Mikä teitä hämmentää

Ei oikein mikään. Väsyttää vaan tosi paljon. Haluaisin olla puutarhuri.

Miten monimutkaista on saatu esim. Terveydenhuolty. Ennen oli terveyskeskus johon soitettiin varattiin aika ja päästiin hoitoon. Nykyään täytyy olla tietty aika. Tietty numero. Tietty alue. Ja tietty päivä. Kaikki palvelut tehty niin saakelin hankaliksi ja epäselviksi. Missään ei ole enää ihmistä jolta kysyä apua.

Populismin nousu. Miten on mahdollista, että ihmisiin uppoaa populistien viestit? Erdoganit, orbanit, johnsonit, trumpit ja purrat. Miten ihmeessä?

Ja mikäpä syöttää sitä draamankaipuuta, manipuloiva ja mässäilevä MEDIA

Se ihmetyttää, että muista ihmisistä ei välitetä oikein ollenkaan nykyään. Eletään vain minä minä elämää ja muilla ei ole mitään väliä.

Moni asia hämmentää. Ihmettelen sitä jatkuvaa itsensä kuvaamista,kaikkialla ollaan puhelimet kourassa. Uimarannoilla kylpylässä ym. ollaan viimeisen päälle meikattuna,tukka laitettuna. Kävellään mereen muutama metri ja poserataan,otetaan kuvia,mutta ei uida,koska kampaus menee pilalle. Sama altaalla,otetaan kuvia,hyvä kun edes kastellaan itseä.
Käydään näyttäytymässä eri kohteissa, tärkeää näyttää kaikille,että tuli käytyä ja tärkeää näyttää kaikille,kuinka hyvältä näytän.

Se että ihmiset hyväksyy sen että koko ajan suuryritykset tappaa ihmisiä ku halutaan rakennusteollisuudelle ym louhos tai kaivos tai öljynjalostamo.

Mutta kuitenkin kova haloo on jos joku suomalainen lapsi esim hukkuu mutta kauempana lapsia tapetaan,jotta ne saa enemmän joilla jo on paljon.

Ja silti ihaillaan esim ihmisiä joilla valtavan iso koti jossa käytetty paljon sementtiä ja betonia

Kyttääminen. Jokaista katsetta, liikettä, elettä ja sanaa kyttää joku pätemisenhaluinen paskiainen valmiina alkaan vaahtoamaan hampaat irvessä.

Samoin, sitten uskotaan ihan mihin tahansa asiaan ilman järkeä, ihmiset todella helppo aivopestä.

Naiset

Hämmentää se, ettei hämmennä oikein mikään. Ja siitä tulikin mieleen, että voisin vkl kattoa pitkästä aikaa ”Tommy” Wiseaun The Room elokuvan, ja jatkaa samalla linjalla.

Jännä miten eri lailla katsomme maailmaa ja ymmärrämme sitä. Minusta taas on paljon liikkeellä näitä jotka toitottaa vakaata elämistä tuomiten draamatyypin.
Kaikki haluaa ensinnäkin puolison joka ei ole draamaan kallellaan.
Kamalan tylsää siis.

No tuo ylimielisyys. Ensin lähestytään ja sitten ei haluta edes puhua. Yks, kaks... miksi edes lähestyä?

Olen samaa ajatellut. Elämän ei todellakaan tarvitse olla draamaa kuin hyvin harvoin.

Minä minä miehet

Ihmisten kaksinaamaisuus ja näyttelemisen tarve.

Sekä juurikin tuo dramatiikan tarve.

Ihmisten sokeus. Ihmiset uskoo kaikkeen epätodelliseen eivätkä siihen mitä näkevät ja kokevat päivittäin.

Oikeastaan mua hämmentää lähinnä luonto ja se mitä kaikkea se kykenee luomaan ja miten se kuitenkin on samalla hyvin "looginen" ja symmetrinen ja järjestelmällinen kokonaisuus, joskus kaoottiseltakin vaikuttavan ulkokuoren alla.

Ihmisissä mua on jo aikaa sitten lakkannut hämmästyttämästä yhtään mikään. Joskus jaksan sarkastisesti naureskella joillekin asioille ja toisinaan asiat huvittavat minua omalla makaaberilla tavallaan, että piti tämäkin nyt sitten nähdä. Vaan ei mikään enää saa mua yleisellä tasolla hämmentymään. Lapsi esittää usein maailmasta hyvin teräviä ja suorasukaisia havaintoja, jotka saavat toisinaan hätkähtämään ja miettimään asioita ja mä pyrin välttämään, että antaisin lapselle liian ympäripyöreitä vastauksia, mikä on haaste sinällään. Toivon lapsen terävän havainnointikyvyn säilyvän mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen.