Olen jo vuosikaudet miettinyt omaa lopullista uskonratkaisuani. Olen syntynyt uskovaisessa kodissa(vl), elän hyvin pitkälle kuten uskovaiset elävät. En kuitenkaan koe "tätä joukkoa" ainoana oikeana, vaan haluan enemmän luottaa siihen että myös monet muut pelastuvat. Esimerkiksi rauhansanalaiset. Minä en tiedä enää kuinka kauan jaksan elää tällä tavalla salaillen oikeita ajatuksiani. Perimmäinen tarkoitukseni ei ole salailla niitä, vaan ongelma on siinä että en uskalla sanoa mitä todella ajattelen. Tiedän nimittäin että minut leimattaisiin uskottomaksi.
Tosi vaikeaa. Joka päivä olen jo vuosien ajan miettinyt että milloin kerron sukulaisilleni. Mieheni kyllä tietää.
Tosi vaikeaa. Joka päivä olen jo vuosien ajan miettinyt että milloin kerron sukulaisilleni. Mieheni kyllä tietää.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En osaa vastata kysymykseesi, mutta luulen ymmärtäväni hyvin pitkälle tuntemisesi. Itse en uskalla kertoa kenellekkään että en usko ollenkaan. Ajatukset pakkaavat pyörimään päivittäin uskon asioiden pohtimisessa ja muut asiat kärsivät.
johdattajaksi tässä asiassa. Olet oikeassa, kun uskot Jumalan lapsia olevan paljon muualla. Jumala tietää missä kaikkialla Hänen lapsiansa on, mutta ainakin on varma ja luotettava asia, että esikoislestadiolaisilla on oikea kristillisyys.
(En tarkoita leeviläisiä, jotka valitettavasti käyttävät myös välillä tuota nimeä).
Hyvä epäileväinen
Jumala on suurempi kuin ihminen voi käsittää. Hänen armonsa ja rakkautensa on suurempi ja ulottuu laajemmalle kuin voimme käsittää.
Varaa itsellesi aikaa hiljaiseen rukoukseen tämän Suuren ja rakastavan Jumalan silmien alla. Hän tuntee sydämesi ja ajatuksesi. Hän katsoo sinua rakkaudella.
Lue Raamatusta 1. ja 2. Johanneksen kirje. Sieltä tulee lämmin tuulenhenki suoraan taivaasta.
Rukoile, että Jumala antaisi sinulle sellaisia uskonystäviä, joiden kanssa voisit puhua vapaasti.
rakkaudella
mum
Mehän ihmiset emme päätä siitä ketkä Kristus armahtaa. Hän armahtaa jokaisen joka HÄNEN luoksensa tulee. (Uskoo siis Jumalan sanan armolupaukset täydellisesti koskevan juuri häntä itseään).
Kristus on uuden testamentin syntiuhri, ja jokainen joka häneen uskoo, tulee HÄNESSÄ VANHURSKAAKSI, ja vapaaksi kaikesta synnistä ja kaikesta siitä, josta ei kukaan voi hyvien tekojensa eli lain kautta vanhurskaaksi tulla.
Tämä tarkoittaa myöskin sitä, että kuuluminen johonkin yhdistykseen ei merkitse Jumalan
edessä yhtään mitään. Vaan ainoastaan se merkitsee, että sinä omistat uskon kautta omaksesi Kristuksen vanhurskauden.
Ainoastaan Kristuksen vanhurskaudella voi ihminen pelastua. Ja sen saadakseen, se pitää ottaa lahjana vastaan.
Omat parannukset ja sellaisen yritykset, tekojen tekeminen, ja toisten tekojen vältteleminen, eivät tuo kenellekään autuutta, ne yritykset kelvata Jumalalle ja ansaita hänen hyväksyntäänsä, ovat vain saastainen vaate, ulkoisesta arvostuksestaan huolimatta.
*) Mutta huomaat hyvin pian kuinka rajusti saatana hyökkää silloin, kun syntisenä pelkästään uskolla ilman omia tekojasi
omistat Kristuksen vanhurskauden.
Silloin saatana suuttuu oikein tosissaan ja hän laittaa koko palvelusväkensä liikkeelle, aina viimeistä oman vanhurskauden rakentajaa myöten.
Kaikki toitottavat kuin yhdestä suusta: !!!!EI EI EI, EI PELKÄLLÄ USKOLLA, TEKOJA PITÄÄ OLLA!!!!
