Ei ole tullut pyörittyä minkäänlaisissa paneskelupeleissä. Kun just sitä tässä yrittänyt selittää, miten sellainen vituttaa. Totta kai sitä haluaa olla avoin ja onkin kaikelle. Juurikin se puhdas pöytä toisen kohdatessa, on itselläkin toiveissa ja lähtökohtana. Mut jos sellainen lepertely tai itsensä tykö tuominen ei oikein luonnistu syystä, ettei ehkä ole sellaista arsenaalia niitä avuja siihen mitä muilla on.
Sitten tullaan takaisin siihen inhorealismiin ettei asiasi ole riittävän hyvin, vaikka teoriassa ne vois ollakin ja voisit olla kiinnostava ainakin tutustumisasteella. Mut kun on varauduttava siihen, et se onkin hei hei aika nopeesti. Ihminen haluaa myös suojella itseään. Ei kai sekään ole väärin.
Tuo on niin lohdullista ja toivon, et just noin se menis. Et se tunne toisesta on vain niin hyvä, ettei kannata ajatella mitään paskaa siinä. Siis itsestään. No mä en rakastu itse kovin helposti ensisilmäyksellä, mut kiinnostun kyllä. Ja tiedän et muhun kiinnostutaan helposti, eikä siinä tietenkään ole mitään väärää. Niinhän se menee kaikilla. Sitä kuitenkin aina jotenkin tietää, et se on vaan sitä ihannekuvitelmaa ennen kuin se totuus paljastuu. Totta kai se voi olla heti aitoakin, mut sellaisen henkilön ois sitten vain jotenkin löydettävä tie perille asti.
Hyvä
Jo on toisilla ongelmat. Täytyy todeta, että enpä ole moisilla koskaan mieltäni vaivannut, enkä kokenut sellaiselle tarvetta. Ihan vaan elän normielämää ja se siitä.
Ai niin ja normielämä voi tarkottaa mulle eri asioita kuin joillekin toisille, mutta se on heidän ongelmansa. Mun elämäni on mun elämäni ja elän sitä, enkä jonkun toisen elämää.
Hyvä ,parisuhteessa ei saa hylätä omaa elämää.Parasta jos löytää samoin ajattelevan.
Naiset jotka hakee parisuhteesta niitä lapsiakin niin valitettavasti miehen kannalta terveet naiset haluaa rutiinitarkan ,vakaan suhteen ihan lastenkin vuoksi.Yritä löytää nainen jolla ei ole biologinen kello tapissaan,yleensä tällöun on elokin rennompaa ja ei tarvii elää niin normia tylsää elämää.Ei normi elämän ei myöskään tarvi muodostua mistään ääri xtreme elämästä missä tuhoutuu oma ja rakkaan elämä.
Aika moni mieskin haluaa sitä jälkikasvua, mutta sitä on varmasti vaijea tajuta, jos itse ei halua. Ja kääntäen eivät kaikki naisetkaan halua. Itse olen enemmän kuullut miesten valittelua ja ihmettelyä, että mistä enää nykyään löytää nainen, joka haluaisi lapsia. Väittävät sen olevan vaikeaa.
Minusta taas tylsä on ihanaa. Mikään ei voita tylsää elämää, sitä parempaa ei olekaan.
Ok. Mut on se vähän raskasta saada lapsia tässä iässä kun alkaa jo eläkeikä häämöttämään. Toki rakastan lapsia. Ne on ihania.
Olet sitte väärällä puolen Suomea asumassa.
Kehäkolmosen pohjoispuolella löytyy naisia joilla on päätarkoitus lisääntyä.Muuttotappio kunnissa varsinkin.
Ei kenekään ole mikään pakko lapsia tehdä. Mä en tajua mikä siinä muka on raskasta, mutta miten nyt kukakin nämä kokee.
No mä olen nainen, joten asia ei muuttuisi mihinkään mun osaltani. Kuten todettua, en ole ole kuulut miehiltä muuta kuin juuri tuota kertomani kaltaista valitusta, vaikka suku ja iso osa tuttavista on Pohjois-Suomessa.
Ai niin ja itsehän erosin kirkosta kun täytin 18 ja sitä ennen olin jo jättänyt rippikoulun käymättä, että sinällään olen onnistunut hyvin tehokkaasti ohittamaan kaiken luterilaisen tai ylipäänsä kirkollisen ja uskonnollisen hapatuksen. Sellainen ei näyttele mun elämässäni mitään roolia.
Jos tuntuu tuolta, niin miksi koet tarpeen naimakaupoille.
Eikö yksin,sitoutumattomana, vapaana velvoitteista, jne olisi parempi.
Sinänsä mielenkiintoinen ajatus. Näin Sivusta. Ensimmäinen viesti ketjuun.
Ei sekään innosta. Ei mua haittaa vaikka lapsia vielä tulisi.
Sori kirjoitusvirhe piti kirjoittaa mielenkiintoinen aloitus
Toivottavasti ei.
No siis joo on, mut jos sitä kumminkin haluaa panna edes joskus, niin on siinä nyt jotain itsekin tehtävä. On vedettävä jotain roolia ja myytävä itsensä toiselle jotenkin. Jos seksi on tavallaan lähtökohtana, niin onhan se nyt hankalaa toisenkin näkökulmasta. Ei se mulla ole niin, mut mun puolesta se saa olla niin toisen puolesta. Kun ei voi tietää mitä se toinen ajattelee susta, mut jos sinne seksi-asteelle jotenkin päästään niin onhan siinä pakosti jotain kiinnostusta ollut. No kuinka se tilanne sitten luodaan.
Järjetöntä. Jos et jaksa tehdä asioita nyt miten hoidat jälkeläiset 24 7 18 v ruoat ja siivoukset jne joitten määärä noin 20 kertaistuu. Työn määrä
Se täytyy todeta, että tuo jos seksi on lähtökohta, on jo itselleni totaalinen turn off, varsinkin jos parisuhteesta puhutaan. Panolle sille voi ehkä päästä, jos sattuu nappaamaan, mutta parisuhteesta ainakin mun kanssani on sillä lähtökohdalla turha haaveilla.
Jep, mut kato kun ihminen/ihmiset haluaa sitä joka tapauksessa. Silloin siitä voi tulla toisen mielestä vähän kuin lähtökohta, jos sulla ei ole hirveästi mitään tavoitteita perheen tai instituution suhteen. Mut se ei tarkoita, etteikö siitä vois tulla jotain muutakin. Sehän riippuu ihan henkilöistä. Kun harvoinhan asioista nyt puhutaan niin suoraan ja harvalle sellainen toimiskaan. Mut vaikka se toinen selittäis mitä joka vakuuttais sut ja päätyisitte sänkyyn, niin mistä sä voit silti tietää ettei se ollut pelkkä casanova.
Ei kannata yleistää itseään kaikkiin muihin. Ihmisiä on täällä pallolla useampi miljardi ja heistä moni ei ole kuten sinä. Ei seksin haluamisessa mitään pahaa ole, se on normaalia. Vaan eivät kaikki ole kiinnostuneet pelkästä seksistä parisuhteessa. Kyllä. ei osaa siinä mikään muu kiinnosta. Mulla on useampi kaveri, jotka kuulemma haluavat miehestään vaan munaa ja muuten ukko saa painua vaikka hevon kuuseen. Mä en moista parisuhdetta ymmärrä, mutta eipä sen mun asiani ole miten muut elämäänsä elävät. Parisuhde on itsessään sen verran vaativaa puuhaa, että mä en vaivautuisi siihen pelkän seksin takia.
Sen tietäminen on hyvin helppoa, mutta toki se vatii, että sen toisen tuntee ja eivät kaikki siihen kykene.
Enkä osaa kyllä nähdä rakkautta instituutiona. Mulle se on ihan vaan tunne, siinä missä vaikka turhautuminenkin. En ole mistään turhautumisen instituutiostakaan kuullut. En mä rakasta esimerkiksi vanhempianikaan minkään instituution takia. Mä nyt vaan rakastan heitä. Rakastan eksäänikin, omalla tavallaan aika paljonkin. Ei se tunne mihinkään katoa, vaikka en enää hänen kanssaan (avo)liitossa olekaan.
Se on hyvä lähtökohta. Mikäs voiskaan olla parempaa, kuin hyvä parisuhde jossa molempien intressit kohtaa. Mut sitten tullaan taas siihen kaupankäyntiin, että mitä ne lähtökohdat ovat ja mitä ne on oltava. Mitkä ovat ne ehdot, jotta voidaan päästä sinne asteelle että harrastetaan seksiä. Asetetaanko ne etukäteen kattoon asti ennen sitä, jos tietää että hakee ensisijaisesti parisuhdetta. Silti samaan aikaan on kumminkin, jo se himo ja kiinnostus toista kohtaan.
En mä tietenkään voi sinun kaupankäyntiisi kantaa ottaa. Itse en ole koskaan käynyt kauppaa. Sellaisia ehtoja ei mulle ole olemassakaan. Mä joko olen kiinnostunut henkilöstä tai en ole ja mitään sellaista vaihtokauppaa ei ole olemassa, joka voisi saada mut kiinnostumaan. Sitä on varmaan vaikea tajuta, jos oma mieli toimii toisin. 🙂
Mä olen aina ollut tällainen luonnonlapsi, jolle tuollaiset kuviot ovat ihan hepreaa.
No en mäkään ole käynyt mitään kauppaa, enkä haluiskaan käydä. Siitähän tässä on kyse. Sitä vaan on niin elämän keittämä ja triggeröitynyt asioista, joita nähnyt ja kokenut ja joita näkee täälläkin. Itse ehkä vaan liian vieraantunut kaikesta siitä normi elämästä, johon kuuluu parisuhteet. Mutta kun ei vaan osaa enää tulla takaisin sille tasolle, jossa pystyis päästä mihinkään kontaktiin. Kun on vain niin täynnä kaikkea.
Mä inhoan sitä jos joku vetää jotain seksiroolia. Niin kuin olisi kännissä. Estää vaan pääsemästä tunnelmaan.
Luterilainen parisuhde ja perhe on instituutio. Mutta onko nuo nykyään pakollisia? Miksi haluat väkisin sen,jos et koe että on sun juttu ja vaatii teeskentelyä ja vaivannäköä, joka ei kiinnosta?
Lisäksi , nuo on angloamerikkalainen instituutio. Amerikkalaistanaisvihamielistä seksipelkoista uskonnollista hapatusta.
Ranskalainen nyori mies sanoo intassa, että ei ymmärrä sitä, että amerikkalainen mies kysyy häneltä, montako kertaa pitää treffata etä mennään sänkyyn.
Hän näkee, että Ranskassa kysytään, montako kertaa pitää mennä sänkyyn, rakastella, ennen kuin kuuluu viedä treffeille.
Ei seksiä ennen avioliittoa. 😏
Ehkä hoo nainen aloin miettiä angloamerikkalsista uskontoa.
Mutta vaikka olen ateisti niin en ymmärrä että seksillä arvioidaan onko hyvä treffit kumppani
Sivusta totean, että kuka arvioi ja kuka ei. Itse ne ole vielä koskaan törmännyt seuraa, joka olisi arvioinut ja molemmat parisuhteeni ovat alkaneen sängyn kautta. Myös ne pari muuta tarkoituksellista yhden yön huviani olisivat halunneet kokeilla parisuhdetta, mutta mä en nähnyt siinä kuviossa mitään potentiaalia. Itselleni seksi on sen verran oleellinen juttu, että se on syytä kokeilla heti.
Kysyn toisin päin, voiko olla rakkautta ollenkaan jos ei mene suhteeseen jossa on sovittu että me ollasn yhdessä ja rakastetaan toisiamme?
Ei siinä luterilaisia tarvita.
Aika moni suhde vähintään alkaa vailla rakkautta tässä maailmassa. Se sen sijaan on aika vaikeaa, että voisi mitään toisen kanssa keskutelematta vain päättää olevansa tämän kanssa parisuhteessa. Tai no, onhan sellaisiakin hulluja olemassa.
Ja rakkautta taas on vaikka millä mitalla, ilman parisuhteitakin. Sellaistakin voi rakastaa, jota ei koskaan "omakseen" saanut.
Asetat niin paineita etten varmaan riitä sun seksi ajatuksiin. Toiseksi haluan sut loppuelämäkseni. En mitään kahden vuoden seksisuhdetta ja lasta ja jäädä sitten yksin. Rakastuitkohan nyt vähän vaikeampaan tapaukseen. Jolla on ehkä myös omia toiveita. Oot tottunut sanelemaan mitä haluat. Parisuhde ei ole aina helppoa ja vaatii töitä sen eteen.
No sä nyt et mua tunnekaan, että sinällään paineet ovat ihan kuvitelmaa. Kuvitelmaa on myös se, että minut haluaisit. Vaan kerro ihmeessä tuo hänelle, jolle sen haluat sanoa. Mä en ole koskaan seksisuhteissa ollut, eikä moiset kiinnosta. Sellainen olisi pelkkä riesa.
Haluaisin sinut. Mutta pelkään muuttaa elämäntilannettani. Enkä edes vielä pysty. Mitä jos asiat ei toimiskaan sun kanssa. Ei se rakkaus aina riitä siihen.
En haluais ketään muuta ku sut. Siksi turha erota kun en sua saa.
Edelleen kannattaa sanoa hänelle, sillä minä en ole hän. Mutta jos olisin, niin ihan samaa mieltä kyllä, mun takiani ei kannata erota. Olen sen muuten joskus vuosia ja vuosia, vuosia ja vuosia sitten muutamalle sanonutkin. Mä en varattuun koske ja mun takiani on turha erota. Jos on huono olla, niin eroa ja hoida elämäsi kuntoon. Mä en lupaa odottaa, enkä lupaa edes sitä, että olisin juuri nyt kiinnostunut. Näin se menee. Jokainen hoitakoon ne omat suhteensa miten parhaaksi kokee.
Mutta silti kaipaat ja täällä mua kaipailet minkä ehdit.
Tiedoksi etten eroa jos et lupaa mulle mitään. Sitten varmaan kärsitään molemmat.
Enkä voi sille irl sanoa kun en sitä koskaan enää nää.
Toki ehkä loppuviikosta voisin stalkkailla ja liikkua sen huudeilla tampereella. Se vaan saattaa kokea vainoamiseksi mutta mulle on ehkä ihan sama.
Ikävä kyllä sen mahdollisuus on pakkasen puolella. Joudut etsimään häntä muista.
Tuo on jotenkin niin älytöntä.
Mä en varattuun koske. Älä nyt viitsi. Oot jo sotkenut sen varatun elämän.
En voi edellyttäkään että mua pitäis odottaa ja tiedän että oma elämä on mullakin ja teen itse ratkaisuni.
Ja ei mulla kiinnosta. Sanoit joskus ettet ikinä enää pysty rakastua miten olet muhun rakastunut.
Kannatta säästää tuo meuhaaminen hänelle. Minä en ole koskaan kenenkään elämää sotkenut. Ihminen on itse vastuussa omista tekemisistään.
No en haluakaan, mut kun ei sitten osaa oikein olla mikään single deittailijakaan. Siis yksin oleminen onnistuu tosi hyvin, mut että sitä sitten vaan jahtais jotain seksiä tuntuu tosi tyhjältä. Selitellä aina ummet ja lammet ja sitten hei hei.
Siis pidän kyllä tosta ranskalaisesta liberaalimmasta näkemyksestä. Kyllä mä voin olla myös se pelkkä pano jollekin toiselle, eikä se haittais yhtään.
Yks single dettailija oli samalla linjoilla että ekana sänkyyn niin kaikki lähtee siitä.
Kaikilla toki tarpeensa. Mun ei oo sitä tarvinnut pohtia. Vaikka käyn aika kuumana yhteen ja silmät ristissä kirjoitan fantasioita sille. Jotenkin tosi järkevää. Teen kohta taas jotain typerää ja laitan sille viestiä että se saa taas vastata että ei nyt mitään sen enempää.
Mut tiedän että yks single date vois tykätä susta. Yrittikin mut et sä antanut sille katseita. Katsoit mielummin varattua.
En näe järkeä mennä suhteseen jos ei ole rakkautta. Alussa on tarkoitus tutustua, ei heti suhteeseen ole pakko väkisin mennä.
Sängyn kautta mä en halua aloittaa koska mulla on haavoja. Karsii kyllä ihmisiä kun vedän tätä linjaa mutta en voi muuta. En ole estynyt, siitä ei ole kyse. Haluan pitää mieleni kasassa, sanon tämän tosissani. Tarvin turvallisen tyypin, miehet voi olla hyvin rikkovia. Ongelmansa kullakin... olisinpa syntynyt johonkin toiseen aikaan :(
Eihän sun tarvitse. Se vaan taitaa edelleen olla se tavallisin tapa päätyä parisuhteeseen. Romanttinen rakkaus on valtaosan maailman ihmisistä mielestä täysin yliarvostettua.
Lasten teko, lisääntyminen on biologinen eläimen vietti molemmilla sukupuolilla ja sen vastustaminen vaatii luonteenlujuutta, esim vähän rajoittaa määrää jne
Voi puolestani tehdä sterilisaation. Kyllä naisetkin tekee.
Toki jos vielä haluat lapsia niin sitten se ei ehkä kannate
Ei mitään rajoituksia..
Mun kokemus on että on hyvä rajoittaa hetkeksi jos alkaa mennä selvästi yli. Elämässä on muutakin kuin seksi. Tulis nyt joku mulle sopiva rakas vois antaa palaa vaan.
Kyllä sä löydät rakkaan jos et mua halua mun ehdoilla. Toki mulla pitää sun takia hoidella itseä että pysyn järjissäni.
Kyllä mä haluaisin perinteiset kirkkohäätkin saada. Mutta se millaiseksi se liitto sitten muodostettaisiin, niin se olis minun ja hänen välinen asia. Ei sen välttämättä tarvis olla kaikilta osin "perinteinen", ei tosiaankaan. Aika paljon tosin riippuisi siitä naisesta. Jonkun kanssa on luontevaa olla "perinteisesti", kun taas jonkun toisen kanssa voi olla ihan luontevaa venyttää niitä rajoja aika paljonkin. Eri ihmisen kanssa on erilaiset asiat luontevia, ja se miten jutut milloinkin menevät ratkeaa vain ottamalla yhdessä selvää, että missä ne rajat kulkevat. Sitä voi päällisin puolin olla hyvinkin perinteinen liitto, mutta pinnan alla touhuta monenmoista.