Oon siis 15v tyttö ja ajattelen koko ajan että joku vihaa mua. Esim. Jos joku ei oo vaikka puhunu mulle hetkeen niin ajattelen heti että hän vihaa mua ja siksi ei ole puhunut mulle (vaikka oikeasti niin ei luultavasti ole) ja tämä käy kaikkien ihmisten kohdalla että alan vain yhtäkkia miettimään että joo toi nyt vihaa mua.
En tiiä mistä tää johtuu ja onko tälle joku syy, joku lapsuuden trauma tai jotain en tiedä. Tätä on siis ollu melkeen aina mutta tässä varmaan 1-2 vuoden aikana tää on voimistunu tosi pahasti. Itken monesti iltaisin siitä että ajattelen jonkun vihaavan minua.
Olen lisäksi aika introvertti ja epävarma siitä ja itsestäni. Olen monesti kamppaillut siitä itseni kanssa etten ole tarpeeksi sosiaalinen, hauska tai millään tavalla kiinnostava. Jos minua ei tunne olen hiljainen mutta kun minuun tutustuu paremmin olen paljon puheliaampi. Olin lapsenakin ujo ja hiljainen. Onneksi tässä viime ja tämän vuoden aikana olen muuttunut sosiaalisemmaksi kun vaihdoin jalkapallo joukkuetta jossa oli ihmisiä joille en ollut koskaan puhunut. Vanha joukkuekaverin sanoi minulle että olen nykyään paljon puheliaampi ja se oli minulle hyvä juttu.
Joskus ehkä 4-5 luokalla yksi kavereistani kertoi että toinen kaverini ei tykkää minusta eikä siitä että olen heidän kanssaan (toinen kaveri ei ole siis ikinä kertonut minulle siitä että vihaa minua) ja tää oli semmonen juttu jota en ois aavistanu ja kyseinen henkilö oli joskus muulloinkin haukkunut minua, mutta en usko että tämä on niin iso juttu että se vaikuttaisi tämän hetkisiin tunteisiini näin paljoa.
Joo en nyt todellakaa osaa mitenkään hyvin kirjoittaa tätä sillä tavalla miten ajattelen ja tunnen, mutta jos kukaan tietää tai arvelee mistä tämmöinen voi johtua tai mikä tähän auttaisi niin voisi kertoa, kiitos🙏
(Kaikki vastaukset olisi tarpeen:))
En tiiä mistä tää johtuu ja onko tälle joku syy, joku lapsuuden trauma tai jotain en tiedä. Tätä on siis ollu melkeen aina mutta tässä varmaan 1-2 vuoden aikana tää on voimistunu tosi pahasti. Itken monesti iltaisin siitä että ajattelen jonkun vihaavan minua.
Olen lisäksi aika introvertti ja epävarma siitä ja itsestäni. Olen monesti kamppaillut siitä itseni kanssa etten ole tarpeeksi sosiaalinen, hauska tai millään tavalla kiinnostava. Jos minua ei tunne olen hiljainen mutta kun minuun tutustuu paremmin olen paljon puheliaampi. Olin lapsenakin ujo ja hiljainen. Onneksi tässä viime ja tämän vuoden aikana olen muuttunut sosiaalisemmaksi kun vaihdoin jalkapallo joukkuetta jossa oli ihmisiä joille en ollut koskaan puhunut. Vanha joukkuekaverin sanoi minulle että olen nykyään paljon puheliaampi ja se oli minulle hyvä juttu.
Joskus ehkä 4-5 luokalla yksi kavereistani kertoi että toinen kaverini ei tykkää minusta eikä siitä että olen heidän kanssaan (toinen kaveri ei ole siis ikinä kertonut minulle siitä että vihaa minua) ja tää oli semmonen juttu jota en ois aavistanu ja kyseinen henkilö oli joskus muulloinkin haukkunut minua, mutta en usko että tämä on niin iso juttu että se vaikuttaisi tämän hetkisiin tunteisiini näin paljoa.
Joo en nyt todellakaa osaa mitenkään hyvin kirjoittaa tätä sillä tavalla miten ajattelen ja tunnen, mutta jos kukaan tietää tai arvelee mistä tämmöinen voi johtua tai mikä tähän auttaisi niin voisi kertoa, kiitos🙏
(Kaikki vastaukset olisi tarpeen:))
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehkä nykypäivän ihmisten aggressiivinen käytös ahdistaa sinua ja käännät sen peloksi että viha kohdistuu mahdollisesti sinuun itseesi.
Tämähän olisi ihan ymmärrettävä pelko, ihmiset ovat todella ilkeitä ja julmia toisilleen somessa ja nimettöminä nettipalstoilla ja jotkut jopa ovat tehneet itsemurhia sosiaalisten paineiden vuoksi.
Kun kadulla kävelee, niin ei heti uskoisi millaiseen loanheittoon, riitelyyn ja kiusaamiseen näennäisen rauhalliset ja muumimaiset suomalaiset kykenevät.
Eli ehkä pelkäät näkymätöntä pahaa kohtaamissasi ihmisissä.
Näin itse lapsena outoja painajaisia näkymättömästä pahasta, jo alle kouluikäisenä.
Ainoa neuvoni on: Keep calm and carry on. Pahuus ei koskaan lopu maailmasta, joten sen kanssa on vaan syytä opetella välttävästi elämään.
Kaikki eivät ole niin sosiaalisia. Mä olen introvertti nainen ja etenkin nuorena olisi pitänyt aina olla super sosiaalinen ja koko ajan mietti, mitä muut ajattelee minusta. Se oli ahdistavaa aikaa. Minua myös kiusattiin ja tunsin aina olevani erilainen kuin muut.
Nyt en enää välitä pätkääkään mitä musta ajatellaan, jumitan työpaikan kahvihuoneessa puhelimella, enkä välitä kovin usein osallistua keskusteluun. Silti työkaverit pitää minusta, luottaa minuun ja kertoo asioitaan. Tulen keskimääräistä paremmin toimeen ihmisten kanssa, koska en ole aina suuna päänä ja osaan ajatella, kuunnella ja reflektoida kuulemaani. Mulla on muutama erittäin läheinen hyvä ystävä, enkä enempää tarvitse.
Kaikki muuttuu helpommaksi, kun kasvat ja aikuistut. Itseluottamus ja hyvä kuva itsestäsi tulevat kyllä. Ole oma ainutlaatuinen itsesi. Ei kellään ole syytä sinua oikeasti vihata. Vihaaminen on kovin vahva sana. Olet varmasti normaalia herkempi tyttö, joka on tuntosarvet pystyssä kuulostelemassa ja epävarma itsestäsi. Ja muutenkin 15-vuotiaana sitä hakee itseään ja omaa paikkaansa maailmassa. Kun se sieltä pikkuhiljaa löytyy, helpottaa epävarmuuskin. Muista, että olet hyvä tyyppi juuri sellaisena kuin olet❣️
T: toinen introvertti
Kateudesta ehkä turhaan tuollaisiin aikaansa tuhlaa muutenkaan