Jos uudelleen lankeat uskomaan tätä väärää profeettaa ja hänen palvelusväkeään, niin liekassa olet ja siinä pysyt. Onnettomana ja vailla pysyvää rauhaa, se on taattu.
Koskaan ei sinun uskosi saatanalle riitä, ja rauhattomuus yhdessä pelkojen kanssa hallitsevat silloin ihmistä. Pelko kertoo siitä että olet turvaton.
Vasta Kristuksessa pelkosi katoaa ja Jumalasta tulee rakas Isä ABBA sinulle!
Tiedän tilanteesi kokemuksesta. Se on kyllä raksasta. Mutta kyllä siitä yli pääsee.
Neuvoni on, että älä tee mitään aikataulua, mutta suunnittele tulevaisuus muuten mahdollisimman hyvin. Varaudu mm siihen, että osa sukulaisista ja ystävistäsi alkavat vältellä sinua ja opettele hyväksymään se. Pidä hyvät välit mieheesi ja olkaa toistenne tukena, tuli mitä tuli. Tue myös miehesi uskoa. Ajattele, miten elämäsi tulee muuttumaan, viikonloppurutiinit yms. Etsi hyviä asioita ratkaisustasi. Hanki etukäteen joku hyvä ja luotettava ei-vl ihminen, joka lupautuu tueksesi, jos sinulta voimat ehtyvät. (Minulla oli veljeni). Lähimmille sukulaisille kerroin vain niin, että seuroissakäynti on nyt loppu. Ja vähän etäisimmille uskontutuille vain tavattaessa, että se on minulle nykyään vain terve(siis ei jumalan terve). Mihinkään palautuskeskusteluihin ei sitten kannata suostua, ei ensimmäiseenkään!!! Sillä siinä sinua tultaisiin koettelemaan niin, että korvissa soi monta viikkoa.
Vl:stä luopuminen ei missään tapauksessa edellytä jumalastaan tai uskostaan luopumista. Muista aina se!
Suunnittele tulevaisuus?
Tiedätkö sinäkään näetkö enää huomista päivää?
Muutoinkaan suunnittelu ei kuulu uskoon. Uskohan on luja luottamus niihin joita toivotaan, eikä se epäile näkymättömiä. Usko on luja luottamus Jumalan armolupauksiin.
Jos epäilee uskoaan, niin onko silloin syytä hypätä tyhjän päälle, koska se on silloin lihalla luisumista maailmaan ja sen himoihin.
Tuntuukin siltä että pohjalla voisikin olla sinulla synnionrakkaus eikä suinkaan elävä uskonyhteys Kristukseen.
Tärkeintä on se, ettei hylkää Jumalan Sanaa Jeesusta Kristusta.
Jos sinä olet Kristuksessa, niin ei mikään mahti maailmassa voi sinua erottaa Kristuksesta.
Siksi olisi tärkeätä todistaa Jeesuksesta myöskin vanhoillislestadiolaisille.
Mikäpä sen parempi paikka olisi tähän tarkoitukseen, kun tuollainen johdon kohtaaminen.
kyllä sitä yritetään kauniita puhua mutta toista aatellaan,onhan näitä kaikenmaailman uskovaisia(omasta mielestään),pyhänä ei tehdä töitä mutta sitten muuten kirotaan kuin tukkijätkät,mistäs tämmönen on kotoisin?että menkääs nyt vähän ihteenne.sitten on samat ihmiset kolehtia keräämässä,että tämmöistä se teijän uskovaisuus on,kirkko-uskovainenkin on luotettavampi kuin teidän ns.uskovaiset
Kirjoitat, että suunnittelu ei kuulu uskoon. Puhut nyt TEIDÄN USKOSTA! Jumala ei ole osoittanut armolupauksiaan vain teille. Jos muuta väität, olet kyllä eksyksissä. Usko Jeesukseen ei tarvitse vanhoillislestadiolaisuutta. Se väite on teidän ihan omaa keksintöä vailla mitään todisteita. Sellaisen omaylpeyden katson raamattuun nojaten synniksi.
Olen luopunut jo kauan sitten vanhoillislestadiolaisuudesta, mutta elän Herran yhteydessä. Uskoani en sen kummemmin mainosta, eikä se sitä kaipaakaan. Minun on hyvä olla.
tuo ainoa asia missä ajattelet "eri tavalla"? Lainausmerkeissä sen takia että on paljon vl:ia jotka ajattelevat samoin, että emme ole välttämättä ainoa joukko josta voi pelastua. Onko sillä loppujenlopuksi väliä? Jumalahan sen päättää kuka sinne taivaaseen pääsee. Ei meidän tarvi sitä ratkaista.
