Miten te ootte päässyt yli ikävän tunteesta

Aina olen vain antanut ajan tehdä tehtävänsä. Ikävä on loppujen lopuksi kaunis tunne.

Parempi olla yksin.

Ideoita siihen mitä tekee sillä välin kun odottaa että sydänsurut tai muu ikävä on ohi? Harrastus? Kokkauskurssi? Shoppailu? Uudet ystävät ja look?

Aika parantaa haavat..

Sanotaan et jos tulee ero ihastuksesta että on pinta naarmuja vaan mutta sekin on yksilöllistä .jos on vahva tunteiden se parantuminen voi tosiaan viedä aikaa.Kannattaa olla yksin ja antaa ajan parantaa haavat.

Rakkaan syleily ja näkeminen siihen auttaa.

Aika tekee tehtävänsä … sä et jaksa ikävöidä vuodesta toiseen samaa asiaa jos oot normi ihminen.
(Jos niin on että kaipaat ja kaipaat ja kaipaat silloin pitää havahtua mietiin että niin ootko sä jotenkin riippuvainen kohteesta tai ihmisistä tai läheisyydestä
Riippuvuuksia hoidetaan toisella tavalla mut keskeistä on et riippuvainen itse haluaa tehdä toisin ja pyristellä irti … oli se sit rakkaus tai päide mistä pitää päästä eroon ..)
vaikka aluksi se hajottaa pahastikin ja kaikki on ihan paskaa kun suru ja käsittely vaihetta käy läpi.
Jossain vaiheessa muut ja uudet vaihtoehdot mitä elämässä vielä on tarjolla tai
Jäljellä voittaa ja uusiakin asioita voi tulla aina vastaan..
Tiedän mistä höpötän kun on olin teininä ja parikympisenä herkästi ihastumassa ..
Ja ihastuksia oli paljon ja niitä tuli ja meni …
Moni niistä loppu aina ikävien tuntemusten käsittelyyn ja kohteen unohtamiseen .
(Jotku meni toisin mutta sitte tuli kuitenkin piakkoin ero syystä tai toisesta….)
Elämäs on ollu erikseen muita menetyksiä … sama kaava niiski on..
Akuuttisuruvaihe~> käsittelyvaihe ja sitte unohdus ja uudet alut vaihe…

Ap tsemppiä omaan ikävään ja kaipaukseen . Oli se kevyempää tai sitte tuota menetys tyyppiä.. sä selviit ja elät eteenpäin jos sä ite nii haluat .
Naiselta

Itse osittain pääsin ikävästäni kun kohtasin muita ihmisiä.

Joopa joo, tässä juuri painiskelen omantuntoni kanssa, sydäntä kuuntelen vielä toistaiseksi