putiikeissa ei asiakkaita, silti ne jatkaa

Tuttavan eukko alkoi kanssa yrittäjäksi.
Osti tavaraa sisään ja myi omien puheiden mukaan hyvällä voitolla.
Näin kirjanpidon, tappiota 1. vuotena 50000€ myynnillä 30 000€.
Seuraavana vuonne tappiota 80 000€ myynnillä 60 000€.
Oli niin johtajaa että palkkasi kassalle työntekijän ja kloonasi toiminnan toiseenkin kaupunkiin ja tietenkin tappiolla.
Siinä vaiheessa kun miehelle selvisi mihin hänen rahat olivat kadonneet niin laittoi stopin ja avioeron vireille.
Pahin tappio oli vielä edessä mutta mies kerkesi avioerolla pelastaa omia varoja.
Tottakai tuollainen firma meni konkurssiin.

Eli tuollaiset puuhastelufirmat pyörivät usein miehen rahojen varassa, eukot luulevat että pyörittävät menestyvää yritystä ja tekevät uraa.

Usein noihin pikkuputiikkeihin raha tulee muualta(kuten aiemmin mainittu, että esim puolisolta) tai sitä on jäänyt kulta-aikoina eikä osata lopettaa eikä ole muutakaan puuhaa. Liiketila ehkä velaton eikä sille ole ostajaa/vuokraajaa. Joko käy joskus ja ostaa jotain niin saa tilan vastikkeen maksettua ja jonkun leivän itselleen.

Jotkut pienyrittäjät ovat yllättävän sitkeitä. Elävät puolella työttömän budjetista eikä edes mieti muita vaihtoehtoja, kuin se oma konkurssikypsä putiikki.

Aika monen tappiota tekevän yrittäjän pitää pystyssä puoliso omalla yrityksellään tai hyväpalkkaisella työllään. Koska työnteko on paras tapa säilyttää mielenterveys, on parempi että esim rouva pitää sitä omaa salonkiaan, josta on 700 € vuokrakulu kuukaudessa, satanen sähköstä ja vedestä sekä pari sataa muuta kulua. Eli reilu tonni kuussa puolison firman pönkittämiseen.

Puoliso tuskin saa työttömyyspäivärahaa jos toinen on jo yrittäjä. Eli on ihan sama mitä puuhailee, kunhan annetaan säännöt ja kuluraamit. Vaikka meikkaisi barbinukkeja päivät pitkät. Ja ostelevathan nämä ystävät, jotka ovat yleensä samanlaisessa tilanteessa, toisiltaan koko ajan, jotta liikevaihtoa syntyy edes jonkin verran.