Tämä siksi, että olen aina silloin tällöin pohtinut muiden vl-ihmisten kanssa tätä asiaa eikä ole tullut mieleen leimata ihmistä sen takia epäuskoiseksi. Tai että kukaan muukaan olisi leimannut.
Room.
14:2 Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.
14:3 Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.
14:4 Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.
14:5 Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
...
14:23 mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä KAIKKI MIKÄ EI OLE USKOSTA, ON SYNTIÄ.
Sinä joko olet jotain mieltä (=uskot jotain) tai sitten et.
acimlaisen kanssa samaa mieltä. Ihminen voi joko uskoa tai olla uskomatta, välimuotoja ei ole.
Varsinaiseen aiheeseen avaajalle sanoisin, että ei kannata pohtia, ketkä pääsevät taivaaseen ja ketkä eivät, tärkeintä on pitää huoli omasta uskostaan. Jos tunnet, että vl:suus on hengellinen kotisi, niin pysy siinä. En kyllä usko, että muualla olisi mitään parempaa tarjolla...
pitänyt *mahdollisena*, että elävää uskoa on muuallakin. Silti en halua lähteä sinne, jossa en sitä tunnista enkä sanoa uskovaisiksi niitä, joiden kanssa en saman hengen yhteyttä tunne.
Hatara on peruste, jos haluaisi jättää uskonsa muka sen takia, että haluaa nähdä elävää uskoa muuallakin. Eiköhän se muualla oleva lihallinen vapaus ole todellisuudessa se pois vetävä voima, vaikka kaikenlaista ihminen osaa itselleen uskotella. Ihmistä erottaa Jumalasta tasan yksi asia: synti. Minäkin uskottelin itselleni aikani olevani olevani immuuni normaaleille nuoren synneille, kunnes löysin itseni juuri niistä synneistä. Yleviä ajatuksia ja korkealentoisia periaatteita oli, joiden vuoksi ei muka olisi ollut mitään mahdollisuutta sellaiseen sortua. Evankeliumissa oli kuitenkin voimaa parantaa myös minun syntisairauteni.
Jeesus toteaa, ettei hänen piskuisen laumansa tarvitse pelätä ja ihmettelee, että löytäneekö uskoa maan päältä tullessaan toisen kerran. Uskovaisina olemme päivän lapsia eikä huomista varten voi tänään uskoa varastoon. Älköön kukaan uskovainen laskeko iänkaikkisen toivonsa perustusta vieraiden "kristillisyyksien" hyväksyntään tai suurten massojen ja ihmisjoukkojen hyväksyntään. Maailma kiittää vain omiaan. Ekumenia on tämän ajan muoti-ilmiö eikä meidän uskovaisina pidä mukautua siihen, mikä on maailmasta, sillä maailma katoaa himoineen.
"Eiköhän se muualla oleva lihallinen vapaus ole todellisuudessa se pois vetävä voima, vaikka kaikenlaista ihminen osaa itselleen uskotella"
Ei se välttämättä noin ole. Vl:sta minua työntää pois yhteisöllisyyden vaatimus, en ole eriyisen sosiaalinen ja on ikävää toteuttaa uskonnollisia riittejä ja palvella yhteisöä erilaisin teoin. Paha maailma ei tutki tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni niin tarkoin kuin paikallisseurakunta.
on ihmisen luonut elämään yhdessä toisten kanssa. Tämän takia hän luultavasti on säätänyt myös anteeksiannon tapahtuvaksi vain lastensa kautta.
"Paha maailma ei tutki tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni niin tarkoin kuin paikallisseurakunta."
Mitkä tekemiset ja tekemättä jättämiset ovat sellaisia, ettet haluaisi niiden tulevan seurakunnan tietoon?
Ei minulla mitään salattavaa ole, ujon ihmisen on vain raskasta tietää olevansa tarkkailtavana. Olen syrjään vetäytyvä, en lauma ihminen.
luonteet tarvitsevat evankeliumia. Sitä ei saarnata kuin ihmisten välillä, sillä sen tavan on Jumala säätänyt meille ihmisille.
