En ole vielä tällä palstalla törmännyt kohtalotovereihin. Kärsin anoreksiasta noin 19-20 vuotiaana, joka tietenkin kääntyi ahmimiseksi parin vuoden päästä. koska en kykene oksentamaan, keksin keinon: pureskelen ruokaa ja sylje sen pois.
Pahimpina aikoina harrastuksiin kului monta tuntia päivästä ja se hallitsi täydellisesti elämää.
Nyt olen kolmekymppinen, joten harrastuksesta on tullut luonnollinen osa elämää. Tosin nykyään se on välilä taustalla ja sitten taas nousee pintaan.
Muistan että aikoinan kävin terapiassa ja hoitsu
ihmetteli ettei ole koskaan kuullutkaan moisesta.
Jossain vaiheessä kerroin perheelleni koska kärsin niin hirveistä syyllisyyksistä. Sanoin kuitenkin että se on mennyttä aikaa (7 vuotta sitten).
Mieltäni kalvaa pelko että joku on arvannut. OOn tehnyt sitä ihan joka paikassa, koulussa töissä anoppilassa jne.
Ongelma tietysti sylkemisessä on, että aina osa ruuasta valuu kurkusta alas. Oon huomannut, että jos tosi paljon tekee tota hommaa, niin kyllä sekin lihottaa. Tai sitten se on vaan turvotusta. En tiedä voiko kivennäis- ja hivenaine balanssi mennä sekaisin pelkästä syljeskelystä.
Kärsin nykyään kaiken näköiösistä ääniongelmista refluksista ja epämääräisistä, elämää häiritsevistä vatsaoireista. Mietin että oonko aiheuttanut ne itselleni harrastuksellani.
Onko ketään, joka on yhtä omituinen?
Pahimpina aikoina harrastuksiin kului monta tuntia päivästä ja se hallitsi täydellisesti elämää.
Nyt olen kolmekymppinen, joten harrastuksesta on tullut luonnollinen osa elämää. Tosin nykyään se on välilä taustalla ja sitten taas nousee pintaan.
Muistan että aikoinan kävin terapiassa ja hoitsu
ihmetteli ettei ole koskaan kuullutkaan moisesta.
Jossain vaiheessä kerroin perheelleni koska kärsin niin hirveistä syyllisyyksistä. Sanoin kuitenkin että se on mennyttä aikaa (7 vuotta sitten).
Mieltäni kalvaa pelko että joku on arvannut. OOn tehnyt sitä ihan joka paikassa, koulussa töissä anoppilassa jne.
Ongelma tietysti sylkemisessä on, että aina osa ruuasta valuu kurkusta alas. Oon huomannut, että jos tosi paljon tekee tota hommaa, niin kyllä sekin lihottaa. Tai sitten se on vaan turvotusta. En tiedä voiko kivennäis- ja hivenaine balanssi mennä sekaisin pelkästä syljeskelystä.
Kärsin nykyään kaiken näköiösistä ääniongelmista refluksista ja epämääräisistä, elämää häiritsevistä vatsaoireista. Mietin että oonko aiheuttanut ne itselleni harrastuksellani.
Onko ketään, joka on yhtä omituinen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kun pureskelet ruokaa, niin ruoansulatusjärjestelmä lähtee käyntiin. mutta kun mitään ei menekään alas, niin vatsahapot polttaa sun mahaa. vatsaongelmasi ovat siis alkava vatsahaava. pidemmän päälle erittäin kivulias, kohta et pysty enää syömään vaikka haluaisitkin.
En ole minäkään törmännyt kohtalontovereihin.
Taustallani myös anoreksia, saman ikäisenä kuin sinullakin, ja seurauksena ruan pureskelu
ja sylkeminen...
Olen myös melkeinpä täsmälleen ikäisesi.
Ehkä nuorempien on luontevampaa oksentaa?
onpa jännä juttu tosiaan. Jostain syystä en alkanut oksentamaan. Kokeilin kai joskus mutta se oli niin vaikeaa j akirjaimellisesti kuvottava ajatus että onneksi se jäi siihen. Toisaalta, kun on ajatellu että ei tää mitään vakavaa ole, niin ei oo tullut itselleen myönnettyä että olen bulimikko. Jotain kai terveydelle haitallisia piirteitä tähänkin kuuluu. Puhumattakaan miten paljon henkistä energiatilaa ja aikaa se vie. Pahimmillaan tosiaan tuntui että kaikki aika meni joko sen suunnitteluun mitä syö ja sitten suunnitelmien toteuttamiseen. Eli kaikki bulimikon oireet. En ole kertonut asiasta edelleenkään terapeutilleni vaikka olen kohta vuoden hänen luonaan käynyt. Hävettää. Jotenkin bulimiaoksentelu tuntuu musta hyväksyttävämmältä
koska se on yleisempää.
Tuohon vielä...Oksentelu vaikeaa??
No ei todellakaan ole.
Helppoa(tosin ei miellyttävää) hommaa, eikä edes kivuliasta.
Luulin olevani ainoa sekopää, joka tekee tuota.
Oksentelin monta vuotta, mutta nyt olen kyennyt jotenkuten lopettamaan, motivaationa lähinnä se, että naama turposi ja hampaat pilaantuu.
Mihin liene vaikuttaa.
Tuosta sylkemisestä jää kaiken lisäksi "parempi" omatunto, sillä jos siitä kaloreita jää elimistöön niin ainakin vähemmän kuin oksennettaessa.
"Kiva"(jos niin voi sanoa) tietää, etten ole ainoa.
Kyllä mäkin jossain vaiheessa tein tota, kun esim teki hirveesti mieli suklaata niin pureskelin niitä ja sitten syljin roskiin tai vessanpönttöön...Ja viimekesänä "söin" esim. puolikkaan suklaakakun juuri niin, että pureskelin vähän ja syljin muovipussiin ja pussi roskiin...Tämän tavan voisin ottaa uudestaan käyttöön jopa, ei tarttis aina olla oksentamassa...
Mäkin teen tota, mix siitä ei oo tietoo missään?