Luulen ymmärtäväni jotain tuntemuksistasi, koska nuorempana olin itsekin hyvin ujo. Uskon esteeksi ujoudesta ei kuitenkaan ole, vaan synti se on, joka ihmisen erottaa Jumalasta.
Voi voi kun on surkeeta, voisit varmaan jonnelin muualle mennä keskustelemaan pakottavista tarpeistasi uskotella uskovasi.on paljon tortillan jauhajia täälläkin palstalla. (')
Itsekin olin samassa tilanteessa. en uskaltanut sanoa, mitä oikeasti ajattelen.
Nyt olen kieltänyt uskoni, ja kyllä se kannatti.
Jos haluat uskoa, että myös rauhansanalaiset pääsevät taivaaseen, kannattaa ottaa yhteyttä heihin. Ei ole mikään järki esittää sellaista, mitä ei oikeasti ole.
Kokkolan seudulla kuulemma on paljonkin vanhoillisia siirtynyt pikkuesikoisiin.
Kun kokonainen porukka lähtee, on helpompaa lähteä itsekin mukana.
Itse en kuulu enää mihinkään ryhmittymään.
On tärkeää huomata, ettemme elä sukulaisille vaan itsellemme.
Tie helvettiin käy alamäkeä. Itselleen eläminen on tie helvettiin. Sinne vetävät ihmisen himot.
Mitä vanhoillislestadiolaisuudesta, mutta: Sinä raukka jätit Kristuksen ja tietää matkaa iankaikkiseen kadotulsen vaivaan. Nyt olisi kuitenkin vielä armon aika, mieti sitä!!!
2. Kor. 5:15
Että me sen niin pidämme, että jos yksi on kuollut kaikkein edestä, niin he kaikki ovat kuolleet, ja
hän on sentähden kaikkein edestä kuollut, että ne, jotka elävät,...
---------------------------------
*)... ei nyt enään eläisi itsellensä,...
---------------------------------
....vaan hänelle, joka heidän edestänsä kuollut ja noussut on ylös.
Ihminen on onnellinen vain kun hän elää omantuntonsa mukaan rehellisesti. Ei voi elää täyttä ihmisen elämää jos koettaa omaksua elämänmallinsa SRK-laisilta hyväksymisen takia, torjunnan ja erottamisen pelossa. Jumala näkee sydämeen ja tuntee sinut lapsekseen juuri silloin kun toimit omantuntosi mukaan. Aidot ystävät rakastavat sinua riippumatta siitä mitä ajattelet uskonasioista.
Kokemuksia vl-liikkeestä irrottautumisesta on näillä palstoillakin toisinaan kuvattu. Vaikeuksien kautta voittoon: onnellisia, tasapainoisen elämän ja mielenrauhan tuottaneita kokemuksia löytyy täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000336&posting=22000000006906778
Eihän voi väkisin uskoa,mihinkään.Teeskentelyähän se on,vai mitä?
Noista rauhansanalaisista ja muista en itse kyllä ole vähääkään perillä.Itseasiassa minulle oli hirvee ylläri se että tänä päivänä on niin paljon eri porukoita jotka ovat ns.Laestadiolaisia?
Mä kun olin kuvitellut et niitä on about 2.Kunnes aloin seurailla näitä juttui täällä.
Eikö se olisi paras ratkaisu kun yrittäis seurata oman sydämen ääntä?
Mut hyvää jatkoa sinullekin! :)
Väkisten ei pidä uskoa. Se että pystyykö oman hengellisen käsityksensä tuomaan reilusti julki,jos se poikkeaa lestadilaisesta näkemyksestä,on kiini vain siitä,että kuinka on varma omasta mielipiteestään ja kuinka hyvin on sinut oman itsensä kanssa. Tiedän,että lestadilaisen kasvatuksen saaneelle se ei ole helppoa,mikäli tarkoittamasi "uskovainen"koti on yhtäkuin lestaadiolainen koti. Mutta jos pystyt rohkeasti olmaan oma itsesi,ei Sinun mielipiteitäsi voi kukaan ulkopuolinen ohjata.Rakasta ja arvosta ensisijaisesti itseäsi,sekä oikeuttasi omaan mielipiteesesi. Sen jälkeen pystyt arvostamaan myös lestadiolaisia kuulumatta heihin. Jos Sinut joku haluaa leimata tästä syystä, niin täytyy vain hyväksyä ja ymmärtää vastapuolen yksinkertainen ahdasmielisyys.